30.01.2013

Katsaukset Tallivahtien vuoteen 2012 ja uuden vuoden alkuun

Nyt on taas aika luoda katsaus menneeseen vuoteen ja hieman tarkastella jo alkanuttakin. Mennyt vuosi oli Tallivahdeille ennätyksellinen pk-harrastamisen ja -tulosten osalta. Se on kyllä suunta, jonka toivon jatkossakin vain vahvistuvan. Näyttelyharrastaminen tuloksineen oli sen sijaan kutakuinkin totutulla ja meikäläistä jo hyvin tyydyttävällä tasolla.

Tallivahtien käyttökoetulokset
Hovawart on palveluskoira ja näin sen käyttöominaisuuksia puntaroidaan palveluskoira- ja pelastuskoirakokeissa. Palveluskoirakoekäyntejä Tallivahdeille tuli vuonna 2012 yhteensä 25, joista 9 tuotti tulosta. Yhteinen onnistumisprosenttimme oli näin 36%. Meikäläinen oli innokkain kokeilija (17) ja koeviettini oli alkukesästä niin korkea, että vaikka en ehtinyt työkiireiden vuoksi treenata, kävin silti kokeissa ja tietenkin laihoin seurauksin. Tätähän jo pohdiskelin edellisessä kirjoituksessani. Ilman meikäläistä muiden koirakoidemme yhteinen tulosprosentti olisi ollut vielä parempi 50 %.  Tänä vuonna yritän olla pilaamatta tätä kokonaisonnistumistamme…
 

2-vuotiaat Forscherin ja Freiberufler kokeilivat FH1:ssä yhteensä viisi kertaa ja toinen sai tuloksen ja toinen oli jo lupaavan lähellä. Sitä voi nuorilla koirilla pitää tässä jäljen kuninkuuslajissa erittäin hyvänä tuloksena.  FH2-tuloksia tuli kolmella koiralla 11 kokeessa yhteensä 6 eli n. 55 %. Emanze sai ensimmäisen FH2 tuloksensa kertayrityksellä ja Englein sekä Cremefarben molemmat onnistuivat 50 % kokeiluistaan. Tulostasoamme FH2:ssa voi kokonaisuutena pitää jo vallan erinomaisena.

HK1 tuloksen sai Eminent kertayrityksellä ja se on Tallivahtien ensimmäinen pk-haussa. Hälykoirana toiminut pelastuskoira Abgott suoritti aikoinaan 3,5-vuotiaana PEHA:n ja oli sikäli ensimmäinen hakukoiramme, mutta palveluskoirahaussa Eminent on nyt kennelimme uranuurtaja. Cremefarben oli kanssani myös viidessä PAJÄ3 kokeessa, mutta tulos JK3 tuli vain yhdestä kokeesta, joka oli kylläkin sitten kennelimme ensimmäinen piirin mestaruuskokeilu ja sijoitus oli neljäs. Näin käyttökokeisiin osallistui vuonna 2012 peräti 6 Tallivahtia, joka on tuplasti enemmän kuin aiemmin historiassamme. 

Olen todella hyvin ylpeä kaikista kasvattieni koeyrityksistä ja onneksi monilla kasvattieni omistajilla on sama vanha periaate kuin itselläni: ”yrittänyttä ei laiteta”. Koetilanne nähdään myös hyvänä oppimisympäristönä, eikä koekynnys siksi nouse liian korkeaksi. Tavoitteenahan on, että ensimmäiset käyttönäytöt saadaan jo nuorella koiralla ja silloin tulosvarmuus on luonnollisesti huonompi kuin pitkään koulutetuilla vanhemmilla koirilla. Eihän se tuloksen tekeminen muutenkaan helppoa ole. Nyt on hyvä huomioida myös se, että edellisistä koirakoista kaikki ohjaajat meikäläistä lukuun ottamatta ovat nauttineet ensimmäisistä koeonnistumisistaan nykyisten koiriensa kanssa, eli ovat näin pk-harrastajina vielä aivan uransa alussa. Sehän nostaa heidän tulostensa arvoa vieläkin suuremmaksi! Ensi vuonna kaikkien näiden koirakoiden lisäksi kokeissa nähdään toivottavasti vielä muutama uusi nuori Tallivahti. Siihen malliin innokasta treenaamista on sekä jälkipelloilla, hakumetsissä että pelastuspuolellakin.

