Saksalaiset jalostustarkastukset OSA 1

Testausten taustalla tiedonjano

Tulen tässä kahden jutun sarjani ensimmäisessä osassa perustelemaan miksi pidän jalostustarkastuksia tarpeellisina. Kiinnostuin jalostustarkastuksista jo ensimmäisten pentueideni myötä, kun saksalaisen mallin mukaiset ulkomuodon jalostustarkastukset olivat vielä rodussamme melko tavallisia maassamme ja useampi A- ja B-pentuni osallistui niihin. Vuonna 2003 käytin ensimmäistä saksalaista jalostusurosta B-pentueeni isäksi ja se edusti rotumme suurimpaa rotujärjestöä Rassezuchtverein für Hovawarthunde e.V., eli jatkossa RZV:tä. Pääsin tutustumaan paitsi itse urokseen myös sen testidokumentteihin pentutestauksesta lähtien. Sen jälkeen olen toivonut, että meilläkin otettaisiin samanlaiset testaukset systemaattisesti käyttöön ja ehdottanut asiaa rotujärjestöllemme useamman kerran. Rotujärjestön yhteistyötä ja lupaa testien toteuttamiseen tarvitaan, koska saksalaiset RZV:n jalostustuomarit tarvitsevat rotujärjestöjen välistä sopimusta ulkomailla testaamiseen. Viime kesänä Suomen Hovawart ry antoi minulle mahdollisuuden järjestää epäviralliset RZV:n jalostustarkastukset nuorille kasvateilleni.

Puolet käyttämistäni uroksista on ollut ulkomaisia ja testattu eri-ikäisinä RZV:n jalostustarkastuksissa. Niiden testiraporttien kautta kiinnostukseni testauksiin on vahvistunut entisestään. Testeissä tehdään joka tutkimuskerralla sekä ulkomuodon arvio että käyttäytymisen arvio. Testaus on ollut Saksassa ja myös Itävallassa hyvin systemaattista pitkään ja testiprosesseja on kehitetty aktiivisesti, jotta niiden arviot vastaisivat tavoiteltuja jalostuskriteereitä. RZV on täysin itsenäinen organisaatio Saksan kennelliitosta (VDH:sta). Siksikin siellä on luotu hyvin selkeät ja suunnitellut rakenteet harrastamiseen ja he myös kouluttavat kaikkiin koiraharrastuksiin omat tuomarinsa itse. Saksassa rodun erikoistuomarit ovat usein niin jalostustarkastajia kuin näyttely- ja palveluskoirakoetuomareita. He keskittyvät yleensä vain oman rotunsa arvosteluun eri yhteyksissä, mutta tekevät sitä sitten kokonaisvaltaisesti ja todella paljon. Jalostustarkastusten osalta tämä on tuottanut hyvin ammattimaista toimintaa. Rotujärjestö on myös erittäin aktiivinen erilaisten tapahtumien järjestämisessä.

Ensimmäinen rotujärjestön puolesta organisoitu tutkimus on rotujärjestön jalostusvastaavan suorittama pentutarkastus ennen luovutusta. Näin datan kerääminen koirakannasta on strukturoitua pennuista lähtien. RZV:n ensimmäinen virallinen ja suosituin testaus on ns. kantakirjatestaus Nachzuchtbeurteilung, eli NZB, joka tehdään vuoden iässä ja se pyritään suorittamaan koko pentueelle yhtä aikaa. NZB testeihin osallistuukin valtaosa kaikista pentueista. Se on rotujärjestölle erinomainen tapa saada hyvin kattavasti tietoa niin rodun ulkomuodosta kuin käyttäytymisestä ja seurata rodun kehittymistä. NZB-testi ei vielä ole varsinainen jalostustesti, eli se ei karsi koiria jalostuksesta. Näin pidetään kynnys osallistua matalana ja painopiste on mahdollisimman kattavan tiedon keräämisessä. Koko pentueen katselmus myönteisessä ja rakentavassa yhteistyöhengessä on erinomainen keino saada tietoa rodun tilasta ja myös houkutella pentujen omistajia panostamaan koiraansa eri tavoin.

