MAHTAVA rotukoiraharrastamisen kesä

Nyt on ollut kyllä meikäläisellä vallan ernomane kesä kaikenlaisten rotukoiraharrastusten tiimoilta. Toukokuussa kävimme muutamassa pikkunäyttelyssä Urin kanssa ja kokeilimme ensimmäistä kertaa erikoisjäljen ylimmässä IFH3-luokassa, josta tuli hyvä tulos. Meillä oli myös viikonlopun kennelleiri Inkoon Västankvarnissa ja oli taas ihanaa nähdä kasvattejani perheineen.

Alkukesällä koulutin Turun Palveluskoiraharrastajissa innokkaita erikoisjälkioppilaita kolmen illan kurssilla. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla olin kahdessa BH-kokeessa tuomarina ja saman viikon sunnuntaina tuomaroin myös TKK:n jälkikokeessa. Se oli tuomaroinneissani toistaiseksi kiireisin viikko!

Kesäkuun puoli välissä olin corgien erikoisnäyttelyssä kehäsihteerinä ja seuraavana päivänä kaksi sijoitusnarttuani Sysi, TV Schönheit, ja Saaga, TV Souverän, suorittivat luonnetestin hyvillä pisteillä. Kesäkuun loppuun mahtui vielä Turun KV-näyttelyssä kehäsihteerinä urakointia ja toisena näyttelypäivänä Urin kanssa osallistuminen.

Heinäkuu alkoi rottweilereiden kellokisojen IFH-jälkihommilla, josta pieni seuramme Varsinaiset Hoffit sai järjestämisvastuun. Ennen heinäkuun puoliväliä matkustin Ruotsiin kultapoikieni kanssa ja Uri osallistui Tvååkerissa KV ja NORD-näyttelyihin hienolla menestyksellä. Seikkailimme Johnnyn ja myös ystäviemme Anun, Tomin ja Sysin kanssa Ruotsin rannikoilla dekkarisightseeing tunnelmissa reilun viikon. Näin myös ruotsalaisia ystäviä ja sukulaisia pitkästä aikaa. Pääsin vuosikausiin ihan oikeaan lomatunnelmaan! Heinäkuu päättyi oman rotumme erikoisnäyttelyssä Tervakoskella, johon Urikin pääsi ensimmäistä kertaa osallistumaan. Sielläkään en ollut käynyt vuosiin.

Elokuu alkoi kansainvälisellä palveluskoirakokeella, IFR MM:llä eli rottweilereiden suojelun ja erikoisjäljen MM-kokeella. Vastasin kokeessa erikoisjäljen organisoinnista ja kanssani järjestämässä oli neljä innokasta pk-harrastajaa, joista osa oli minulle ennestään vieraita. Elokuun lopulla oli kesän kolmas BH-kokeen tuomarointi ja eilen olin kisaturistina rotumme kansallisten pk-lajien haun ja jäljen mestaruuskokeessa.

Näin jälkeenpäin kun listaan seikkailuitani, niin paljon olen kyllä ehtinyt. Eihän se olisi ollut mahdollista, jos työmääräni olisi ollut aiempien vuosien kaltainen. Vuoden alustahan päätin vähentää töitäni ja panostaa vapaa-aikaan ja sehän on onnistunut!

On kyllä ihana miettiä kesääni taaksepäin, paljon hyviä hetkiä ystävien kanssa ja paljon uusia mielenkiintoisia kohtaamisia samanhenkisten ihmisten kanssa.

