Vuonna 2025 Tallivahdin kennel oli 24-vuotias ja meille syntyi 22:s pentue: 5 W-pentua. Niiden emä on FI & SE MVA JK1 FCI-BH Tallivahdin Nachbarin ja isä C.I.E EE & LV & LT & BALT MVA LVV.21 FCI-BH Enormous Stand By Me. Tallivahteja on nyt syntynyt yhteensä siis 22 pentuetta, 185 koiraa, ja elossa on 109 koiraa 16 pentueessa H-W. H ja I pennut täyttävät 2026 vuonna jo 12 vuotta, J ja K pennut täyttävät 11 vuotta, L ja M pennut täyttävät 9 vuotta ja N pennuistakin tulee veteraaneja, eli ne täyttävät 8 vuotta. 16 elossa olevasta pentueesta 7 on tänä vuonna veteraaneja. Keski-ikäisiä koiria, 5-7 -vuotiaita ovat O, P, Q pennut ja myös R-pennut täyttävät syksyllä 5 v. Nuoria koiria 0-4 -vuotiaita on viidessä S-W -pentueessa. 

Tammikuussa 2026 Tallivahdin kennel täyttää 25 vuotta ja ensimmäinen pentueeni syntyi lokakuussa 2001. Hovawart on edelleen elämäni rotu ja hoffieni kanssa olen saanut harrastaa kaikkea mitä olen halunnutkin ja menestystä on tullut enemmän kuin mistä olen osannut edes haaveilla. Jalostuksessa olen halunnut vakioida palveluskoirille tyypillistä hyvää koulutettavuutta ja yhteistyövalmiuksia ja siinä olen onnistunut: Tallivahtien tiedetään jo olevan mukavia harrastuskoiria, joiden kanssa onnistuu sujuvasti oikeastaan mikä harrastus tahansa kuinka pitkälle tahansa. Tallivahtien tunnettavuus eri koulutuskentillä on niin hyvää, että koiranohjaajalta osataan kysyä, onko hänen hoffinsa Tallivahti, kun huomataan että koiran koulutettavuus on erinomaista. Tänä vuonna olemme saaneet useita upeita koulutusnäyttöjä lisää ja rally-toko on tullut jäädäkseen suosittuna lajina myös Tallivahtien omistajille. Siinähän järjestettiin ensimmäiset MM-kisat täällä Turun seudulla syksyllä 2024 ja sekin varmasti osaltaan on lisännyt lajin suosiota.

TALLIVAHTIEN TULOKSET VUONNA 2025

Kaikkiaan 18 Tallivahtia osallistui erilaisiin kokeisiin vuonna 2025, mikä taitaa olla kaikkien aikojen ennätyksemme. Puolet aktiivisista koirakoistamme, komeat 9, osallistui pk- eli palveluskoirakokeisiin yhteensä 21 kertaa ja neljässä eri lajissa. Pk-kokeet ovat luonnollisesti rotumme oleellisin koemuoto, sillä palveluskoirakoe on hovawartien rodunomainen käyttökoe, jolla mitataan niitä ominaisuuksia, jotka ovat rotumme jalostuksessa keskeisiä. Suomen hovawarteilla palveluskoirakoekäyntejä oli vuonna 2025 yhteensä 44 koiralla kaikkiaan 96 kappaletta. Koiramääräisesti palveluskoirakokeet ovat edelleen hovawartien suosituin koemuoto.

Koekäyntien määrässä rally-toko nousi kuitenkin Tallivahdeillakin ensimmäistä kertaa suosituimmaksi ja 5 Tallivahtia kävi yhteensä 25 viidessä kokeessa. Se on muutenkin selvästi koekäyntien määrässä suosituin koemuoto rodussamme, sillä koekäyntejä tuli 36 koiralle yhteensä 142. Koekäyntien suuri määrä liittyy myös siihen, että saadakseen koulutustunnuksen koirakon pitää saada aina 3 hyväksyttyä tulosta samassa luokassa ja luokkia on yhteensä 4. Palveluskoirakokeissa hyväksytty tulos riittää aina koulutustunnukseen ja hyväksytyllä tuloksella pääsee aina nousemaan seuraavaan luokkaan ja luokkia on kaikkiaan kolme.

