26.08.2015 Ajatuksia käyttöominaisuuksien jalostamisesta ja Charme Asserdalista

Ensin iloinen ajankohtaiskatsaus Kaikille J ja K-pennuillemme on löytynyt sopiva koti ja kasvattajan stressihuippu on näin onnellisesti ohitse. Uteliaana tutkijasieluna tein jo pienen tilaston millaisiin perheisiin ne ovat menneet. Yhteensä 17 J ja K –pennun perheestä 12 on ollut hovawart aiemmin ja 7 perheessä on parhaillaan ainakin yksi vanhempi Tallivahti. Kolmella on ollut muita isoja käyttökoiria aiemmin mm. saksanpaimenkoiria. Kahdessa perheessä ei ole koskaan aiemmin ollut koiraa kummallakaan perheen vanhemmalla. Yleisin asuinympäristö tämän vuoden pennuillamme on omakotitalo, joihin muutti 8 pentua. 5 pentua muutti maatiloille, joista kolme on hevostiloja, eli niistä tuli oikeita Tallivahteja. 4 pentua muutti kerros- tai rivitaloon. Nyt luovutusten aikaan Tallivahdin omassa keskusteluryhmässä on ollut kysyntää vinkeille, kuinka saada pentu vähentämään puremista. Erityisesti näitä vinkkejä ovat kaivanneet lapsiperheet, joita on pentujen perheissä kaikkiaan 7/17. Sijoitin kummastakin pentueesta yhden pennun tulevaisuuden jalostustani silmällä pitäen, mutta vielä useammalle pennulle on niiden lisäksi suunniteltu jalostuskoiran uraa. Mahdollisia käyttönäyttöjä (palvelus- ja pelastuskoetuloksia) niistä voi realistisesti odottaa 6-9 pennulta, jos vain omistajan into säilyy ja vielä vahvistuukin. TÄSTÄ ON HIENOA JATKAA YHTEISTYÖTÄ niin uusien kuin vanhojen Tallivahtien omistajien kanssa ja sopia syksyn pentutapaamisista sekä kennelleiristä. Käyttöominaisuuksien jalostamisen haasteellisuus Yhdellä innokkaimpien palveluskoiraharrastajien keskustelufoorumilla facebookissa Vanhanajan keskusteluseinällä on meneillään ihanan rehevä keskustelu siitä kuvaako KVA, eli käyttövalion titteli, minkä verran koiran viettiominaisuuksia. Siellä ovat monet maamme tunnetut palveluskoirakasvattajat kirjoittaneet ajatuksiaan ja kyllä sieltä yhteistä näkemystä hyvin myös löytyy. Itse kirjoittelin sinne seuraavasti: Jalostuksellisesti oleellisempaa kuin vaikkapa pelkän koiran vanhemman KVA titteli on tarkastella koko sukupuun eli useamman polven esi-isien tuloksia. Yksi KVA suvussa kertoo enemmän satunnaisesta todennäköisyydestä kuin jalostuksen onnistumisesta. Luonnollisesti mitä enemmän suvussa on koetuloksia ja mitä korkeammalla tasolla sen oletetumpaa on, että jälkeläistenkin koulutettavuuden potentiaali vastaisi sukuaan. KVA on pohjoismainen titteli, jota ei mm. saksalaisessa koiraharrastuksessa tunneta. Palveluskoirajalostus on kuitenkin systemaattisimmin eri roduissa pisimmälle vietyä juurikin Saksassa, eli muilla kriteereillä niitä siellä on onnistuttu jo vuosikymmeniä jalostamaan. Mutta joo, kyllä se KVA jotain sen koiran koulutuksen onnistumisesta kertoo siinä lajissa missä tulokset on tehty. Enemmän se todennäköisesti kertoo kyllä tavoitteellisesta ohjaajasta/omistajasta. Metsästyskoirapuolella KVA kertookin enemmän kyllä koiran ominaisuuksista, koska hirvikoiran koulutettavuutta ei jalostuksessa tavoitella eikä sellaisissa kokeissa mitata, vaan homma perustuu enempi vaan itsenäisen työskentelyn varmuuteen... KVA on asiana itsellenikin varsin ajankohtainen, sillä Repelleni tuli juuri reilu viikko sitten toinen