Rodunomaisen jalostamisen sparraamista yli roturajojen

Treenaan Urin kanssa suojelua ryhmässä, jossa on useita rotuunsa sitoutuneita koiraharrastajia, joista suurin osa on myös rotunsa kasvattajia. Me keskustelemme treenien aikana paljon rotukoiraharrastamisesta sen haasteista ja onnistumisista. Ryhmästämme suunnilleen puolet on saksanpaimenkoiraharrastajia ja puolet bokseri-harrastajia ja meikäläinen on ainoa hovawart-harrastaja. Meitä yhdistää saksalainen rotu ja sen myötä myös kiinnostus systemaattiseen käyttöominaisuuksien jalostamiseen. Siinä tärkeimpänä ovat luonnollisesti rodunomaiset koetulokset, jotka saksalaisilla palveluskoirilla ovat luonnollisesti suojelun ja erikoisjäljen koetulokset. Ne ovat kansainvälisiin koeohjeisiin perustuvia kokeita, jolloin rodun käyttöominaisuuksien arviointiin saadaan myös kansainvälistä yhteneväisyyttä.

Saksanpaimenkoirajalostuksessa mitataan toivottuja ominaisuuksia omilla ominaisuusarvioinneilla. Boksereilla käytetään rodulle kehitettyä saksalaista ZTP-koetta, johon kutsutaan arvioimaan saksalainen erikoistuomari. Hovawarteilla ei maassamme ole valitettavasti mitään jalostusarviointeja ja myös HD-arvon laskeminen PEVISA:ssa ainoana maailmassa rodussamme C:hen mahdollisti sen, että lähes jokaista hovawartia voi Suomessa pennuttaa. Sehän ei tietenkään ole mitään rodunjalostamista, vaan pelkästään rodun lisäämistä. Olen kaivannut systemaattisia jalostustarkastuksia rotuumme jo vuosikausia ja järjestin v. 2016 epäviralliset tarkastukset yli 20 kasvatilleni saksalaisen tuomarin kanssa ja viime kesänä kävimme Urin kanssa suorittamassa saksalaisen rotumme ZTP-kokeen Saksassa. Ne olivat hienoja kokemuksia, joista kirjoittelin paljon myös kotisivujeni blogissani.

Olen huomannut, että minulle hyödyllisimmät jalostamisen oppimisfoorumit tulevat oman rotuni ulkopuolelta. Olen utelias ja intohimoinen koiraharrastajana ja tutkin yleensä mielenkiintoani herättäneiden koirien sukutauluja ja tuloksia koiranetistä ovat ne sitten mitä rotua vaan. Omassa rodussani kokeneita käyttökoiraharrastajia, jotka olisivat vieläpä kasvattajia, on maassamme liian vähän, joten itsensä sparraaminen ei onnistu.

Pitkästä aikaa kohtasin useita vihaisia koiria?

Tämä oli tämän kesän hätkähdyttävin havaintoni: Suomessa taitaa monessa rodussa olla kiltimpiä koiria kuin ulkomailla? Tätä olen toki epäillytkin, koska monet ulkomaiset, etenkin entisen itäblokin alueelta tulevat, näyttelytuomarit ovat hyvin varovaisia tutkiessaan koiria, esim. hampaiden tutkimisessa pyytävät usein koiran esittäjää näyttämään hampaita. Sen sijaan suomalaiset ja muutkin pohjoismaalaiset tuomarit koskettelevat koiria muitta mutkitta.

Muistan nuoruudestani kuinka mm. rottweilereita sai useinkin varoa, ne olivat helposti murisevia ja uhkaavia jo muutaman metrin päästä lähestyttäessä. Nyt rottweilereiden MM-kokeessa meidän piti lukea koirien mikrosirut koesuoritusten jälkeen ja suurin osa ulkomaisista koiranohjaajista piti koiriaan päästä kiinni varsin napakasti ja minua varoiteltiin, että näitä koiria saa kyllä ihan oikeasti varoa. Yksi vanha narttukoira, joka ajoi kokeessa minun tekemän jäljen, tuohtui ihan toden teolla kun sitten koesuorituksen arvostelun jälkeen lähestyin sitä lukeakseni sen mikrosirun. Koirahan ei tainnut muutenkaan tykätä meikäläisestä, sillä se jätti jäljelle peräti 4/7 esinettä ilmaisematta. Esineethän oli siis meikäläisen hajuisia. Sitten monen päivän päästä palkintojen jaossakin narttu selvästi muisti minut. Kävelin muina naisina tuomareiden ja maalimiesten jälkeen kättelemään mitalisteja podiumilla ja tämä vanha narttu ärähti ihan kunnolla minulle, eikä siis kenellekään muulle edessäni kulkevalle. Se tuijotteli meikäläistä vihaisesti sitten koko podiumilla olon aikansa. No onneksi sen omistaja tunsi koiransa, eikä se päässyt puraisemaan.

