Saksalaiset jalostustarkastukset OSA 2

Juttuni toisessa osassa kerron tarkemmin tutkimusosioista ja niiden arvioinnista. Analysoin myös viime kesänä näytösluonteisesti tehtyjen 23 koiran jalostustarkastusten tuloksia ja esittelen viiden eri pentueen 1-2-vuotiaiden koirien tuloksia keskiarvo- ja vaihteluvälitietojen avulla. Koirat tulivat Tallivahdin H, I, J ja K-pentueista, jotka edustavat kahta narttulinjaani sekä Hoffen-Haus P-pentueesta, jonka isä on oma urokseni. Kaikkien koirien lähisuvussa on RZV:n jalostuskoiria vähintään isovanhempina ja sukupolvien vertailu toisiinsa näiden testien valossa olisi sikäli myös mahdollista. Juttuni tavoite on selventää systemaattisten ja mahdollisimman laajasti pentueet kattavien jalostustarkastusten hyödyllisyyttä jalostustavoitteiden ja –kriteerien tunnistamisessa kasvattajan koirapopulaatiossa.

Tulosten tilastollisen tarkastelun yleisinä periaatteina voidaan pitää:
1. ominaisuudet, joissa ei esiinny juurikaan vaihtelua, eivät ole näillä keinoilla jalostettavissa
2. ominaisuudet, joissa on runsaasti vaihtelua, voivat olla näillä keinoilla jalostettavissa.

Molemmat edelliset kohdat ovat varsin mielenkiintoisia kasvattamisen näkökulmasta ja myös tutkimisen näkökulmasta. Mikäli tutkimusmenetelmä ei erottele tutkittavia riittävästi ja sen mittaamaa ominaisuutta halutaan silti jalostaa, tulee tutkimusmenetelmää muuttaa. Muutostarve voi kohdistua esimerkiksi tutkimus/koeasetelmaan, arvioinnin kriteereihin ja luokkiin tai tuomarin tulkinnan tarkentamiseen. Hylkäämiseen johtavat ominaisuudet ovat jalostamisessa erityisen keskeisiä ja niissä arvioinnin onnistuminen tulisi olla vielä muita jalostuskriteereitä varmempaa. Yleensä arvioinnin luotettavuutta heikentävät epävarmuustekijät tulisi tiedostaa hyvin ja epävarmoissa tilanteissa mieluummin tulkita asia niin, että tavoitteena on säilyttää jalostukseen hyväksyttyjen koirien määrä mahdollisimman suurena. Näin voitaisiin varmistaa rodun geenipohjan terve monimuotoisuus. Tätä juttua lukiessa on hyvä muistaa, että vaikka jokin tutkimusasetelman osa ei erottele riittävästi tätä 23 tutkitun joukkoa, voi se silti isommassa aineistossa erotella paremmin. Tilastollisessa tarkastelussa 23 kpl otoskoko on vielä varsin pieni ja sen pohjalta tehdyt havainnot vain suuntaa antavia.

Paljon vaihtelua sisältävissä ominaisuuksissa on siis enemmän mahdollista jalostaa. Niissä kasvattaja voi tarkentaa tavoitteitaan ja lisätä rotutyypillisten koirien osuutta populaatiossaan. Ominaisuudet, joissa ei esiinny juurikaan vaihtelua, voivat olla myös populaation vakiintuneita vahvuuksia ja niiden suhteen kasvattaja voi huolettomammin tehdä jalostusvalintoja ilman, että ne häviäisivät hänen koirapopulaatiostaan. Itse asiassa, jos halutaan pelkistää tutkimusprosessia, niin ne koeasetelman kohdat, joissa koirat saavat pääasiassa samoja tuloksia, voisi hyvin poistaa.

Tärkeää on huomioida, että onnistuakseen jalostusaineksensa objektiivisessa arvioinnissa ja sen mukaan jalostustavoitteidensa määrittämisessä kasvattajalla tulee olla mieluiten mahdollisimman paljon jalostustarkastettuja koiria jokaisessa pentueessaan. Perinnöllisyyden tunnistamisessa sekä määrän että laadun tarkastelu on oleellista ja tavoitteena on saada niin laajasti tietoa, että voitaisiin vaikka laskea ominaisuuksille jalostamisen onnistumista huomattavasti lisääviä jalostusindeksejä. Nythän indeksejä jo lasketaan Suomen Kennelliiton puolesta monille virallisille terveystuloksille. Samalla tavalla niitä voitaisiin laskea myös muille jalostettaville ominaisuuksille. Mutta ilman indeksejäkin riittävän kattava tutkimusaineisto on jo sinällään varsin valaiseva, kuten tästä esimerkistä selviää. Mitä suurempi pentuekohtainen otos on, sen luotettavammat tulokset, etenkin jos pentue on suuri ja sikäli jo luonnostaan vaihtelua enemmän mahdollistava. Ja sitten teoriasta vähän lähemmäs käytäntöä pääsemme seuraavaksi em. viiden pentueen tutkimusaineistojen valossa. Pentueiden koirista jalostustarkastukseen osallistui 40 – 100 % otos.

