Mennäänpä nyt presidenttimme kaavalla oleellisiin asioihin, eli kolme mielestäni keskeistä huomioitavaa koiran kasvattamisessa ja etenkin jos tosissaan haluaa jotain koirakannassaan jalostaa, eli parantaa. Kaikista näistä olen kirjoittanut vuosien varrella tänne blogiini jo varmaan moneen otteeseen, mutta kertaus on aina hyväksi ja tokihan omakin ajatukseni on näissä oivalluksissa jalostunut koko ajan.

1. JALOSTETTUJA OMINAISUUKSIA JOUTUU KOKO AJAN JALOSTAMAAN, JOTTA NE SÄILYVÄT

Tämä ensimmäinen pointtini koskee tosiaan ihan kaikenlaisia ominaisuuksia, jotka on koirarotuihin jalostettu. Jos jalostettujen ominaisuuksien jalostaminen loppuu, niin koira palaa primitiivisempään suuntaan. Yleensä tällaiset ominaisuudet ovat niitä, joissa koira ei enää ole rodunomainen ja saa noottia siitä eri arvioinneissa. Ulkomuodon osalta omassa rodussamme voi helposti nähdä kuinka korvat ovat monilla koirilla Suomessa vinksallaan ja niitä hylätään sen vuoksi erikoisnäyttelyssämme. Myös häntä on monilla liian lyhyt, mikä myös on hylkäävä vika. Tavalliset näyttelytuomarit eivät näihin ominaisuuksiin kiinnitä yleensä juurikaan huomiota ja varsin paljon näkeekin maassamme jopa muotovalioituneita hoffeja, joilla on vaikkapa sivulle sojottavat kokoontaittuneet korvat. Ilman jatkuvaa jalostamista luppakorvat alkavat pikkuhiljaa hävitä, pienenevät ja rustottuvat enemmän ja nousevat lopulta pystyyn. Häntä on koiran evoluutiossa lyhenevä, mistä johtuu mm. hännänpään nikamien epämuotoisuus. Jos häntä halutaan pitää pitkänä, eli yli kintereen ulottuvana, niin sitä täytyy koko ajan jalostaa.

Luonteen osalta jalostamisessa täytyy koko ajan panostaa mm. seurallisuuden ja rohkeuden jalostamiseen, sekä optimistisuuden ja kovuuden jalostamiseen. Tutkimusten mukaan näyttelykeskeinen jalostaminen tuottaa pehmeitä ja eri syistä passiivisia koiria. Passiivisuus liittyy yleensä eniten arkuuteen, jolloin koira pyrkii olemaan kuin ei olisikaan, mahdollisimman huomaamaton ja vailla omia haluja ja mielipiteitä. Passiivisuus voi liittyä myös varautuneisuuteen, koira ei halua kontaktia, mikä voi heikentää sen toimintaa erilaisissa palveluskoiran tehtävissä ja vaikeuttaa myös arkisia ihmisten kohtaamisia. Pehmeyden, eli tunneherkkyyden korostuminen näkyy esim. niin että koira ylireagoi ja paineistuu helposti niin ympäristöstä kuin koiranohjaajastakin. Herkän koiran kanssa joutuu ihan normaalielämäänkin liittyviä paineita ennakoimaan, siedättämään ja totuttelemaan, jolloin koko perheen elämä voi muuttua hyvin vaikeaksi ja koiran ehdoilla pyöriväksi.

Sanoin joskus vuosia sitten jo, että ilman luonteen jalostusta koira muuttuu suden suuntaan, aremmaksi, herkemmäksi, vähemmän leikkiväksi ja haluttomaksi tekemään yhteistyötä ihmisen kanssa.

Käyttöominaisuuksien jalostaminen pitää sisällään niin fyysisen kuin psyykkisen toimintakyvyn asioita, kuten fyysinen kestävyys, nopeus, voimakkuus, tavoitteellinen läpivientikyky, keskittymiskyky, ongelmanratkaisukyky, koulutettavuus, yhteistyökyky, nenänkäyttökyky ja riistavietti. Rodunomaisia käyttöominaisuuksia jalostetaan rodun käyttökokeissa. Hovawart on alun perin jalostettu palveluskoiraksi suojelukokeen avulla, kuten muutkin saksalaiset palveluskoirat. Ja esimerkiksi juuri vartiointi ja kyky toteuttaa sitä, on jalostettu rotuumme suojelukokeen avulla, eli pihavahdinkin vahvuudet tulevat suojelukokeen avulla jalostamisen sivutuotteena. Jos haluaa ylläpitää rodun tavoitteellista läpivientikykyä, koulutettavuutta, ongelmanratkaisutaitoja, yhteistyökykyä tai reviirin vartiointia jne. tulee jalostamisessa hyödyntää jatkossakin palveluskoirakokeita.

