H-hetki koitti VIHDOINKIN!!! FH2 BH Tallivahdin Emanzella eli Lakulla oli varsin pitkä, mutta hyvin onnellinen synnytys 10.-11.2. ja H-pentumäärä 11 kpl sivusi komeasti Tallivahtien ennätystä! Ja tällä kertaa tuli pentulaatikkoon mahtava poikavalta, sillä Laku sai 2 kultatyttöä, 6 kultapoikaa ja 3 merkkiväristä poikaa!

Synnytys kesti noin 24 h ja alkoi ma 10.2. klo 11 aikaan aamupäivällä ja loppui ti 11.2. samoihin aikoihin. Lakun emännän Sarrin työt ovat nyt tämän talven Pieksämäellä ja pennut asuvat hänen lapsuudenkodissaan Suonenjoella. Sielläkin on ollut aiemmin hoffi ja omista pennuistakin haaveiltu, joten sinne koitti nyt ihana pentukevät. Pennuilla on siellä myös paljon hoitajia vauvasta vaariin ja näin Sarrikin saa urakkaan hyvin helpotusta. Olin siellä synnytysapuna perjantaista tiistaiaamuun ja kaikki meni jälleen ihan oppikirjan mukaan. Laku on rauhallinen ja varmaotteinen, oikea superemo, joka hoiteli lapsiaan alusta asti hyvin fiksusti. Nehän ovat sen ensimmäiset ja viimeisetkin pennut, joten mukavaa että niitä sitten tuli paljon. Viereisissä kuvissa ensimmäisenä syntynyt merkkariuros ja iso blondipoika. Sekä 8 maanantaipentua...






Maanantaina illalla klo 23 mennessä pentuja oli syntynyt siis jo komeat kahdeksan ja Laku rauhoittui niitä hoitelemaan (yllä vasemmalla kuva). Olin ihan varovasti mahaa palpoimalla kokeillut että pari saattaisi vielä tulla, mutta kun ketään ei ollut kuulunut yli kolmeen tuntiin, ajattelimme jo urakan olevan ohitse, mutta... Aamulla, kun heräsimme ennen klo 7 ja istuskelimme aamupalalla, niin Sarrin äiti käväisi katsomassa pentuja ja tuli laskeneeksikin ne ja niitähän oli yllättäin 9! Kuten yllä oikealla olevasta kuvasta voi hyvin laskea. :-)  Ja siinä sitten mietimme että kuka näistä kuivista pennuista mahtoi olla viimeinen tulija, sillä sieltähän oli tullut yksi blondiuros lisää ja se oli jo neljäs laatuaan. Yöllä oli ollut vähän kitinää pentulaatikossa noin klo 2 aikaan, mutta niin vähän kuitenkin että Sarri, joka nukkuu samassa huoneessa metrin päässä laatikosta, ei ollut siihen juurikaan herännyt saatikka asiaa ihmetellyt. Silloin oli varmasti se yhdeksäs syntynyt.

Minun piti silloin aamulla lähteä, jotta ehtisin Maskun kautta Järvenpäähän työkeikalle klo 16 mennessä, mutta Laku rupesi taas petiä petaamaan sillä tavalla, että oletin heti, että työntöpolttoja alkoi tulla... Sarrikin joutui lähtemään töihin ja niinpä hänen äitinsä sitten jäi pesueesta huolehtimaan. Tunnin päästä hän soitti, että meillä oli jälleen yksi blondiuros enemmän! Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä viimeinen blondiuros syntyi noin klo 11! Kaikki pennut olivat pirteitä ja varsin jänteviä jo syntyessään ja suunnilleen samankokoisiakin painot vaihtelivat 360-520 g keskiarvo n. 450 g. Eli oli siinä Lakulla kantamista: pentuja noin 5kg ja lisäksi kaikki vedet, istukat jne. Ja Lakuhan on keskikokoinen n. 32 kg normaalisti painava narttu... Kuvassa alla koko komea 11 pennun lauma!

Elikä uutinen oli varmasti iloinen kaikille pentujen odottajille, jotka olivat poikaa tai ihan vaan mukavaa hoffia vailla, mutta ehdottomasti tyttöä haluavallehan tilanne oli harmillinen, sillä kaksi kultatyttöä ei pitkälle riitä. Näillä näkymin Sarrille jää Lakun seuraksi tulevaisuuden Tallivahdin emäkoiraksi toinen niistä ja hänen siskonsa on jo yli kaksi vuotta odottanut itselleen myös Lakun tyttöä, eli nämä siskot jäävät näin perheeseen. Pojissa tuleekin sitten hyvin valinnan varaa ja varmasti luonteissa on sen verran vaihtelua esim. rauhallisemmasta vilkkaampaan, että niitä toiveita pystyn nyt hyvin huomioimaan.