Hovawartin ulkomuodon arvioinnin hylkäävät yksityiskohdat

Aloitan tarkastelun hylkäämiseen johtavien tekijöiden esittelemisellä, sillä niiden vaikutus jalostukseen ja käytettävissä olevaan populaatioon on suurin. Lopullinen koiran hylkääminen jalostuksesta tapahtuu yleensä useamman hylkäävän tekijän johdosta, paitsi hammaspuutosten tai purentavikojen osalta EI-jalostukseen tuomio voi tulla jo yhden vian vuoksi, mikä on ollut vallitseva käytäntö palveluskoirajalostuksessa.

EI jalostukseen merkinnän hovawart voi saada seuraavista ulkomuototekijöistä:
Tyyppi, runko ja koko
•    tyyppi on liian kevyt tai liian raskas
•    sukupuolileima on puutteellinen
•    säkäkorkeus on liian pieni tai liian suuri (+/- 3 cm poikkeavuus sallitaan rotumääritelmästä)
•    runko on liian lyhyt tai liian pitkä
•    rintakehä on liian kapea tai tynnyrimäinen
•    selkälinja on voimakkaasti nouseva tai laskeva
•    lantio on liian korkea
Pään muoto
•    otsapenger on liian matala
Purenta
•    alapurenta (VOK)
•    yläpurenta (VUK)
•    ristipurenta
•    puuttuvia hampaita (useamman kuin yhteensä kahden P1:n ja/tai M3:n puuttuminen)
Pään yksityiskohdat
•    silmien aukot ovat liian suuret
•    silmien väri poikkeaa ruskean sävyistä esim. sininen
•    korvat eivät laskeudu riittävästi luppakorviksi
Häntä
•    häntä on liian lyhyt (rotumääritelmän mukaan pitää yltää vähintään kintereeseen)
•    kieppihäntä
•    häntämutkia tai muuta häntään liittyvää epänormaaliutta
Turkki
•    turkki kauttaaltaan kihara
Blondien turkin väritys
•    liian valkoiseen sävyttyvä blondi
•    kauttaaltaan liian punainen
•    vaalennukset puuttuvat
Merkkiväristen turkin väritys
•    vaaleat merkit valkoiseen vivahtavia
•    merkkejä on liikaa
Kaikissa väreissä
•    valkoisten karvojen määrä eri kohdissa
•    erivärinen aluskarva
•    väärä väritys
•    merkkejä väärissä kohdissa

Yksi mielenkiintoisimpia asioita ulkomuodon jalostustarkastuksessa on mielestäni se, että koiran jalka-asentojen tai liikuntaan liittyvissä yhdeksässä arviointikohdassa ei ole lainkaan hylkäämisen vaihtoehtoa. Ehkä tämä selittyy sillä, että rotu on rakenteeltaan kaikkiaan varsin normaali, sopusuhtainen, ja erilaisiin harrastuksiin ja käyttöominaisuuksiin liittyviä suoritusta haittaavia ominaisuuksia ei ole tavoiteltu. Kasvattajalle hylkäävien tulosten osuus koirapopulaatiossa on siis merkityksellisin ja tärkein tiedostettava. Mikäli virhe on pentueessa ja koko kasvattajan koirakannassa harvinainen, sen vaikutus yksittäisen koiran jalostusarvoon voi olla niin pieni suhteessa koiran vahvuuksiin, että koiraa voi silti mielestäni käyttää jalostukseen. Tietoinen riskinotto on ainakin pitkässä juoksussa yleensä kannattavampaa kuin umpimähkään tehty ja siinä mielessä jalostustarkastukset helpottavat riskinottamista.

Jalostustarkastetun viiden pentueen ulkomuodon vahvuudet ja jalostusta kaipaavat ominaisuudet

Senttimetrit kertovat silmää paremmin

Mittauksista kaikissa eri-ikäisten koirien testauksissa aina mitataan säkäkorkeus ja etusäären ympärysmitta. Muita mittauksia otetaan vain jo täysikasvuisiksi kasvaneilta eli JB ja ZTP-testeihin osallistuvilta koirilta. 23 Maskussa tutkitusta hovawarteista 11 oli narttuja ja 12 urosta. Hovawartien ihanteellinen säkäkorkeus nartuilla tulee olla 58 – 65 cm ja tämä otoksen narttujen keskiarvo oli 61,6 cm ja vaihteluväli 59-65 cm. Uroksilla ihanteellinen korkeuden vaihteluväli on 63 - 70 cm ja otoksen keskiarvo oli 67 cm ja vaihteluväli 64-69 cm. Kaikki mitatut koirat olivat siis sukupuolijakauman sisällä. Jalostuksellisesti voi siis todeta, että koirien korkeuteen ei tarvitse juurikaan kiinnittää huomiota, sillä ne ovat rodulle tyypillisen korkeita.

Luuston vahvuuden ainoa mitta on kyynärvarren ympärysmitta juuri ranteen yläpuolelta mitattuna puolen senttimetrin tarkkuudella. Se mitattiin jo nuorimmiltakin 1-vuotiailta koirilta ja vaikutti olevan jo silloin samaa luokkaa kuin vuotta vanhemmilla. Narttujen kyynärvarren ympärysmitan keskiarvo oli 12,6 cm ja vaihteluväli vain 12 - 13 cm. Urosten keskiarvo oli 14,4 cm ja vaihteluväli selvästi narttuja suurempi 13,5 – 15 cm. Luuston vahvuuteen kiinnitetään erityistä huomiota eri eläinlajien jalostuksessa ja yleensä niin, että mitä vahvempi sen parempi. Jalostusta täytyy yleensä koko ajan tehdä vahvempaan suuntaan, jotta luusto ei tule hennommaksi. Luuston vahvuuden nähdään olevan positiivisessa yhteydessä sen kestävyyteen.

