Tämä vuosi on ollut varsinainen babyboom-vuosi. H-pentuja syntyi helmikuussa 11 ja I-pentuja kesäkuussa 10 ja myös hevoskasvatusharrastus jatkui heinäkuussa komealla FWB-orivarsalla. H-pentujamme oli odotettu jo yli kaksi vuotta ja uskollisia odottajia oli lisäkseni peräti neljä. Ja vasta neljäs kerta toden sanoi ja ei olisi kannattanut lähteä merta edemmäs kalaan Emanzen eli Lakun astutuksissa, joista epäonniset kolme reissua olivat suuntautuneet Saksaan ja Tanskaan kahdelle veljekselle. Niissä astumiset onnistuivat liian myöhään ja niinpä päädyimme etsimään sopivaa urosta lähempää. Upea tuontiuros Asher sus Armoni eli Arttu oli ollut jo aiemmin mielessäni, kun olin sen kehittymistä seurannut pennusta asti ja onneksi emäntänsä Maarit oli kanssamme hyvässä yhteistyössä. Astumiset onnistuivat välittömästi ja lempi tuotti komeat 11 pentua, joista 9 urosta ja 2 narttua. Tallivahdin pentujen odotuslista oli tälläkin kertaa pitkä, mutta suurin osa toivoi narttupentua, joita nyt syntyi harvinaisen vähän. Onneksi urostenkin kysyntä oli lopulta hyvää ja sopivat kodit kaikille pennuille löytyivät jälleen ennen luovutusajankohtaa. Osa narttupentujen odottajista päätti odottaa sitten seuraavia I-pentujamme ja niidenkin odotuslista oli jo varsin pitkä ennen syntymää.

H-pennut olivat ensimmäinen pentueemme, joka syntyi muualla kuin kotonamme Maskussa. Sarri oli maisteriksi valmistumisensa jälkeen saanut töitä Pieksämäeltä ja muutti siksi talveksi lapsuudenkotiinsa Suonenjoelle ja Laku tietenkin muutti hänen mukanaan. Sarrin äitikin odotti innolla itselleen Lakun pentua ja perheessä oli ollut hoffi myös aiemmin, joten luottamukseni siihen, että pennutusprojekti onnistuisi näinkin, oli vahva. Ja kyllähän se onnistuikin hienosti! Olin mukana synnytyksessä ja kävin 1-2 viikon välein sen jälkeen pentuja katsomassa, jotta ehdin tutustua niihin riittävästi ja sopivien kotien suunnittelu onnistuisi. Tällä hetkellä kaikki näyttää menneen suunnitelmien mukaisesti ja pentujen omistajat ovat olleet koiriinsa hyvin tyytyväisiä. Jatkossa tällainenkin pennutusyhteistyö on hyvin mahdollista ja muutaman sijoitusnarttuni kohdalla myös jo sovittua.

I-pentujen siemenet haimme Forscherinin eli Ofelian ja Saana-emäntänsä kanssa Itävallasta ja siellä olleeseen urokseen Roy vom Wiener Stadtrand olin ihastunut netistä saamieni tietojen perusteella. Myös sillä kuten H-pentujen isällä Artullakin on hienot näytöt niin käyttö- kuin ulkomuoto-ominaisuuksista. Roylla oli ennestään useampi pentue eri maissa maineikkailla kasvattajilla ja niistäkin oli jo hieman jälkeläistietoa saatavilla, mikä luonnollisesti vahvisti valintapäätöstäni. Itävallan reissukin onnistui hienosti ja lempi leiskui niin että meille syntyi 10.6. upeat 10 I-pentua. Se on hyvin tasainen pentue 5 urosta ja 5 narttua ja ne ovat edelleenkin 4 kk iässä hyvin tasalaatuisia niin ulkomuodon kuin luonteidenkin suhteen, minkä iloisena huomasin syksyn kennelleirillämme.

Olen tuonut esille kotisivuillani, että jalostan hoffeja erityisesti käyttöominaisuuksia painottaen ja tähän liittyviä sisältöjä olen pyrkinyt tuomaan kattavasti esille myös näissä blogikirjoituksissani. Jotta siinä tavoitteessa onnistuu, tulee kasvattien luonnollisesti saada myös käyttökoetuloksia näytöksi ominaisuuksistaan ja pennunostajien kiinnostus käyttökokeisiin on siksi oleellinen. Luonnollisesti myös pentujen tulee suvuiltaan kiinnostaa tavoitteellisia palvelus- ja pelastuskoiraharrastajia tai sellaiseksi alkavia.