2. SUKUTAULU KERTOO MITÄ KOIRAAN ON HALUTTU JALOSTAA

Objektiivisen tiedon saaminen jalostusta varten voi olla haasteellista, mutta onneksi sukutaulu kertoo mitä on haluttu jalostaa. Sukutauluun perehtyminen on paljon oleellisempaa kuin yksittäisen koiran, emän tai isän, tunteminen. Usein ihmiset ihastuvat johonkin koiraan ja haluavat pennun juuri siitä koirasta ja sanotaan, että ”koira myy itse pentunsa”. Mutta yksilö ei kerro paljonkaan siitä mitä se periyttää, sen kertoo ainoastaan koiran sukutaulu ja iso määrä sukulaisia. Siksi erilaiset tilastolliset indeksit ovat merkityksellisempiä kuin vaikkapa yksittäinen terveystulos. Sama logiikka pätee myös muihin ominaisuuksiin kuin terveyteen.

Meikäläinen on laskenut eräänlaista käyttökoiraindeksiä jo lähes 20 vuotta. Lasken siis koiran sukutaulusta kuinka monella sen esivanhemmalla on rodunomainen käyttökoetulos, eli hovawarteilla palvelus- tai pelastuskoetulos. Silloin kun tuloksia on selvästi suurimmalla osalla sukutaulun koirista, jalostuksessa on eniten painotettu juurikin käyttöominaisuuksia. Tavallisessa suomalaisessa hoffikannassa neljän sukupolven tarkastelussa on usein vain noin 10-30% koirista jonkinlainen käyttötulos ja suunnilleen kaikilla on näyttelytuloksia. Suomessa näyttelyharrastus on noin 20 kertaa suositumpaa kuin käyttökoeharrastus. Tavallista on, että eri harrastuksiin koiria jalostavat kasvattajat harrastavat itsekin kyseistä harrastusta. Ainakin käyttökoirien kasvattajat ovat itse yleensä myös intohimoisia käyttökoeharrastajia. Sitä kautta ymmärrys jalostettavista rodunomaisista ominaisuuksista voi luonnollisesti kehittyä parhaiten.

Tekoäly antaa monesti jo hyviä selostuksia moniin asioihin, kuten vaikkapa nyt yksittäistapauksen perusteella yleistämiseen, mikä on hyvin tavallinen ihmisen ajatteluvirhe ja valitettavan usein monilla kasvattajilla myös ainoa jalostuskriteeri: he ihastuvat johonkin urokseen vaikkapa näyttelyssä ja sitten haluavat käyttää sitä nartulleen.

Yleistäminen yksittäistapausten tai liian pienen otoksen perusteella (engl. hasty generalization) on argumentointivirhe, jossa koko ryhmää tai ilmiötä koskeva laaja johtopäätös tehdään yhden tai muutaman havainnon perusteella. Tätä pidetään epäloogisena, sillä yksittäistapaus ei yleensä edusta populaatiota luotettavasti. 

Yleisiä piirteitä ja esimerkkejä:

• Stereotypioiden luominen: "Tapasin kaksi ranskalaista, ja he olivat töykeitä. Siksi kaikki ranskalaiset ovat töykeitä".
• Omiin kokemuksiin takertuminen: "Isoisäni poltti askin tupakkaa päivässä ja eli 95-vuotiaaksi. Tupakka ei siis voi olla kovin vaarallista".
• Väärä syy-seuraussuhde: "Ajoin autolla kolarin naisen kanssa. Se todistaa, että naiset eivät osaa ajaa".
• Markkinointi ja media: Mainoksissa käytetään usein yksittäisiä menestystarinoita todistamaan, että tuote toimii kaikille (esim. "laihduin 10 kg tässä kuussa"). 

Miksi se on ongelmallista?
Yksittäistapaukset voivat olla poikkeuksia, eivät sääntöjä. Yleistäminen vaatii edustavan otoksen, jotta johtopäätökset olisivat luotettavia. Tämä virheellinen päättely on stereotyyppien ja ennakkoluulojen perusta. 

Ero induktiiviseen päättelyyn:
Induktiivinen päättely on tieteessä käytetty menetelmä, jossa havaintojen perusteella pyritään yleistämiseen. Jos aineisto on kuitenkin liian pieni tai ei-edustava, kyseessä on yleistämisvirhe, ei pätevä tieteellinen päättely. 