Nykyään Suomessa on siis mielestäni varsin kilttejä koiria rotuun katsomatta, mutta arkuus on kyllä lisääntynyt mielestäni selvästi. Näyttelyjalostaminenhan lisää tutkitusti koirien passiivisuutta, arkuutta ja tunneherkkyyttä, ja Suomi on maailman suurin rotukoiramaa, jossa yli 70% koirista on rotukoiria ja niiden kanssa harrastetaan eniten juurikin näyttelyitä.

BH-kokeita tuomaroidessani olen saanut tuomaroida monia eri seurakoirarotujakin, viimeksi oli yksi iso villakoirakin osallistumassa. Ne ovat yleensä kilttejä ihmisille, mutta palveluskoiriin verrattuna usein vähän hermostuneen ja arankin oloisia erilaisiin olosuhdehaasteisiin. Jos ne ovat kuuliaisia ja taipuvat yhteistyöhön, niin silloin ne kuitenkin voivat läpäistä myös tämän kansainvälisen käyttäytymiskokeen. Perinteisissä palveluskoiraroduissa olenkin sitten BH-kokeessa kohdannut myös joitakin vihaisenoloisia ja melko hillittömiä koiria, joita onkin sitten pitänyt pitää tiukasti silmällä alusta asti, että ei pääse tulemaan esim. koiratappelua.

Käyttökoeharrastukset yhdistävät intohimoisia ihmisiä

Pääsin Ruotsissa tutustumaan pariin ikäiseeni rouvaan, joilla oli metsästyskoirat mukanaan leirintäalueella. He olivat osallistumassa myös Tvååkernin näyttelyviikonloppuun ja toisena yönä sattuivat matkailuautollaan naapurikseni leirintäalueella. Toisella heistä oli viiriäiskoira ja toisella springerspanieli ja tokihan meikäläinen heti hakeutui heidän luokseen kyselemään etenkin siitä viiriäiskoirasta. He olivat myös intohimoisia koiraharrastajia ja kaikenlaisen riistan metsästäjiä. Grillailimme ja istuimme iltaa yhdessä ja tarinoimme koirista monta tuntia. Aivan loistava kohtaaminen kaikin puolin!

Näin illanistujaisissamme kuinka villisika oli torahampaillaan raadellut viiriäiskoiran mahaan kymmeniä senttejä pitkän haavan, joka oli ommeltu. Koira oli onneksi selvinnyt hengissä kohtaamisesta. Opin, että villisika on hyvin vaarallinen saaliseläin ja sen metsästyksessä koiran tulee olla hyvin ketterä ja fiksu, jotta säilyy hengissä. Viiriäiskoirilla metsästetään villisikoja niin Ruotsissa kuin rodun kotimaassa Saksassakin, joissa niitä on todella paljon. Nythän villisikapopulaatio on meilläkin tikun nokassa sikaruton takia ja tuntuu, että taas ollaan samalla tavalla ylireagoimassa kuin koronan aikaan, kun koko Uusimaa laitettiin karanteeniin. Sikarutto-ongelma tullee olemaan jatkossa pysyvät haitta, johon pitäisi kyllä kehittää pitkäntähtäimen strategioita, eikä tällaisia paniikinomaisia reaktioita ja karanteenialueita. Tämä asia koskettaa meikäläistäkin, sillä rotumme IFH-mestaruuskoe on uhanalainen, sen suunniteltu järjestämispaikka on nyt sikaruttoalueen reunamilla ja osa alueesta on jo karanteenissa. Voi siis olla, että koe joudutaan siirtämään tai jopa perumaan kokonaan.