Varsinaisia jalostustestejä ovat Jugendbeurteilung, eli JB, ja Zuchttauglichkeitsprüfung, eli ZTP. JB tehdään 1,5 – 2 – vuotiaille koirille ja ZTP aikuisille koirille. Näissä molemmissa testaus on jalostuksesta karsivaa, eli koira voi tulla hylätyksi, mutta kummankin testin voi kertaalleen uusia. Näihin testeihin tuodaan suurimmaksi osaksi vain jalostukseen suunniteltuja koiria, eli yleensä kasvattajien ja aktiiviharrastajien koiria. JB:hen osallistuu noin 25 % populaatiosta ja ZTP:hen 15 %. Noin 10 % koirista saa hylätyn tuloksen joko ulkomuoto-osiosta tai käyttäytymisosiosta. Tullakseen jalostukseen hyväksytyksi koiran tulee suorittaa testaukset hyväksytysti kahdesti joko JB ja ZTP tai ikärajan ollessa JB:n osalta umpeutunut kaksi kertaa ZTP. Sen lisäksi jalostuskoiralla tulee olla luonnollisesti hyvä terveys ja näyttelystä vähintään erittäin hyvä arvio.

Jalostamisessa suku on tärkeämpi kuin yksilö

Työni psykologina soveltuvuustutkimuksen toimialalla on luonnollisesti lisännyt ymmärrystäni asiantuntijoiden suorittamiin strukturoituihin testauksiin. Jo hyvin nuorena kiinnostuin perintötekijöiden vaikutuksesta suorituskykyyn ja käyttöominaisuuksiin ja opin mm. hevosjalostuksesta, että suku on yleensä selvästi merkittävämpi suoritusominaisuuksia jalostettaessa kuin yksilö itse. Tutkittuani käyttökoirakasvattajia ja etenkin palveluskoirakasvattajia, joiden kasvatit ovat sekä menestyneitä että lajin huippuharrastajien haluamia, ymmärrykseni suvun merkityksestä suoritusominaisuuksien jalostamisessa on entisestään vahvistunut. Päätavoitteeni jalostuksessa on käyttöominaisuuksissa ja tavoittelen vähintään 70 % käyttökoiraosuutta pentueideni sukutauluissa. Lasken siis eräänlaista indeksiä siitä kuinka monella esivanhemmalla on palveluskoirakoetuloksia vähintään viiden sukupolven tarkastelussa.

Saksalaisilla käyttöhoffeilla käyttökoiraosuus suvussa voi olla jopa yli 90 %. Käyttöhoffien kasvattajat harrastavat itsekin yleensä suojelua ja jalostusnartuilla on usein käyttönäyttöjä kokeista ylimmistä luokista. RZV:n pentulistalla listataan erikseen käyttöpentueet ja käyttöjalostetut hovawartit ovat usein parisataa euroa kalliimpia kuin muut. Näistä kaikista huomaa, kuinka vahva arvostus siellä edelleen koetuloksilla on myös meidän rodussamme.

Monissa koiraharrastuksissa suvun näytöt ennustavat koirassa olevaa potentiaalia juuri ko. harrastukseen.  Koko suku voi olla vaikkapa jo viiden sukupolven ajan jalostettu menestyvien ja osaavien harrastajien yhteisvaikutuksesta valitsemalla joka pentueesta harrastukseen ja sen näyttöjen myötä myös jalostukseen kaikista potentiaalisimmat yksilöt. Näin on moniin rotuihin syntynyt ns. käyttö- ja näyttelylinjat, joihin koirapopulaatio voi olla hyvinkin jakautunut. Systemaattiset jalostustarkastukset ovat oiva keino huolehtia rodun populaation kokonaisvaltaisemmasta jalostamisesta, vaikka pääpaino jalostuksessa olisikin erilaisissa menestystä tuottavissa suorituskriteereissä. Jalostustarkastusten avulla kasvattajat voivat paremmin suunnitella eri linjojen yhdistämistä ilman, että menetetään liikaa jo koirakantaan jalostuneita vahvuuksia. 

Suomalaisen luonnetestin arvo on palveluskoirajalostamisessa heikko

Varsinaisissa palveluskoiraroduissa suomalaisella luonnetestillä ei ole juurikaan nähty jalostusarvoa ja sen osallistujamäärät ovat hyvin pieniä verrattuna käyttö- eli palveluskoirakokeisiin. Esimerkiksi vuonna 2016 Kennelliiton koiranetissä dobermanneilla oli luonnetestien ja palveluskoirakoekäyntien suhde 18/129 eli 14 % ja sama % -osallistumissuhde oli myös saksanpaimenkoirilla 105/782, malinoiseilla suhde oli vielä selvästi pienempi 23/430 eli vain noin 5 %. Vastaavaa käyttöominaisuuksien ja –kokeiden korostunutta arvostusta ja harrastamista löytää metsästyskoiraroduista, kuten suomenajokoirasta. Niillä luonnetestin ja ajokoekäyntien suhde vuonna 2016 oli 1/2431.