PK-kokeissa huippuvuosi: Tallivahdeille tuli rodun FCI-IGP-FH maailmanmestaruus ja kaksoisvoitto erikoisjäljen rotumestaruuskokeessa

Palveluskoirakokeisiin osallistui kaikkiaan 9 Tallivahtia: Liebling, Mirakelmann, Oberschülerin, Patentlösung, Quantum, Raubtier, Selbstsicher, Ultrabra ja Ûberwächter. Koekäyntejä näillä koirilla oli yhteensä 21 neljässä eri lajissa (IGP-FH, IFH, PAJÄ, PAHA) ja niistä tuli 13 tulosta:

• Mirakelmann voitti rodun maailmanmestaruuden, eli IHF WM FCI-IGP-FH
• 2 FCI-IFH3 ja Liebling voitti IFH-rotumestaruuden ja Mirakelmann sijoittui toiseksi: ensimmäistä kertaa tuli rodussamme kaksoisvoitto saman kennelin koirille
• 5 FCI-IFH1 tulosta, eli kansainvälisen erikoisjälkikokeen 1 luokan suorittivat Oberschülerin,  Quantum, Raubtier, Ultrabra ja Ûberwächter
• 3 FCI-IFH2 tulosta tekivät  Raubtier, Ultrabra ja Ûberwächter
• HK1 tuloksen A-tottelevaisuudella (with IGP1 B-part) teki Raubtier
• JK1 tuloksen A-tottelevaisuudella (with IGP1 B-part) teki Überwächter

Käyttövaliokello käy parhaillaan kahdelle koeikäiselle Tallivahdille, Liebling ja Opernsängerin, ja kummallakin valionarvo on vain yhden 1-tuloksen päässä, joten toivottavasti tänä vuonna saamme jälleen juhlia palveluskoiran suurinta arvonimeä.

Muita koe- ja suoritusnäyttöjä Tallivahdeille kertyi vuonna 2025 seuraavasti:

• Pelastuskoiraliiton peruskokeen suoritti Radikale
• kestävyyskokeen AD suoritti Quotenfrau
• BH-kokeen suorittivat Polizistin, Quintia, Selbstsicher ja Ultrabra.
• Rally-Tokossa saatiin 5 koulutustunnusta: Noblesse ansaitsi RTK4-koulutustunnuksen, Journalistin RTK2, RTK1-koulutustunnuksen saivat Oberinspektor, Quetscher ja Spürhündin.
• TK1-koulutustunnuksen sai Noblesse
• Nosework kokeisiin osallistuivat Noblesse ja Quotenfrau
• Luonnetestin hyväksytysti ja hyvillä pisteillä suoritti Raubtier
• Saksalaisen rotumme suurimman ja merkittävimmän rotujärjestön RZV für Hovawart aikuisten koirien jalostustarkastuksen ZTP:n suoritti hyväksytysti hyvillä pisteillä Überwächter
• SRVA-koira Quotenfrau toimi edelleen autokolareissa vammautuneen suurriistan etsinnässä viranomaisapuna eli SRVA-koirana.

10 Tallivahdilla oli yhteensä 32 näyttelykäyntiä

Kaikkiaan 10 Tallivahtia 7 eri pentueesta kävi yhteensä 32 näyttelyssä: 16 ERI, 14 EH, 2 H. Näyttelyissä nähtiin Oberschülerin, Polizistin, Raubtier, Spürhündin, Souverän, Tigerin, Treuhänder, Urheberin, Überwächter ja nuorimpana juniori Verführer. Spürhündin oli kerran rotunsa paras (ROP) ja kerran vastakkaisen sukupuolen paras (VSP), Treuhänder oli kaksi kertaa VSP ja Überwächter oli kerran VSP. Sertifikaatteja voittivat Oberschülerin, Spürhündin, Treuhänder (2), Urheberin ja Überwächter. Tallivahtien kotikentällä Turun Elonäyttelyssä saimme vuosien tauon jälkeen esille kasvattajaryhmän (Treuhänder, Tigerin, Oberschülerin, Überwächter), joka voitti ROP KASV ja KP:n. Näyttelyharrastaminen on vain sivuosassa jalostustavoitteissani ja kauneus on mielestäni aina vaan katsojan silmissä, mutta silti on ihan mukavaa, että näyttelyissäkin jotkut muutkin meikäläisen lisäksi innostuvat käymään. 

