14.03.2013 Juttuni Palveluskoirat 2/2013 lehdessä Vieraasta päästä palstalla : FH-kokeen arvostusta on lisättävä

Olen jo vuosia enemmän salaa kuin julkisesti ihmetellyt sitä miksi jotkut palveluskoiraharrastajat ylenkatsovat FH:ta koemuotona. Itse olen nähnyt sen erittäin hyvänä ja jopa ylivertaisena jälkikoiran ominaisuuksien mittarina. Siksi olen siihen jo pitkään tavoitteellisesti panostanut kaikilla mahdollisilla tavoilla. Näen sen myös hovawarteille hyvin sopivana lajina, toivon kasvattieni omistajienkin hurahtavan siihen ja tuen heitä parhaani mukaan koiriensa kouluttamisessa lajiin. Vuoden vaihteessa Repen FH1-tuloksella saama Suomen muotovalion arvo nosti melkoisen myrskyn rotujärjestömme forumilla. Siitä sain sitten pontimen tulla ajatusteni kanssa vielä suurempaan julkisuuteen ja paras forum sille on luonnollisesti Suomen Palveluskoiraliiton jäsenlehti Palveluskoirat. Lehdessä on heti puheenjohtajan palstan vieressä Vieraasta päästä kolumni. Sitä mainostetaan seuraavasti: MITÄ MIELESSÄ? Mietityttääkö, ihastuttaako, vihastuttaako tai toivotko keskustelua? Vieraasta päästä - palstalla sinulla on mahdollista sanoa se ääneen. Mieleeni oli todellakin kertynyt niin paljon ajatuksia, että vaustaukseni oli jokaiseen em. kysymykseen kyllä, joten päätin kirjoittaa kolumnin. Tammikuun puolivälin aikoihin lähetin siitä ensimmäisen versioni Palveluskoirat -lehteen. Kolumnini sai hyvin myönteisen vastaanoton ja lyhensin sen sitten suunnilleen pyydettyihin mittoihin. Tällä viikolla se julkaistiin lehdessä 2/2013 ja mikä mukavinta samassa lehdessä oli nyt ensimmäistä kertaa myös IPO-FH/FH2 aktiviteettitilastot laskettuna. Noita tilastoja FH:n osalta kaipasin liitolta jo jokunen vuosi sitten ja nyt ne siellä komeilivat. Aktiviteettitilastot lasketaan aina ylimmän luokan tuloksista ja 52 koirakkoa oli saanut viime vuonna IPO-FH tai FH2 tuloksen. Niistä peräti 11 oli hovawarttia, joista hienosti 3 Tallivahtia! Lehdessä oli muutakin jännittävää luettavaa mm. Koekäyntitilastot 2012. Lajeista selvästi suosituin on edelleen palveluskoira- eli ns. metsäjälki, toiseksi suosituin on haku, kolmanneksi suojelu ja sitten neljäntenä komeili jo viidettä vuotta peräkkäin FH, eli erikoisjälki. Hovawartharrastajat olivat kahdeksanneksi aktiivisimmin käyneet kokeissa eri palveluskoirarotujen vertailussa ja rotumme aktiivisuus oli kasvanut liki 15% edellisestä vuodesta. Pk-harrastaminen on rodussamme ollut mukavasti kasvussa jo ainakin viimeiset neljä vuotta ja iso kiitos siitä kuuluu myös aktiivisille Tallivahtien omistajille. Kyllä niitä tilastoja kelpasi ihailla! ISO Kiitos juttuni luettavuuden hiomisesta kuuluu lehden toimittajalle Tina Finn. Lehdessä olleen kuvan Repestä ja minusta nappasi Sarri Uotila Varsinaiset Hoffit ry:n kevään 2012 kokeessa. Kiitos Sarrille hienosta kuvasta! Lopuksi vielä kolumnini luettavaksi tännekin. Toivon sen herättävän monenlaisia ajatuksia ja parantavan tämän ihanan lajin asemaa. Muutaman mukavan palautteenkin siitä olen jo ehtinyt saada :-) ja lisää toivottavasti saan, ja ihan kaikenlainen palaute kyllä kiinnostaa. KIITOS ja KUULUMISIIN TAAS! KOLUMNINI PALVELUSKOIRAT LEHDESSÄ 2/2013 VIERAASTA PÄÄSTÄ PALSTALLA: FH-kokeen arvostusta on lisättävä FH on palveluskoiralajina jäänyt maassamme lapsipuolen asemaan. Sen aliarvostus on ilmeistä, läpinäkyvää ja rakenteellista. Eikä tilanteen muuttamiseen ole helppoa ratkaisua, vaikka lajin suosio on ollut jo jonkin aikaa kasvussa. Pontena kirjoitukseeni oli vuoden vaihteessa rotujärjestöllemme ”paljastunut” muotovalion arvon sääntötulkinta. Siinä Kennelliiton ja Palveluskoiraliiton sopimuksesta FH1-tulos tulkitaan avoimen luokan tulokseksi ja sillä valioituu roduissa, joilla vaaditut koetulosvaatimukset ilmaistaan vaateella ”koulutustunnus 2-luokassa palvelus- tai