07.02.2016 Loppukiri Vuolasvirta-kasvattajapalkinnossa onnistui

Olen ollut tietoinen Vuolasvirta-palkinnosta jo koirankasvatusharrastukseni alusta lähtien. Näen sen arvon yhtenä koirajalostusta ohjaavana tekijänä ja sikäli siitä muodostui jo varhain ajatuksissani arvostettu tunnustus ja vähintäänkin jonkinlainen piilounelma. Ohjaavan merkityksen kasvatusharrastuksessani se sai vasta viime vuosina, mistä tarkemmin myöhemmin. Onnistumisessa tavoitteen asettaminen on tärkeintä, vaikka osaan mielestäni nauttia matkastakin. Ja piilotavoitekin kyllä riittää: itseä toteuttava ennuste on yksi psykologian keskeisimmistä oivalluksista. Vuolasvirta-palkinto on edellisen säännön hyvä esimerkki omassa elämässäni. Ehkä noin 3-4 vuotta sitten F-pentujeni, Repeni ja sen siskon Ofelian, lupaavasti alkaneiden näyttelyurien myötä Vuolasvirta-tavoite alkoi tuntua realistisemmalta ja päätin kokeilla tavoitella sitä. Silloin ymmärsin, että piilotavoitteesta täytyykin tehdä tietoinen tavoite, sillä muuten en siihen välttämättä pääsisi. Suurin haaste oli se, että minun piti yrittää saada 15 vuoden sisällä vaaditut 10 pentuetta kennelilleni ja tuossa vaiheessa Tallivahteja oli vasta kuusi pentuetta. Kaikki pennutusprojektissa mukana olleet tietävät, että se ei aina onnistu ensi yrittämällä ja H-pentujamme jouduimmekin sitten odottamaan pari vuotta. Olin onneksi panostanut myös sijoitusnarttuihin koko ajan ja ne olivat siinä iässä, että minulla oli realistinen mahdollisuus saada neljä pentuetta aikaiseksi kahdessa vuodessa, jos vain astutukset onnistuisivat. Loput kolme pentuetta I, J ja K toteutuivat sitten varsin sujuvasti ja viime kesänä Vuolasvirta alkoi näyttää mahdolliselta jo näiden 10 ensimmäisen pentueeni perusteella. Mutta vielä kesällä puuttui aika paljon pisteitä 12/92 ja loppujen pisteiden saaminen vaati monenlaista onnistumista. Omassa harrastamisessa pystyin enää ainoastaan panostamaan siihen, että saisin Repestäni käyttövalion ja siitä 6 pistettä lisää, mutta vielä vaadittiin saman verran muilta kasvateiltani. En ole Vuolasvirta-tavoitteestani juurikaan puhunut edes lähimmille harrastuskumppaneilleni, joilla on kasvattini, etten vain aiheuttaisi mitään suorituspaineita. Nyt vuodenvaihteessa yritin kuitenkin vaivihkaa innostaa kasvattieni omistajia facebook-ryhmässämme viemään koiriaan alkuvuoden näyttelyihin mainostamalla näyttelyitä ryhmässämme, koska silloin puuttui vielä 4 pistettä. Yksi piste tulisi Göttinnen VARA-CACIBin muuttumisesta CACIBiksi. Se anottiin jo näyttelyn jälkeen maaliskuun lopussa 2015, eikä vieläkään ollut mitään kuulunut ja itse asiassa näyttelyn kirjaaminenkin FCI:n järjestelmiin oli vielä Belgiassa kesken marraskuussa 2015. Turun tammikuun kv-näyttelyssä odotin kovasti, että joku kasvateistani voittaisi SERTin tai CACIBin, mutta tulikin vain vara sellaiset, joilla ei valitettavasti Vuolasvirtaan ole mitään arvoa. 