Teimme psykologisiskoni kanssa vuosina 1996-2006 maassamme suomalaisella luonnetestillä testattujen hovawartien testitulosten tilastollisen tutkimuksen. Otoskoko oli luotettavaan tarkasteluun riittävän iso (N=807) ja vertasimme mm. eniten rotuamme arvioineiden tuomarien pisteitä toisiinsa. Havaitsimme, että jopa eniten rotuamme nähneillä tuomareilla arviointi erosi toisistaan liian paljon ollakseen luotettavaa. Ongelmia oli varmasti niin arviointiskaalan käytössä kuin käyttäytymisen taustalla olevien luonteenominaisuuksien ymmärtämisessä.

Kaikessa käyttäytymisarvioinnissa arvioijan merkitys on suurempi kuin koeasetelman, mutta mitä väljemmät koeasetelmat sitä enemmän tulee arvioijasta johtuvia tulkintavirheitä. MH-testin ansioiksi luetaan usein juuri tarkkaan suunnitellut koeasetelmat ja selkeät arviointiasteikot. Ne parantavat tutkimuksen luotettavuutta oleellisesti. Toisin sanoen, mitä vähemmän arvioinnissa vaaditaan tuomarin tulkintaa, sen luotettavammaksi tulos yleensä saadaan.

RZV:n jalostustarkastuksissa ei edes pyritä varsinaisesti luonteenominaisuuksien arviointiin, mikä vaatisikin arvioijilta laajaa käyttäytymistieteellistä asiantuntemusta. Niissä tutkitaan koiran käyttäytymistä sellaisenaan, kuten MH-testissä, jolloin ns. kokemusasiantuntijakin voi arvioida riittävän luotettavasti.

Jalostustarkastuksen käyttäytymisosio muistuttaa käyttökoetta, jossa rodun asiantuntijuus ja toistotutkimus ovat oleellisia

Käyttönäyttöjen, eli palveluskoirakoetulosten, arvoa voidaan tarkastella eri tavoin. Voidaan painottaa esimerkiksi suoritusten määrää ja/tai laatua, eri suoritusosioita, ohjaajan osaamista koiran kouluttajana tai koiran tuloksentekoikää. Ensimmäisellä palveluskoiralla voittajaluokan tuloksen saavuttaminen voi olla koiran ominaisuuksista enemmän kertovaa kuin kokeneen ja taitavan harrastajan koiran käyttövalioituminen. Monet harrastajat haluavat käydä kokeissa melko aktiivisesti ja näin koiralle kertyy yleensä käyttönäyttöjä useamman vuoden ajalta.  Palveluskoiralajeissa myöskään pelkkä tuomarin tulkinta koiran suorituksesta ei yleensä yksistään johda hylkäämiseen, vaan hyväksytyn tuloksen kriteerit ovat varsin läpinäkyviä ja selkeitä ja arviointia pyritään saamaan myös kansainvälisesti yhteneväksi.

Jalostustarkastukset ovat myös niin koeasetelmaltaan kuin arvostelultaan varsin strukturoituja sekä ulkomuodon arvion että käyttäytymisosion osalta, jolloin tuomarin mielipiteen vaikutus on mahdollisimman vähäinen. RZV:n jalostuskäytännöissä toistotutkimusta tehdään paitsi tutkittaessa koiraa eri-ikäisenä myös saman testauksen sisällä tutkimalla eri tutkimusalueita useampaan kertaan. Lisäksi Saksassa jalostustarkastajaksi pääseminen vaatii kokemusta sekä kasvatuksesta että arvosteluissa mukana olemisesta erilaisissa avustavissa rooleissa. Koulutus kestää kaksi vuotta ja siinä on paljon koulutuspäiviä sekä erilaisia harjoitusarvosteluja usean tuomarin ohjauksessa. Monipuolinen kokemus ja ymmärrys rodusta ovat varsin vaikuttavia siinä vaiheessa kun henkilö on hyväksytty jalostustarkastaja. Tällä tavalla saadaan arvioinnin onnistumisessa luonnollisesti vakiinnutettua myös tuomarin tulkintoja. ZTP:ssä arvioimassa on kaksi tuomaria muissa testeissä yksi. Leikkiavustajana kaikissa testauksissa toimii virallinen suojelun maalimies, jolloin avustajankin osaaminen on varmistettu.

