26.02.2014 Hovawart on varma ja täyspäinen vahtikoira!

Osallistuin äskettäin mielenkiintoiseen nettikeskusteluun, jonka aloittaja pohti, olisiko hovawart hänelle sopiva nautatilan vahtikoira. Siitä sain inspiraation tälle blogitarinalleni. Joulukuussa 2012 kirjoitin blogitarinani Kynologinen monologi, jossa lopussa kerroin Kennelliiton kasvattajan jatkokurssin lopputehtävästä. Siinä piti laatia oman kennelin tuote eli koira – asiakas eli omistaja -matriisi. Tehtävässä luokittelin tavoittelemani koirat kolmeen luokkaan 1. voimakkaasti työskentelevä jälkikoira, joka vaatii osaavan ohjaajan, 2. rohkea ja avoin, helppo pk-koira, 3. hieman pidättyvä ja itsenäinen pihavahti. Näille sopivia omistajia luonnehdin seuraavasti A. SM-tasolle tähtäävä FH-harrastaja, jolle sopii koira luokasta 1, B. aloitteleva pk- tai pelastusharrastaja, jolle sopii koira luokasta 2 ja kolmantena omistajana C. maalle pihavahtia ja ystävää kaipaava, jolle voisi sopia kaikki koiratyypit 1-3. Ajattelen siis hovawartin sopivan luontevimmin juuri maalle pihavahtia ja ystävää kaipaavalle. Nyt sitten hieman valaistusta siihen, miksi näen rotumme alkuperäisen käyttötarkoituksen edelleen tärkeänä ja toivon, että Tallivahdit ovat jatkossakin oikeita vahtikoiria. Tallivahteja on mennyt tilavahdeiksi tähän mennessä 18/54 eli 33 % mm. hevos-, sika-, nauta ja erilaisille suoramyyntitiloille. Tilavahdin määrittelen niin, että se elää maatilalla, jossa piha-alue on hyvin laaja, eikä sitä ole aidattu, vaan koira vahtii siellä täysin vapaana. Lisäksi tilan elinkeino liittyy luonnonvara-alaan. Jos mukaan lasketaan vielä pihavahteina omakotitaloissa tai kesämökeillä vapaana vahtimista toteuttavat Tallivahdit, niin vahdin hommia tekevien kasvattieni määrä on selvästi vielä suurempi. Mielestäni tilavahdin homma on hoffille erinomaisen hyvä. Paljon ulkona oleville hoffeille kasvaa vahva aluskarva ja peitinkarva on likaa ja vettä hylkivä. Näin ne ovat varsin säänkestäviä. Kaikki kasvattini ovat pääsääntöisesti pysyneet erinomaisesti reviirillään, kun ovat siihen nuorena oppineet. Ne vahtivat uskottavasti ja pysäyttävät pihalle tulijat. Niiden tilannetaju on säilynyt hyvin, eikä puremisia ole tietooni tullut. Ongelmia voi kyllä tulla siitä, jos reviirin läpi kulkee joku tie, kuten monilla tiloilla voi edelleen kulkea. Tällaisessa paikassa mm. riski siitä että koira jää auton alle kasvaa, sillä hoffeille on tyypillistä, että ne pyrkivät pysäyttämään myös pihalle tulevat autot. Yhdelle mustalle nuorelle kasvatilleni kävi näin vuoden 2011 tapaninmyrskynä ja se jäi naapurin auton alle. Vaalea vahti olisi mahdollisesti huomattu paremmin. Meillä on pieni hevostila, jossa on myös vieraita hevosia hoidossa. Väkeä lappaa näin päivittäin niin tuttuja kuin vieraita. Talli on talostamme vajaan sadan metrin päässä ja se on koiriemme reviiriä. En näe kotoamme tallin pihalle, kun välissä on metsää ja sikäli en pysty kontrolloimaan siellä liikennettä. Pidän siksikin erittäin tärkeänä että koirillamme on niin hyvä tilannetaju, että minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä niiden purevan vierastakaan porkkanan myyjää. Viime kesänä remontoimme tallimme kauttaaltaan ja jos jonkinlaista rakennusmiestä tuli ja meni omien aikataulujensa mukaan. Koirat ilmoittavat aina kun joku tulee ja näin saatoin käydä moikkaamassa ja avustamassa hommissa, jos oli tarvetta. Kun tulija on huomioitu kotiväen taholta, tulevat koirat taas lähemmäs kotiamme vahtimaan, eivätkä enää palaa sitä samaa ihmistä vahtimaan. Hoffi herättää yleensä aina syvää kunnioitusta ihmisissä jo mahtailevalla ja kookkaalla olemuksellaan, eikä siihen aina tarvitse edes haukkumista. Se on kuitenkin palveluskoirana varsin valpas ja aktiivinen vahti, eikä siitä saa halinallen hämäävää rauhallista ja leppoisaa vaikutelmaa toisin kuin monista FCI 2-ryhmän eli suuret vahtikoirat sisältävän roturyhmän roduista. Omat koiramme ryntäävät täyttä laukkaa haukkuen suoraan kohti tulijaa ja saavat