16.03.2014

Pentusirkusta ja läpivientikykyä

Koiramaiset ajatukseni ovat viime aikoina vallan keskittyneet pentusirkukseen ja läpivientikyvyn miettimiseen. Nehän liittyvät suuresti yhteenkin nyt kun pyrimme H-pennuista tunnistamaan ne, joilla läpivientikyky riittää vaativiin palvelus- ja pelastuskoirasuorituksiin. Jos yksinkertaistaa, niin sehän on SE ominaisuus, joka erottelee käyttökoirat parhaiten seurakoirista ja käyttökokeet on suunniteltu juuri kussakin käyttötarkoituksessa läpivientikyvyn mittaamiseen. Meikäläinenhän on koulutukseltaan psykologian maisteri ja teen ammatikseni soveltuvuustutkimusta, eli arvioin yksilön potentiaalia suhteessa jossakin ympäristössä saavutettaviin tavoitteisiin. Samaa teen aina tässä kohtaa, kun mietin, mikä pentu sopii kullekin uudelle omistajalle. Mitä enemmän minulla on tietoa sekä pennusta että pentujen ostajista sen paremmin pystyn tätä ns. matsaamista (matching) tekemään. Tässä tarinassani tavoite on avata enemmän käsitettä läpivientikyky.

Koiraharrastuksissahan on totuttu puhumaan vieteistä. Sehän tarkoittaa myös jonkin tavoitteen mukaista toimintaa. Viettikäsitteen teki tunnetuksi psykoanalyysin ke
hittäjä Sigmund Freud jo v. 1915 artikkelissaan "Vietit ja viettikohtalot" (Triebe und Triebschicksale). Itselle se siksikin edustaa käsitteenä hyvin vanhanaikaista teoreettista lähestymistä. Palveluskoiralajit ja myös maassamme käytetyin luonnetesti ovat kuitenkin kehitetty silloin kuin Freudin ajatukset olivat vielä vahvasti muotia. Vietti on kuitenkin hyvin hankala käsite hyödyntää koirajalostuksessa, koska vietti muodostuu monen erilaisen ominaisuuden yhteisvaikutuksesta, eli se on ns. summamuuttuja. Ominaisuudella tarkoitan aina geneettisesti periytyvää ja sikäli varsin pysyvää ominaisuutta ja muutahan ei oikeastaan kannata edes mitata, jos johonkin asiaan soveltumista halutaan ennustaa luotettavasti.

Toisekseen viettiä voi oikeastaan arvioida vain pennuista, sillä se kuvaa hyvin primitiivistä käyttäytymistä. Mitä parempi oppimiskyky koiralla on, sen paremmin se oppii myös hillitsemään primitiivisyyttään, eli ns. viettejään. Viettitoiminta saadaan lähes kokonaankin sammutettua, jolloin eläin sopeutuu adekvaatimmin ympäristöön. Saadaanhan sitä samoin toki ylläpidettyäkin harrastamalla ja niillä, joilla oppimiskyky on heikko säilyvät vietit jo siksikin kehittymättömällä/primitiivisellä/pentumaisella tasolla. Jolloin esim. voimakkaan primitiivisesti luonnetestissä reagoiva koira voi olla joko opetettu saalistamiseen, puolustamiseen, leikkimiseen ihmisen kanssa tai sitten se voi olla vaan edelleen pentumaisen primitiivinen, jolloin sen oppimiskyky ja tilannetaju ovat todennäköisesti edelleen heikkoja.