kiinnitys KVA-titteliin, eli se sai erikoisjäljellä FH2 eli voittajaluokassa toisen tuloksensa, joka on vähintään 90 % maksimipisteistä. Meillä on vielä useampi koe syksyllä tulossa, joten mahdollisuudet saada tuo arvostettu titteli ovat mielestäni hyvät, koska juuri 5 vuotta täyttänyt Repeni alkaa olla teknisesti jo varsin varma, ja kun nyt saamme pentujen jälkeen hyvin treeniä alle, tulee myös suoritukseen lisää kaipaamaani malttia ja varmuutta, mikä siltä nuorena koirana on usein alkukaudesta puuttunut. FH on jäljen kuninkuuslaji, jossa kilpaillaan myös maailmanmestaruudesta. Siinä koira työskentelee hyvin itsenäisesti haistaen jäljentekijän kävelemän jäljen askel askeleelta 10 metrin liinan päässä ohjaajasta ja tuomari ja jäljentekijä kulkevat koirakon mukana suorituksen aikana. Kaikki koiran suorituksen osa-alueet suora- ja kulmatyöskentely sekä esineilmaisut arvostellaan ja lisäksi arvioidaan mm. työskentelyn varmuutta ja intensiivisyyttä. FH:ta pidetäänkin muita palveluskoiralajeja enemmän metsästyslajien tavoin suoraan koiran omiin ominaisuuksiin kuten läpivientikykyyn ja kuormituksen kestoon liittyvänä lajina. Muissa palveluskoiralajeissa koiran yhteistyökyky ohjaajan kanssa ja ns. koulutettavuus ovat hyvin keskeisessä roolissa, koska ne sisältävät mm. tottelevaisuusosion. Hovawarteille FH on hyvin luontainen laji, jossa kohtuullinen vilkkaus, itsepäisyys ja itsenäisyys sekä hyvät hermot ovat tunnetusti vahvuuksia ja ne ovat myös rotumme vahvoja ominaisuuksia. Siksi toivon, että jatkossakin Tallivahteja tullaan näkemään useita koiria vuosittain FH-tuloksen tehneiden joukossa. Tänä vuonna jo kolme Tallivahtia on tehnyt FH2 tuloksen ja neljällä se on vielä tavoitteena. Charme Asserdal ja jalostus Kaikki me pitkänlinjan hevostelijat muistamme legendaarisen suomalaisen ravuritamman Charme Asserdal, joka nousi täysin tuntemattomasta suvusta Euroopan kärkitammaksi 70-luvun lopulla. Charme oli yksi hevosidoleistani silloin. Se miksi Charmea haluan muistella tässä yhteydessä liittyy käyttöominaisuuksien jalostamiseen, sillä sehän ei tietääkseni saanut yhtään menestyvää jälkeläistä, vaikka sen varsojen isäoriit olivatkin maailman huippuoreja. Charme oli jalostuksellisesti ajateltuna sukunsa poikkeus ja ainoa tähti, eivätkä sen vahvuudet olleet geneettisesti perinnöllisiä. Muun muassa Charme Asserdalista on hyvin voinut oppia kuinka suku on jalostuksessa merkittävämpi kuin yksilö. Sama asia on hyvin nähtävissä myös käyttökoirajalostuksessa. Sukunsa ainoa voittajaluokan käyttökoira tai KVA ei välttämättä omaa sellaista geenipohjaa, että sen jalostusarvo olisi lähellekään sen omien tulosten tasoa. Käyttöjalostuksessa onkin tyypillistä tarkastella laajemmin suvun tuloksia jopa kahdeksassa sukupolvessa koirien sukupuussa. Tästä käytetään nimeä käyttökoiraosuus suvussa ja Tallivahdeille tavoittelen vähintään 70 % osuutta. Eli niiden esivanhemmilla tulisi vähintään 70 % olla hyväksyttyjä palvelus- tai pelastuskoetuloksia ja tällä hetkellä se kyllä pääasiassa jo toteutuukin kasvateissani. Olen pyrkinyt kasvattamaan käyttöhoffeja  jo alun alkaen, mutta alussa en aivan ymmärtänyt suvun merkitystä samassa määrin ja 2000-luvun alussa suvuista ei myöskään saanut vastaavalla tavalla tietoa kuin