Eläinhullun alkutaival

Olen Minna Tapojärvi, syntyisin Kolarista ja kotoisin Maskusta, jossa asun puolisoni Johnny Nymanin, hovawarttiemme ja hevostemme kanssa. Eläimet ovat aina olleet osa elämääni. Lapsuudenkodissani meillä oli aina koira. Ensin meillä oli merkkivärinen englannin cockerspanieli Jami ja sitten kultainen noutaja Timi. Timin kanssa harjoittelin kirjojen opastuksella palveluskoiraliikkeitä, koska lähin koirakerho oli meistä parinsadan kilometrin päässä. Perheemme oli edistyksellinen koira-asioissa: meillä oli jo 60-luvulla rotukoira, Jami, jota vanhempani myös opettelivat trimmaamaan itse. 70-luvulla Timi (oikealta nimeltään Dingo) käytettiin lonkkakuvissa ja sillä reissulla sain ensikontaktin oikeisiin palveluskoiraesteisiin, kun eläinlääkäriasema oli Kemissä armeijan koirakenttien vieressä. Isäni muistelee vieläkin ylpeänä kuinka sain Timin menemään kaikki ne vaativat armeijan schäfereiden esteet mukaan lukien 2 metrisen seinäesteen. 70-luvulla pääsin harjoittelemaan myös näyttelyesittämistä muutaman kerran Timin kanssa. Näistä kokemuksistani innostukseni vain kasvoi! Kuvassa olemme uuden harrastuskaverini Miron kanssa 26.8.2018, kun teimme JK1 tuloksen rotumestaruuskokeessa Miron ollessa vasta 15 kk ikäinen.

Kiinnostukseni on aina suuntautunut etologiaan ja jo ahmimisiässä kannoin kirjastosta reppukaupalla erilaisten eläinlajien käyttäytymisestä kertovia kirjoja ja opiskelin gurujen, kuten Konrad Lorenz sekä Hugo ja Jane van Lawickin tapaa ajatella ja havainnoida eläimiä. Rakkauteni käyttäytymistieteisiin johti minut yliopistoon, josta valmistuin psykologian maisteriksi vuonna 1993. Sen jälkeen olen toiminut yrittäjänä ja soveltuvuustutkijana, eli näin käyttäytymisen tutkimisesta tuli myös työni arkea.

Lapsena kasvatusharrastukseni keskittyi undulaatteihin ja varhaisessa aikuisiässä aloitin "kotitarpeisiin" ratsuhevoskasvatuksen yhdessä siskoni kanssa. Hevosemme on esitelty omalla saitillaan. Kasvatusharrastus oli enemmänkin haaveena pitkään, kunnes sitten löysimme hovawartit!

Elämäni rotu - HOVAWART!

Hovawart -rodun löysimme puolisoni kanssa 90-luvun alkupuolella, mutta päätimme ensin asettua työelämään ja  rakentaa talon ennen koiran hankintaa. Halusimme suuren ja vahtivan koiran, joka sopisi luontevasti maaseudulle. Hovawarteissa meitä viehätti myös kaunis ulkomuoto, kestävä & terve rakenne ja sujuva liikunta sekä  pihavahdille keskeiset luonteenominaisuudet. Tässä laatimani roKesällä 2013 Tanskassatuesittely Suuri koiraharrastajan opas - kirjaan, joka julkaistiin 1/2014.

Kun olimme vuonna 1995 asettuneet hevosinemme Maskuun, aloin etsiä hovawartia, jonka jälkeläisestä halusin tulevan kennelini kantanartun. Odottelimme ensin pari vuotta sopivaa pentua legendaarisesta Uskihoff´s Hayasta, kunnes vaihtoehdoksi löytyi Sateenkaaren kennelin T-pentue. Hovawart-kasvattajana ansioitunut Airi Säe oli heti hyvässä yhteistyössä ja myi meille kantanarttumme Sateenkaaren Thunderbirdin, jonka piti alun perin lähteä Yhdysvaltoihin. Kullanvärinen Sateenkaaren Thunderbird, eli Nella, muutti meille toukokuussa 1997. Nella lunasti ja ylittikin kaikki toiveemme kunnon koirasta: se oli tasapainoinen, rohkea, terve ja kaunis. Siinä oli kaikki hyvän jalostusnartun ainekset!