Rotumääritelmässä sanotaan, että rodun rungon pituuden ja säkäkorkeuden ihanteellinen suhde olisi suunnilleen 110 - 115 %. Omaa silmääni miellyttää eniten pitkärunkoiset ja sikäli ns. rodun vanhaa tyyppiä edustavat koirat ja se ehkä vähän näkyy otoksessakin: narttujen keskimääräinen rungon ja korkeuden suhde on 117 % ja urosten 116 %. Jälkiharrastajana näen pitkän rungon myös etuna: koiran on vaivatonta säilyttää luonteva tasapaino maavainuisesti jäljestäessään, sillä pitkähkö runkoisena se saa painopisteensä helposti säilymään hieman taaempana. 1-2 % poikkeama mainitusta ihanteesta on vähän ja voi johtua myös mittausvirheestä, sillä mitattuja vanhempia 2-vuotiaita narttuja oli vain 5 ja uroksia 7. Rungon pituus, rinnan syvyys, rinnan leveys ja rinnan ympärysmitat otettiin vain JB:n ja ZTP:n testeihin osallistuneilta koirilta ja kaksi 2-vuotiasta narttua oli niin villiä, että niitä ei saatu mitattua lainkaan. Rungon pituuskeskiarvot olivat nartuilla 72,2 cm, vaihteluväli 71-74 cm, ja uroksilla 77,7 cm, vaihteluväli 76-82 cm. Rungon syvyys rinnan syvimmästä kohdasta nartuilla oli 26,8 cm, vaihteluväli 26-27 cm, ja uroksilla 28,9 cm, vaihteluväli 27-30 cm. Rinnan leveyskeskiarvo oli nartuilla 20 cm, vaihteluväli 19-22 cm, ja uroksilla vastaavasti ka=21,4 cm, vaihteluväli 20-22 cm. Rinnan ympärysmitan keskiarvo oli nartuilla 75,4 cm, vaihteluväli 74-81cm, ja uroksilla ka=79,1 cm, vaihteluväli 76-82 cm. Näissä luvuissa nyt oli sen verran jo paikoin vaihtelua, että rungon tilavuuden jalostamista voisi lisätä. Pyrin kasvattamaan keskivahvaa tyyppiä ja tavoittelen mieluummin kapeampi runkoista kuin leveämpää hoffia, jotta rungon tilavuus jäisi korkeudesta ja pituudesta huolimatta kohtuulliseksi ja koiran paino olisi uroksillakin enimmillään n. 40 kg. Painolla näen eniten yhteyttä koiran käyttöominaisuuksiin, kuten kestävyyteen ja haluan pitää painon kohtuullisena, vaikka kyse onkin suuresta rodusta. Painolla on merkitystä vaikkapa pelastustyössä, jossa koiraa pitää jaksaa kantaa jonkin matkaa. 40 kg rehu- ja lannoitesäkinkin jaksaa vielä normaali maalaisemäntä nostaa, mutta sitä painavammat taakat vaativat treeniä tai luontaisesti enemmän ruista ranteessa.

Hovawartin ulkomuodossa päästä tulee usein pääasia

Ulkomuodon arviointikohtia on yhteensä 24, joissa useissa on monia alakohtia. Käsittelen erikseen ulkomuotoarvioinnin muut kohdat ja turkin. Muita ulkomuotoarvioinnin kohtia oli yhteensä 21 ja niiden eri alakohdat mukaan lukien 32.  Kaikki alakohdatkin mukaan lukien tutkitun otoksen 23 koirassa ei ollut 10 kohdassa lainkaan vaihtelua ja ne olivat niissä täysin rotutyypillisen ihanteen mukaisia. Niiden yhteisinä vahvuuksina voidaan pitää seuraavia: sukupuolileima, koko, silmien aukot, pigmentti, selkä, lantio, hännissä ei ollut muutoksia, etujalan kiinnittyminen runkoon oli korrekti, liikunta oli vapautunutta ja kaikkien takaosan liike oli oikeanalaista.

Jos poikkeus kerta vahvistaa säännön, niin 1-3 koiraa lukuun ottamatta tutkittu otos oli rotumääritelmän ihanteen mukaisia, eli 90 % tulos oli kohdassa korrekt, edellisen 10 kohdan lisäksi seuraavissa kahdeksassa kohdassa.  Koirat edustavat oikeaa tyyppiä ja niistä 38 % oli vahvempia, eli derben, ja 62 % keskivahvaa tyyppiä. Ne olivat rungoltaan oikean pituisia, vaikka kaksi olikin hieman pidempää. Niiden purennat olivat leikkaavia, paitsi yhdellä oli tasapurenta ja yhdellä yläpurenta (VUK). Hampaiden määrä oli normaali, paitsi kahdella oli jonkun hampaan hyväksyttävä puutos. Korvien koko oli lähes kaikilla normaali paitsi yhdellä pienet. Kolmea koiraa lukuun ottamatta korvat olivat oikein asettuneet. Kaulat olivat oikeanpituisia, paitsi yhdellä vähän pidempi. Hännät olivat riittävän pitkiä muilla paitsi yhdellä.  