Tallivahtien kanssa harrastetaan kaksi kertaa enemmän muita harrastuksia kuin näyttelyitä

Hyvin kyllä näkyy sellainen aktiivisuus, mitä olen koko ajan tavoitellutkin: Tallivahtien kanssa harrastetaan pääasiassa muita tavoitteellisia harrastuksia kuin näyttelyitä. Tämähän on käyttökoirajalostuksessa tavallista ja edustaa varsin tyypillistä keskieurooppalaista koirajalostusta. Suomessahan keskitytään monissa käyttökoiraroduissakin lähes pelkästään näyttelyihin, näin myös hovawartien kanssa, mikä näkyy etenkin siinä, että näyttelykäyntejä on vuodesta toiseen rodussamme yli 1000 ja muiden harrastusten aktiivisuus jää selvästi pienemmäksi. Näyttelykoirien kasvatus on myös rotumme kasvattajien keskeisin tavoite, mikä näkyy selvästi pentueiden sukutauluissa. Sukutauluhan kertoo parhaiten sen, mitä koiraan on tavoitteellisesti haluttu jalostaa. Siksi myös koirayksilön merkitys on jalostuksessa aina selvästi pienempi kuin suvun. Se tekee jalostuksesta paitsi vaikeaa myös mielenkiintoista. Viiden sukupolven tarkastelu ja sen pohjalta yhdistelmään jalostetun käyttökoiraosuuden laskeminen on ollut oma käytäntöni jo kasvatukseni alkuajoista lähtien. Eli käytännössä lasken suunnittelemani yhdistelmän sukutaulusta, kuinka monella esivanhemmalla on käyttökoetulos. Kun sukupolvia on tarkastelussa viisi, on sukutaulukoiria yhteensä 62 ja jotta vähintään 70 % niistä olisi käyttökoetulos, tulee käyttökoetuloksia olla vähintään 44 esivanhemmalla. Ensimmäiset kolme Tallivahdin sukupolvea pyrin tavoitteellisesti kasvattamaan käyttökoiraosuuden vähintään 70 % kaikissa yhdistelmissäni. Sen jälkeen olen halunnut säilyttää osuuden vähintään siinä tai mieluiten kasvattaa sitä edelleen. Varsin tavallinen käyttökoiraosuus tavallisessa suomalaisessa hovawartkannassa on noin 20 %, eli viidessä polvessa sukutaulukoirista on vain noin 13/62 koiralla käyttötulos. Todennäköisesti näyttelyvalioiden osuus sukutaulussa on sitten päinvastainen, eli Tallivahdeilla ulkomuotovalioita löytyy selvästi vähemmän kuin maamme hoffeista keskimäärin. Tämähän tulee jatkossa varmasti vielä korostumaan, sillä rotujärjestö teki rodun käyttöominaisuuksia ajatellen ikävän päätöksen viime syksynä: rodussamme voi jatkossa valioitua pelkästään serteillä ja hyväksytyllä luonnetestituloksella. Luonnetestin vaikutus rotuumme ja myös valioitumiseen on siksikin merkityksetön, että noin 95% hoffeista saa siinä hyväksytyn tuloksen ja ensimmäisellä yrityksellä hylätyt yleensä hyväksytään toisen kerran osallistuessaan, jos vain omistaja jaksaa viedä koiransa uudelleen testiin. Nythän heti valiosääntömuutoksen tultua voimaan tuli rotuumme peräti 27 uutta FI MVA:ta jo 5.1.26. Yhdessäkään toisessa saksalaisessa palveluskoirarodussa ei maassamme voi muotovalioitua ilman käyttötulosta, mikä on tyypillinen pohjoismainen käytäntö myös pohjoismaisissa metsästysroduissa. Sen vuoksi johtavat pohjoismaiset metsästysrodut eivät mm. lähteneet mukaan FCI:n C.I.E valioitumiseen, eli niistä ei voi tulla lainkaan kansainvälisiä näyttelyvalioita. C.I.B eli kansainvälinen muotovalio vaatii käyttöroduilta käyttötuloksen, joten se muotovaliomahdollisuus on toki kaikilla käyttöroduille. Käyttötulosvaatimuksella on haluttu vaalia rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta ja varmistaa, että hyviä palvelus- ja metsästyskoiria saadaan jatkossakin. Ennustan, että tämä muutos tulee vähentämään palveluskoirakoeharrastajia entisestään rodussamme ja samalla myös käyttöominaisuuksien jalostamiseen panostamista.

