| 29.12.2015 Tuloksia, tilastoja ja tuomaripeliä |
Tallivahdin kennelin vuosi 2015 oli jälleen ikimuistoinen. Freiberuflerista tuli ensimmäinen Suomen käyttövaliomme ja kaikki 23 palvelus- ja 1 pelastuskoekäyntiä tehtiin ylimmässä voittajaluokassa, joissa 5 koiran voimin tehtiin 10 tulosta. Voittajaluokan tulosprosentiksi tuli näin hienosti 42 %. Näyttelyissä kävi 19 koiraa yhteensä 67 kertaa mukaan lukien ulkomaiset näyttelyt (8). Niistä erinomainen SA:lla tuli 30 kertaa (45%), erinomainen 38 (58 %) kertaa , erittäin hyvä 24 (36%), hyvä 3 (4,5%) ja hylätty 1 kerran. ROP ja VSP sijoituksia sai neljä koiraa yht. 7. Ideenreichista tuli kennelimme ensimmäinen juniorimuotovalio kotimaassaan Venäjällä RU JUN CH.
Omassa harrastushistoriassani saavutin Repen kanssa yhden unelmani, kun siitä tuli FI KVA eli Suomen käyttövalio. Siihen liittyvää historiaa kerroin jo edellisessä blogitarinassani. Tuosta olosuhteisiin keskittyvästä tarinastani jäi kuitenkin pois yksi arvostelulajissa hyvin oleellinen tekijä, eli tuomareiden vaikutuksen pohtiminen. Tuomareiden pohtimisen poisjättäminen oli ihan tarkoituksellista, sillä juttunihan julkaistiin Palveluskoirat -lehdessä ja tuomareiden arvostelun esille nostaminen sillä forumilla kuuluu mielestäni Suomen Palveluskoiraliitolle. Olen pitkään kaivannut avointa ja läpinäkyvää vertailua esim. tuomareiden antamien pisteiden osalta ja muutakin tarkempaa tilastotietoa palveluskoiraharrastamisesta. Palveluskoiraliittohan tilastoi aktiivisesti ja melko tarkasti kyllä pelastuskoiraharrastuksen tietoja ja ne tiedot ovat löydettävissä ihan kotisivuiltakin. Tilastointia todennäköisesti edellytetään rahoittajan RAY:n toimestakin. Uuden Virkku.net – koe- ja kilpailupalvelun myötä tähänkin tulee toivottavasti muutos, jolloin tietoa voisi jatkossa hyödyntää eri tavoin tilastollisesti kokonaisuuden hahmottamiseksi. Seuraavaksi tarinaa arvostelulajin keskeisimmästä olosuhdetekijästä eli tuomarista.
On tyypillistä, että arvostelulajeissa osaavien harrastajien keskuudessa tuomareiden pisteskaalojen erot ovat hyvin tiedossa. Osa palveluskoirakoetuomareista tiedetään niin höveleiksi, että heiltä varta vasten haetaan voittajaluokan 1-tuloksia KVA-arvoa varten. Saman suorituksen arvioinnissa voi tuomarista riippuen olla hyvinkin 10 % piste-ero. Olen välillä hihitellyt ihan ääneen ajatuksella, että jos ei niitä 1-tuloksia muuten meinaa tulla, niin kannattavinta onkin panostaa sopivan tuomarin valikointiin. No Repelle ei tarvinnut etsiä arvostelulinjastaan löysiksi tiedettyjä tuomareita, vaan sen kolme 1-tulosta tuli varsin tiukkoina pidetyiltä kolmelta eri tuomarilta. Vaikka KVA-titteli onkin jo nyt palveluskoiraharrastajien keskuudessa hyvin arvostettu, voitaisiin sen arvoa helposti nostaa vielä niin, että kaikki kolme 1-tulosta pitäisi saada eri tuomareilta. Nythän riittää kahden tuomarin tulokset. Se on toki hyvä, että tulokset pitää tehdä vähintään kahtena eri vuonna ja kolmessa kokeessa, jolloin koiran pitää pystyä säilyttämään tasonsa vähän pitempään. Kolme Suomen muotovalion arvoon vaadittavaa näyttelysertiä voi koira saada vaikka viikon sisällä ja nekin vain kahdelta tuomarilta ja roduissa, joissa on vähän näyttelykäyntejä, sertit kertyvät kyllä yleensä hyvin helposti. Muotovalion arvo onkin monissa roduissa vähän jo kärsinyt, mutta käyttöroduissa siihen liittyvä käyttötulosvaatimus pitää kyllä hyvin MVA:n arvoa yllä.