Perinnöllisten ominaisuuksien tunnistamiseksi mahdollisimman monen saman pentueen koiran samanaikainen testaus on oleellista. Siihenhän on pyritty myös MH-testissä Ruotsissa, mutta valitettavasti testi on maahamme jalkautettu tältä osin puutteellisesti. Saksassa RZV:ssä koko pentueen testaus toteutuu usein jo pentutestauksessa, mutta ainakin sitten NZB:ssä eli 1-vuotiaiden testauksessa. Jotta saman pentueen koiria saadaan arvioitua mahdollisimman paljon, olisi luontevinta, että kasvattajat järjestäisivät rotujärjestön tukemana testitilaisuuksia pentuekohtaisesti tai yhteistyössä toisen kasvattajan kanssa. Pentuekohtaisen tiedon ja toistotutkimusten merkityksen näen niin oleellisina jalostusta ajatellen, että pelkästään vain jalostusyksilöiksi kaavailtujen koirien kertaluonteinen testaaminen on mielestäni melko turhaa. Samalla tavallahan vaikkapa terveystietojen luotettavuutta varmistetaan sukulaisista laskettujen indeksien avulla. Esim. lonkkaviassa indekseillä on jo suurempi merkitys jalostuksellisesti kuin yksilön omalla tuloksella. RZV laskee jalostusindeksejä myös ulkomuodolle ja käyttöominaisuuksille ja siihen suuntaan olisi hyvä meilläkin mennä.

Koska hovawart on palveluskoira, sisältää RZV:n jalostustarkastusten käyttäytymisen testaus paljon yhteistyötä ihmisen kanssa ja erilaisia ongelmanratkaisutilanteita verrattuna esim. suomalaiseen luonnetestiin. Saksassa suojeluharrastus on rodussamme lähes yhtä suosittua kuin näyttelyharrastus, jolloin pennun kouluttamiseen ja sen kanssa leikkimiseen ja yhteistyöhön ihmisten kanssa on panostettu jo pienestä pitäen.

Esimakua testiosioista

Testit alkavat aina ulkomuodon tutkimusosiolla, jossa koira mitataan ja sen rakennetta ja liikkumista arvioidaan. Koiran kaikki ulkomuodon yksityiskohdat tutkitaan ja hampaat lasketaan. Mikäli koira ei ole käsiteltävissä ja tutkittavissa esim. aggressiivisuuden vuoksi, se hylätään jo tässä vaiheessa, eikä se pääse käyttäytymisen testaukseen lainkaan.   

Koiran käyttäytymistä tutkitaan testiradalla, jota kutsutaan parcouriksi. Siinä edetään koko ajan suunnitellulla reitillä eikä pysähdytä mihinkään kohtaan pitemmäksi aikaa. Eri käyttäytymisalueita tutkivat tilanteet toistuvat vähintään 3-5 kertaa, jotta käyttäytymisen pysyvyydestä saadaan jo saman testin aikana käsitystä. Mitä samanlaisempi on koiran käyttäytyminen samankaltaisissa painetilanteissa, sen todennäköisemmin sen käyttäytymisellä on geneettistä eli perinnöllistä taustaa.

Sosiaalisilla paine- ja yhteistyötilanteilla tutkitaan koiran rohkeutta ja taisteluhalua, sen tilannetajua ja palautumiskykyä erilaisten koettelemusten jälkeen. Testeissä on mm. erilaisia ihmisryhmäosioita, joissa koiran pitää tunkeutua noin 8-10 henkilön tiiviiseen ryhmään ja ryhmä voi myös tiivistyä koiran ja ohjaajan ympärille. Rohkeutta ja kuormittumista sekä pelkoreaktioita tarkastellaan samankaltaisilla kelkka- ja haalariosiolla kuin meillä, rämisevällä äänellä ja ampumisella. Jalostustestissä on erilaisia tehtäväsuuntautumista ja ongelmanratkaisukykyä tutkivia tilanteita, jotka tuottavat tietoa koiran oppimiskyvystä ja tavoitteellisesta läpivientikyvystä ja JB:ssä ja ZTP:ssä koiran tulee osata noutaa heitetty esine.