Tallivahdin kennel ja laumamme kasvu

Tallivahdin kennelnimi tulee hevosten ja hoffien yhteiselosta. Omat koiramme Nella, Abba ja Sissi syyskuussa 2009Hoffit tulevat yleensä loistavasti toimeen hevosten kanssa. Hoffeilla on hyvä hahmotuskyky ja tilannetaju, eivätkä ne jää pikkupentuinakaan hevosten jalkoihin. Ainoa arkinen hankaluus on se, että niillä on paljon rohkeutta ja vahtikoiralle tyypillistä dominanssia, jonka vuoksi ne rakastavat myös hevosten komentelua ja toimivat hyvin mielellään emännän vahvistimena hevosten suuntaan. Siitä seuraa usein uhkarohkeita ja näyttäviä ”suojelutreenejä” tosin ilman puruja. Tähänkin lajiin ”kuuluu” joskus myös hampaiden menetyksiä, vaan ei onneksi sen pahempaa. Itse asiassa hyvien puoliveriratsujen ja palveluskoirien luonteen jalostamisessa tavoitellaan pitkälti samoja luonteenominaisuuksia, jotka näkyvät hyvänä koulutettavuutena ja tavoitteellisena suorituskykynä. Hoffien ja ratsuhevosten yhteiset luonteen vahvuudet varmasti selittävät paitsi niiden hyvin sujuvaa yhteiseloa myös sitäkin miksi niin monet Tallivahtien omistajista harrastavat tai ovat harrastaneet ratsastusta. 

Vuonna 2001 Tallivahdien historia alkoi, kun syntyi 11 A-pentua.  Vuonna 2003 saimme 7 B-pentua, 2006 11 C-pentua, 2008 8 E-pentua, 2010 7 F-pentua ja 2011 10 G-pentua. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet varsinaisia pentubuumivuosia ja uusia Tallivahteja on syntynyt peräti 47: vuonna 2014 Cremefarben, Minna, Abendrot Hanko 2010saimme 11 H-pentua ja 10 I-pentua, vuonna 2015 11 J-pentua sekä 6 K-pentua ja vuonna 2017 2 L-pentua ja 7 M-pentua. Vuoden 2017 loppuun mennessä Tallivahteja on syntynyt komeat 101 kappaletta. Pentubuumi oli loppukirini Vuolasvirta-kasvattajapalkintoa varten, jonka myöntämiseksi arvioidaan 10 pentueen saavutuksia 15 viimeisen vuoden aikana. Loppukirini onnistui ja upeat kasvattini omistajineen mahdollistivat sen, että pääsin anomaan Vuolasvirta-palkintoa jo vuoden 2016 alussa. Tallivahdit ovat olleet hyvin elinvoimaisia ja mm. pentuekoko on ollut suuri (ka=8,4) ja tällä hetkellä myös kasvattiemme keskimääräinen elinikä näyttää tulevan varsin pitkäksi. Jalostusnartut ja aina seuraava suunniteltu/ tulossa oleva pentue esitellään näillä sivuilla oman otsikonsa alla. Tallivahdin kennel oli esittelyvuorossa rotujärjestömme Hovawartti-lehdessä 1/2010. Siinä oli melko kattavasti kuvattu meidän siihen astinen historia, saavutukset ja kasvatustavoitteet. Jutun voi lukea ja tulostaakin tästä Tallivahdin kennelesittely1/2010.

Nellan ensimmäisestä pentueesta halusimme nartun Tallivahdin Abendrot "Arodun Jälkimestarit 2011 Minna & FI & SE MVA (tuleva C.I.B.) JK3 FH1 BH Tallivahdin Cremefarbenbba", joka on ollut pienestä pitäen fiksu ja varma harrastuskoira. Abbasta tuli Suomen muotovalio syksyllä 2007, kun saimme yhteistyöllemme hienon näytön palveluskoirien jälkikokeen avoimesta luokasta. Syksyllä 09 se sai arvostetun FH1-koulutustunnuksen erikoisjäljeltä, mikä on ollut yhteistyömme kruunu! Kolmantena laumaamme tuli kesällä 2006 sijoitusnarttumme Tallivahdin  Bäuerinin tytär Cremefarben eli Sissi. Se lunasti jo nuorena kaikki asettamani odotukset hyvästä dual-purpose koirasta JK1-koulutustunnus 2v 2kk iässä, FI MVA JK2 alle kolmivuotiaana, FH1 3 v 4 kk iässä. Viisivuotiskaudella Sissistä tuli C.I.B ja rotumme vuoden 2011 Jälkiestari JK3-koulutustunnuksella ja viides kautta aikain FH2-koularoitunut hoffi maassamme.  Sissistä tuli F-pentujen emä heinäkuussa 2010. Sen pennuista jätimme minulle harrastuskoiraksi urospennun Freiberufler "Repen", jonka myötä harrastustavoitteeni ovat jälleen nousseet pykälää korkeammalle.