Näyttelyissä tiukka tai omanlaisensa rodun kauneusihanteen omaava tuomari vähentää suuresti jopa osallistujamäärää, mitä en ole huomannut pk-kokeissa tapahtuvan. Myöskään suomalaisuus ei ole näyttelyissä arvossaan, mikä näkyy jopa voittaja-näyttelyissä: lauantaina hoffeja oli suomalaisella tuomarilla tänä vuonna arvosteltavana 39, kun sunnuntaina norjalaisella tuomarilla niitä oli 53, eli peräti 36 % enemmän. Vastaavanlaiset erot ovat tuttuja aiemmiltakin vuosilta; ulkomainen tuomari on houkutellut noin 30 % enemmän koiria kisaan kuin suomalainen. Eipä kannata lainkaan ihmetellä miksi näyttelyissä on varsin paljon ulkomaisia tuomareita – money talks. Lisäksi ulkomaisten tuomareiden arvosteluskaalat vaikuttavat usein selvästi lepsummilta kuin suomalaisten ja erinomaisen voi saada vähän epätyypillisempikin rotunsa edustaja. Näyttelyiden merkitys rodunomaisen koiran jalostamisessa onkin todennäköisesti heikentynyt samalla kun niiden taloudellinen merkitys on vahvistunut. Tätä riskiähän ei käyttökokeilla todellakaan ole, sillä niiden osallistujamäärät ovat tavallisesti 6-10 koirakkoa ja osallistumismaksu silti samaa luokkaa kuin näyttelyissä.
Mielekkyyden tunteen saavuttamisessa ja säilyttämisessä tarvitaan kykyä sopeutua olosuhteisiin. Cope and adapt sanovat amerikkalaiset osuvasti, eli tarvitset toimivat coping strategiat selviytyäksesi ja sen lisäksi halun sopeutua tilanteeseen. Nämä asiat puhututtavat myös harrastuksissa ja etenkin arvostelulajeissa, kun menestyminen ei olekaan omissa käsissäsi, vaan vaikkapa juurikin tuomarin näkemyksessä.
Näyttelyharrastamisessa konkreettisin esimerkki, kuinka kauneus on katsojan silmissä, löytyy omalla kohdallani jo vuodelta 2004, kun olimme neljän emännän ja nartun voimin Seinäjoella näyttelyviikonlopussa. Ensimmäisenä päivänä suomalainen naistuomari antoi vanhemmalle sisarparille A-pentueestani, eli omalle Abballeni ja siskoni Ronjalle, molemmille T:n eli tyydyttävän. Se on huonoin mahdollinen vielä hyväksytty laatuarvio ja sen hän antoi siksi, että nartuillamme oli karvanlähtö juurikin parhaimmillaan. Muistan aina hänen närkästyneet sanansa: ”tämä on turkkirotu”, johon en hämmästykseltäni saanut mitään edes sanottua. Vaikka näyttelyissä tai kokeissa, ei kuulu kommentoida tuomarin arvostelua, tässä tapauksessa olisi ollut aiheellista kuitenkin sanoa, että kyllä hovawart on ensisijaisesti käyttökoira, jolloin muut tekijät ovat myös ulkonäössä selvästi merkittävämpiä kuin turkki. Molemmat nartuthan olivat hienosti pärjänneet aiemmin mm. erikoisnäyttelyssä. Edellisten narttujen juniori-ikäisistä B-pentueen puolisisarista Kylli sai H:n ja Tessa EH:n. Seuraavana päivänä tuomaroi ruotsalainen miestuomari ja kaikki neljä sisarusta saivat erinomaiset arviot, Kylli oli PN2 ja voitti SERTin. Yhdessä yössä siis narttujemme arvo kasvoi merkittävästi. Vastaavaa tuomaripelin vaikutusta en ole onneksi palveluskoirakokeissa huomannut, vaikka jokunen selvästi jotain rotua suosiva tuomari on toki kohdalle sattunut. Luonnetesteissä kyllä tulee aina silloin tällöin varsin kummallisia ja odottamattomia tuloksia koirille, jotka itse hyvin tuntee. Arvosteluissa yllättävä tulos kertoo yleensä enemmän jostain muusta kuin koiran pysyvistä ja jalostuksessa merkityksellisistä ominaisuuksista. Haasteellista jalostusta ajatellen onkin erottaa tuloksesta koiran pysyvien ominaisuuksien vaikutus muista tekijöistä. Tämä on koirajalostuksessa keskeinen onnistumisen tekijä ja kasvattajien tietotaidon mittari.