Rodun MM-kokeet ovat kyllä ihan paras intohimoisten ihmisten kohtaamisfoorumi! Sen huomasin hyvin nyt elokuun alussa olleissa rottweilereiden MM-kokeissa. Rakkaus omaan rotuun ja lajiin yhdistää jopa muiden rotujen intohimoisten harrastajien kanssa. Meidän viiden henkilön IFH-jälkiryhmässäkin oli kolmen eri saksalaisen pk-rodun harrastajia ja kolme pk-tuomaria. Kilpailijoissa oli myös paljon koetuomareita, kasvattajia ja jo monen koiransa kanssa MM-tason rotumestaruuksiin osallistuneita. Tutustuin hieman pariskuntaan, jossa mies oli osallistunut rottweilerillaan monesti jo näihin MM-kokeisiin ja voitti nyt IFH-mestaruuden. Vaimonsa oli pitkänlinjan saksanpaimenkoiraharrastaja ja oli ollut maansa edustajana viime keväänä FCI:n IGP-FH MM-kokeessa. He molemmat ovat myös kv-lajien pk-tuomareita. Tämän pariskunnan kanssa olisin mieluusti istunut iltaa, mutta valitettavasti he matkustivat kotiinsa jo ennen kokeen virallista illanviettoa.

Rodunomaiset käyttökokeet jalostavat rotua eri maissa samaan suuntaan

Eri maissa jalostuskäytännöt vaihtelevat niin paljon ainakin meidän rotumme sisällä, että luotettavaa tietoa on varminta etsiä kansainvälisistä käyttökoetuloksista. Nyt kun olen suunnitellut kolmea seuraava yhdistelmääni, joissa on ulkomaiset urokset, niin olen yrittänyt tiedostaa keskeisiä asioita vielä enemmän. Kaikkien kolmen seuraavan yhdistelmäni urokset on testattu ja hyväksytty Saksassa maailman suurimman, vanhimman ja eniten käyttöominaisuuksiin panostavan rotujärjestön RZV, eli Rassezuchtverein für Hovawart Hunde, jalostustarkastuksessa, eli ZTP:ssä. Siellä panostetaan systemaattisesti testaamalla koiran avoimuuteen, itsevarmuuteen ja koulutettavuuteen. Kaikilla valitsemillani uroksilla on myös kansainvälisten lajien käyttötuloksia ja ne ovat erinomaisen rodunomaisia myös ulkomuodoltaan.

Rodunomaiset käyttökokeet ovat mielestäni tärkein jalostamisen kriteeri, se päihittää jopa rodunomaiset jalostustarkastukset. Metsästyskoiraroduilla on omat käyttökokeensa ja niiden vaikutus rodun jalostukseen on hyvin suuri, ainakin täysiverisillä metsästysroduilla kuten viiriäiskoirilla. Monet palveluskoirarodut ovat valitettavasti maassamme jakaantuneet myös näyttelysuunnan jalostukseen, mikä esimerkiksi Länsi-Euroopassa on varsin harvinaista. Siellä näyttelyitä ei juurikaan ainakaan meidän rodussamme edes harrasteta saatikka arvosteta jalostuksen näkökulmasta. Suomessa on valittavasi käynyt toisin: näyttelyharrastaminen on noussut päätavoitteeksi ja pääjalostuskriteeriksi monissa palveluskoiraroduissa. Metsästysroduissa vastaavaa ei ole päässyt tapahtumaan ja rodun sisään ei ole luotu omaa näyttelykoirajalostusta. Meidän rodussamme tämä suunta on vain vahvistunut nyt kun FI MVA arvosta poistettiin käyttötulosvaatimus. Se näkyy jo nyt pk-puolen harrastajamäärien vähenemisenä. Jalostus on entistä vinoutuneempaa pelkästään ulkomuodon suuntaan.

