Koiraharrastuksissa on talvella melko hiljaista. Innokkaimmat harrastajat hyödyntävät talvikauden mm. hiomalla tottelevaisuussuorituksia entistä paremmiksi. Olen itsekin tässä odotellut tottistreeni-inspiraatiota, kun mahdollisia hallitreenivuorojakin mukavassa seurassa olisi tarjolla. Mutta taisi se inspiraatio jäädä tänäkin talvena tulematta. Jospa edes pihatottistelua innostuisin tekemään koirieni iloksi. Nehän kyllä treenaisivat vaikka monta kertaa päivässä, mutta hihnan tässä päässä into vaihtelee näin keskitalvella paljon. Treeni-intoni korreloikin positiivisesti kokeen ajankohdan lähestymisen kanssa…

Onhan meillä koiraharrastamista jo tälle talvellekin ollut pienen, mutta historiallisen hyvän näyttelyputken verran, ja kevät tulee olemaan ihanaa pentusirkusta. Onnistunut näyttelyputkemme oli nyt tammikuussa ja sisälsi neljä kansainvälistä näyttelyä, joista kaksi ensimmäistä oli Göteborgissa. Siellä sisarukset Forscherin, eli Ofelia, ja Freiberufler, eli Repe, saivat täyspotin, kun toinen oli toisena päivänä rotunsa paras ja toinen vastakkaisen sukupuolen paras ja toisin päin sitten toisena päivänä. Reissumme tavoite oli saada Ofelialle ulkomainen CACIB ja se saatiin jopa tuplasti. Pääsimme näin anomaan sille näyttelymaailman hienointa titteliä kansainvälinen muotovalio, eli C.I.B. Ofelia menestyi vielä Suomessakin viikon päästä niin hienosti, että sai viimeisen sertifikaattinsa ja tuli Suomen muotovalioksi. Myös Repemme näyttelymenestys jatkui hienosti vielä kotikonnuillamme Turun kv:ssä, jossa siitä tuli ROP ja F-pentujen emästä Cremefarbenista, eli Sissistämme, tuli VSP. Meille tuli siis omaan perheeseen historiallisesti tuplavoitto ja olimme koko perheen voimin rodun parhaan tittelistä kisaamassa. Tällä kertaa pojat voittivat tytöt :-)

Emanzen, eli Lakun, H-pentuhetki koittaa jo ensi viikolla ja pennut syntyvät Suonenjoella Lakun omistajan Sarrin lapsuuden kodissa. Sarri sai sieltä töitä valmistumisensa jälkeen täksi talveksi. Perheessä on ollut hoffi aiemminkin ja nyt koko suku odottaa kovasti Lakun ja ihanan Artun pentuja. Pentujen hoitajia piisaa näin vauvasta vaariin. Niitä myös jää useampia suvun koiriksi, joten ihana pentukevät on sinne koittamassa. Onneksi tykkään ajamisesta ja reittikin on tuttu ennestään! Tulee olemaan eri tavalla jännittävää elää pentujen arjessa vaikkapa skypen avulla.

Meille pitäisi tulla vielä toisetkin pennut nyt alkuvuonna, sillä Forscherin eli Ofelia myös odottelee jo ensitreffejään. Matkustamme sen kanssa Itävaltaan upeaa Roy:ta tapaamaan juoksun alettua helmikuussa ja siitäkin tulee sellainen viikon matka. I-pennut syntyvät sitten vuorostaan täällä vanhassa kotipesässä, joten sitten saa Ofelian emäntä Saana vuorostaan ajella. Pohjoisen tyttönä hänenkin kynnyksensä reissata on onneksi hyvin matala! H- ja I-pennut syntyvät näin mukavasti peräkkäin ja innokkaita pentujen odottajia on jo kertynyt lupaava määrä.

Alkuvuoden päätapahtumat olivatkin pääosin siinä. Seuraavaksi pieni katsaus viime vuoteen. Sehän oli monellakin tavalla ikimuistoinen.