Muiden olosuhteiden vaikutuksesta tuloksiin kerroin tarkemmin tuossa edellisessä blogitarinassani, mutta siihen voisi vielä lisätä seuraavan selventävän esimerkin. Pieni ja hyvin aktiivinen seuramme Varsinaiset Hoffit ry järjesti 10 vuoden toimintansa kunniaksi tänä vuonna ennätysmäärän eli 8 FH-koetta. Niissä oli yhteensä 46 koiraa, 11 FH1 luokassa ja 35 FH2 luokassa. Kokeissamme tehtiin yhteensä 20/46 tulosta eli kokeidemme yhteinen tulosprosentti oli varsin hyvä 43,5 %. Kevään ja syksyn kokeissa oli kuitenkin huomattavat erot, vaikka suuri osa koirakoista, järjestäjät ja joku tuomarikin olivat samat. Toukokuussa olleessa 4 kokeessa oli 22 koirakon tulosprosentti 22,7 %, FH2 tuloksia tuli vain 17,65 % ja FH1 tuloksia 40 %. Syksyllä elokuun kahdessa ja lokakuun kahdessa kokeessa 24 koirakon tulosprosentti oli 62,5 %, joista 13/18 oli FH2 tuloksia eli 72,2 % ja 2/6 oli FH1 tuloksia eli 33,3 %. Syksyllä olosuhteet ovat täälläpäin selvästi helpommat kuin keväällä ja syksyllä myös on ehtinyt treenata selvästi paremmin kokeisiin kuin keväällä. Vastaavat erot eri vuodenaikojen suorituksissa ovat olleet tyypillisiä aiemminkin kokeissamme ja ne eivät selity koirilla eivätkä ihmisillä vaan todellakin muilla olosuhteilla. Varsinaiset Hoffit on järjestänyt yhteensä 30 FH-koetta 10 -vuotisen historiansa aikana, joten vertailuaineistoa on jo mukavasti kertynyt.
Tilastollinen tarkasteluhan on välttämätöntä onnistumisen arvioimiseksi, mutta tuloksen merkityksellisyys selviää vasta otoskoon kasvaessa riittävän suureksi. Luotettava tilastollinen tarkastelu onnistuu jo noin reilun 30 yksilön populaatiossa. Tallivahtien lukumäärä on sen jo vuosia sitten ylittänyt ja olenkin mielelläni tarkastellut kasvatustyöni onnistumista vertaamalla kasvattejani tilastollisesti mm. muihin maamme hovawarteihin. Käyttöominaisuuksiin panostaminen on kasvatustavoitteissani ollut alusta asti selvästi korostuneempaa kuin rotumme kasvattajilla tyypillisesti ja minun on pitänyt etsiä sopivampaa vertailutietoa muista palveluskoiraroduista, jotta saisin paremmin tuntumaa onnistumiseeni. Löysin hiljattain Saksanpaimenkoiraliiton sivuilta mielenkiintoisen tilaston, josta näki kuinka suurella osalla kasvattajan koirista on PK-koetulos (Suojelu, Jälki, Haku, Viesti, Etsintä, Yleiskoe, Opastus, Pelastuskoira, FH, Virkakoirakoe, Veto, SPL:n AB- ja BC-koe), sekä tulos palveluskoirakokeen 3-luokasta, eli voittajaluokasta. Tilasto oli tehty vuoden 2012 lopussa ja se sisälsi 1.11.1996-30.10.2011 syntyneet koirat, eli riittävän vanhat koirat, jotka olisivat saaneet kokeisiin jo osallistua mm. voittajaluokkaan saa osallistua vasta 20 kk ikäinen koira. Samassa tiedostossa on muitakin kasvattajia vertailevia mielenkiintoisia tilastoja. Saksanpaimenkoiriahan usein pidetään monessakin asiassa mittapuuna ja se on yksi systemaattisimmin jalostettu koirarotu maailmassa.
Ennen 30.10.2011 syntyneitä Tallivahteja ovat A-G -pennut. Näistä kuuden pentueen 54 koirasta koetulos on 12 koiralla, eli 22,2 %, ja ylimmästä luokasta 5 koiralla, eli 9,3 %. Näillä prosenteilla olisi Tallivahdin kennel sijoittunut Saksanpaimenkoiraliiton 166 kasvattajan vertailussa koetulosmäärässä komeasti 13. sijalle ja voittajaluokan koirissa sijalle 17. Eli hyvin kehtaa kasvattieni koetuloksia vertailla maailman suosituimpaan ja yleisimpään palveluskoirarotuun.