Repe on jo ylittänyt kaikki odotukseni erinomaisesta harrastuskumppanista. Repe ja siskonsa Forscherin ovat ensimmäisiä Tallivahdin kennelin voittajatittelikoiria: ne voittivat junioriluokat Helsinki Winner-showssa 2011. Ensimmäisen CACIBinsa ja SERTinsä Repe voitti vain 16 kk:n ikäisenä, 2-vuotiskaudella siitä tuli maamme nuorin FH-tuloksen tehnyt hoffi ja 2v 3kk iällä se pääsee kaikkien rotujen vertailussakin 10 nuorimman joukkoon. Viimeisen sertinsä se sai Voittaja-näyttelyssä 2012 ja niin siitä tuli Suomen muotovalio vain 2v 5kk ikäisenä. 2v 6 kk iässä se sai ulkomaisen CACIBin ja tuli myös Ruotsin muotovalioksi. Kansainvälisen muotovalion arvo virallistettiin Repen ollessa vain 2v 9kk ikäinen. 3-vuotiaana siitä tuli kahdella tuloksella voittajaluokan palveluskoira ja myös kahden lajin FH2 j JK1 palveluskoira ja molemmissa hienosti 1-tuloksilla. 5-vuotiskaudellaan siitä tuli Suomen käyttövalio FI KVA erikoisjäljeltä FH. Kahdessa jälkilajissa FH ja PAJÄ voittajaluokan tuloksia tehnyt palveluskoira Repestä tuli syksyllä 2016 Varsinais-Suomen piirinmestaruuskokeessa, jossa voitimme pronssia ja Repe sai JK3 koulutustunnuksen. Pääsin Repen kanssa osallistumaan jo kerran IPO-FH-SM-kokeeseen sen 4-vuotiskaudella,mutta valitettavasti vuoden 2014 syksyllä koiriamme piinasi nenäpunkkiepidemia, joka tuotti ikäviä epäonnistumisia juuri jälkikokeissa ja myös SM:ssä. Repe on ollut FH-rotumestaruuskokeissa hopealla 2015, pronssilla 2016 ja piirinmestaruuskokeissa v. 2016 siitä tuli JK3 koularin myötä kahdessa lajissa voittajaluokan palveluskoira ja voitimme myös PM-pronssia! Suomen Hovawart ry:n joukkueessa voitimme vuonna 2016 IPO-FH SM-joukkuekultaa kahden muun hoffikon kanssa. Repe on isänä kahdessa pentueessa Hoffen-Haus P-pentujen isä siitä tuli 2014 ja Tallivahdin M-pentujen isä kesällä 2017. Sen upea merkkivärinen tytär Raksu, eli JV-15 Hoffen-Haus Penrosa, on sijoitettuna siskolleni naapuriin ja siitä tulee Tallivahdin N-pentujen emä loppukesällä 2018. Repen poika Miro, eli Tallivahdin Mirakelmann, jäi isänsä ja Sissi-isoäidin oppipojaksi kasvamaan uudeksi tilavahdiksemme ja meikäläisen uudeksi harrastuskaveriksi. Miro sai nopeasti lempinimen Ällikkämies, joten ihmeitä oli odotettavissa. Miron kanssa pääsin taas tekemään omia ennätyksiäni koiraharrastajana: suoritimme BH-kokeen Miron ollessa 1 v 4 pv ikäinen ja oikea palveluskoira siitä tuli vain 15 kk ikäisenä, kun saimme rotumestaruuskokeessamme hyvän JK1 tuloksen 251/300 p. Tästä ja monesta muusta koiraseikkailustani sekä ajatuksistani kirjoittelen aina silloin tällöin Tallivahdin sivujen BLOGIin!

