Silloin kun koira on paras ystävä, sen arvo on mielestäni mittaamaton. Joissain tilanteissa koiran arvoa kuitenkin halutaan määrittää. Suurin osa koiran omistajista määrittää koiransa arvon ainakin vakuutusta sille ottaessaan. Rotukoiria arvioidaan usein myös niiden jalostusarvon näkökulmasta. Kasvattaja voi määrittää kasvatustyönsä arvoa vaikkapa Kennelliiton Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon kriteerein.

Uskonnoissa arvot nähdään usein itsestään olemassa olevina ja jumalien määrittäminä. Maallistuneen käsityksen mukaan arvot ovat makuasioiden kaltaisia ihmisten itse määrittämiä asioita. Siksi arvoristiriitoja syntyy helposti, ne ovat voimakkaasti tunnevärittyneitä ja niitä on vaikea järkeilemällä ratkaista. Arvojohtaminenkin nähdään siksi ristiriitaisena, vaikka se on noussut muotiin ja ohittanut joidenkin mielestä jopa tulosjohtamisen.

Usein arvojen toteutumista tarkastellaan kuitenkin tuloksista. Facebookissa pyörii parhaillaan elämäni koirat –haaste, joka paljastaa hyvin haastetun henkilön arvostuksia omista koiristaan. Tavoitteelliset ja etenkin menestyneet harrastajat nostavat korostuneesti esille koiran saavutuksia ja tuloksia kokeissa ja näyttelyissä. Pelkästään seurana koiraa pitävät määrittelevät koiran arvoa huomattavasti paljon villimmin ja yeleensä varsin vaikeasti mitattavin kriteerein. Kaikki kuitenkin kuvaavat elämänsä koiraa parhaan ystävän roolissa tunteellisesti ja monenlaisin esimerkein.

Suomen Kennelliitto on määrittänyt koirien arvoja muun muassa vakuutusarvolaskelmiksi, joissa on mietitty koiran rahallinen arvo erilaisten koe-, näyttely- ja terveystulosten perusteella. Nämä rahallisten arvojen määritelmät voidaan hyvin nähdä myös Kennelliiton pyrkimyksenä ohjata ihmisten ajattelua ja tietenkin myös koirajalostusta. Koirakohtainen vakuutusarvolaskelma löytyy Kennelliiton kotisivuilla olevasta koiranomistajille tarkoitetusta OMAKOIRA -järjestelmästä, jonne kirjaudutaan omalla Kennelliiton jäsennumerolla ja salasanalla.

Sissillä ja Repellä on Omakoirassa sama vakuutusarvo 4550 €. Se on mielestäni jonkinlainen peruslaskelma, jos vaikka koira menehtyy jonkun ihmisen toiminnan vuoksi ja hän on siitä korvausvelvollinen. Meillä ei ole koirilla kuolemanvaravakuutusta, koska siinä näen parhaan ystävän arvon niin merkittävänä, että ei sitä voi rahalla korvata kuitenkaan. Niillä on sairaus- ja tapaturmavakuutus, joka korvaa hoidot siinä määrin, että akuutisti saadaan apua sujuvasti kustannettua. Seuraavassa on esimerkki Repen Omakoirassa olevasta vakuutusarvolaskelmasta:

Arvo ei sisällä koiran jalostusarvoa eikä hoito- ja ruokintakuluja. Jalostusarvon arvioi niin halutessaan rotujärjestö, josta koiran omistaja pyytää itse lausunnon. Koiran ikää ei huomioida arviossa. Arvoa laskettaessa on otettu huomioon ko. rodun rotujärjestön (Suomen Hovawart ry) ilmoittama perusarvo sekä Kennelliiton koirarekisteriin kirjatut koe-, kilpailu-, näyttely- ja terveystutkimustulokset.Vid beräkning av värdet har man beaktat grundvärdet för rasen meddelat av specialklubben (Suomen Hovawart ry)samt i Kennelklubbens register antecknade resultat för prov, tävlingar, utställningar och hälsogranskningar. Om även avelsvärde önskas, kan ägaren själv anhålla om detta av rasens specialklubb. Hundens ålder beaktas ej i uppskattningen.

Arvolaskelman alla mainituissa Kennelliiton perusteluissa mielestäni mielenkiintoisinta on se, että koiran jalostusarvon määrittäminen annetaan rotujärjestön haltuun. Mieluiten itse näkisin, että siinä hyödynnettäisiin läpinäkyvästi Kennelliiton jalostusstrategian sisältöjä. Jos rotujärjestö ei ole kyennyt rodun jalostusta ohjaamaan esimerkiksi geneettisesti terveempään suuntaan, voi rotujärjestön näkemys koiran jalostusarvosta poiketa selvästi SKL:n jalostusstrategian tavoitteista. Monet rotujärjestöt ovat jo esimerkiksi mielestäni tähän mennessä osoittaneet arvostavansa epätervettä liioittelua sopusuhtaisuuden tavoittelun sijaan.

Olen jo vuosia antanut kasvateilleni erilaisista saavutuksista tulospalkkioita. Nyt päivitin tätä kannustusjärjestelmääni ja toivon, että se nyt kuvaa läpinäkyvämmin niitä tuloksia, joita hovawart -jalostuksessa näen arvokkaina. Tiedän, että tällainen kannustusjärjestelmä tuskin saa ketään aktivoitumaan niin, että aloittaisi tavoitteellisen harrastamisen ihan uutena elämäntapana. Mutta toivon, että saisin jo valmiiksi tavoitteelliseen harrastamiseen innostuneet suuntaamaan toimintaansa niiden mukaan.

Tulospalkkioiden saamisessa on seuraava logiikka. Muotovalion arvoissa "pienemmän" tittelin arvo vähennetään ”suuremman” arvosta, kokeisiin perustuvissa valion arvoissa jokainen saavutus arvostetaan aina maksimiarvoonsa. Esim. C.I.E (kansainvälinen näyttelyvalio) tittelistä voi saada palkkioksi 400 € ja sitten jos koiralle saa palveluskoirakoetuloksen ja C.I.B (kansainvälinen muotovalio) arvon niin C.I.B tittelin arvostan 600 € arvoiseksi ja silloin annan palkkioksi 200 €, eli näiden arvojen välisen erotuksen ja luonnollisesti myös palkkion 150 € ensimmäisestä koetuloksesta. Näyttelytitteleissä samanarvoiset tittelit esim. ulkomaiset näyttelyvaliot arvostan vain kerran, eli jokaisesta valioitumisesta en maksa erikseen enää palkkiota. Koetuloksista valioitumiset ja listaamani menestymiset lasken sen sijaan AINA erikseen, eli koiran tullessa tottelevaisuusvalioksi siitä saa palkkioksi 600 € ja jos se myöhemmin tulee käyttövalioksi saa siitä LISÄKSI 1000 € tai vaihtoehtona uuden pennun.

Eipä sitten muuta kuin siitä vaan sopivia harrastustavoitteita suunnittelemaan ;-) BH-koe on varmasti yleishyödyllisin kaikille isojen koirien omistajille, joten sitä kohti ainakin on hyvä treenailla. Tottelevaisuustreeni on muutenkin hyvin sopivaa talvikauden harrastusta ja meikäläinenkin taas yrittää treenata itseään Repen kanssa ennen kokemattomalleni tasolle ensi kesän JK3-koitokset mielessä........