Palveluskoiraharrastus puhumattakaan pelastuskoiraharrastuksesta vie paljon aikaa ja vaatii varsin joustavaa ja tavoitteellista elämäntapaa. Lisäksi jo valmiiksi osaavista koiranohjaajista/-omistajista on kova kilpailu niin rodun sisällä kuin eri palveluskoirarotujen välillä. Uskon hovawartin olevan rotuna tulevaisuudessa rotujen välisessä kilpailussa vahvoilla, kun koiran terveys ja pitkäikäisyys arvona pk- ja peko-harrastajissa vahvistuu. Sen lisäksi rodun tulee tietenkin olla koulutettavuudeltaan ja läpivientikyvyltään muiden suosittujen pk-rotujen luokkaa jo nuoresta lähtien.

Rodun sisällä valitettavasti käyttöominaisuuksiin liittyvä ymmärrys ja arvostus ovat edelleen hyvin heikkoja maassamme ja pk-harrastaminen jatkaa hiipumistaan. Tunnistan myös itsestäni nykyään, että haluni vaikuttaa rotumme tilaan maassamme on hiipunut. Vielä pari vuotta sitten jaksoin vielä aktiivisesti osallistua käyttöominaisuuksiin liittyviin kirjoitteluihin ja ajaa tärkeäksi kokemiani muutoksia mm. rotujärjestömme forumilla, mutta nyt en enää jaksa yrittää moista, eikä kukaan mukaan enää niistä tai juuri muistakaan asioista siellä kirjoittele. Keskityn jatkossa yhä enemmän toimimaan pk-harrastamisen eri forumeilla ja vahvistamaan kasvattieni omistajien osaamista eri tavoin sekä luomaan mahdollisuuksia päästä kokeisiin. Näillä forumeilla tunnen olevani kotonani, löydän helposti hengenheimolaisia ja pääsen seuraamaan kasvatustyöni onnistumista hyvin läheltä.

Tänä vuonna järjestin ensimmäisen kerran toisenkin kennelleirin, kevään FH leirin lisäksi meillä oli myös FH-harrastamisen tiimoilta syysleiri. Tilaus siihen tuli aktiivisten pennunostajien halusta saada ohjausta erikoisjäljen treenaamiseen. Ensi keväälle olen jo suunnittelut seuraavaa FH-leiriä ja silloin pääsemme jälleen nauttimaan osaavan ulkopuolisen kouluttajan opeista.  Syysleirillä vastasin itse pentujen ja aloittelevien koirakoiden kouluttamisesta ja mukana oli 3 H-pentua, 6 I-pentua sekä saksantuonti ”wannabe Tallivahti” Herrmann. Olin varsin tyytyväinen pentujen työskentelyyn ja myös ohjaajien kehitys oli joka jäljellä selvästi havaittavaa. Kisaavat koirakot (4) harjoittelivat kokeenomaisia suorituksia tekemällä jälkiä toinen toisilleen ja aloittelevat koiranohjaajat saivat samalla nähdä mikä on vaadittu tavoitetaso sitten kokeessa. Kaksi tulevaa koejäljentekijäämme pääsivät leirillämme myös ensimmäistä kertaa tosi toimiin ja tekivät molempina päivinä koirilleni jäljet, joista saivat sitten minulta palautetta jälkiä ajaessamme. Kaikkiaan syysleirillämme FH:ta treenasi 16 hoffia ja Tallivahdin FH-harrastamisen tulevaisuus näyttää jopa nykyistä valoisammalta. Tunnelma oli jälleen mukava, rento ja iloisena leiripaikkanamme toimi Ilolan maatilamatkailutila Valkeakoskelta.

Työssäni soveltuvuustutkijana ennustan ihmisten onnistumista ja jaksamista eri ammateissa ja työtehtävissä. Yksi keskeinen tekijä onnistumisen ja jaksamisen taustalla on ajattelun optimistisuus. Se on vahvuus, joka ylläpitää yrittämistä ja nopeuttaa epäonnistumisista palautumista. Se tuottaa myös vahvaa itsetuntoa, terveyttä ja pidentää elinikää. Haluan kasvattaa optimistisia vahvalla itsetunnolla varustettuja koiria ja löytää niille yhtä optimistiset omistajat.