Katsaus näyttelymenestykseemme
Näyttelyihin osallistui vuonna 2012 yhteensä 12 Tallivahtia ja jokaisesta pentueestamme A, B, C, E, F ja G. Paras menestys oli kiintotähdellämme, vanhalla rouvalla JK1 BH Tallivahdin Augenweidella eli Sagalla, jonka laatu arvioitiin joka näyttelyssä yht. 7 kertaa erinomaiseksi. 5 kertaa Saga sai SA:n, sijoittui PN-kehässä 4 kertaa, joista 2 oli kv-näyttelyssä ja 4 kertaa Saga oli ROP VET ja kerran VSP VET. Se oli upea saavutus viime vuonna yli 10,5-vuotiaalta koiralta. Nythän seitsemän elossa olevaa A-pentuamme ovat  jo 11v 3kk vanhoja.

Tallivahdeilla oli yhteensä 54 näyttelykäyntiä, joissa erinomainen arvio saatiin 35 kertaa eli n. 65 %, erittäin hyvä arvio 15 kertaa n. 28 % ja kolme kertaa tuli H ja yksi hyl. Tallivahdin Cremefarben ja tyttärensä Forscherin tulivat molemmat kerran rotunsa parhaiksi. Ne voittivat molemmat myös CACIBit. Freiberufler ”Repe” sai viimeisen sertifikaattinsa Helsingin Winner  -showssa. Kun selvisi, että FH1-tulos tulkitaan SPKL:n ja SKL:n sopimuksesta avoimen luokan tulokseksi, riittää se rodussamme Suomen muotovalion arvoon. Näin Repestä tuli kolmas Tallivahtien Suomen muotovalio 31.12.12.

Rotumme päänäyttelyssä liki 300 hoffin koitoksessa Tervakoskella nähtiin 10 Tallivahtia, jotka saivat 4 luokkasijoitusta ja Englein oli upeasti KÄY ERI1 SA PN4. Saimme jälleen kasvattajaryhmäkisaan hienon kullanvärisen ryhmän (Bildschön,Cremefarben, Emanze, Englein),joka sijoittui mahtavasti BIS2. Itse asiassa sama ryhmä oli BIS2 myös vuonna 2009. Kaikkiaan näyttelyvuotemme oli varsin normaali tulosten osalta ja todennäköisesti tasomme säilyy ennallaan myös tämän vuoden 2013 koitoksissa.

Oikeastaan ainoa suuri epäonnistuminen viime vuonna oli se, että kahdesta yrityksestä huolimatta emme saaneet H-pentuja. Niitä odottaa kuitenkin edelleen jo suunnilleen yksi pentueellinen innokkaita pennunostajia ja ihanalle Emanzelle on jo uusi sulho valittuna. Nyt vain kaikki peukut pystyyn, että tänä vuonna tärppää myös penturintamalla!

Uuden vuoden koiramainen alku
Tammikuu 2013 alkoi upeasti, kun matkasimme Repen kanssa ihan kahdestaan Göteborgiin MyDog-näyttelyihin ja siitä tuli heti ensimmäisessä kv-näyttelyssä 5.1.13 ROP ja Ruotsin muotovalio. Upeinta on kuitenkin se, että Repe sai samalla toisen CACIBinsa ja on nyt vahvistusta vaille kansainvälinen muotovalio eli C.I.B. Ja mikä hienointa, Repe on vasta 2,5-vuotias poika! Ruotsissa täyttyivät meidän laumamme näyttelytavoitteet koko vuoden osalta komeasti kertaheitolla. Se on sikälikin hyvä homma, sillä meikäläinenhän harrastaa nyt talvella ilman koiriakin näyttelyitä jo 10 kertaa, jotta saa riittävästi kehätoimitsijakokemusta ulkomuototuomarikoulutukseen hakeutumiseen.  Hakemisen deadline on maaliskuussa ja sitä ennen tulee kyllä tässä vaiheessa vuotta kierrettyä ennätysmäärä näyttelyitä. Nyt on kolmasosa urakasta suoritettu ja oikein hauskaa on ollut. Se on nyt jo varmaa, että jatkossa tulen ainakin toimimaan kehätoimitsijana, jos tuomariura ei yrityksistäni huolimatta urkene.

Repestä myös hakukoira?
Tammikuussa aloitimme Repen kanssa uuden harrastuksen. Olimme ensimmäisissä hakutreeneissämme. Meikäläinen oli vuonna 98 ensimmäistä kertaa hakuilemassa kantanarttuni Nellan kanssa hoffien pk-leirillä Laitilassa. Seuraavan kerran treenasimme Nellan ja Abban kanssa hakua talven 2004-2005 taitavassa ohjauksessa ja sain mielestäni hyvän tuntuman lajiin. Nyt sitten alkoi kolmas kokeiluni lajin pariin ja kaikin puolin jäi lupaavat tunnelmat.