pelastuskoirakokeesta”. Rotujärjestömme tulosforumilla syntyi asiasta kiihkeä keskustelu. Sen taustalta paljastui vaikeutta ymmärtää niin FH-koetta lajina kuin käyttökokeiden merkitystäkin. Itse olin sääntötulkinnasta iloinen, sillä katson sen edistävän neljää tärkeää asiaa: pk-harrastamisen aktiivisuutta ja siten mahdollisuuksia käyttöominaisuuksien jalostamiseen koirapopulaatioissamme, FH:n suosion vahvistamista palveluskoirakoelajina sekä meidän tätiharrastajien tavoitteellisen palveluskoirauran vahvistamista. Näyttely- ja koetulosvaatimukset yhdistävä muotovalion arvon sääntö on arvokas dual-purpose -jalostamisen väline. Molempien tulosten vaatiminen valioitumiseen on tavallista FCI:n palveluskoirilla ja metsästyskoirilla ja näkyy C.I.B –arvon kriteereissä. Dual-purpose -jalostamisen tärkeyden ymmärtävät kaikki populaation monimuotoisuuteen perehtyneet koiraharrastajat ja toivottavasti pikkuhiljaa muutkin. Jotkut mitätöivät FH:ta käyttökokeena, koska siinä ei ole ampumista. Jos laukausalttius on rodussa ongelma, sen vähentämiseksi ovat luonnetestit toimivampia keinoja. Niihin osallistumiskynnys on matalampi kuin treenaamista vaativiin käyttökokeisiin. Joskus FH:ta väheksytään sanomalla sen olevan vain vanhojen suojelukoirien eläkeiän harrastus. Eräs suojelukoetuomari ja suojelukoirakasvattaja olisi halunnut poistaa suojelukokeestakin A-osan. Sen hän kertoi, kun soitin hänelle pyytääkseni häntä FH-kokeemme tuomariksi. Jos tämän kaltaiset ajatukset ovat yleisiä, onko mitään tehtävissä FH:n arvostuksen vahvistamiseksi? Mielestäni on ja seuraavassa ratkaisuehdotuksiani. FH tulisi saada tasavertaiseksi lajiksi muiden lajien kanssa. Rakenteellista aliarvostamista tuottaa ensinnäkin se, että FH-tuomariksi valmistuu ainoastaan suojelutuomarikoulutuksen kylkiäisenä. Toiseksi tuomarikoulutukseen hakeutumiskriteerinä on ainoastaan IPO3-tulos, mutta ei FH-tulosta. Muissa varsinaisissa pk-lajeissa tulee tuomarilla olla itsekouluttamallaan koiralla tulos ylimmästä luokasta. Samat säännöt tulisi ottaa käyttöön myös FH-tuomarien kohdalla. Silloin he ymmärtäisivät lajia ja myös yleinen arvostus vahvistuisi. Nykyisen käytännön taustalla on mm. huoli siitä, että FH-tuomareille ei ehkä olisi tarpeeksi kysyntää, jotta heidän arvostelutaitonsa säilyisi. Harjoituksen puute vaikeuttaa arvostelutaidon ylläpitämistä myös muissa pienemmissä pk-lajeissa, jolloin koearvostelujen minimimäärä/ vuosi voisi olla kaikkiin käypä ratkaisu. FH:ssa koekysyntä ylittää usein tarjonnan ja tämä kannustaisi myös kokeiden järjestämiseen. Vainutyöskentely on palveluskoiran tärkein käyttöominaisuus. Palveluskoirakokeet pyrkivät mittaamaan jalostuksessa tavoiteltavia käyttöominaisuuksia. Koiran hyödyllisin käyttöominaisuus on hajuaisti, joka ei ehkä koskaan ole korvattavissa laitteilla. Vainutyöskentelyn mittaaminen on siksi yksi palveluskoirakokeen tärkeimmistä tehtävistä. Parhaiten vainutyöskentely näkyy FH:ssa, jossa koko tulos tulee jäljestämisestä.  Vainutyöskentelyn arvostus näkyy myös kansallisten lajien kokeiden osien suhteissa: maastotulosta (max 200 p) arvostetaan tuplasti tottelevaisuutta (max 100 p) enemmän. Suojelukokeen painopiste on koiran hallinnassa ja sen työskentelyn voimakkuudessa. Vainutyöskentely on siinä muihin lajeihin verrattuna puolet pienemmässä arvossa ja tuottaa vain kolmanneksen loppupisteistä. Suojelun suosio perustuu näyttävyyteen ja siihen, että jalostustavoitteena on ollut palveluskoira voimankäyttövälineenä. Mm. rikollisuuden ammattimaistuminen kyseenalaistaa jo nyt koiran käytön siihen, sillä on järjetöntä usuttaa kalliisti koulutettu koira pyssyn suuhun. Itse myös arvostan suojelun testaamia luonteenominaisuuksia ja käytän lähes 100 % suojelusukuja edustavia saksalaisia koiria jalostukseen. Pelkään silti suojelun kehittyvän liikaa