Eilen oli rotumme kansallisten lajien PAHA ja PAJÄ-mestaruuskoe Harjavallassa. Tallivahdikkoja oli mukana kaksi ja hoffeja oli yhteensä yhdeksän. Fauna, eli Tallivahdin Patentlösung, ja emäntänsä Heli Heistman voittivat haun rotumestaruuden hyvällä HK2 (B)-tuloksella. Fauna on nyt kahdeksas Tallivahdin rotumestari. Sijoitusnarttuni Mirkku 3 v, Tallivahdin Ultrabra ja emäntänsä Kati Koivista tekivät erittäin hyvän kansallisen jälkikoetuloksen ja sai koulutustunnuksen JK1 (A).  Mirkusta tuli 14s vähintään kahdessa pk-lajissa koulutustunnuksen tehnyt Tallivahti. ONNEA IHANILLE PIKIMUSTILLE TYTÖILLE EMÄNTINEEN vielä tätäkin kautta! Olin tietenkin katsomassa koetta paikan päällä, sillä nautin aina kisatunnelmasta ja nyt vielä tiesin odottaa loistavia järjestelyitä ja puitteita. Oli kyllä jälleen todella mukava koiraurheilupäivä – ISO KIITOS KAIKILLE KANSSAHARRASTAJILLE!!!

Kesästä syksyyn

Nyt syksylle HAUskuuksia on tiedossa monenlaisia: ensimmäinen IBGH-koetuomarointi, muutama IFH-kyläkoe niin jäljentekijänä kuin osallistujana, yksi näyttely, IFH RM-koe jos se vain suinkin saadaan sikaruton vuoksi järjestettyä ja sitten lokakuun lopun huipputapahtuma eli rotumme MM-koe Slovakiassa. Sinne on ilmoittautunut liki sata hoffia eri maista! MM-koelajeissa IGP3, IGP-FH ja IBGH3 osallistujamäärä on rajattu 15 per laji ja ne ovat täynnä, IGP-FH:ssa on pari varallakin. Toko ei kiinnosta enää hovawart-harrastajia ja siinä osallistujia myös MM-luokassa on vain viitisen kappaletta. Palveluskoirien oma tottelevaisuuskoe eli IBGH taitaa syrjäyttää tokon kokonaan. Ymmärrän sen hyvin, IBGH sopii paremmin mielestäni palveluskoirille ja meille keski-ikäisille pk-harrastajille.

X-pentujen osalta tilanne ratkeaa huomenna kun Vimma, FCI-IFH2 HK1 (A) FCI-BH Tallivahdin Raubtier, menee raskausultraan. Näitä pentuja on nyt monissa perheissä odotettu jo pitkään ja toivottavasti niitä nyt saadaan!!!!

Viime viikolla varmistui Saagan, FCI-BH Tallivahdin Souverän, sulhanen Saksasta. Se on 5-vuotias FCI-IGP2 SPr2 FCI-BH Fredo vom Tübinger Tor, joka asuu ihan Etelä-Saksassa. Sillä on Saksassa keväällä syntynyt yhdet pennut ja nyt on ollut treffit yhden tanskalaisen nartun kanssa. Fredo treenaa emäntänsä kanssa nyt IGP3-kokeeseen. Fredo on omistajiensa kuudes hovawart ja kaikilla aiemmilla koirillaan on ollut ylimmän luokan tulos suojelukokeesta ja neljällä myös erikoisjäljestä.  He ovat kasvattaneet viisi hovawart-pentuetta vuosina 1994-2008. Sillä on jo iso merkitys, että uroksen omistajat ovat panostaneet rotuun tavoitteellisesti niin kokeissa kuin kasvattajina: he ovat siten jo alunperinkin myös Fredoa valitessaan tiedostaneet hyvin mitä ominaisuuksia koiraltaan toivovat. Odotan kovasti tätä yhteistyötämme! Saagan juoksu tulee olemaan marras-joulukuussa ja sitten olisi treffien aika. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon hoffin HAUskaa harrastamista, joten syksyä kelpaa nyt odotella!! Treeni-intoa meille kaikille!