Edellisistä syistä haluankin puhua mieluiten läpivientikyvystä, jolloin se sisältää pelkän vietin ilmaisun sijaan tavoitteellisen toiminnan viemisen loppuun asti. Silloin se sisältää myös tavoitteen oppimisen. Edellisistä syistä näen käyttökokeet huomattavasti merkityksellisempinä työkaluina käyttökoirajalostuksessa kuin luonnetestin, joka ei lainkaan mittaa koiran oppimis- ja läpivientikykyä. Nuo tekijäthän ovat useimmiten myös ihmisten työurilla menestymisen taustalla ne ratkaisevimmat. Läpivientikykyhän voi perustua useamman eri ominaisuuden yhdistelmään. Oppimiskyky on yleensä ottaen kaikessa koiran kouluttamisessa keskeisin ominaisuus ja sen taustalla vaikuttaa eniten kognitiivinen kapasiteetti, eli erilaiset päättelytaidot, joissa on paljon geneettistä perimää. Niitähän koiristakin tutkitaan ja tiedostetaan koko ajan tieteellisin keinoin yhä enemmän ja paremmin. Oppimiskyvyssä vaikuttaa luonnollisesti myös motivaatio, halu ratkaista joku ongelma, ja halu ajatella. Oppimiskyvyn lisäksi läpivientikykyyn vaikuttavat erilaiset luonneominaisuudet, mutta silloin kun koiran halu suoriutua on hyvin suuri voi se ylittää itsensä ja toimia esimerkiksi rohkeammin kuin yleensä. Kaikki käyttäytymistieteilijät tietävät, että se mikä käyttäytymisessä tyypillisemmin ilmenee kuvastaa enemmän pysyvää geneettistä ominaisuutta kuin satunnaisesti esille tuleva käyttäytyminen. Itsensä ylittäminen, vaikkapa rohkeudessa joskus jossain tilanteessa, kuten luonnetestissä, kuvaakin yleensä enemmän motivaatiota ja jostain syystä hetkellisesti korostunutta yrittämistä kuin varsinaista geneettisesti periytyvää rohkeutta.

Mitä ominaisuuksia voi läpivientikyvyn taustalta löytyä?
Ensisij
aisena koiran koulutettavuuden ja sikäli palveluskoiraharrastamisen kannalta pidän hyvää oppimiskykyä, jolloin koiralle saadaan helposti opetettua mikä on kulloinkin työskentelyn tavoite. Mutta kun hyvä oppimiskyky yhdistyy erilaisiin luonneominaisuuksiin, saadaan erilaisia palveluskoiria. Seuraavassa esimerkiksi kolmenlaisia koiratyyppejä.

Hyvin sääntöihin sitoutuva, järjestelmällinen ja ulkoisiin rakenteisiin korostuneesti sopeutuva, kuuliainen koira, joka on lisäksi hieman arka, tunneherkkä ja alistunut, eli ns. ohjaajapehmeä koira, pyrkii helposti miellyttämään ja tekemään niin kuin ohjaaja toivoo. Tällainen koira on parhaimmillaan lajeissa, joissa ohjaaja voi sitä vahvistaa ja ohjata, sillä se tarvitsee tukea ja kiitosta toiminnassaan. Tällaiset koirat ovat miellyttämishaluisina ja ulkoa ohjautuvina varsin helppoja kouluttaa, mutta esimerkiksi meikäläisen makuun aivan liian nynnyjä, herkkiä ja liian vähän omaa tahtoa omaavia.

Paljon vaikuttamishalua/ dominanssia/ itsepäisyyttä omaava, riittävän rohkea ja kova koira, jolla ei ole erityistä sääntöihin keskittymistä, vaan enemmänkin tilanteessa joustavaa ja luovaa käyttäytymistä, on usein varsin itseohjautuva ja säilyttää hyvin tavoitteellisen toimintaotteen ohjaajasta riippumatta. Sellainen koira on parhaimmillaan työskentelyssä, jossa koira työskentelee pitkään itseohjautuvasti, kuten erikoisjäljellä tai pelastustehtävissä ja sen pitää selviytyä matkan varrella kaikenlaisista hankaluuksista ilman että ohjaaja sitä tukee.

Kolmas esimerkki voisi olla koira, joka on niin älykäs ja oppimishaluinen, että nauttii siksi kaikenlaisista hankalista ongelmanratkaisuhaasteista ja suorituksista. Sillä voi olla vähän tasapaksu luonnekin, joka ei sitä erityisemmin suuntaa mihinkään itsenäiseen tai ohjattuun toimintaan, vaan koira selviytyy tilanteista ensisijaisesti oppimiskykynsä avulla. Se on usein koira, joka soveltuu niin aloittelevalle palveluskoiraharrastajalle kuin koulutettavuudessa erikoistaitoja tavoittelevalle harrastajalle.