3. YLEENSÄ NARTTUA KÄYTETÄÄN JA UROS VALITAAN JALOSTUKSEEN

Jalostushan on selvästi hitaampaa, jos jalostusmateriaalia on vähän. Näin käy helpommin silloin, jos käytössä on vain yksi tai muutama narttu. Silloin jalostamisessa keskitytään luonnollisesti valitsemaan uros, joka toisi tai vahvistaisi toivottuja ominaisuuksia. Jos valinnanvaraa on myös nartuissa, edistyminen voi olla tuplasti nopeampaa.

Koiran kasvattaminen on melko helppoa, jos on perusterve rotu, jolloin koira pääsääntöisesti on edes terveyden osalta jalostuskelpoinen. Minulla on ollut tähän mennessä jalostusnarttuja yhteensä 31, joista 21 olen käyttänyt jalostukseen. Kuusi narttua on jäänyt käyttämättä terveyssyistä, joista kahdella oli liian huonot lonkkatulokset, mikä oli ehdoton poissulkeva tekijä ja selvisi jo nuorella iällä, muilla terveysriskit paljastuivat vasta myöhemmin. Dramaattisin oli varmastikin oma Abbani, FI & SE MVA FH1 JK2 BH Tallivahdin Abendrot, johon olin paljon panostanut ja jonka kanssa matkustimme Saksaan hienon käyttöjalostetun uroksen kanssa treffeille. Abba ei antanut astua, vaikka tärppipäivät olivat selvät progetestinkin mukaan. Kotiin tultuamme vein sen eläinlääkäriin ja siltä löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta. Osasin epäillä asiaa, koska A-pentueessani oli useammalla kilppari. Se oli varsin raju kasvatusharrastuksen aloitus ja opin heti, että ei kannata jättää tätäkään harrastusta yhden kortin varaan. Neljä narttua jäi lopulta käyttämättä monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Eli kolmasosa jalostukseen ajattelemistani nartuista on karsiutunut jalostuksesta. Koska kasvatusharrastukseni on keskittynyt jo B-pennuistani lähtien aktiiviseen sijoitus- ja leasing-narttujen käyttämiseen, minulla on ollut paljon koiria käytössäni ja sikäli myös on ollut malttia odotella, kunnes koira on tullut jo kypsäksi aikuiseksi ja mahdolliset krooniset sairaudet ovat ehtineet jo puhjeta.

Jalostusurosten etsiminen ja sopivien yhdistelmien suunnitteleminen on ollut aina harrastukseni. Working-dog.com sivusto siihen ihan ehdoton työkaluni. Mikäli uros löytyy jonkin rotujärjestön jalostusuroslistalta, mutta sitä ei löydy working-dogista, tietää, että urosta ei ole tavoitteellisesti käyttöjalostettu. Toki sukutaulukin sen vielä paljastaa, jos sen jostain muualta sattuu löytämään.

LOPUKSI KAIKENLAISIA PENTUJUTTUJA

Nyt olen jo aikalailla suunnitellut lähitulevaisuuden yhdistelmät ja haukkuvan hakukoira Vimman, FCI-IFH2 HK1 (A) FCI-BH Tallivahdin Raubtier, juoksua kovin odotellaan. Matkustan sen kanssa sitten Unkarin Budapestiin sulho C.I.B HJCH HDGY HSCH HGCH FCI-IGP3 FCI-IFH2 IFH-V BGH3 FPr1 OB2 FCI-BH Pusztai-Pandur Quattroa tapaamaan. Onneksi kelit ovat jo kääntyneet keväisiksi ja ajaminen on sikäli mukavampaa.

Perjantaina tuli ilmoitus, että Italiasta Veronasta hakemamme Ansen suomalainen rekisterikirja on valmistunut. Italian rekkaria jouduimme odottamaan pari kuukautta ja kun se tuli vihdoin, hoito Suomen Kennelliitto oman rekisteröintinsä puolessatoista viikossa. Tiia on suunnitellut Anselle jo pentunäyttelyitä, joten mukavaa, että nyt on rekkarikin valmis ja voi mennä mihin vain.