Opetin Repen haukkumaan käskystä viime vuoden loppusyksystä. Ne haukkuvat aina Sissin kanssa innokkaasti meikäläiseen vauhtia, kun olemme lenkille lähdössä kotipihaltamme. Aloin säädellä niiden haukkumista ja samalla opetin hauku-käskyn. Sen ne oppivat ihan muutamasta kerrasta ja ilohaukut kiirivät entistä kovemmin pihamaallamme. Sitten aloin haukuttaa niitä muuallakin. Ennen viime viikonlopun hakutreeniä Repeä oli tosin haukuttanut ainoastaan kaksi muuta ihmistä minun lisäkseni. Näille tutuille ihmisille se silloin haukkuikin ihan hyvin ja aloin haaveilla haukkuvasta hakukoirasta. Ihmisen etsimistä olemme harjoitelleet vain juhannuksina 9v kummityttömme kanssa. Ineksen etsiminen oli Repen lempihommaa, jota se olisi jatkanut vaikka kuinka kauan.

Hakutreeneissä toivoin, että kokeilemme ensin makkararinkiä ja siinä haukuttamista. Neljästä treeneissä olleesta ihmisestä Repe tunsi ennestään vain kaksi. Sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta sen toimintakykyyn. Repe haukkui kaikille pyynnöstä ja söi innolla nakkia. Itse ringissä kiertämistä ihmiseltä toiselle se ei oivaltanut, kun joka välissä sen piti tutkia muiden koirien hajuja ja merkkailla, että ”Repe was here”.

Seuraavaksi toivoin, että yksi henkilö menisi ensin reilun parinkymmenen metrin päähän piiloon, niin että Repe saa nähdä tapahtuman koko ajan. Halusin myös, että Repeä haukutettaisiin kunnes olen juossut piilolle. Repe lähti innokkaasti ja tosissaan laukaten matkaan ja haukkui yllättävän hyvin jo alusta asti. Seuraavaksi meni kaksi vierasta henkilöä janalta eri suuntiin pitemmän matkan päähän piiloon ja Repe näki heidän lähtönsä. Kummankin perään se lähti taas ihan täysillä ja tavoite jo selvänä mielessä. Kolmas etsittävä, vieras mies, oli mennyt maahan selälleen makaamaan ja Repe juoksi kovaa hänen luokseen, mutta kun hän ei reagoinut riittävän nopeasti ja pyytänyt haukkumaan, näimme kuinka Repe hyppeli hetken ensin hänen ympärillään häntäänsä heilutellen, mutta lähti sitten hieman kauemmas etsimään uutta kohdetta. Mies kutsui Repeä ja se palasi innokkaasti hänen luokseen ja haukkui kuten muillekin. Sillä välin neljäs maalimies oli mennyt piiloon ja lähetin Repen etsimään häntä ja jälleen se työskenteli innokkaasti ja haukkui. Menin aina piiloille mukaan ja Repe osasi jo kolmannen henkilön kohdalla odottaa tuloani ja haukkui silti ihan hyvin.

Haukkumaan Repeä piti vielä luonnollisesti pyytää ja nyt tavoitteeni on tässä ennen seuraavia treenejä saadakin haukku treenattua automaattisemmaksi. Kaiken kaikkiaan Repe toimi, kuten olin kuvitellut ja olen hyvin tyytyväinen siihen. Sehän tykkää kovasti ihmisistä ja haku voisi sikäli olla sille mieluisa laji. Toivonkin, että ehtisin tässä lumien aikana hakutreeneihin vielä joitakin kertoja, jotta saamme siihen pohjan luotua. Keskikesällä, kun ruoho on pelloilla liian pitkää treenaamiseen, voisimme taas käydä muutamassa hakutreenissä ja, jos homma koko ajan edistyy, niin ihan koekauden lopulla voisimme vaikka jo kokeilla tosi tarkoituksella.

Haussahan kokeita voi järjestää myös lumen aikana, eli kausi ei menisi jäljestämisen kanssa päällekkäin. Hakukokeen vaatimat metsäalueet ovat myös sen verran pienet, vain muutaman hehtaarin, että niitä kokeita voisi joskus tulevaisuudessa hyvin järjestää vaikkapa kylällämme. Metsäjälkikokeitahan näillä seuduilla ei pysty järjestämään, kun metsäalueet ovat niihin liian pieniä ja liian ahkerassa käytössä jo kaikenlaisten samoilijoiden vuoksi. Ennen mahdollisia hakukokeiden järjestelyjä haluan kuitenkin myös vahvistaa omaa lajiosaamistani. Katsotaan urkeneeko meille joskus vielä oikea haku-urakin. Tämä treeniporukka on todella mukava ja sopivan asiallinen ja tavoitteellinen. Sekin on oleellista, jotta edistymistä tapahtuu.


Eipä nyt muuta kuin hyvää talven jatkoa ja kuulumisiin taas!
Takaisin