Optimistin toimintaote säilyy tavoitteellisena ja aktiivisena eri tilanteissa ja tuottaa siksikin parempaa läpivientikykyä. Palveluskoiraharrastamisessa tämä on oleellinen koirakon vahvuus, koska tavoitteet ovat pitkäkestoisia, joihin valmistautuminen kestää useamman vuoden. Siinä se eroaa selvästi matalamman kynnyksen lajeista kuten tokosta ja agilitystä. Palveluskoiraharrastajakunta on edellisiä myös selvästi keski-iältään vanhempaa ja harrastusuran pituus lasketaan usein jopa vuosikymmenissä. Käyttökoiran yhden koirasukupolven ikä on vanhempi kuin seura- tai näyttelykoiran ja koirien käyttöikäkin tulisi olla mahdollisimman pitkä. Lajissa kuten erikoisjälki FH, koira on parhaimmillaan yleensä vasta vanhempana esim. 7-9 vuoden iässä. Monissa muissa koiraharrastuksissa sen ikäinen koira on jo kaikkensa antanut ja aktiivisen harrastajan mielenkiinto koiran kehittämiseen on usein jo lopahtanut ja tilalle on otettu uusi harrastuskoira. Monen rodun keskimääräinen kuolinikä on jo alempi kuin FH-koiran paras koeikä, mikä luonnollisesti suuntaa tällaisen rodun harrastajat toisiin harrastuksiin. Mikäli ohjaaja on hurahtanut FH:hon tai johonkin muuhun erityiseen lajiin, hankkii hän yleensä rodultaan ja ominaisuuksiltaan juuri siihen lajiin hyvin sopivan koirankin. 

Osaava koiranohjaaja onnistuu yleensä saamaan koiralleen ensimmäiset palveluskoirakoetulokset jo koiran 2-vuotiskaudella ja guruiksi tunnustetut koiranohjaajat osallistuvat jo 3-vuotiailla koirillaan maailmanmestaruuskokeisiin. Aloittelevan koiranohjaajan koeonnistumista säätelee koiran lahjakkuuden lisäksi kyky löytää niin itselleen kuin koiralleen sopiva koelaji ja tavoitteellinen sekä osaava koulutustuki.

Olen päättänyt edetä kasvatustyössäni paitsi rotu myös laji edellä siksi, että katson käyttöhoffien olevan ominaisuuksiltaan varsin ihanteellisia FH-koiria. Niiden itsenäisyys, erinomainen keskittymiskyky ja tarkka nenä pääsevät erikoisjäljellä hyvin oikeuksiinsa. Silloin niiden kanssa tuloksiin voi aloittelevakin ohjaaja päästä jo koiran ollessa nuori. Etenkin käyttöominaisuuksien jalostusta ajatellen on oleellista, että tuloksia tulee jo ennen koiran jalostuskäyttöä. Lisäksi etenkin mikäli kokematon koiranohjaaja saa nuorelle koiralleen koetuloksia, kertoo se myös koiran potentiaalista vakuuttavammin kuin kokeneen ohjaajan saamat tulokset koirallaan tai vanhalla koiralla pitkän koulutuksen tuloksena ”väkisin” saatu koeonnistuminen. Etenkin itsenäisissä koelajeissa kuten erikois- ja palveluskoirajäljellä tämä vaikutus korostuu, koska niihin panostavat henkilöt treenaavat usein varsin itseohjautuvasti. Joissakin koelajeissa kuten suojelussa ja haussa, koirakon onnistumista säätelee jälkiharrastamista merkittävästi enemmän maalimies ja taitava treeniryhmä. Näissä lajeissa koirakot aloittavat ympäristön kannustamina ja tukemina koeuran jo tyypillisesti varsin nuorena ja kokeissa onnistumisprosentti on selvästi parempi kuin muissa pk-lajeissa.

Mutta näin itsenäiselle ja itseohjautuvalle emännälle kuin meikäläinen, jälkiharrastukset ovat se ainoa oikea. Jäljestystä voi myös harrastaa milloin vain ja missä vain ja liinan päässä ajatus lepää ja sielu rauhoittuu.