30.1.2016 neljännen polven kasvattini Ideenreich oli Venäjällä kv-näyttelyssä ROP ja koska se oli jo nuorten luokassa, voitti se ensimmäisen CACIBinsa. Sitten pyysin CACIBin siirtoa odottavan Göttinnen omistajaa laittamaan uudelleen anomuksen siirrosta FCI:hin ja laitoin itsekin FCI:lle Belgiaan suoraan sähköpostia ko. VARA-CACIBin muuttamisesta ja kerroin, että tarvitsisin CACIBin pisteet mahdollisimman pian tällaiseen kasvattajapalkintoon. Iloiseksi yllätykseksi Belgiasta laitettiin homma eteenpäin saman tien ja sain vastauksen asian etenemisestä tunnin sisällä viestistäni. Sitten tiesin, että nyt ovat pisteet koossa ja pääsen anomaan Vuolasvirtaa. Kun kerroin asiasta kasvattieni omistajille, sain kuulla, että useampikin olisi ollut valmis panostamaan koiriensa näyttelyissä käyttämiseen ja SERTien ja CACIBien metsästykseen, jos olisi vain tiennyt, että pisteitä puuttuu enää vain muutama. No nyt ne pisteet tulivat kasaan vain meikäläisen suorituspaineella ja hyvä niin. Muille se oli mukava yllätys ja yksi yhteinen juhlanaihe kevään kennelleirillemme. Keskustelen hyvin mielelläni koirajalostuksesta kaikkien kiinnostuneiden kanssa ja toivon, että tämä lisää keskusteluhalua vielä entisestään. Toivon, että Vuolasvirta-palkinnon arvo säilyy myös tulevaisuudessa ja että sen ohjausvaikutus olisi tietoisemmin esillä kasvatustyössä. Kasvateistani useammalle on kaavailtu jalostuskoiran uraa tulevaisuudessa kennelin kantanarttuina ja olisi upeaa, jos nämä tulevaisuuden kasvattajatkin näkisivät arvokkaaksi tavoitella Vuolasvirtaa omassa työssään. Mutta sehän on varsin vaativa haaste ja siitä vähän vielä lisää. Vuolasvirta-palkinnon kriteereiden vaatimuksissa pentumäärä, käyttötulosvaatimus muotovalion arvoon ja mahdollinen rotujärjestön vaatimus, jossa 50 % pisteistä tulee käyttötuloksista, ovat tuon 15 vuodessa 10 pentuetta aikatavoitteen mukaan keskeisiä siinä kuinka vaikea pisteitä on saada. Seurakoiraroduissa muotovalion arvo tulee ilman käyttötulosvaatimusta ja silloin tavallisen kotikoirankin voi riittävällä yrityksellä saada muotovalioksi, jos siinä ei hyvin suuria vikoja ole. Käyttökoirilla Vuolasvirta onkin jo selvästi vaikeampaa saavuttaa. Pentujen määrä on kuitenkin niin ratkaiseva, että olisikin hauska kuulla, kuinka monta Vuolasvirtaa on saatu näin suurella pentumäärällä kuin mitä Tallivahdeilla on? Käyttötulosvaatimus on meidänkin rodussamme herättänyt paljon keskustelua ainakin sen liki 20 vuoden ajan, kun olen ollut rotujärjestömme jäsen. Näyttelyharrastajat haluaisivat luopua siitä muotovalioarvon kohdalla ja käyttökoeharrastajat mieluiten lisäisivät sen painoarvoa kaikessa. Kun Vuolasvirta-sääntöihin tuli tämä luokitus varsinaisiin käyttökoirarotuihin, joilla 50 % pisteistä pitäisi tulla koesuorituksista, olin itse vahvasti sitä mieltä, että siihen pitäisi hovawarteillakin mennä. Varsinaisten palveluskoirarotujen rotujärjestöistä vain belgianpaimenkoirat, bokserit, bouvierit ja suursnautserit menivät siihen mukaan. Eri rotujen vertailu toisiinsa on kuitenkin vaikeaa juurikin aiemmin mainitsemieni pentumäärän ja muotovalionarvon koetulosvaatimuksen osalta. Noiden rotujen pentumääriä tarkasteltaessa Kennelliiton KoiraNet- jalostustietojärjestelmästä on helppo laskea, että boksereiden pentumäärä on pienin noin 5, eli 10 pentueessa on keskimäärin vain 50 pentua. Sen lisäksi niiden käyttötulosvaatimus muotovalionarvoon on matalin mahdollinen, eli alokasluokan tulos riittää FI MVA:han. Belggareilla ja bouviereilla pentuja syntyy keskimäärin 6/pentue, mutta käyttötulosvaatimus on sama kuin hoffeilla eli avoimen luokan tulos, eli selvästi jo vaativampi kuin boksereilla. Suursnautsereilla pentuekoko on keskimäärin hovawartien luokkaa vähän yli seitsemän per pentue, mutta niillä käyttötulosvaatimus on puolestaan alokasluokan