Tallivahdeille tällä sääntömuutoksella ei tule olemaan mitään merkitystä, eikä myös meikäläisen jalostusvalinnoille. En ole enää vuosiin löytänyt mielenkiintoisia suomalaisia jalostusuroksia, koska pyrin tarkastelemaan aina vaan mahdollisimman objektiivisesti koirien sukutauluja enkä sikäli kiinnostu yksittäisistä koirista niitä jossain nähdessäni.

Muutan kasvatusstrategiaani jalostuskoiran valinnanvaraa lisäävään suuntaan

Tähän mennessä olen sijoittanut lähes joka pentueestani vähintään yhden nartun tulevaisuuden jalostustarpeitani ajatellen. Kuudessa pentueessani olen tehnyt emäkoirasta jalostuslainasopimuksen, eli leasing-sopimuksen, eli siitäkin on kokemusta jo mukavasti. Alusta asti yksi kantava ajatus jalostuksessani on ollut käyttää yhtä narttua vain kerran jalostukseen ja tähän tavoitteeseen sopii yhtä hyvin myös sopivan nartun lainaaminen. Siitä on myös se etu, että voin valikoida sopivan jalostuskoiran vasta myöhemmin. Yleensähän kasvattajalla on kotonaan kasvamassa narttu, jota hän sitten käyttää jalostukseen monesti useamman kerran. Vaikka pentuaikana voidaan ainakin joitakin pentujen ominaisuuksia melko luotettavasti vertailla, jää moni oleellinen asia myös pois tarkastelusta, kuten koirayksilön terveys, sillä pennuthan yleensä ovat ihan terveitä eläinlääkärintarkastuksessa ennen luovutusta. Terveyden varmistamiseksi olen yleensä käyttänyt narttua jalostukseen vasta noin 4 v 7 kk ikäisenä, jonka koiranet-tietokanta laskee valmiiksi. Minullahan se on nartun ainoan jalostuskäytön keski-ikä, kun yleensä kasvattajilla samalla nartulla on voinut olla ensimmäinen pentue jo 3-vuotiaana ja pari pentuetta sitten vielä ennen veteraani-ikää. Yleensä erilaiset krooniset sairaudet puhkeavat ennen 4 v 7 kk ikää, jos ovat tullakseen, jolloin sairastuvat koirat jäävät jalostuksesta pois.

Jalostuslainan tärkein hyöty on valinnanmahdollisuuden paraneminen ja silloin myös nartulle ehditään saada vuosien aikana erilaisia jalostuskoiralle tärkeitä näyttöjä mm. koulutettavuudesta ja yhteistyövalmiuksista. Eli jalostusvalinnat voivat sikäli narttujenkin osalta vielä paremmin tarkentua. Koska olen eriyttänyt koirakantaani koko ajan, niin valinnanvaraani lisää sekin, että voin hyvin käyttää jostain pentueesta nartun sijaan urosta jalostukseen. Näin valinnanvaraa on tuplasti enemmän kuin pelkkiä narttuja käytettäessä. Toivon, että tämä innostaa myös urosten omistajia hankkimaan koirilleen jalostuksessa arvokkaita näyttöjä, jotta ne houkuttavat uroksen käyttämistä jalostukseen.

Anisette Finlandese Liv Magic ”Anse” muutti joulukuussa Italiasta Suomeen ja siitä tulee toivottavasti tulevaisuudessa Tallivahdin emäkoira. Meinaan tuoda tänä vuonna toisenkin koiran ulkomailta, nimittäin Maailmanmestari Mironi tytär pikimusta ”Aska” SE CH SPH2 SÖKH1 Chefka´s Rise Up astutetaan seuraavasta juoksustaan saksalaisella käyttöjalostetulla uroksella, ja siitä pentueesta toivon saavani sijoitettua yhden nartun tai uroksen tavoitteelliselle pk-harrastajalle.

Osaavien ja tavoitteellisten käyttökoiraharrastajien määrä valitettavasti tuntuu vähenevän koko ajan rodusta riippumatta, mikä tulee varmasti vaikeuttamaan käyttöominaisuuksien jalostamista. Tavoitteeni on ollut saada noin kolmasosa joka pentueesta tavoitteellisille käyttökoeharrastajille ja kaikki pentueet yhteenlaskettuna siihen on suunnilleen päästykin. Valitettavasti koiramaailmassakin on yleistynyt se, että luvataan tehdä kaikenlaista (luustokuvata, kouluttaa, käydä kokeessa tai edes jossain näyttelyssä), mutta mitään ei sitten saadakaan aikaiseksi. En tiedä onko valehteleminen vain taktikointia, jotta varmistetaan, että voi saada pennun, vai epärealismia oman elämän resurssien osalta. Mahdollisesti se on molempia ja joillakin se voi olla jopa täysin tiedostamatonta. Luotettavimpia lupauksia tulee henkilöiltä, joilla on ennestään kokemusta tavoitteellisista koiraharrastuksista: done that been there.