näin yleensä tulijan "jäätymään" paikoilleen kunnes ehdimme paikalle. Sitten ne menevätkin mielellään rapsuteltaviksi ja usein ihmiset kommentoivat spontaanisti, että nehän ovat ihan kilttejä, vaikka olivatkin pelottavia. Sitten vaan kerron, että vahtiminen on niiden homma, mutta ne tykkäävät silti yleensä ihmisistä. Noin 150 m päässä talostamme hevoslaitumemme toisella puolella kulkee vilkas kylätie. Narttumme ovat tyytyneet haukkumaan siellä kävelevät pihaltamme, mutta uroksemme kävi junnuna kaikki koirat sieltä haistamassa. Niinpä laitoin sille lammasaidan hevosaitaamme kiinni, jolloin suoraan tielle juokseminen estyi. Aita kulkee vain noin 80 m pätkän ja olisi näin helposti kierrettävissä, mutta se riitti opettamaan sille kulltapojalleni, että tielle ei juosta omin päin. Parilla naapurillamme on myös hevostallit ja lähin on meidän tallistamme noin 50 m päässä. Siellä on välillä jos jonkinlaista turrea vapaana vipeltämässä, mutta jopa kultapoikamme pysyy hyvin oman tallimme pihalla. Toki se puhkuu ja haukkuu muita koiria aluksi, koska se on hyvin kiinnostunut muista koirista ja omaa paljon dominanssia. Sen tilannetaju ei ole silti pettänyt koskaan ja nopeasti se tyytyy vain katsomaan ja vinkumaan niiden perään. Olen aina pyrkinyt itse säilymään rauhallisena ja provosoitumatta vaan kertonut sille että sinne naapuriin ei nytkään voi mennä. Meidän tallillemme ei tietenkään saa tuoda vieraita koiria, koska harva omistaja haluaa nähdä kuinka oma koira alistuu laumalle hovawartteja. Siskollani on ollut myös 2 hoffinarttua ja nartuillamme on ollut keskenään tiukkaa reviiri- ja valtataistoa. Hän asuu perheineen vajaan sadan metrin päässä talliltamme toiseen suuntaan. Koskaan eivät ole narttumme lähteneet omasta pihastaan tallille saatika siskoni pihalle, jos hänen koiransa ovat olleet siellä ulkona. Kaikki taistelutilanteet ovat syntyneet vain silloin kun me ihmiset olemme olleet jotenkin lähistöllä ja koiriemme kanssa menossa johonkin. Jos toinen meistä on tallilla koirineen, narttumme eivät sinne ole menneet, eli ne eivät lähde haastamaan riitaa, vaikka eivät toisistaan tykkääkään. Tuo uroksemme voi käydä vähän flirttailemassa siskoni nyt jo 12,5-vuotiaalle nartulle, mutta ei sekään sinne jää, kun tulee yrityksissään torjuttua. Koiramme ovat aina sisällä, kun olemme itse poissa kotoa. Jotkut tilavahtina toimivat kasvattini ovat mieluiten ulkona kesällä vahtimassa vuorokauden ympäri. Jos koira on hyvin seurallinen, niin se ei viihdy yksin, mutta itsenäisempi hieman pidättyvä ja siten tyypillisen vahtikoiramainen koira viihtyy kyllä hyvin pihalla itsekseen maailman menoa tarkkaillen. Näitäkin oikeita vahtikoiran ominaisuuksia olen pyrkinyt pentujemme sijoittamisessa aina huomioimaan, jotta ne päätyisivät niille sopivaan käyttötarkoituksenmukaiseen paikkaan. Näiden kokemusteni voimin toteankin, että hoffi on parhaimmillaan aivan loistavan varma ja täyspäinen vahtikoira! Lopuksi vähän pentukuulumisia Laku ja H-pentunsa voivat oikein hyvin ja kasvavat ja kehittyvät alati kiihtyvää vauhtia! Vieressä on Sarrin tekemä käyrä, jossa on niiden painojen keskiarvot. Kasvun heiluriliike, joka näkyy käyrän sahakuviona, perustuu todennäköisesti maidontuotannon kysynnän ja tarjonnan lakiin. Mitä enemmän pennut juovat sitä enemmän tulee maitoa. Koska pentue on näin suuri, kasvaa maidontuotanto todennäköisesti pikkuisen hitaammin kuin sen kysyntä. Hoffin pennuthan kehittyvät eri rotujen vertailussa varsin nopeasti ja jo kahden viikon iässä ne näkevät jotain ja osaavat mennä pentulaatikon toiseen päätyyn tarpeilleen. Sieltä on leikattu aluspatjaa pois ja laitettu sanomalehtiä vessan virkaa toimittamaan. Sitten kun ne osaavat kulkea laatikossa sujuvasti, niin laatikon pääty aukaistaan ja lehtiä laitetaan sinne ulkopuolellekin. Sitten maailma avartuu ensin jo koko huoneen mittaiseksi! Ja tämä kehitysharppaus on ihan vain päivien päässä! Seuraavassa blogissa taas lisäkuulumisia pentulaatikosta!

Takaisin