tulos. Vaikka rotujen välinen vertailu on vaikeaa, olisi 50 % käyttötulosvaatimus tehnyt Vuolasvirta-palkinnon saamisesta hovawarteilla em. tekijät huomioituna vaativamman kuin näillä siihen nyt mukaan lähteneillä roduilla. Mutta silti, olisin nähnyt sen järkevänä ja sen johdosta käyttötuloksien arvo olisi varmasti kasvanut rotumme harrastajakunnassa, nythän käyttötulosten arvostus ja niihin panostaminen on varsin heikkoa. Jossain aiemmassa blogikirjoituksessani muutama vuosi sitten vertailinkin eri rotujen harrastamisen painotuksia ja palveluskoirakoekäyntien suhteesta näyttelykäynteihin saatava suhdeluku on varsin käypä vertailu, kun miettii mihin suuntaan rotua ollaan viemässä maassamme. Laskin silloin, että Saksassa RZV:n hoffeilla on suunnilleen sama suhde kuin meillä saksanpaimenkoirilla, eli koe- ja näyttelyharrastamista on suunnilleen yhtä paljon. RZV:n arvostus palveluskoirakokeisiin on selvästi rodussamme suurinta eri rotujärjestöjen vertailussa. Hoffeilla Suomessa vuonna 2012 oli palveluskoirakoekäyntejä suhteessa näyttelykäynteihin 156/1284 = 0,12 ja viime vuonna 2015 suhde oli 111/1148= 0,097, eli selvää laskua on rodussamme nähtävissä palveluskoirakokeiden suosiossa. Boksereilla oli aiemmin yhtä heikko tilanne kuin hoffeilla v. 2012 suhde oli 95/869 = 0,11, mutta nyt viime vuonna 2015 suhde oli 104/687 = 0,15 eli selvästi jo parempi. Boksereilla näyttäisi koekäyntien määrä suhteessa näyttelykäynteihin olevan selvästi kasvussa ja siinä Vuolasvirran kriteereidenkin merkitys käyttötulosten arvostuksen läpinäkyvässä nostamisessa, voi olla yksi selittävä tekijä. Vertailu on ollut vaikeaa myös rodun sisällä, koska eri kenneleiden koirien hedelmällisyys/ pentujen elinkelpoisuus vaihtelee selvästi. Hoffeillakin voi joku kasvattaja olla kasvattanut 10 pentuetta, joissa on vain 50-60 pentua, kun se Tallivahdeilla on 10 pentueessa 92. Tein rodun sisällä pisteiden saamisen oikeudenmukaisuutta parantavan muutosehdotuksen Vuolasvirta-sääntöihin, ehdotuksessani rodun pistevaatimus perustuisi koko rodun, ei siis yksittäisen kasvattajan, keskimääräiseen pentumäärään. Hoffeilla se olisi silloin noin 72 pentua 10 pentueessa. Näin kasvattajan onnistumista peilataan selvemmin rodun yleiseen tasoon, eikä vaan omaan tasoonsa. Tuon verran pisteitä kasvattini saavuttivat jo kahdeksan pentueen voimin ja meikäläinen olisi säästynyt tältä jännittävältä loppukiriltä. Tallivahdeilla on nyt koossa 26 käyttötulospistettä ja 66 näyttelypistettä, eli juuri ne pentuemäärämme mukaan vaaditut 92 pistettä. A-pentueemme syntymästä tulee tänä vuonna lokakuussa 15 vuotta täyteen, eli mikäli en nyt olisi päässyt hakemaan Vuolasvirtaa, olisin joutunut tekemään ennen ensi vuoden huhtikuun loppua yhden pentueen lisää, jotta silloin 10 pentuetta olisi taas laskennassa taas mukana. Tuo sääntömuutosehdotukseni mahdollisesti kuitenkin menee läpi jo vuonna 2017, sillä nyky-ymmärryksen mukaan ei ole mielekästä palkita pienistä pentueista, koska suuremman pentuekoon tiedetään liittyvän elinvoimaisuuteen. Silloin tavoitepistemäärä olisi Tallivahdeillakin vain hoffien keskimääräisen 10 pentueen pentumäärän mukainen, eli noin 72.  