Lähitulevaisuuden Tallivahdin pentuesuunnitelmat

Kaksi viimeistä pentuesuunnitelmaani menivät surullisesti kankkulan kaivoon: jo 6 vuotta kesällä täyttänyt Hilla, eli Oberschülerin, ei tullutkaan raskaaksi ja on liian vanha uudelle yritykselle, ja nyt loppuvuonna päätimme, että emme käytäkään Heraa, Polizistin, lainkaan jalostukseen. 5,5-vuotias Hera oli liikkunut vähän jäykästi takaosastaan ja päätimme uudelleen kuvata sen. Kuvissa näkyi lannerangan fasettinivelissä lievää laajentumaa, ei muita merkittäviä muutoksia. Diagnoosi: alkava spondyloartropatia. Eläinlääkäri totesi lausunnossaan, että ”sairaus on todennäköisesti etenevä ja mahdollinen tiineys voi aiheuttaa kipujen lisääntymistä, joten harkitsisin pennuttamisen järkevyyttä koiran hyvinvoinnin kannalta sen lisäksi että alttius kivuille on periytyvää”. Herahan oli luustokuvattu 2-vuotiaana ja tulokset olivat priimaa silloin: HD-.A, ED-0, LTV0, VA0, SP0. Sikäli tämä oireilu oli ikävä yllätys, vaikkakaan ei mitenkään harvinaista aktiiviselle keski-ikäiselle palveluskoiralle. Heran onneksi muutokset ovat varsin pieniä, eivätkä toivottavasti vaikuta sen elämänlaatuun ja omistajansa osaa sen elämänlaadusta huolehtia tarkkaavaisesti varmasti jatkossakin.

Näin ollen seuraava pentue tullee syntymään pian 4,5 -vuotiaalle Vimmalle, eli FCI-IFH2 HK1 FCI-BH Tallivahdin Raubtierille. Parhaillaan odotamme sen juoksua alkavaksi nyt alkuvuonna ihan milloin vaan. Matkustan Vimman kanssa sitten Saksaan treffeille sopivan RZV:n käyttöjalostetun uroksen kanssa ja päätös uroksesta tehdään lähiaikoina.

Syksyllä olisi tarkoitus astuttaa näillä näkymin ihana musta Sysi, eli Tallivahdin Schönheit. Sysin kanssa matkustamme Puolaan ja sieltä etsin nyt pikkuhiljaa sille sopivaa urosta. Sysin seuraava juoksu alkaa myös varsin pian, joten sitä seuraava ajoittuu sitten syksylle 2026. Vuonna 2027 astutusvuorossa sijoitusnartuistani olisivat Souverän ja Tigerin ja niiden jälkeen Ultrabra. Nämä kaikki nartut ovat jo kattavasti terveystutkittuja ja kaikin puolin jalostukseen sopiviksi osoittautuneita, joten niiden osalta voin jo hyvin tehdä suunnitelmia.

Lopuksi

Tallivahtien talvitreenit monivuotisen kouluttajamme Pauliina Kaivosen ohjauksessa houkuttelivat jälleen mukaan 10 innokasta treenaajaa. Suurimmalla osalla on nyt ensimmäisenä tavoitteenaan BH-koe mielessä. Treenaamme sekä yksitellen että pareittain ja myös ryhmässä, sillä halli on niin iso, että sekin voi onnistua, kunhan treeni pysyy hallittuna. Treeneissä on paitsi hyvin opettavaista myös viihteellistä, kun ohjaajat harjoittelevat heittäytymistä palkkaamisen riemutunnelmaan ja hoffit yrittävät keksiä myös omaa ohjelmaa, jos homma jostain syystä käy niiden mielestä hitaalla… Nauru pidentää ikää ja se on siis yksi elämän eliksiiri! Hoffin HAUskoja treenihetkiä kaikkialle!