Abban, Sissin, Repen ja Miron kanssa olen saavuttanut tähän mennessä yhteensä 38 jälkikoetulosta. Niistä 27 on FH-tuloksia, joista ylimmän voittajaluokan tuloksia 24 FH2-luokassa. 11 on PAJÄ-tulosta, joista 4 voittajaluokan JK3-tuloksia.  Jälki on mielestäni hoffin luonteelle pk-lajeista sopivin, jolloin siinä voi nuorellakin koiralla päästä hyviin tuloksiin. 14 Tallivahdilla on tähän mennessä palveluskoirien jälkikoetulos ja niistä 11 on kansainvälisen erikoisjälkikokeen FH:n tulos, kahdella koiralla on pk-hakukoetulos ja kahdella pelastushakukokeen tulos. Repe on jo FI KVA ja viidellä muulla koiralla, on ensimmäinen voittajaluokan 1-tulos jo FI KVA titteliin ansaittuna: FH2 1-tuloksia on Engleinille, Forscherinilla, Geniellä ja Gewinnerillä ja HK3:ssa Gaunerilla. Jälkityöskentelyssä hyvät hermot/keskittymiskyky ja itsenäisyys/itsepäisyys vahvistavat läpivientikykyä ja ovat siksi vallan sopivia vahtikoirien harrastuksia. FH:ssa kokematon ohjaaja voi hyvällä koiralla päästä hienoihin tuloksiin varsin sujuvasti.

B-pennuistamme lähtien meillä on ollut tapana sijoittaa joka pentueesta ainakin yksi koira tulevaisuuden jalostusharrastusta varten. Tulevat pentueet pyrin esittelemään hyvissä ajoin Pentu-uutiset!-saitilla. Kaikista koiristamme lisätietoja löytyy Omat, sijoitetut ja leasing -koirat valikosta.

Koiraharrastamisen jatkuvan kehittämisen keinot ja forumit

Olen innokas pohdiskelemaan ja halukas ymmärtämään kaikenlaisia ilmiöitä myös koiraharrastamiseen ja etenkin jalostamiseen liittyen. Monissa oleellisissa koirien terveyteen ja käyttäytymiseen liittyvissä sisällöissä tutkittua tietoakin on jo saatavilla (mm. SPKL seminaarissa 09). Sitä ei kuitenkaan ole ollut minulle riittävästi ja siksi olen pyrkinyt aktiivisesti myös itse tutkimaan kiinnostukseni kohteita. Teimme siskoni kanssa tutkimuksen hovawarttien luonnetesteistä vuosina 1996-2006, N=807. Siinä tarkastelimme luonnetestien luotettavuutta mm. vertailemalla luonnetestituomareiden arvioita toisiinsa. Tutkimusraporttimme julkaistiin Hovawartti-lehdessä vuonna 2007. Toimimme siskoni kanssa molemmat työlämän konteksteissa ihmisten soveltuvuustutkijoina (yrityksemme www.paamaara.com) ja sikäli käyttäytymisen tutkiminen on meidän ammattitaitoamme. Tämän hoffitutkimuksemme seurausta on mm. se, että en enää niin sokeasti luota vallalla olleisiin käsityksiin ja käytäntöihin. Toinen asia, johon kaipasin valaistumista, liittyi terveyteen ja rotumme geenipohjaan. Siihen sovelsin eräänlaista BLUP-indeksin tyyppistä laskentatapaa, jolla tarkastelin viime vuosina maassamme syntyneiden hoffipentueiden sukuja. Sukujen prosentuaalista osuutta nykypopulaatiossamme esittelin rotujärjestömme kasvattajapäivillä maaliskuussa 2009. Näiden asioiden tiedostaminen on vaikuttanut voimakkaasti omaan jalostusstrategiaani. Siitä  kirjoitin myöhemmin jutun, jossa kuvasin tarkemmin mm. laskentatapaani. Molemmat tutkimukset ja niihin liittyvät taulukot/ kuvio löytyvät seuraavista linkeistä:

 Hovawarttien luonnetestitutkimus,      Luonnetestituomareiden arviointierojen taulukko   

Hoffien geenipohjan pieneneminen juttu   Diagrammi eniten käytetyistä suvuista

Haluan harrastaa koiriin liittyvä asioita mahdollisimman monipuolisesti ja siksi kuulun monenlaisiin koirayhdistyksiin. Niistä rakkain on oma pieni yhdistyksemme Varsinaiset Hoffit ry. Perustimme sen vuonna 2006 yhdessä muutaman aktiivisten lähiseudun hovawart-omistajien kanssa. Olemme sitä kautta aktivoineet paikallisesti etenkin erikoisjälkiharrastusta treenejä, kursseja ja kokeita järjestämällä. Olemme järjestäneet vuoden 2018 syksyyn mennessä yhteensä 54 pääasiassa kuuden koiran erikoisjälkikoetta eli FH-koetta. Vuonna 2010 osallistuimme Paimiossa palveluskoirien SM-kokeen järjestämiseen. Saimme urakaksemme vielä ihan unelmahommankin: vastasimme IPO:n A, eli jälkiosuudesta! Olemme järjestäneet jo kolme rotumestaruuskoetta ja tänä vuonna vielä kaksi uutta mestistä on tulossa.