Eli 18/32 kohdasta tutkitun otoksen koirat olivat varsin rotutyypillisiä ja yllä kerrotut muutamien yksilöiden puutteet osuivat nekin eri pentueisiin ja pääosin eri narttulinjoihin. Joten em. ominaisuuksista minun ei tarvitse juurikaan murehtia jalostusvalinnoissani.  Mikäli haluaisin jalostaa lisää ulkomuotoa, olisi minun syytä huomioida ainakin seuraavat enemmän vaihtelua sisältäneet kohdat etsiessäni puolisoita jalostuskoirilleni. Näissä ominaisuuksissa oli useimpia jonkun pentueen yhteisiä heikkouksia ja pentueiden välillä oli niissä systemaattista eroa. Systemaattinen vaihtelu selittää todennäköisesti myös perinnöllisiä tekijöitä, mutta se ei ollut niin suurta, ettei ominaisuuksia voisi jalostaa varsin helposti rotutyypillisemmiksi.

Pää saa usein koirajalostuksessa korostuneen merkityksen ja niin hovawart- jalostuksessakin, sillä pään alueelta arvioidaan peräti 11/32 eri yksityiskohtaa. Niistä löytyy helposti useampiakin jalostuksen kohteita, jos tavoittelee erinomaisen rotutyypillistä hovawartin päätä. Jalostuksessa minun on hyvä kiinnittää huomiota pään kokoon, sillä vaikka se oli yhtä liian kapeaa päätä lukuun ottamatta oikeankokoinen kaikilla, oli se voimakas vain noin 30 % ja keskikokoinen noin 70 %. Tosin yhdeksän tutkituista koirista oli vasta 1-vuotiaita ja niillä kaikilla tuli maininnaksi keskivahva pää. 1-vuotiaista viisi oli urosta, jotka eivät taatusti vielä olleet ehtineet päästään aikuiseen mittaansa kasvaa. Mielestäni vahtikoiralla tulee olla iso ja vahva pää, mutta valitettavasti oma mieltymykseni ei näy otoksessa riittävästi. Todennäköisesti monet kasvattajat pitävät pienemmistä päistä kuin minä tai eivät ole siihen kiinnittäneet huomiota, mikä tulee muuttamaan rotua pienempi päiseksi, halusin sitä tai en, joten ison ja vahvan pään jalostaminen voi osoittautua kaikkiaan isoksi haasteeksi. Otsapenger oli muilla riittävän selvä paitsi neljällä hieman liian matala, silti hyväksyttävä. Yhdessä pentueessa oli neljällä koiralla liian löysät/ avoimet huulet, joten siinä pentueessa jalostustavoitteessa voisi huomioida myös huulten tiiviyden. 12 oli optimaalisen tummat ruskeat silmät ja kahdeksalla lisäksi riittävän tummat ja korrektit, mutta yhdellä oli hieman vaaleammat. Silmien väri oli kuitenkin pääasiassa niin korrekti kaikilla, että en tule sitä varta vasten jalostamaan jatkossakaan. Korvien kiinnittymiskohtaa minun olisi hyvä jatkossa huomioida jalostusvalinnoissa: 10 koiralla ne olivat optimaaliset, 6 korvat olivat liian taakse kiinnittyneet, 5 ne olivat sekä liian taakse että liian alas kiinnittyneet ja kahdella liian alas kiinnittyneet.

Rungon osalta rintaan voisin kiinnittää huomiota, vaikka se olikin muilla korrekti paitsi kahdella vain juuri riittävän levyinen. 1-vuotiailla rinta oli vielä osalla ymmärrettävästi hieman kehittymätön ja sikäli en ole huolissani enkä näe rinnan jalostamista erikseen tarpeellisena. Samoin etujalat olivat vielä 1-vuotiailla selvästi vähemmän kulmautuneet kuin 2-vuotiailla, ero oli ikäjakauman mukaan niin selvä, että ikä selittää sitä varmuudella. Koirathan kasvavat, kuten muutkin nisäkkäät, alhaalta ylöspäin. Varvasosa kasvaa ensin ja runko ja siihen tukeutuvat jalkojen luut sekä pää vasta viimeisinä. Monet koirat kasvavat niin hitaasti että muotoutuvat rakenteeltaan selvästi jopa 3-vuotiaaksi asti. Urosten pää voi kasvaa joskus vielä senkin jälkeen.

Takakulmaukset olivat 70 % korrektit, mutta 30 % hieman niukat ja niissä ei ikä noussut luonnolliseksi selittäjäksi. Etujalkojen liikkeissä vaikutti olevan selvä ero narttulinjoissani, toisen narttulinjan kahdessa pentueessa oli paljon olkapäistään löysästi liikkuvia koiria. Muilla nuorempi ikä näytti selittävän löysiä olkapäitä ja sama löysyysero näytti olevan luonnollisesti etuosan liikkeitä arvioivassa kohdassa. Takajalat olivat liikkeessä suurimmalla osalla, n. 60 %, ahtaat ja lopuilla suorat, paitsi yhdellä leveät. Taka-ahtaus on usein tyypillistä kapearunkoisille koirille ja kuten aiemmin perustelen, panostan mieluummin kapeaan runkoon pienemmän tilavuuden ja sikäli myös massan vuoksi kuin takajalkojen liikkeen leveyteen ja leveämpään runkoon. Takajalkojen suoruudessa myös oli pentuekohtaisia selviä eroja ja sikäli se olisi todennäköisesti varsin helpostikin jalostettava ominaisuus. Hännän kantoa arvioitiin myös ja se oli korrekti puolella otoksen koirista ja eri asteisesti rullalla puolella koirista. Siinä oli pentuekohtaisia selviä eroja ja sikäli sekin on todennäköisesti helposti jalostuksella vaikutettavissa oleva ominaisuus.