Miten olisi käynyt Vuolasvirta-palkintoni, jos hovawartkin olisi mennyt mukaan näihin varsinaisiin käyttökoirapistelaskusääntöihin? Silloin esim. 72 pennun pistemäärästä tulisi 36 olla käyttötuloksista, eli kasvateillani tulisi olla vielä 10 pistettä enemmän käyttötulospisteitä. Se olisi realistinen tavoite Tallivahdeittain saavuttaa jo tämän vuoden aikana. Forscherin, eli Ofelia, voi hyvin tulla jo tänä vuonna 6-vuotiskaudellaan käyttövalioksi FH:ssa, josta sillä on jo yksi 1 tulos ja silloin se kartuttaisi pisteensä 12:sta 18 Repe veljensä tavoin. Sen lisäksi vielä kahden kasvattini tulisi tehdä FH1 tulos, eli erikoisjäljen avoimen luokan tulos. Siinä lajissahan on vain kaksi luokkaa ja laji aloitetaan suoraan avoimesta luokasta. Laskujeni mukaan jopa neljä kasvattiani voisi aloittaa tuloksellisesti koeuransa tänä vuonna jo 2-vuotiaina, jos vain niiden omistajat haluavat tulokseen panostaa. Joten jos kaksi niistä onnistuu saamaan tuloksen, olisi meillä koossa 36 käyttötulospistettä. Tietenkin näillä käyttökoirapisteillä ensi vuonna palkinnon saaminen myös edellyttäisi, että ehdottamani sääntömuutoskin hyväksyttäisiin jo vuoden 2017 alusta. Vuolasvirta-palkintoja on myönnetty vuodesta 1979 lähtien ja niitä on tähän mennessä saanut kuusi rotumme kasvattajaa. Viimeisten viiden vuoden aikana palkintoja on vuosittain jaettu noin 20 % enemmän kuin aiemmin ja palkinnon saamista on varmasti helpottanut noin viisi vuotta sitten tullut C.I.E. eli kansainvälisen näyttelyvalion titteli, jonka monet käyttökoirarodutkin voivat saada ilman koetuloksia. Hoffeillakin tästä tittelistä tuli pian tavallisin valion arvo. Pohjoismaisten metsästyskoirien rotujärjestöthän sanoutuivat irti alun alkaen jo C.I.E. tittelistä, koska se ei tue käyttöominaisuuksien jalostusta lainkaan. Metsästysrodut ovatkin lähes kaikki listattuina Vuolasvirrassa varsinaisina käyttörotuina, joiden siis tulee saada se 50 % pisteistä käyttötuloksilla. Vastustin itsekin silloin tuota C.I.E. -titteliä, joka ei tue edes dual-purpose-jalostusta, vaan keskittyy pelkästään ulkomuotoon. Tällaiset tittelit kyllä varsin nopeasti alkavat ohjaamaan jalostusta, sillä suurin osa hovawart-kasvattajistakin on keskittynyt harrastamaan vain näyttelyitä. Ja niin kuin aina tarjonta ohjaa myös kysyntää. Menee vähän käyttökoirahifistelyksi, mutta silti kerron, että olen varsin ylpeä siitä, että Tallivahtien Vuolasvirta-pisteet nyt ovat kertyneet ilman näitä näyttelyvaliota. Vuolasvirta-anomukseen pitää liittää myös Kennelneuvontaraportti ja piirimme yksi kennelneuvoja vieraili meillä eilen. Kaikki on sujunut suunnitelmieni mukaan ja anomus on postitusta vaille valmis. Toivottavasti rotujärjestömme myös puoltaa anomustani ja toukokuussa sitten Vuolasvirta-palkintoni vahvistettaisiin. Vuolasvirta-palkinnot jaetaan perinteisesti Voittaja-näyttelyiden yhteydessä joulukuussa juhlallisin menoin ja se on varmasti ikimuistoinen tilaisuus. ”SE oli sitten siinä!”, naureskelimme alkuviikosta Ofelian emännän Saanan kanssa, eli kasvatusharrastuksen huippu on ehkä nyt saavutettu ja joskus mietin, että lopettaisinko kasvattamisen sitten siihen. Mutta eipä sentään, kyllä se on sen verran hauskaa hommaa, että intoa on vielä jatkaa. Itse asiassa L-pentuesuunnitelmani vuodelle 2017 on jo varsin pitkällä ja siinä isänä olisi Repeni ja jalostuslainaksi tuleva morsian Incakin voittajaluokan palveluskoira. Niiden pennusta sitten toivottavasti saan itselleni uuden mukavan harrastuskumppanin. Hyvää talven jatkoa kaikille! terveisin Minna ja Tallivahdit

Takaisin