Eli nyt on näitä kultapoikia&poikakultia isompi erä myynnissä ja pikkuisen useampi odottaja taisi olla alunperin nartun kannalla. Merkkivärinen narttuhan on perinteisesti se kysytyin. Nyt tuli sitten kaikkea muuta. Näin se jännitys säilyy loppuun asti, mutta nyt kyllä meni vähän jo tunnelmamme komiikan puolelle kun aina putkahti uusi kultapoika bonuspentuna maailmaan. Olen itse ollut jo vuosia sitä mieltä, että ylipäätään niin triviaalin asian kuin värin mukaan ei tulisi koiria jalostaa, sillä sehän kapeuttaa huomattavasti geenipohjaa ja heikentää rodun elinvoimaisuutta. Käyttökoirajalostuksessa se on jotenkin perusteltua esim. metsästyksessä, jotta koira värin puolesta maastoutuu hyvin ja voi lähestyä riistaa huomaamattomasti. Muita koiraharrastuksia ajatellen värin jalostaminen ei mielestäni ole lainkaan perusteltua. Siksi en myy pentua pääasiassa värin perusteella, vaan ohjaan mielelläni sellaiset ehdottomat pennun ostajat muualle. Ennen H-pentujamme meille oli syntynyt poikia 21 ja tyttöjä 33. Nyt tilastomme kuitenkin jo lähes normalisoituivat eli Tallivahteja on syntynyt tähän mennessä poikia 30 ja tyttöjä 35. Kullanvärisiä on tullut 23, mustia 8 ja merkkareita 34. Jokainen pentuehan on kuitenkin aina yksilöllinen ja tilastojen todellisuus toteutuu oikeasti vasta vielä suuremmassa vertailuaineistossa.

Poikia yleensä halutaan enemmän etenkin kisakumppaneiksi eri koiraharrastuksiin, koska niiden suorituskykyä tai kokeisiin osallistumismahdollisuutta eivät juoksuaika ja valeraskaudet heikennä. Niitä on meiltäkin mennyt kuitenkin suunnilleen yhtä paljon kuin tyttöjä ihan ensimmäiseksi perhekoiraksi, eikä ongelmia ole tullut kun yhteiseloon on viisaasti panostettu jo pennusta pitäen. Esim. Lakun neljästä veljestä kaksi meni perheen ensimmäiseksi koiraksi toinen maatilalle ja toinen pääkaupunkiseudulle ja molemmista on tullut ihania parhaita ystäviä. Pojathan ovat muista koirista enemmän kiinnostuneita kuin tytöt ja sikäli taajamassa muut koirat hajuineen vetävät niitä puoleensa kovasti. Siksi pentuajan sosiaalistaminen myös muihin koiriin kannattaa tehdä huolella, jos asuu esim. taajamassa. Ja ovathan ne selvästi tyttöjä isompia n. 40 kg painoisia ja sikäli myös voimakkaampia, eli talveksi kannattaa urosta talutteleva varautua vaikkapa Icebug-kengillä niin pitoa piisaa riittävästi hihnan viisaammassa päässä. Olen myös sitä mieltä, että uroksen voi hyvin kastroida, jos sille ei tavoittele jalostusuraa. Etenkin ratsuoriit yleensä ruunataan, mikä helpottaa niiden pitämistä selvästi.

Tallivahteja on nyt syntynyt seitsemän pentuetta, joissa yhteensä 65 pentua. Se on yli 9 pentua per pentue, mikä on selvästi enemmän kuin rodun keskiarvo n. 7,5. Hedelmällisyys on perinnöllinen ominaisuus, mikä koirilla selittää 10-15 % rodun keskiarvoa suuremmat pentueet. Tallivahtien emokoiria on ollut kuusi ja kolme niistä on saanut 11 pennun pentueen. Pentuekokoa pidetään yhtenä elinvoimaisuuden merkkinä ja olen hyvin ylpeä tälläkin mittarilla upeasta narttulinjastani. Nartun munasolujen määrä määrittää pentujen lukumäärää ja on yhteydessä koiran hyvinvointiin ja hyvään hoitoon etenkin juniori-iässä. Luonnollisesti myös nartun hyvä kunto on merkittävä tekijä synnytyksen ja pentujen hoidon onnistumisessa. Tallivahdin emot ja pennut ruokitaan Royal Canin ruokaohjelman mukaisesti. Niiden avulla pennut ovat kehittyneet tasapainoisiksi ja vahvoiksi ja nartut ovat olleet hyväkuntoisia koko pentujen hoitamisen ajan. Ainoa lisä mitä suosittelen kasvateilleni laadukkaan täysravinnon lisäksi, on D-vitamiini talvikaudella. Nämäkin pennut saavat luovutuksessa mukaansa 15 kg säkin Royal Canin maxi junioriruokaa, D-vitamiinipillereitä, pentukansion ym. tilpehööriä. Päivitän Tallivahtien pentukansion jälleen ajan tasalle ohjeineen päivineen. Näiden pentujen osalta otan pennutusprojektissa taas pienen kehitysaskeleen. Olen kuullut että Saksassa pennut rokotetaan nykyään ensimmäisen kerran jo jopa 6 viikon iässä, jolloin niiden omat vasta-aineet ovat jo vähän kehittyneet luovutusvaiheessa 8 viikkoisina. Selvitin että se on mahdollista myös Suomessa ja päätin rokotuttaa pennut mikrosirun asennuksen ja pentujen tarkastuksen yhteydessä n. 7 viikon iässä. Se vähentää pentuajan sairastumisriskiä ja antaa mahdollisuuden liikkua pennun kanssa mahdollisimman pian sosiaalistamassa sitä myös koiraharrastuspaikoissa.

Suonenjoella ovat nyt viikonloppuna mietintämyssyt hyrisseet pentujen nimien suunnittelun osalta. Listasimme jo viime viikonloppuna Sarrin kanssa pitkän listan H-alkuisia sopivia saksankielisiä sanoja. Nyt sitten raati siellä valitsee niistä mukavimmat, joiden mukaan rekisteröintiä lähdemme tekemään. Viimeistään mikrosiruvaiheessa pitää sitten päättää lopullisesti kuka on kuka.