Rotukoiraa on karvoihin katsominen

Hovawartin rodunomaista turkkia ja kolmea rodunomaista väriä vaalitaan tarkasti. Noin neljäsosa jalostusarvion kohdista on todellakin karvoihin katsomista ja arvio annetaan 10 kohtaa, tosin värien osalta koiran väri määrää mitkä kohdat täytetään ja merkkivärisen osalta arvio on tarkin.

Otoksen koirista noin 85 % turkin rakenne oli korrekti, muutamalla se oli liian suora. Turkin pituus oli puolella korrekti ja puolella hieman liian lyhyt, kaikilla lopputulos oli silti jalostukseen riittävän tyypillinen. Turkin pituutta selitti selvästi ikä, nuoremmilla se oli pääasiassa vielä lyhyempi. Mutta itse pidän hieman lyhyempi turkkisista hoffeista, joten voisin hyvin jalostaa turkkia vielä enemmän siihen suuntaan.

Värityksiltään kaikki tutkitut koirat olivat korrekteja oman värinsä arviointikohdissa. Kahdella oli rinnassa merkille pantavan kokoinen valkoinen merkki ja yhdellä valkoista vähän jo liikaa varpaissa. Yhdellä merkkivärisellä oli liian suuret ja huonosti rajautuneet merkit, eli se oli ns. ylivärittynyt.

NZB - käyttäytymisen arviointi 1-vuotiailla koirilla

Kaikissa jalostustarkastuksissa suoritetaan siis aina ensin samanlainen ulkomuodon arviointi ja koiran tulee olla siinä käsiteltävissä, jotta se voi päästä jatkamaan muihin osioihin ja tulla hyväksytysti jalostustarkastetuksi.
Yhdeksän tutkittua 1-vuotiasta oli kahdesta eri pentueesta ja kahdesta eri Tallivahdin narttulinjasta. Ne ovat toisilleen jo niin kaukaisia sukulaisia, että niiden risteyttäminen olisi hyvinkin mahdollista. 5 koiraa suhtautui ihanteellisesti, eli välinpitämättömästi ulkomuodon osuuden mittauksiin ja käsittelyyn, 3 koiraa yritti rauhallisesti väistää tilanteessa ja 1 narttu yritti väistää vielä enemmän, mutta sekin saatiin yhteistyöhön ja mitattua. Tämä narttu aloitti seuraavan päivänä elämänsä ensimmäisen juoksunsa, joten oli ehkä sikäli ns. vähän irti itsestään. Kaikki siis läpäisivät käsittelyosuuden.

1-vuotiaat olivat kaikki sosiaalisesti rohkeita ja varmoja ja leikkihalua oli vielä testin lopussa

Kahdessa tutkimusosuudessa NZB:n yhteensä kahdeksasta osuudesta kaikki tutkitut koirat saivat saman tuloksen. Nämä osuudet ja tulokset olivat ihmisryhmätilanne, jossa koiran piti mennä ohjaajan kanssa noin 8 henkilön ihmisryhmän sisälle ja ryhmä sitten alkoi tiivistyä koiran ja ohjaajan ympärille. Kaikki 1-vuotiaat Tallivahdit olivat tässä sosiaalisessa tilanteessa varmoja ihmisryhmässä. Vaihtoehtoinen käyttäytymistapa olisi ollut, että koira ei uskalla mennä tai jäädä ihmisryhmän sisälle ohjaajansa kanssa.

Toinen tutkimusosio, jossa kaikki saivat saman tuloksen, oli testin lopussa tapahtunut toinen leikkiminen ohjaajan kanssa ja siinä kaikki saivat tuloksen 2: leikkiminen vapautunutta ja hyvä kontakti ohjaajan kanssa. Tässä leikin arviointikohtia oli yhteensä 7 ja tulos 1 oli koiran leikkiminen on fyysisesti vahvaa ja se ottaa koko kropallaan kontaktia ohjaajaan. Kohdat 3-7 olivat eriasteisesti varovaista leikkimistä ja kohta 7. oli että koira ei leiki lainkaan. Näistä yhdeksästä koirasta kaksi ei ollut ollut kevään Tallivahdin kennelleirillämme, jossa suojelun maalimies oli meitä opastamassa leikkimään koiriemme kanssa juurikin näitä jalostustarkastuksia silmällä pitäen. Tämä ilmeisesti vaikutti testin alun leikkikohtiin niin, että ne eivät heti päässeet juonesta kiinni, mutta tässä viimeisessä leikkikohdassa sitten nekin olivat oppineet jo leikkimään.