Luonnollisesti mitä enemmän on pentuja, sitä haasteellisempaa on säilyttää taso yhtä hyvänä. Aktiivisten pennunostajien löytäminen ei ole kovin helppoa ja etenkin valmiiksi jo pk-lajeihin hurahtaneiden harrastajien löytäminen on vielä vaikeampaa. Koska hoffiharrastajien into pk-lajeihin on jo vuosia ollut laskusuunnassa, täytyy pk-harrastajia löytää muualta kuin oman rodun parista. Hovawart on hyvähermoinen, itsenäinen, usein itsepäinen ja vain kohtuullisen vilkas vahtikoirarotu ja siksi harrastuskoirana selvästi erilainen kuin muodissa olevat hyvin aktiiviset ja nöyrät paimenkoirarodut. Jälki harrastuksena sopii hoffeille yleensä hyvin, kuten olen jo moneen otteeseen aiemmissa kirjoituksissa esille tuonut. Tulokseen panostaminen jäljellä vaatii myös varsin itsenäisiä ja pitkäkestoiseen harmoniaa hakevaan suoritukseen viehättyneitä ohjaajia. Käyttökokeethan eivät ole kilpailuita ja siksi kilpailuhenkisimmät harrastajat viihtyvät niitä selvästi paremmin esimerkiksi näyttelyissä ja agilitykentillä. Niissähän kilpaillaan tosissaan voitoista ja serteistä. Käyttökokeissa haetaan ylipäätään hyväksyttyä tulosta ja voittajaluokasta sitten niitä 1-tuloksia ja riittäviä näyttöjä SM ja MM-kokeisiin. Käyttökokeet eivät ole myöskään seuroille rahasampoja, kuten nuo kaksi muuta mainittua harrastusta ja senkin puolesta niiden houkuttelevuus jää heikoksi. Lisäksi kaupungistuminen vie elämisen sisätiloihin ja lähes kaikki palveluskoiralajit ovat painopisteeltään ns. maastolajeja, joiden harrastaminen onnistuu parhaiten taajamien ulkopuolella.
Lopuksi katse tulevaisuuteenAika näyttää miten moni 38:sta vuosien 2014 ja 2015 neljän pentueemme pennusta etenee kokeisiin asti. Veikkaan, että lopulta jopa noin kolmasosa. 2-vuotiskaudella ehtii ehkä 20 % niistä aloittaa koeuraansa ainakin BH-kokeen verran ja muutamat varmasti debytoivat jo oikeissa palveluskoirakokeissa. Nyt muilla koirillaan jo tuloksia tehneitä ja kokeneita ohjaajia on pentujen omistajissa taas aiempaa enemmän ja sikäli kokeisiin eteneminen tullee sujuvoitumaan. Mitä nuorempana koira tekee käyttönäyttöjä sitä paremmin ne kuvaavat koiran luontaista potentiaalia. Siksi nuorena saadut tulokset ovat vanhana saatuja jalostusta ajatellen arvokkaampia.
Käyttöominaisuuksiin ensisijaisesti panostavana kasvattajana pyrin auttamaan koeuralla etenemistä ja harrastamisen mielekkyyden ylläpitämistä paitsi kasvattamalla potentiaalia omaavia harrastuskoiria myös järjestämällä olosuhteita onnistumista tukeviksi. Vuonna 2016 Tallivahdin kennelin ohjelma tulee olemaan ennätysaktiivinen! Aiemmin kansainvälinen yhteistyö on ollut tavallista kasvatustyössä, kun olen hakenut tavoitteellisesti suoritustehoa ja käyttövoimaa etupäässä Saksasta. Nyt aloitamme yhdessä vielä monipuolisemman kansainvälistymisen. Maaliskuussa lähdemme FH-leirille Saksaan ja sieltä suoraan hoffien IPO-FH-MM –kokeeseen Ranskaan. Huhtikuussa perehdymme koiran viettejä vahvistavaan leikittämiseen suojelun maalimiehen ohjauksessa ja heinä-elokuussa järjestämme saksalaiset jalostustarkastukset yhteistyössä rotujärjestömme Suomen Hovawart ry:n kanssa. Jalostustarkastuksissa suojelun maalimiehen kanssa leikkiminen on yksi varsinainen arvostelun kohde. Yhteisiä FH-treenejä järjestetään silloin tällöin ja syksyllä vielä erikoisjälkeen keskittyvä viikonloppu. Kyllä meidän ensi vuonna kelpaa harrastaa yhdessä ja näiden omien tapahtumiemme välissä treffaamme vielä mm. heinäkuun lopulla Tervakoskella, lähes 300 hoffin erikoisnäyttelyssä ja yli 50 hoffin tokomestaruuskokeessa ja syksyllä niin PK- kuin FH-mestaruuskokeissa.
Kiitos kaikille menestyksemme tekijöille vuonna 2015 ja oikein hyvää uutta vuotta 2016 ihan kaikille! |
| Takaisin |