Mirosta saattaa tulla tänä keväänä isoisä, sillä sen upea, musta, ruotsalainen tytär, Aska, eli SE CH SPH2 SPKH1 Chefka´s Rise Up. on ollut juuri Saksassa käyttöjalostettua sulhasta FCI-IGP3 FCI-IBGH3 OB1 FCI-BH Magic-Warin Debbie-Ann treffaamassa. Haluaisin tuoda tästä yhdistelmästä yhden nartun tai uroksen jalostuskoirakseni ja siihen etsin vielä sopivaa, tavoitteellisesti harrastavaa yhteistyökumppania. Ja pennun värillähän ei ole väliä, kuhan se on musta 😉

Olen muutaman vuoden miettinyt jonkun metsästysrotuisen sijoitusnartun hankkimista, niin että voisin päästä sisälle myös metsästämiseen käyttökoiraharrastuksena. Löysin sopivan rodunkin, viiriäiskoiran, Deutscher Wachtelhund, eli German Spaniel.  Nyt homma on edennyt siihen pisteeseen, että yksi hieno narttu on raskaana ja mahdollisuus saada siitä pentu on olemassa. Pennulle on hyvä sijoituskotikin jo löytynyt, jossa metsästys on tuttu harrastus. Miksi viiriäiskoira: se on taattua saksalaista jalostusta, systemaattisesti ja monipuolisesti niin terveyteen kuin käyttöominaisuuksiin panostavaa. Rotua ei tarvitse trimmata ja se on mukavan robustin näköinen verrattuna moniin muihin spanieleihin, kuten hovawarttikin on moniin rotuihin verrattuna. Siihen ei ole jalostettu mitään liioitellen, vaan järkevästi käyttöön tähdäten. Se on moderniin metsästämiseen hyvin sopiva rotu, mistä rotujärjestön kotisivuillakin hyvin kerrotaan: ”viiriäiskoira on monen riistan metsästyskoira, jolla on hyvin monipuoliset käyttöominaisuudet ja voimakas riistavietti. Jahtikausi viiriäiskoiran kanssa alkaa varhain syksyllä ja jatkuu aina kevättalvelle, rauhoitusajan alkamiseen saakka.  Monen riistan koirana se sopii hyvin sorkka-, jänis-, kettu- ja pienpetojahtiin ja myös linnustus onnistuu siihen koulutetulta viiriäiskoiralta mainiosti. Riittävän kovuuden omaavat yksilöt toimivat hyvin myös villisialla, karhulla ja ilveksellä.” Eli ei tarvitse perustaa eri rotuisista metsästyskoirista koostuvaa koirafarmia, jos haluaa metsästää vuoden ympäri eri riistaa. Viiriäiskoira on Ruotsissa hyvin suosittu metsästysrotu ja pentuja rekisteröidään noin 500 vuosittain. Viiriäiskoiran oma rodunomainenkoe WACH on varsin monipuolinen käyttökoe. Avoimen luokan WACH-AVO kokeessa arvioitavat alueet ovat: 1. Metsätyöskentely, 2. Reagoiminen laukauksiin metsässä,3. Reagoiminen laukauksiin vedessä, 4. Vesityöskentely, 5. Työskentely laahatulla linnulla, 6. Työskentely turkisriistalla, 7. Nouto vedestä, 8. Ohjattavuus . 9. Verijälkityöskentely. Metsäkokeessa WACH-M riistaa esim. peuraa ajaessaan sen pitää ajon alussa myös haukkua 5-20 min ja ilmaista löytö ja missä mennään, mutta haukku ei saa jäädä päälle.

Koiran ohjattavuus ja yhteistyövalmiudet pitää olla varsin hyvät ja sitä todellakin joutuu myös kouluttamaan, eli koulutettavuuttakin tulee olla riittävästi. Toivottavasti kaikki menee hienosti ja ensi talven hallitreeneissämme on tottelevaisuutta ja yhteistyötaitoja oppimassa myös viiriäiskoiranarttu isäntänsä kanssa. Niiden käyttökokeita on maassamme varsin harvassa, joten meikäläinen on varautunut reissaamaan kauemmaskin koiraa ja sen isäntää kannustamaan kokeissa. Viiriäiskoirien maailmasta tulee toivottavasti monia uusia seikkailuita meikäläisellekin ja jonkun vuoden päästä toivottavasti saadaan Tallivahdin viiriäiskoirapentuekin. Niitähän tosin myydään vain metsästäjille, joten jos rotu kiinnostaa, niin kannattaa jo hyvissä ajoin alkaa suuntautumaan metsästykseen.

Tämmöisiä tällä kertaa, kuulumisiin jälleen, kun on tarpeeksi tullut ajatusten aiheita!

t. Minna ja Tallivahdit