Leikkimisen tutkiminen korostui jo NZB:ssä
 
Leikkimistähän arvioitiin junioreillakin useamman kerran eli yhteensä kolmessa testin kahdeksasta osiosta. Ensimmäisessä leikissä ohjaaja ja suojelun maalimies heittelevät patukkaa toisilleen ja koiran piti yrittää saalistaa patukkaa ja sitten leikkiä henkilön kanssa. Kuusi koiraa leikki vapautuneesti ja hyvässä kontaktissa maalimiehenkin kanssa, se oli arvioinnissa kohta 2. Kohdat olivat suunnilleen vastaavat kuin aiemmin, mutta asteikolla 1-6, jossa 6. tarkoitti että koira ei leiki, vaan väistää tilannetta. Kaksi koiraa sai tuloksen 3. leikkii varovasti, mutta väistää maalimiestä. Yksi koira sai tuloksen 4. leikkii vähän, osoittaa vain vähän kiinnostusta. Leikkiminen maalimiehen kanssa arvioitiin vielä erillisessä leikissä ja siinä neljä sai tuloksen 1. leikki vapautuneesti, neljä leikki jonkin verran ja sai tuloksen 2. ja yksi ei leikkinyt lainkaan ja sai tuloksen 3. Leikkimään oppineet koirat leikkivät jo alusta asti selvästi paremmin ja se on vahvistettavissa oleva käyttäytymismalli silloin kun koira on sosiaalisesti riittävän rohkea ja taisteluhaluinen.

Pelkoja tutkittiin junnuilta kahdella tavalla

Junnujen NZB testissä oli kaksi pelkoja tutkivaa kohtaa. Toisessa oli nukke asetettuna tuolille ja katsottiin miten koira sitä lähestyy ohjaajan kanssa. Luokka 1: koira haukkuu nukkea ensin ja sitten tarkastaa sen ongelmitta ja vapautuneesti. Kukaan junnuistamme ei haukkunut. Seitsemän koiraa tarkasti nuken lapsellisen kiinnostuneena ja sai tuloksen 2. Yksi koirista oli ensin vaikuttunut, sitten tarkasti nuken ongelmitta ja toinen koira oli ensin vaikuttunut, mutta tarkasti nuken ohjaajan yllytyksestä, mutta vastahakoisesti.  Toisessa pelotekohdassa pellin päälle pudotettiin pitkä ketju ja siinäkin toivotuin reaktio, eli kohta 1, olisi ollut ensin varoitushaukku ja sitten kohteen lähestyminen.  Yksikään testatuista junnuistamme ei haukkunut ääntä. Viisi junnuamme tutki kohteen ongelmitta ja kaksi ensin hieman väisti, sitten tutki ongelmitta. Yksi ensin kiinnostui, mutta tutki kuitenkin vastahakoisesti ja yksi väisti ensin, mutta tutki sitten vastahakoisesti. Kummassakin pentueessa oli joku vähän enemmän tilannetta väistävä, mutta yhdelläkään koiralla ei ollut väistämiskäyttäytymistä molemmissa pelottelutilanteissa. Sikäli en näe rohkeuden jalostamista erityisenä haasteena, mutta se on vähän kuin luuston vahvuuden jalostaminen. Jos sitä ei jatkuvasti tee, koirakanta muuttuu aremmaksi, primitiivisemmäksi. Samoin on luonteen kovuuden kanssa, jos sitä ei koko ajan jalosta, koira muuttuu siinäkin primitiivisemmäksi eli leikkisästi sanoen suden suuntaan, eli herkemmäksi ja aremmaksi. Sama koskee joitakin muitakin luonneominaisuuksia, mutta esimerkiksi seurallisuus ja käsiteltävyys jalostuvat riittävästi ihan itsekseenkin, kun jalostukseen käytetään paljon näyttelykoiria. Palveluskoirakokeissa puolestaan koiran kovuus ja rohkeus ovat tärkeitä vahvuuksia ja niinpä käyttöpainotteisessa jalostuksessa ne usein säilyvät koirakannassa itsekseenkin.

Lopuksi arvioitiin temperamenttia

Temperamentin arviossa seitsemän koiraa sai tuloksen vilkas ja kaksi koiraa tuloksen rauhallinen. Molemmat rauhalliset olivat saman pentueen uroksia. Temperamenttihan on meillä kaikilla nisäkkäillä iän myötä hieman muuttuva ominaisuus, eli vilkkaus yleensä vähenee ja harkitsevuus lisääntyy. Vilkas junnu on useinkin aikuisena vain kohtuullisen vilkas, mikä vastaa rotumme luonneihannetta.

Olin junnujemme testituloksiin varsin tyytyväinen ja pentueissa oli sen verran samoja vahvuuksia, että uskon niiden olevan niillä varsin perinnöllisiä.

Varsinaiset jalostustarkastukset JB – käyttäytymisen testaus 1,5 – n. 2-vuotiaille koirille ja ZTP –käyttäytymisen testaus aikuisille koirille
 
Maskussa kesällä 2016 tehdyt jalostustestit olivat siis epäviralliset ja päätavoitteena oli perehtyä testien kulkuun ja arvosteluun enemmän kuin varsinaisesti testata koiria. Siksi olin innostanut testeihin kaikki suinkin vain innostettavissa olevat koirien omistajat. Suurinta osaa koirista ei oltu lähtökohtaisesti edes ajateltu jalostukseen, mutta niidenkin omistajat innostuivat onneksi tuomaan koiransa mukaan, jotta saimme riittävän isot pentuekohtaiset otokset ja tällainen kasvattajalle hyvin arvokas jalostusominaisuuksien tarkastelu mahdollistui.