Vuoden 2013 huippusaavutuksia

Vuosi 2013 oli Tallivahdeittain ennätyksellisen hieno tulosvuosi! Käyttökoenäyttöjä alkaa nyt kasvateilleni tulla siinä määrin, että uskoni käyttöominaisuuksien jalostumiseen vahvistuu. Tulokset ovat sikälikin upeita, sillä kaikki muut koiranohjaajat meikäläistä lukuun ottamatta ovat näillä koirillaan ensimmäisiä pk-tuloksiaan tehneet ja sikäli harrastusuransa alkutaipaleella. Se tekee koirakkojen saavutuksista vieläkin arvokkaampia. Toista, kolmatta jne. kisakoiraa kouluttaessa osaa jo eri tavalla suunnitella tavoitteet ja hallitsee keinot niihin päästäkseen. Kun tekee kaikkea ensimmäistä kertaa, on siinä monenlaista oppimista. Kannustan lisäksi kasvattieni omistajia osallistumaan mieluiten kokeisiin jo nuoren koiran kanssa, jolloin tuloksen saaminen perustuu enemmän koiran ominaisuuksiin kuin pitkään kouluttamiseen ja niiden jalostusarvo on siksi parempi.

Palveluskoirakokeisiin osallistui kaikkiaan seitsemän Tallivahtia Cremefarben, Emanze, Eminent, Englein, Forscherin, Freiberufler ja Genie. Niillä oli koekäyntejä yhteensä 29, joista 12 (41 %) johti tulokseen. Tuloksista 2 oli pisteiltään erittäin hyvää tasoa (yli 90 % maksimista), 7 hyvää tasoa (80-89% maksimipisteistä) ja 3 tyydyttävää tasoa (70-79 % maksimista). Uraansa nuorena aloittelevien koirakoiden tuloksen tekeminen oli luonnollisesti haasteellisempaa, sillä kuten jo vanha sanontakin toteaa, alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Huikeaa on mielestäni se, että joka viides maamme pk-kokeisiin osallistunut hoffi oli Tallivahti ja tulosprosenttimmekin (41 %) oli parempi kuin muilla hoffeilla keskimäärin (36 %).

Voittajaluokan tuloksia teki peräti neljä koiraa Cremefarben, Emanze, Englein ja Freiberufler, jotka saivat yhteensä 9 koulutustunnusta. (8 FH2 ja 1 JK3). Repestä tuli ensimmäinen Tallivahti, joka sai ensimmäisen ”kiinnityksensä” käyttövalion titteliin, kun se sai FH2 kokeessa tuloksen 90/100 p. Kiinnitys käyttövalion arvoon tarkoittaa, että saa ylimmästä voittajaluokasta vähintään 90 % maksimituloksesta ja näitä ns. 1-tuloksia pitää vähintään kahden vuoden aikana saada kolme.

Englein, eli Mango, emäntänsä Milin kanssa tekivät historiaamme voittamalla pronssia erikoisjäljen (FH2) rotumestaruuskokeessa. BH-kokeen suorittivat Mangon pennut Genie ja Gauner, joka sai kaikista liikkeistä erinomaisen. Mahtialku Maaritin ja Gaunerin, eli Onnin, haku-uralle – jäämme innolla odottamaan jatkoa!

Uuden uran uurtajakin joukostamme löytyi, sillä vesipelastushistoriamme aloitti Courbette emäntänsä Marjan kanssa hyväksytyllä soveltuvuuskokeella (SOVE1) ensimmäisellä yrittämällä. Se oli hieno saavutus ja toivomme heille pitkää ja mukavaa vepeuraa!

Tottelevaisuuskokeissa kävi 7 Tallivahtia ja kaikki saivat hyväksytyn tuloksen, joista kolme 1-tulosta, kolme 2- ja yksi 3-tulos. Toko on perinteisesti ollut Tallivahdeille sellainen jokakesäinen rotumestaruuskokeen mittainen seikkailu ja kuusi em. tuloksista tehtiinkin Tervakosken hoffiviikonlopun aikana. Tervakosken tokoilut menivät nekin viime vuonna ennätyshyvin, sillä Cremefarben voitti avoimen luokan (184,5 /200 p) ja Freiberufler oli kolmas (180/200 p) avoimessa ja molemmat saivat kunniapalkinnot. Tallivahdit olivat toiseksi paras kasvattajajoukkue ja VarsiNaisia Hoffeja oli toiseksi paras porukkajoukkue.