Koiran sosiaalista rohkeutta, tilannetajua ja palautumista tarkastellaan JB:ssä ja ZTP:ssä varsin jännittävällä sienestäjäosiolla, jossa sadeviittaan ja aurinkolaseihin pukeutunut ihminen syöksähtelee paikasta toiseen JB:ssä kauempana koirakosta ja ZTP:ssä uhkaavammin lähempänä koirakkoa.  Kun henkilö pysähtyy, päästetään koira vapaaksi ja ohjaaja menee sienestäjän luo kutsuen koiraa mukaansa, jollei se itse ole jo mennyt tutkimaan sienestäjää. Sitten ohjaaja riisuu hupun/hatun ja aurinkolasit tämän päästä pois. Koiran pitäisi palautua hyvin tilanteesta viimeistään silloin, kun se huomaa, että henkilö ei ole vaarallinen.

ZTP:n kliimaksina lopussa on vielä ilmeisen kova sosiaalinen painetilanne, jossa kolme haamuiksi pukeutunutta henkilöä lähestyy koirakkoa viuhkan muotoisessa asetelmassa pikkuhiljaa yksitellen tuomarin ohjeiden mukaan. Lopuksi, kun haamut ovat pysähtyneet, ohjaaja päästää jälleen koiran vapaaksi ja menee haamujen lähelle ja riisuu niiltä päähineet, jotta koira näkee että ne ovat ihmisiä. ZTP:ssä koiraa kuljettaa parcourilla kokeen avustaja/ liikkeenohjaaja, jotta koiran ohjaaja ei pääse vaikuttamaan koiraansa mm. tukemalla sitä ja jotta nähdään myös koiran reaktio vieraan ohjauksessa. Koira päästetään vapaaksi sosiaalisten painetilanteiden jälkeen, jolloin se voi jäädä selvästi kauemmas ja olla seuraamatta ohjaajaa, jos se ei uskalla lähestyä enää pelottavasti käyttäytyneitä ihmisiä.

Testausten hyöty kiteytettynä ja jatkoa seuraa

Tässä oli hieman perusteita miksi näen edellä mainitut jalostustarkastukset järkevänä toimintamuotona ja voin lämpimästi suositella niitä palveluskoirien kasvattajille. Ne tuovat selvästi parempaa lisäarvoa rakenteen ja liikunnan jalostamiseen kuin näyttelytulokset. Ne ovat selvästi enemmän käyttökokeiden kaltaisia taipumuskokeita kuin suomalainen luonnetestimme. Ne tutkivat korostuneesti koiran kykyä kestää erilaisia sosiaalisia paineita ja tehdä yhteistyötä, toimia tehtäväsuuntautuneesti ja ratkaista ongelmia, jolloin ne ovat parhaimmillaan palveluskoirien taipumuskokeita. Ne auttavat saamaan tietoa pentueeseen jalostuneista käyttöominaisuuksista kattavammin kuin muutaman aktiivisesti harrastavan yksilön kautta. Ne ovat myös mahdollisuus kehittää kansainvälistä jalostusyhteistyötä ja hyödyntää koirapopulaatiota nykyistä laajemmin jalostuksessa, mikä puolestaan vahvistaa rodun elinvoimaa ja tulevaisuutta.

Juttuni toisessa osassa kerron tarkemmin tutkimusosioista ja niiden arvioinnista. Analysoin myös viime kesänä näytösluonteisesti tehtyjen 23 koiran jalostustarkastusten tuloksia ja esittelen viiden eri pentueen 1-2-vuotiaiden koirien tuloksia keskiarvo- ja vaihteluvälitietojen avulla. Koirat tulivat Tallivahdin H, I, J ja K-pentueista, jotka edustavat kahta narttulinjaani sekä Hoffen-Haus P-pentueesta, jonka isä on oma urokseni. Kaikkien koirien lähisuvussa on RZV:n jalostuskoiria vähintään isovanhempina ja sukupolvien vertailu toisiinsa olisi sikäli myös mahdollista. Mutta se olisi toki sitten jo oman juttusarjansa väärtti.