Tavoitteeni jalostuksessa liittyy sekä pihavahdille että hyvälle palveluskoiralle sopiviin luonneominaisuuksiin, jotka tekevät niin perhe- kuin kisakoirastakin nautittavan elämänkumppanin.  Jalostustavoitteena luonne on ehkä yksi vaikeimpia, koska se on myös yhteydessä koiran elinolosuhteisiin. Tästä syystä panostan erityisesti tulevien pennunomistajien huolelliseen valintaan ja pyrin saamaan heitä jo alusta asti rakentavaan yhteistyöhön paitsi minun kanssani tarvittaessa myös koira-alan ammattilaisten kanssa.  Olen aina arvostanut itsenäisen työskentelykyvyn, hyvien hermojen, rohkeuden ja hallitsevuuden lisäksi koulutettavuutta – niin eläimissä kuin ihmisissäkin. Koulutettavuudessa keskittymiskyky ja oppimiskyky ovat keskeisimpiä ominaisuuksia. Pysyvät ja perinnölliset  luonne- ja muut käyttöominaisuudet puntaroidaan tutkimustenkin mukaan parhaiten käyttökokeissa, jotka hoffeilla ovat palvelus- ja pelastuskoirakokeita. Pyrin ymmärtämään kaikenlaisia ilmiöitä koiriin ja jalostamiseen liittyen. Jos tutkittua tietoa ei ole saatavilla riittävästi, tutkin asiaa itse. Olen oppinut paljon myös keskusteluista eri foorumeilla mm. jälkikokeissa koetuomareiden, osallistujien ja katsojien kanssa.

Tallivahtien suvuissa olen kasvattanut käyttökoiraosuutta ja kolmannesta polvesta (F,G,H) lähtien se on noin 70 % ja tavoitteeni on päästä siinä 80 % tuntumaan. Suomessa harrastaminen keskittyy matalan kilpailukynnyksen ja runsaan tarjonnan lajeihin, kuten näyttelyihin. Olen vieraillut vuodesta 2003 lähtien ahkerasti Saksassa ja tilaan rotujärjestö RZV:n jäsenlehteä. Siellä käyttötulokset ovat hoffeilla tavallisia ja sukujen ”käyttökoiraosuudet” korkeita jopa lähes 100%. Siksi käytän jatkossakin säännöllisesti saksalaisia RZV-rotujärjestön käyttöuroksia. Onnistumista arvioidakseni pyrin saamaan noin 40% kasvateistani palvelus- tai pelastuskoiralajeissa tuloksiin tähtääville harrastajille. Tällä hetkellä noin kolmasosa Tallivahdeista menee kisakumppaneiksi palveluskoira- tai pelastuskoiraharrastajille. Kolmasosa on erilaisilla maatiloilla tilavahteina ja kolmasosa tavallisina perhekoirina. Kaikki ne myydään kuitenkin ensisijaisesti parhaiksi ystäviksi.

Tuen kasvattieni kouluttamista ja yhteistyötä omistajansa kanssa eri tavoin. Annan mm. kirjavinkkejä jo ennen pennun kotiutumista, tietoa eri yhdistyksistä ja koulutuksista. Järjestän vuosittain ainakin yhden viikonlopun kennelleirin, johon usein osallistuu jopa puolet kasvateistani ja jossa tavoitteet ovat hauskanpidon lisäksi koulutuksellisia. Viime vuosina olemme järjestäneet kennelleirin kaksi kertaa keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä syys-lokakuussa. Leireillämme on usein ollut ulkopuolinen kouluttaja esim. suojelun virallinen maalimies, jonka kanssa olemme panostaneet koiriemme leikittämiseen ja suojelun alkeiden opiskelemiseen. Meillä on myös Tallivahdin Facebook-ryhmä, jossa jäseniä on jo yli 100 ja hoffimainen keskustelu varsin vilkasta. Sinne voi liittyä, vaikka vasta odottelee ensimmäistä Tallivahtiaan. Facebookin lisäksi pidämme yhteyttä säännöllisesti kasvattien omistajien kanssa sähköpostilla. 