Näyttelyissä kävi 7 Tallivahtia yhteensä 28 kertaa. Niistä erinomainen arvio saatiin 19 (68 %) kertaa, erittäin hyvä 7 (25 %) ja hyvä 2 (7 %) kertaa. ROP ja VSP sijoituksia tuli kolmelle koiralle yht. 4 kpl. Repestä tuli C.I.B ja SE MVA. Tervakoskella rodun päänäyttelyyn osallistui kuusi Tallivahtia, joista kaksi sai luokkasijoituksen ja viisi arvioitiin erinomaiseksi ja yksi erittäin hyväksi. Tallivahdin kennel sijoittui historiansa neljännen kerran kasvattajaluokassa tullen nyt kolmanneksi lähes 20 kasvattajaryhmän joukossa.

Kasvattajanäkökulmasta ihanaa on sekin, että peräti 6/11 A-pentua täytti komeat 12 vuotta ja B-pennut 10 vuotta. Elinikää pidetään yhtenä elinvoiman ilmentymänä ja toivomme näille terästurreille mahdollisimman hyvää ja pitkää loppuelämää!

ONNEA ja SUURET kiitokset kaikille menestyksemme tekijöille ja tästähän on varmasti vaikea parantaa!


Vuoden 2013 harhapolkuja

Sanan mukaisesti harhapolkujakin viime vuonna piisasi. Erikoisjälkikokeessahan (FH) on myös harhajäljet, jotka leikkaavat varsinaisen jäljen kahdesta kohdasta. Viime vuonna Sissi otti harhajäljen kahdessa kokeessa ja Repe yhdessä ja pari muutakin Tallivahtia harhautui kokeissa. Sissihän ei ollut koskaan aiemmin 4-vuotisen FH-uransa aikana harhautunut ja nyt 7-vuotiskaudella se teki sen tuplasti ja toinen kerta oli vielä rotumestaruuskokeessamme! Kyllä meikäläistä harmitti niin vietävästi! Mutta siitä taas vain ymmärrykseni lajista vahvistui: kaikki FH-koirat harhautuvat joskus…

Nämä tällaiset harmitukset ovat kuitenkin varsin pieniä ja helposti ohimeneviä. Toista oli sen asian kanssa, että en saanut rotujärjestöltämme puoltoa ulkomuototuomarikoulutukseen hakeutumiselle ja se urahaaveeni kariutui nyt siihen. Suomen Kennelliitto nimittäin pyytää aina rotujärjestöltä ja kennelpiiriltä suositukset ulkomuototuomarikoulutukseen hakeneista. Ja tämä toteutetaan vasta siinä vaiheessa, kun hakija täyttää kaikki muut hakukelpoisuuskriteerit. Siitä kelpoisuuksien hankkimisprosessista kerroinkin viime talven blogijutuissani. Se oli jo kokonaisuudessaan aikamoinen urakka.

Täytin siis kaikki hakukelpoisuuskriteerit määräajassa ja lähetin hakemukseni Kennelliittoon maaliskuussa 2013. Juhannusviikolla sieltä tuli vastaus, että en pääse hakeutumaan koulutukseen, koska rotujärjestö ei ole puoltanut hakemustani. Soitin tietenkin hetimmiten rotujärjestön vastaaville henkilöille (pj, vpj, sihteeri) ja pyysin saada tiedokseni mitä he ovat minusta lausuneet. Lausunto oli lyhyt ja siinä todettiin, että he eivät näe mitään estettä koulutukseen hakeutumiselleni. Selvitin seuraavaksi Kennelliitosta, miksi tämä oli tulkittu kielteisesti. Sieltä vastattiin, että tällaiset lausunnot heillä on aina, jo vuosikymmeniä, ollut tapana tulkita kielteisesti. Silloin tiesin, että rotujärjestö oli tällä epämääräisellä lausumallaan vain varmistanut sen, että en voisi päästä koulutukseen. Nimittäin rotujärjestömme hallituksessa on kaksi Kennelliiton alaisuudessa jo pitempään työskennellyttä henkilöä, jotka aivan varmasti tiesivät tai olisivat saaneet helposti selville tulkintakäytännön ja muutkin olisivat sen heidän kauttaan saaneet selville etukäteen.