Omassa harrastushistoriassani läpimurtoja ovat olleet syksyllä 2009 Abban ja Sissin kanssa saavutetut FH1-koulutustunnukset ja Repen FH2 1-tulos. Hieno koekokemus oli 6.10.13 kun sain Sissin ja Repen kanssa ekakertaa samassa kokeessa FH2-koulutustunnukset hyvillä pisteillä. Jälkiharrastamisen ihaniin tunnelmiin pääset vaikkapa pienen pakinani avulla Liinanpäässä tätiharrastaja, se julkaistiin rotujärjestömme lehdessä 2010. Olen halunnut vahvistaa FH:n asemaa palveluskoiralajina ja siinä mielessä kirjoitin Suomen Palveluskoiraliiton Palveluskoirat-lehteen 2/2013 vieraasta päästä palstalle jutun FH:n arvostusta on vahvistettava. Se ja muita tuoreempia tarinoitani löytyy blogistani.  

Olen myös aktiivisesti kouluttanut itseäni ja käynyt kaikenlaisia Suomen Kennelliiton ja Palveluskoiraliiton tarjoamia kursseja mm. kasvattajan jatkokurssin, palveluskoirakokeiden koetoimitsijakurssin, ulkomuototuomarin alkeiskurssin ja kehäsihteerikurssin. Näin minut voi hyvin bongata paitsi osallistujana myös palveluskoirakokeissa ratamestarina, jäljentekijänä ja vastaavana koetoimitsijana kuin näyttelyissä kehäsihteerinä.

17 vuotta hoffikasvatusta ja onnistumisen merkkejä tyytyväinen ohjaaja ensimmäisessä PAJÄ3-kokeessa Raisiossa kesäkuussa 09, kuva: Anita

Tähän mennessä olemme jo luoneet menestystä eri rintamilla.  Palveluskoirakasvattajana mieltäni lämmittää erityisesti se, että jo 14 Tallivahdilla on siis tähän mennessä palveluskoirien jälkikoetulos ja niistä peräti 10 on kansainvälisen erikoisjälkikokeen FH:n tulos, kahdella koiralla on pk-hakukoetulos ja kahdella pelastushakukokeen tulos. Viidellä koiralla on useita voittajaluokan tuloksia ja Repe on ensimmäinen käyttövaliomme. Neljä koiraa on sijoittunut rotumestaruuskokeissa (jälkimestari JK3 v.2011 ja FH2 pronssia 2013 sekä 2014 ja kaksi koiraa jakoi FH-rotumestaruuden hopeasijan vuonna 2015) ja Sissin kanssa minulla oli kaksi piirin mestaruusnelossijaa PAJÄ3:ssa ja Repen kanssa piirinmestaruuspronssia PAJÄ3:ssa. Näyttelyissä hienoimmat saavutukset ovat Suomen hovawart ry:n maailman suurimman rotumme päänäyttelyn kasvattajaluokan kolme BIS-sijoitusta, joista komeimpana vuonna 2011 BIS1,  jota tavoitteli peräti 27 kasvattajaa. Meillä on tähän mennessä kolme C.I.B.-titteliä , 1 FI KVA, 1 POHJ MVA, 5 FI MVA, 3 SE MVA,  2 NO MVA, 1 EE MVA ja 1 RU MVA ja 1 RU JMVA,  2 HeJW-11 titteliä ja HeJW-16-titteli. Yksi hieno meriitti on sekin, että peräti kuusi koiraa 11 A-pennustamme eli yli 12-vuotiaaksi ja 7/11 C-pentuamme täytti kesällä 2017 komeat 11 vuotta!

Näin tuloksia listatessani tuntuu vahvasti siltä, että olen oikealla tiellä. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja näissä harrastuksissa koukuttavia tavoitteita piisaa!

Toivon Sinulle antoisia hetkiä koirien kanssa ja nähdään koiratapahtumissa!
terveisin Minna Tapojärvi Tallivahdin kennelistä Maskusta

 Johnny ja B-pentumme Symphony, Minna ja Timi 80-luvullaMinna ja A-pennutTessa, Kylli, Minna, Nella, Abba ja Ronja