Olen mietiskellyt suloisen kevään innoittamana myös koirien elinvoimaisuutta ja nythän tarkastelen sitä ihan konkreettisestikin päivittäin G-pentujemme kehittymistä seuratessani. Vieressä on sarjakuva kaksiviikkoisten G-pentujemme elämästä. Kun laitat hiiren nuoliosoittimen kuvan päälle, saat selville jutun juonen.

Hovawarttiahan pidetään yleisesti varsin elinvoimaisena rotuna, kun tarkastellaan elinvoimaisuutta sen tavallisimmilla tunnusluvuilla, eli kykynä lisääntyä = pentueen pentuemäärää ja eliniän pituutta. Hoffien keskimääräinen pentumäärä yhdessä pentueessa on jo pitkään ollut 7-8, mikä on muihin samankokoisiin koirarotuihin verrattuna varsin suuri. Tämä tilastohan on aina helposti saatavilla, koska pentueet löytyvät Kennelliiton rekisteristä. Keskimääräisen eliniän tilastointi on sitten ollut vaikeampaa, mutta varsin tavallisesti hoffit elävät yli 10-vuotiaaksi ja huomattavasti vanhemmiksikin ja aina 15-16 – vuotiaitakin vanhuksia löytyy silloin tällöin. Oma kantanarttuni Nella kuoli 12,5 vuoden iässä, jolloin se oli vielä erittäin hyväkuntoinen ja reippaasti lenkkeilevä mummo, tosin kuulo oli jo heikentynyt selvästi.

Kun tarkastelen kasvattieni elinvoimaisuutta, niin viiden jalostukseen käyttämäni nartun yhteensä kuuden pentueen keskiarvo on peräti 9 pentua/ pentue. Kantanarttuni Nella sai 11 A ja 7 B pentua ja se itse oli lähtöisin 10 pennun pentueesta. Sen kaksi tytärtä Barbie sai 11 C ja Kylli 8 E pentua. Barbien tytär Sissi sai 7 F ja Kyllin tytär Mango nyt nämä 10 G pentua. F-pennuista kaksi syntyi normaalisti kehittyneinä, mutta kuolleena. Se todennäköisesti liittyi siihen, että Sissi lähti ajamaan kettua pihaltamme synnytyksen aatonaattona ja istukat irtosivat todennäköisesti silloin, elikä niitäkin olisi paremmalla onnella voinut olla 9.  Nyt siis Tallivahteja on syntynyt 54 kappaletta 6 pentueessa eli 9/pentue. Kasvattajan käsikirjana minulla on Helena Koskentalon kirja ”Parempaan pentutulokseen”, jonka mukaan noin 10% pentujen määrästä selittyy hedelmällisyyden perinnöllisyydellä. Näiden narttujeni perusteella voisin sanoa, että Tallivahdit vaikuttavat juuri sen 10% verran hedelmällisemmiltä kuin hoffit keskimäärin. Eli tämä elinvoiman tunnusmerkki on kasvateissani erittäin vahva!

Eliniän tarkastelu on sitten vielä Tallivahdeittain teoreettisempaa, koska nyt vanhimmat A-pennut täyttävät tänä syksynä 10 vuotta. Niitähän syntyi 11 ja 8 on edelleen elossa. 3 kuollutta kuolivat reilun 7 vuoden, liki 8 vuoden ja kuukautta vaille 9 vuoden iässä. Ne olivat kaikki uroksia, kuten kotisivujen In Memoriam saitilta voi käydä tutkimassa. Siellähän kerron myös kasvattieni kuolinsyyt sikäli kun ne ovat selvillä. Tällä hetkellä siis 10 vuoden iän A-pennuista voi hyvin saavuttaa peräti 8 koiraa, mikä on jo hieno saavutus. Muut kuolleet Tallivahdit ovat sitten Barbie, joka jäi junan alle juoksuhuumassaan ja pikkupentuna kuollut Alma. Loput kasvattini elävät toivottavasti vielä mahdollisimman pitkään hyvissä kodeissaan!

Kehittymisen tarkastelu on meillä nyt sitten jo sanotusti ihan päivittäistä, sillä G-pennut ovat nyt reilun kahden viikon ikäisiä. Tuossa samassa kasvattajan käsikirjassa kerrotaan koirien kehityksen etappeja. Olen jo aiemmin huomannut, että hoffit tai ainakin Tallivahdit ovat vähintään viikon verran kirjassa mainittuja kehitysaikatauluja edellä niin liikkumisen kuin erilaisten tietoisuutta ja oppimista vaativien ominaisuuksien, kuten sosiaalisten taitojen osalta. Kirjan mukaan keveiden rotujen pennut voivat kävellä kolmannen viikon lopulla ja raskaampien vasta myöhemmin. F- ja G-pennut ovat kävelleet pystyjaloin jo ensimmäisellä elinviikolla, jotkut jopa muutaman päivän iässä. Eli ne ovat olleet hyvin jänteviä ja helposti liikkuvia atleetteja jo aivan pienestä pitäen. Hännän heilutus alkoi nyt G-pennuilla jo suunnilleen viikon iässä. Sen kehittymisen etapiksi kirjassa mainitaan neljän viikon ikään mennessä ja niin nopeasti kehittyy kuitenkin vain osa roduista. Kun G:t tallustelevat ympäri pentulaatikkoa ja laitat käden eteen, niin suuri osa niistä jo heilutti häntäänsä sinulle alle kahden viikon iässä. Ne myös ulostivat ja virtsasivat itse alle kahden viikon iässä, kun se normaalisti onnistuu vasta kolmen viikon ikäiseltä. Kasvattieni sosiaalisten taitojen kehittymisen nopeutta on aina myös pentutestaajani Kaisa Hilska kommentoinut.

Aistit, kuten näkö ja kuulo, kehittyvät kasvateillani suunnilleen normaalia vauhtia, mitä ne eliminä voivat kehittyvät. Eli silmät aukeavat toisen elinviikon lopulla ja kuulo kolmannen viikon alussa  ja molemmat aistit vahvistuvat sitten kolmannen viikon loppuun mennessä. Hampaatkin tulevat hoffeille kuitenkin selvästi tavallisia koirien kasvukäyriä nopeammin. Nyt G-pennuilla hampaat puhkesivat jo toisen elinviikon lopulla, kun ne kirjan mukaan useimmilla roduilla puhkeavat vasta neljännellä viikolla ja joillakin kääpiöroduilla vasta 8.-10. elinviikolla.

Olen huomannut myös tavoitteeni koirien jäntevyydessä ja liikkuvuudessa toteutuneen erityisen hyvin nyt näissä kahdessa viimeisessä pentueissani F ja G –pennuissa. Niihin valitsin puhtaasti käyttönäyttöjen perusteella isäkoirat Saksasta. Kaikki nartut olen aina ruokkinut samalla tavalla samoilla Royal Canin penturuoilla, eli se ei sikäli selitä tuota jäntevyyden lisääntymistä, vaan se vaikuttaisi olevan perinnöllistä. Toivottavasti maltillinen kasvuvauhti näkyy myöhemminkin niiden elämässä hyvänä fyysisenä kestävyytenä, tiiviinä kudosrakenteena ja terveenä luustona.