Tämä oli luonnollisesti iso tappio minulle ja epäluottamukseni rotujärjestömme asioiden hoitamiseen kasvoi entisestään. Varsinkin viime vuonna rotujärjestömme on saanut monenlaista julkista kritiikkiä asioiden huonosta hoitamisesta useilta rotuamme pitkään harrastaneilta ihmisiltä rotujärjestön kotisivujen keskustelufoorumilla. Tämä asiani saattoi sikäli olla vain yksi tapaus muiden joukossa. Näen sen kuitenkin enemmän tarkoituksellisena toimintana, vähintään freudilaisena lipsahduksena, kuin välinpitämättömän toiminnan seurauksena. Sillä olenhan hyvin aktiivisesti jo vuosia tuonut ajatuksiani ja mielipiteitäni esille em. keskustelufoorumilla, ja monesti mielipiteeni ovat selvästi eronneet rotujärjestöämme pitkään hallinneiden mielipiteistä. Olen perustellut ajatuksiani mahdollisimman tarkasti ja pyrkinyt välttämään löysiä heittoja, jotka johtaisivat väärinymmärryksiin. Olen saanut myös paljon kannustusta ja myönteistä palautetta ajatuksistani ja aktiivisuudestani, mutta em. foorumilla ja yhdistyksessämme valta on keskittynyt muutamille ihmisille, jotka mielipiteillään jyräävät muut nopeasti hiljaisiksi. Ja he ovat valitettavasti keskittyneet puolustamaan asemaansa ja vanhoja käytäntöjä sen sijaan, että olisivat panostaneet rotujärjestön toiminnan kehittämiseen rodun jalostusta tukevaksi.

Jotta kolmen tai neljän vuoden päästä minun olisi realistista suunnitella hakeutumista seuraavaan alkavaan ulkomuototuomarikoulutukseen, täytyisi rotujärjestössämme valta oikeasti vaihtua ja rakentavaa kehittämiseen suuntautuvaa otetta tulla rutkasti nykyisen menon tilalle. Lisäksi ehdin ennen seuraavaa koulutushakua täyttää jo 50 vuotta, mikä on ollut tähän asti koulutukseen hakeutumisen yläikäraja. Aikaahan en voi pysäyttää, mutta vallankumousta voin toki edesauttaa.

Lopuksi vielä mukavampaa

Nyt siis vapautui tuohon koulutukseen suunnittelemaani aikaa ja energiaa muuhun käyttöön. Tänä ja ensi vuonna meillä tuleekin olemaan pienet pentubuumit. Tänä vuonna jo esitellyt H- ja I-pennut ja ensi vuonna Fährtenhündinille ja Genielle J- ja K-pennut. Sitten taas tuleekin pari välivuotta ennen viidennen sukupolven Tallivahteja. Pentusirkus vie tavattomasti kaikenlaisia resursseja, mutta silti se on antoisaa aikaa. Olen valmis suosittelemaan sitä kaikille aktiivisille koiraharrastajille, jotka haluavat todella ikimuistoisen elämänjakson itselleen. Tallivahtien emännistä on tähän mennessä jo viisi hakenut kasvattajanimeä ja kaksi jo pentusirkuksen kokenut. Palveluskoirien kasvattaminen ei olekaan ihan kaikille sopiva juttu, mutta nämä kaikki emännät ovat itsekin jo tavoitteellisesti harrastaneet ja haluavat panostaa ihanaan rotuumme kokonaisvaltaisesti käyttöominaisuuksia vaalien.

Vaikka viime vuosi oli kennelissämme ihan mahtavan menestyksekäs eri mittareilla, tämä vuosi on jo alkanut ennätyshienosti. Nyt sitten peukut pystyyn ensin Lakun pennuille, sitten Ofelian astutuksen onnistumiselle ja pennuille ja sitten taas alkaakin uusi koe- ja näyttelykausi, jolloin peukutettavaa riittää tuon tuostakin!
Kiitos viime vuodesta kaikille Tallivahteja kannustaneille ja kuulumisiin seuraavaksi pentulaatikon ääreltä!