Edellinen tarinointini perusteli myös sitä, miksi meikäläisen jalostustavoitteet keskittyvät ennen muuta hoffin käyttöominaisuuksien vaalimiseen. Käyttötuloksethan kertovat, että koira on ollut koulutettavissa siihen käyttöön mihin sitä on jalostettu. Samalla tavalla näyttelytulokset kertovat, että näyttelykriteereillä jalostaminen on onnistunut. Tallivahtien ostajat ovat perinteisesti arvostaneet enemmän käyttöominaisuuksia ja hakeneet sen mukaan itselleen harrastuskoiraa tai parasta ystävää pihavahdin virkaa toimittamaan. Aika harvassa ovat ne pentujeni ostajat olleet, joiden ensi sijainen tavoite olisi ollut harrastaa näyttelyitä. Siitähän kertoo myös se, että palveluskoirakoetuloksia on tähän mennessä 9 kasvatillani, kun taas näyttelyvalioita on puolet vähemmän, 4 koiraa. Suuntaus on ollut myös koko ajan kasvava siihen suuntaan, että kokeissa käyntejäkin on kasvateillani koko ajan yhä enemmän ja viime vuonna jo enemmän kuin näyttelyissä käyntejä, suhteessa 29-28. Tämä suhde olisi vieläkin suurempi, jos mukaan laskettaisiin myös muut kuin palveluskoirakokeet esim. toko, BH ja vepe.
 

Eli nyt saan soveltaa teoriaa taas käytäntöön. Kun tarkastelemme näitä 4-5 viikon ikäisiä H-pentuja, näemme niiden kehittyessä tässä pikkupentuvaiheessa erilaisia viettejä ilmaisevia primitiivisiä reaktioita koko ajan enemmän. Vanhempien ja suvun koulutusnäytöt myös takaavat sen, että niiden pitäisi olla oppimiskykyisiä ja hyvinkin koulutettavissa niin, että vietit myös saadaan hallintaan ja kanavoitua mielekkäisiin suuntiin. Hovawartit onneksi kehittyvät eri rotujen vertailussa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin jo pikkupentuina varsin nopeasti, jolloin niiden väliset erotkin tulevat esille aiemmin. Pääsemme siksi myös jo varhaisessa vaiheessa havainnoimaan niiden oppimiskyvyn, tilannetajun ja luonteen kehittymistä eri tilanteissa, mistä on hyötyä niille sopivien omistajien valinnassa. Niin ja lopuksi vielä… Muutama urospentu on vielä vapaana. Yksi urospentu erottuu jo nyt sen verran selvästi muista rohkeudessaan, aktiivisuudessaan ja puruhaluissaan, että odottelen vielä sille löytyvän osaava ja tavoitteellinen pk-harrastaja omistajaksi tai sitten sen olisi hyvä päästä maaseudulle oikeisiin tilavahdin hommiin, jotta tekemistä ja viettipäämääriä riittää varmasti.

LOPUKSI:
poikkeuksellisen ly
hyt talvi on antanut mahdollisuuden harrastaa jälkeä tänä vuonna ihan vuoden ympäri. Olimme tammikuun puolivälissä jäljellä ja nyt jo helmikuun lopusta pellot ovat olleet jäljestyskunnossa. Se on aivan ihanaa ja Tallivahdit eri puolilla Suomea ovat päässeet elementtiinsä. Vieressä kuva kuinka Ofelia ja Saanakin aloittivat jälkikauden Oulussa jo helmikuussa. Ofelia ja Saana ovat myös ylempänä kuvassa pelastuskokeen ketteryystestiin treenaamassa. Sarrin ottamissa pentukuvissa H-pennut ovat n. 4,5 viikon ikäisiä ja niiden ilmeet ja otteet alkavat olla jo ihan kuin pienillä koirilla. Alhaalla lisää pentukuvia.

Hoffin hauskaa pyhää kaikille!


Takaisin