JB ja ZTP koirat tulivat siis kolmesta pentueesta ja olivat vähän yli 2-vuotiaita tai juuri kesä-heinäkuussa 2 vuotta täyttäneitä. Eli juuri sopivan ikäisiä JB -testiin, mutta ainakin vuoden liian nuoria ZTP -testiin. Saksassa ZTP:n koirat suorittavat yleensä yli 3-vuotiaina ja osa selvästi vanhempinakin, sillä se vaatii koiralta yhteistyökykyä ja sitä varten treenataan mm. noutamista ja leikkimistä maalimiehen kanssa. Saksassa tosiaan suojelu on yhtä suosittu harrastus rodussamme kuin näyttelyt, mistä kerroin juttusarjani ensimmäisessä osassa jo, ja se tietenkin näkyy koirien ja ohjaajien toiminnassa.

Neljästä 2-vuotiaasta ZTP:hen osallistuneesta koirastamme kaksi olisi sen läpäissyt. Nämä koirat olivat juuri suorittaneet myös BH-kokeen ja kumpikin oli myös treenannut useita kertoja suojelun maalimiesten kanssa. Kaksi muuta koiraa, jotka eivät siis olisi ZTP:tä läpäisseet kaikilta osin, olisi tarvinnut tavoitteellisempaa treeniä ja nyt sopivampi testi niille olisi varmasti ollut JB. Mutta, jotta saimme riittävästi käsitystä myös ZTP -testistä, otimme siihen siis vähän väkisin neljä koiraa, kaksi kumpaankin testipäivään. On kuitenkin varsin varmaa, että osa tulosten eroista selittyy juurikin sillä, että osa koirista oli varsin kouluttamattomia kotikoiria, eikä niitä ole ajateltukaan jalostukseen. Saksassahan näihin virallisiin jalostustarkastuksiin JB ja ZTP – testauksiin osallistuu yleensä vain jalostukseen suunnitellut koirat, jotka ovat monesti kasvattajien tai kokeneiden koiraharrastajien koiria. Molemmat testithän saa yrittää uusia kerran, jos koira tulee hylätyksi ja mitään aikarajaa uusimiselle ei ymmärtääkseni ole, eli koiraa ehtii siinä välissä myös treenata. JB testissä hylätyksi olisi myös tullut muutama koira ja yhteensä hylkäämisprosentti olisi ollut sikäli korkeampi kuin Saksassa samoissa jalostustesteissä. Hylkäämisten määrien spekulaatio on nyt sikäli vaikeaa, että näiden epävirallisten testien lopputulosta ei lainkaan arvioitu hyväksytty-hylätty – näkökulmista ja tuon hylkäämismäärän päättelin itse tutkimustuloksia tutkiessani.

Jalostusnäkökulmasta tärkeämpää kuin yksittäisen koiran hyväkin tulos, on mahdollisimman monen saman pentueen koiran samankaltaiset tulokset samassa tutkimustilanteessa. Siksi yhdistän ZTP-koirien tulokset JB-tutkittuihin niissä kohtaa, joissa testiasetelma oli suunnilleen sama. JB:ssä arvioidaan 11 eri tutkimusosiota, joista leikkimistä arvioidaan alussa kolmella eri tavalla ja lopussa vielä leikitään toisen kerran ohjaajan kanssa. ZTP:ssä arvioitavia tutkimusosioita on 13 ja leikkimistä on alussa viidellä eri tavalla ja lopussa vielä toistamiseen leikki ohjaajan kanssa. Molemmissa testeissä JB ja ZTP muodostetaan alkuosan leikkikäyttäytymisestä yhteisarvio. ZTP:ssä sienestäjäosuudessa arvioidaan erikseen reaktiota sienestäjän pakoon ja sen jälkeen reaktiota sienestäjään tutustuttaessa. Lisäksi ZTP:ssä on lopussa kolmen haamuksi pukeutuneen ihmisen lähestyminen ja siitäkin arvioidaan erikseen koiran reaktioita hihnassa kun haamut lähestyvät ja sitten käyttäytymistä kun se päästetään irti ja mennään yhdessä ohjaajan kanssa tutustumaan haamuihin.  Kaikissa tutkimuskohdissa, joissa arvioitiin lähestymisvaihe ja kontaktivaihe erikseen, muodostettiin vielä yhteisarvio koiran käyttäytymisestä. Seuraavassa testin kohdista testauksen kulun mukaan.

Katsaus varsinaisten jalostustestien käyttäytymisosion kulkuun ja arviointiin

Kuten 1-vuotiaiden NZB – testissäkin virallisten jalostustestien JB ja ZTP käyttäytymistestauksen ensimmäisen osion muodosti koiran ulkomuoto-osion käyttäytymisen arvio. Jos koira ei anna tutkia itseään, testi yleensä keskeytetään. Näin olisi käynyt yhden koiran kohdalla, mutta omistajan vakuutettua koiran säilyttävän yhteistyökykynsä muissa tilanteissa, se sai tällä kertaa epävirallisessa testauksessa jatkaa ja lunasti omistajansa lupauksen. Käyttäytymisen testaus tehdään isolla kentällä ja myös erityisellä testiradalla, parcourilla, jossa koira etenee koko ajan JB:ssä ohjaajansa taluttamana ja ZTP:ssä osan aikaa myös avustajan, stewardin, taluttamana. Koira työskentelee aina välillä vapaana ja sen täytyy siis myös tulla luokse kutsuttaessa ja säilyttää yhteistyöhalunsa ja -kykynsä myös vapaana ollessaan.