Useat Tallivahtien omistajat ovatkin olleet jo tähän mennessä varsin aktiivisia palvelus- ja pelastuskoira-harrastamisessa ja sikäli tavoitteeni käyttönäyttöjen osalta on realistinen. Ymmärtääkseni  suoritusnäyttöjen merkitystä, niiden vaatimaa työmäärää ja osatakseni ohjata kasvattieni omistajia tarvittaessa harrastan itse aktiivisesti ja tavoitteellisesti sekä palveluskoirajälkeä (PAJÄ) että erikoisjälkeä (IFH). Neljän oman hoffini Abban, Sissin, Repen ja Miron kanssa vuoden 2020 loppuun mennessä olemme saavuttaneet yhteensä 47 jälkikoetulosta. Niistä 35 on IFH-tuloksia ja 12 PAJÄ-tuloksia. Repen kanssa voitimme JK3-tuloksellamme v. 2017 piirinmestaruuspronssia ja Miron kanssa 2020 erikoisjäljessä piirinmestaruushopeaa. Lisäksi minulla on niin Sissin, Repen kuin Mironkin kanssa sijoituksia myös rotumestaruuskokeissa. Jälki on mielestäni hoffin luonteelle pk-lajeista sopivin, jolloin siinä voi nuorellakin koiralla päästä hyviin tuloksiin, vaikka ohjaaja olisi aloittelija myös. 20 Tallivahdilla on tähän mennessä palveluskoirakoetulos. Jälkityöskentelyssä hyvät hermot/keskittymiskyky ja itsenäisyys/itsepäisyys vahvistavat läpivientikykyä ja ovat siksi vallan sopivia vahtikoirien harrastuksia. Hoffeja on alun alkaenkin jalostettu suojelukokeen avulla ja siksi olen hakenut Saksasta suojelusukuisia jalostusuroksia. Tällä hetkellä Tallivahdeista seitsemän koirakkoa harrastaa sitä tavoitteellisesti ja toivottavasti vuonna 2021 saamme kennelimme ensimmäiset suojelutulokset. 

Tallivahdin kennel oli esittelyvuorossa rotujärjestömme Hovawartti-lehdessä 1/2010. Tuo juttu kertoo hyvin siihen  astisen historiamme, saavutuksemme ja tavoitteemme. Sen voi lukea ja tulostaakin seuraavasta linkistä: Tallivahdin kennelesittely 1/2010. Vuonna 2014 julkaistiin Suuri koiraharrastajan opas -kirja, joka sisälsi myös kasvattajien kirjoittamat käyttörotujen esittelyt. Sain kunnian tulla pyydetyksi hovawart-esittelyn kirjoittajaksi ja seuraavasta linkistä voi lukea kirjoittamani Hovawart-rotuesittelyn :-)

Tallivahtien jalostusstrategia pähkinänkuoressa:

A. TÄRKEIN ON LUONNE ja KOULUTETTAVUUS:   Valitsen jalostusyksilöt luonteen ja koulutettavuuden perusteella ja käytän pentujen arvioinnissa ja sijoittamisessa koteihin apuna koira-alan ammattilaista. Jalostukseen valitsen rohkeita ja tasapainoisia pentuja, joilla on vahtikoiralle tyypillistä dominanssia, ongelmanratkaisutaitoja ja riittävästi yhteistyöhalua. Vanhoja pk- perinteitä arvostaen niiden tulee olla myös kovia syömään. Harjoitan ja testaan myös pentujen nenänkäyttökykyä.
Sanotaan, että narttua käytetään ja uros valitaan jalostukseen. Näin jalostusnartut muodostavat ikään kuin tavoiteltujen ominaisuuksien alarajat, joita urosvalinnoilla parannetaan. Siksi oma hyvä narttulinja on tärkeä. Sijoitus & leasing – käytännöillä saa narttuihinkin valinnanvaraa.

Urosvalinnassa painotan käyttöominaisuuksia, koiran omia ja suvun näyttöjä palvelus- ja pelastuskoirakokeissa ja erityisesti tuloksia ns. maasto-osuuksissa, jossa mm. ohjaajan vaikutus on pienempi. Pyrin siihen, että myös jalostusnartuillani on koulutustunnus käyttökokeesta ennen pentuja. Ja koska suku on yleensä jalostuksessa tärkeämpi kuin yksilö itse, pyrin myös siihen, että tulevien pentueitteni sukutaulussa on vähintään 70 % esivanhemmista käyttötulos. Tällä tavoitteella pyrin vaikuttamaan myös tulevaisuuden Tallivahtien koulutettavuuteen.

Käyttöominaisuuksien ja luonteen jalostamisesta on nykyään saatavilla tuoretta tutkimustietoa, johon tuntumaa sain mm. SPKL:n seminaarissa 14.-15.11.09. Omassa jalostusstrategiassani olen pyrkinyt soveltamaan useimpia tiivistelmässä mainituista tutkimustuloksista. Seminaarin muistiinpanot löytyvät seuraavasta linkistä:

SPKL:n seminaari 2009 koulutussuuntauksista, käyttöominaisuuksien ja luonteen jalostamisesta

Luonnetestiin liittyvä kriittisyyteni kasvoi, kun teimme sisarin kanssa varsin perusteellisen tilastollisen tutkimuksen hovawarteille tehdyistä luonnetesteistä (julkaistiin Hovawartti-lehdessä 2007):