nykyään. Kun tietoa alkoi mm. Kennelliiton jalostustietokannan Koiranetin kautta saada, helpottui myös tunnettuja palveluskoiria kasvattavilta kenneleiltä benchmarking-oppiminen ja tämän tiedon soveltaminen omassa jalostusharrastuksessani. Hoffikanta maassamme on niin voimakkaasti näyttelyssä menestymisen jalostamiseen perustuva, että en ole täältä vuosiin löytänyt uroksissa riittävästi käyttöjalostamiseen valinnan varaa. Myös tuontikoirat ovat pääasiassa edustaneet näyttelysukuja ja eniten koiria on tuotu entisistä itäblokin maista. Niissä rotumme jalostamisen kriteerit vaikuttavat keskittyvän vielä maatamme korostuneemmin ulkomuotoon, paksuun turkkiin ja raskaaseen rakenteeseen.  Tällaisten tuontien vaikutus rodun geenipohjan monimuotoisuuteenkin on kyseenalainen, sillä esim. Tsekeissä jopa matadorismi on kuulemma hyvin tavallista rodussamme. Käyttöominaisuuksiin systemaattisesti panostavat rodussamme ainoastaan Saksan suurin rotujärjestö RZV ja Itävallan rotujärjestö, joka on pitkään toiminut Saksan jalostusohjelman mukaan. Olenkin useamman kerran hakenut suoritustehoa Sauerlandista, kuten leikillisesti sanon, sillä siellä on todennäköisesti suurin käyttöhoffikanta koko maailmassa. Tällä hetkellä toimivin työkaluni urosten etsimisessä on working-dog.eu palveluskoirasivusto, jossa koirat on esitelty tuloksineen ja etenkin käyttökoiraharrastajat ovat sinne aktiivisesti tietoja koiristaan laittaneet. Siellä pystyy myös kokeilemaan erilaisia yhdistelmiä ja ohjelma laskee niille jalostuksen keskeisiä tunnuslukuja, kuten sukusiitosprosentin. Tilaan myös RZV:n jäsenlehteä, jossa käyttökokeista tehdyt raportit ja tulokset ovat pääosassa. Koirajalostus vaatii tietenkin paljon aikaa ja vaivaa ja on täynnä valintoja. Mieluummin kulutan aikaani pellolla jälkihommissa treenaamassa ja kokeita järjestämässä kuin vaikkapa kiertämällä Suomea näyttelyissä. Jälkimmäistäkin olen sen verran kokeillut, että tiedän mitä se vaatii. Jos joku tekisi vertailua koiraharrastajien ja etenkin kasvattajien ajankäytöstä, niin veikkaanpa, että käyttöharrastuksiin ja näyttelyharrastamiseen menee aivan yhtä paljon aikaa ja todennäköisesti muitakin resursseja. Kyse on siis enemmän elämäntapaan liittyvistä valinnoista ja koirajalostamisen tavoitteista. Olen itse valintani tehnyt ja tyytyväinen siihen. Systemaattinen panostaminen käyttöominaisuuksiin tuottaa jo pennuissa näkyvää tulosta: etenkin kaikki neljännen polven kasvattini I, J ja K-pennut omaavat jo koko pentueiden voimin niitä läpivientikyvyn ja tavoitteellisen toimintaotteen säilymiseen liittyviä ominaisuuksia mihin palveluskoirajalostamisessa pyritään. Aika näyttää kuinka niiden geneettinen potentiaali näkyy sitten kokeissa ja vahvistaa omistajiensa intoa panostaa tuloksiin. PS. Edellisessä blogikirjoituksessani vain viikko sitten kerroin kuinka olin tehnyt muutosesityksen Kennelliiton kasvattajille myöntämään Vuolasvirta-palkinnon kriteereihin liittyen rodun elinvoimaisuuden arvostamiseen. Ehdotukseni on jo jalostustoimikunnassa käsitelty ja se on päätetty nostaa esille vuonna 2017, kun kasvattajapalkintoon voidaan seuraavan kerran tehdä muutoksia. Hieno uutinen, joka toivottavasti jollain aikajänteellä vaikuttaa myös maamme koirien hyvinvointiin!

Takaisin