show-suuntaan, jolloin sen merkitys käyttöjalostuksessa häviää. Ennustan myös pk-koirien jalostamisen painottuvan tulevaisuudessa entistä enemmän etsintäkoirien jalostamiseen. Koiran tulisi antaa käyttönäyttö jo nuorena. Koiran tulisi saada ensimmäiset koetuloksensa nuorena mieluiten jo 2-vuotiaana. Silloin sen kouluttaminen työhön olisi taloudellista. Mm. tottelevaisuuden yliarvostamisen vuoksi pidetään koulutusvaatimuksia liian korkealla, jolloin kokeisiin uskaltaudutaan vasta kun ”koira on valmis”. Ja valmiitahan koirat ovat vasta keski-ikäisinä 4-5-vuotiaina. Vaikka ne silloin saisivat 1-luokassa pisteitä yli 90 %, on se tuloksena jalostuksellisesti vähäpätöisempi kuin yli 70 % tulos 2-vuotiaana. Mitä nuorempana koira saa koetuloksen, sitä enemmän se osoittaa luontaista potentiaaliaan ja sitä vähemmän sen heikkouksia on ehditty koulutuksella kompensoida. Moniosaisissa pk-lajeissa harjoittelu pirstoutuu ja vaatii suurta aktiivisuutta saada kaikki kokeen osat haltuun niin, että tulos mahdollistuu. Tavalliselta tädiltä siihen voi mennä vuosia ja jopa useita koiria. Kun käyttönäyttöjen hankkiminen tulee liian vaikeaksi, jalostetaan vain look alike -palveluskoiria ja mitätöidään käyttötulosten merkitys kokonaan. FH:ssa keskitytään jäljestämiseen, jolloin laiskempikin täti voi jaksaa treenata riittävästi ja päästä hyvällä koiralla tuloksiin jo sen 2-vuotiskaudella. Tottelevaisuuden yliarvostus vähentää kisaajia ja vääristää mielikuvan FH:sta helpoksi lajiksi. Tottelevaisuuden yliarvostus vähentää tätiharrastajien intoa pk-lajeihin. Tätiharrastajiksi luen meidät keski-ikäiset, joilla ei ole halua eikä resursseja hioa tottisteluaan nykyisten koevaatimusten tasolle. Me kuitenkin edustamme pk-harrastajien suurinta joukkoa. Jo siksi mahdollisuuksiamme kilpailla tuloksellisesti tulisi parantaa. Monille FH on ainoa laji, jossa vähemmän tottelevainen setä/täti voi hyvällä koiralla päästä jopa SM-kisoihin. Se motivoi FH:n pariin ja selittää sen suosiota. Mikäli halutaan lisätä moniosaisten lajien harrastamista, tulisi tottelevaisuudessa painottaa riittävän yhteistyökyvyn ja hallittavuuden osoittamista vietikkään ja tarkan suorituksen sijaan. Silloin siitä ei tulisi ns. ylivertaista aatetta, joka pahimmillaan vääristää käyttöominaisuuksien jalostusta. Silloin myös mielikuvat eri lajien vaativuudesta eivät vääristyisi, sillä FH:ta vähätellään myös tottelevaisuusosion puuttumisen vuoksi. FH on paras mittari koiran vainutyöskentelylle ja sen avulla voisi jalostaa hyviä etsintäkoiria. Paradoksaalista FH:n aliarvostukselle on se, että monet useihin pk-lajeihin perehtyneet harrastajat ovat yhtä mieltä, että FH on hyvin vaativa koelaji ja paras mittari koiran jäljestyspotentiaalille. Siinä koira tekee pitkäkestoista, itsenäistä ja vaativaa vainutyötä, johon liittyvät ominaisuudet ovat hyvin koetuksella. Pellolla koeolosuhteet ovat paremmin vakioitavissa kuin metsässä ja koesuoritus on näkyvillä ja arvioitavissa. Näin se on etsintäkokeena verraton ja voisi olla erinomainen koemuoto vaikkapa pelastuskoirien jalostamiseen. Mikäli FH:n arvoa ei suosion kasvun myötäkään pk-piireissä nähdä, voisi arvostavampi toimintaympäristö sille löytyä Suomen Pelastuskoiraliitosta (SPeKL). Siellä hyvähermoisten ja -vainusten etsintäkoirien jalostaminen olisi kenties pk-piirejä selkeämmin yhteinen intressi? Sitä paitsi pelastuskoiratoiminta ja sen yhteiskunnallinen imago ovat myös mukavasti nosteessa. Minna Tapojärvi on palveluskoiraharrastaja ja –kasvattaja, joka on kilpaillut tuloksellisesti FH:ssa kolmen kasvattamansa koirasukupolven edustajilla. Hän on koulutukseltaan psykologian maisteri ja on työskennellyt n. 20 vuotta soveltuvuustutkijana perustamassaan yrityksessä. Hän on kasvattanut hovawartteja vuodesta 2001 kennelnimellä Tallivahdin.

Takaisin