Hovawarteilla vuosina 96-06 tehtyjen luonnetestien (N=807)  luotettavuustutkimus ja siihen liittyvä luonnetestituomareiden arviointieroja kuvaava taulukko

B. TERVEYS: Monet sairauksista ovat polygeenisiä, kapeutuneesta geenipohjasta johtuvia ja yhteydessä olosuhteisiin. Siksi ne ovat jalostuksella vaikeasti poissuljettavia. Suurin syy sairauksiin lienee samojen sukujen ja yksilöiden liian suuri jalostuskäyttö suhteessa populaation kokoon. Selvitin geenipohjan kapeutumista tarkastelemalla Suomen hovawarttien viime vuosina käytettyjen sukujen yleisyyttä. Esitin laskelmiani rotumme kasvattajapäivillä 2009 ja kirjoitin jutunkin, jonka voi lukea alla olevasta linkistä.
Terveysriskienhallintaan pyrin huomioimalla sekä laatua että määrää. Käytän jalostukseen aikuisia, terveitä koiria, sillä aikuisikään mennessä sairaudet ovat usein jo oireilleet. Sijoitan ainakin yhden nartun/pentue ja pennutan sitä kerran. Jos tulen sijoittamaan uroksen, rajaan sen käytön kahteen pentueeseen Suomessa. Toivon, että yhdestä pentueestani jalostukseen käytettäisiin enintään muutamaa koiraa ja niitäkin vain kerran kutakin tai pari kertaa, jos pentuekoko jää normaalia pienemmäksi. Silloin kasvattieni geenit eivät liiaksi leviä populaatioomme. Tällä hetkellä kasvattieni elinikäennuste ja sikäli elinvoimaisuus vaikuttaa varsin hyvältä. Tällä strategialla pyrin omalta osaltani vaalimaan tulevaisuuden hoffiemme geenipohjan monimuotoisuutta ja terveyttä. Näihin ajatuksiini olen saanut hyvää tietoa ja pohjaa HETI ry:n kautta.
 
Selvitykseni Suomen hovawarttien nykyään käytettyjen sukujen yleisyydestä löytyy seuraavasta linkistä: Kuvaus Suomen hoffipopulaation geenipohjan pienenemisestä vuosina 2003-2009 ja siihen liittyvä sukudiagrammi. Tallivahdin jalostuskoirat ovat lonkka- ja kyynärkuvattuja sekä  rodun kv-jalostussääntöihin liittyen myös silmäpeilattuja. Lisäksi olen alkanut hyödyntää DM-geenitestiä, koska degeneratiivinen myelopatia (selkäydinrappeuma) on varsin tavallinen koirien sairaus ja tämän hetkisen tiedon mukaan myös yhden geenin mutaationa periytyvä, eli sikäli mielekäs geenitestillä ehkäistävä.

C. ULKOMUOTO: Tavoittelen ns. dual-purpose koiria, joilla on hyvien käyttöominaisuuksien lisäksi myös rotutyypillinen ulkomuoto. Jalostuskoirat ovat saaneet näyttelyissä laatuarvion erittäin hyvä tai erinomainen. Hovawarttien ulkomuodon ihanteet ovat eri rotuja verrattaessa olleet aina hyvinkin fiksut ja terveet, sillä mm. mitään ruumiinosaa/yksityiskohtaa ei ole jalostamalla liioiteltu. Ulkomuodossa panostan itse eniten tyyppiin, vahvaan luustoon ja kestävään rakenteeseen. Myös koiran pää ja ilme ovat minulle tärkeitä. Rungon tilavuus (leveys&syvyys) ei saa korostua, jotta massaa ei tule liiaksi ja esim. pelastuskokeissa ohjaaja pystyy koeohjeen mukaisesti kantamaan koiraansa. Hovawart on keskikokoinen palveluskoira ja narttujen ihannepaino on noin 32 kg ja urosten ihannepaino noin 40 kg. 

Olen tyytyväinen kasvattieni ulkomuotoon ja pyrin säilyttämään nykyisen tason. Tallivahdit ovat varsin rotutyypillisiä, mitä kuvaa hyvin myös se, että noin  25% Tallivahdeista on saavuttanut luokkasijoituksen rotumme pää-/erikoisnäyttelyssä. Ulkomuodon jalostamiseen en nyt toistaiseksi sen erityisemmin panosta, vaan pyrin kutakuinkin säilyttämään nykyisen tason. Tähän mennessä Tallivahtien ulkomuodon taso on hyvin riittänyt myös muotovalioiden titteleihin ja kennelissäni on tähän mennessä 4 kansainvälistä muotovaliota (4 x C.I.B), 2 kansainvälistä näyttelyvaliota (2 x C.I.E)  ja 6 Suomen muotovaliota ja useampia naapurimaiden valioita.

.