Leikki on hyvä yhteistyön mittari

Testaus alkaa avoimella kentällä leikkitilanteilla ensin ohjaajan kanssa sitten leikkiin liittyy maalimies ja ZTP:ssä myös steward. Alussa leikkimistä on JB:ssä kolmella eri tavalla ja ZTP:ssä viidellä. Kummassakin tehdään koiran leikkimisestä sitten vielä yhteisarvio.  10 JB ja 4 ZTP –koirasta ohjaajan kanssa leikki riittävän innokkaasti yhteensä 10 ja 4 oli leikissä turhan passiivisia omistajankin kanssa. Maalimiehen kanssa leikki riittävän halukkaasti viisi koiraa ja ZTP:ssä kolme koiraa leikki stewardin kanssa riittävän halukkaasti.  JB:ssä leikkiosiossa heitettiin patukka muovipullokasaan ja koiran piti se sieltä noutaa. Kuusi JB testin koirista etsi patukkaa pullokasasta, mutta vain kaksi toi sen perille asti ohjaajalleen. Neljä koiraa ei ollut yhteistyössä lainkaan, vaan teki enempi mitä sattuu. Osa niistä ei osannut lainkaan noutamista. ZTP:ssä oli kaksi stewardin avustamaa leikkiä. Ensin ohjaaja heitti patukan noin 15 m päähän ja kun koira oli hakemassa patukkaa heitti steward koiraa kohti muovikanisterin, joka sisälsi kiviä ja kolisi siksi kovasti. Koiran piti häiriöstä huolimatta tuoda patukka ohjaajalleen. Kolme koiraa toimi asiaankuuluvasti ja yksi koira juoksenteli muuten iloisesti, mutta sitä ei ollut opetettu noutamaan. Sitten steward vei koiraa houkutellen patukan muovipullokasaan, joka oli teltan sisällä ja koirien piti se sieltä noutaa. Kaksi koirista löysi ja toi patukan, yksi ei löytänyt, mutta yritti ja yksi teki jälleen mitä lystäsi, kun se ei osannut noutaa. Testin alkuosa leikkeineen onnistui selvästi paremmin koirilta, joita oli koulutettu yhteistyöhön ihmisen kanssa. Kaikkiaan koirat toimivat odotetusti niiden osaamiseen nähden.

Ihmisryhmien sosiaalinen paine testaa sosiaalista rohkeutta ja kummallisista kontakteista palautumista

Alun leikkiosuuksien jälkeen seurasi ensimmäinen ihmisryhmäosuus, jossa koiran piti mennä ohjaajan luokse ihmisryhmän keskelle ja ihmisryhmän neljä lähinnä olevaa henkilöä kääntyi äkkiä lähestyvää koiraa päin, kun koira oli noin 4 m päässä ryhmästä. 13/14 koiraa suoriutui varsin sujuvasti ja varmasti ja muutama suorastaan tunkeutui oikopäätä tiiviiseen noin 8 henkilön muodostamaan ihmisryhmään. Yksi etsiskeli lähes ryhmän ympäri kiertäen jalkojen välistä isompaa rakoa ennen kuin meni ohjaajansa luo ryhmän keskelle ja se olisi voinut olla nopeampi ja tavoitteellisempi yrityksessään. ZTP:ssä oli lisäksi kaksi ihmisryhmäosiota stewardin kanssa ja kaikki koirat toimivat mutkattomasti ja luottavaisesti myös stewardin ohjauksessa.

Pelkoreaktioita tutkittiin monin eri keinoin

Varsinainen parcour-kierros sisältää erilaisia koiran pelotusyrityksiä. Maskun parcourilla ne olivat seuraavassa järjestyksessä: kelkka, ampuminen, haalari, ketju, sienestäjä. Näiden jälkeen ZTP koirilla oli vielä haamut ja ihmisryhmä. . JB:ssä omistaja itse taluttaa koiraansa. ZTP:ssä koiraa taluttaa koko ajan avustaja, eli steward, mutta omistaja kulkee mukana. Näiden kaikkien jälkeen oli sitten vielä jo mainittu viimeinen leikkiosuus ohjaajan kanssa.

Pelotteista ensin oli siis kelkka, jossa on aina samanlainen, standardoitu pahvinukkefiguuri, jolla on helisevät kulkuset korvarenkaina. Kelkkaa vedetään noin 25 m päästä piilosta tuomarin ohjeiden mukaan sykäyksittäin koiraa kohti. Se on varsin vastaava kuin suomalaisen luonnetestin kelkkaosio. 13/14 koiraa suhtautui kelkkaan riittävällä itsevarmuudella. Kuusi haukkui kelkkaa jo kauempaa (luokka 2, 1-9 asteikolla, jossa 1-4 ovat parhaat vastausluokat), kolme oli siitä kiinnostuneita ja ystävällisiä (luokka 3) ja nämä kaikki yhdeksän tutkivat kelkan oma-aloitteisesti. Kaksi oli kiinnostunutta, mutta selvästi varuillaan ja kolme ei halunnut tutkia kelkkaa oma-aloitteisesti ja yksi ei tutkinut sitä houkuttelun jälkeenkään.

Kahden laukauksen ampumiseen starttipistoolilla suhtautui välinpitämättömästi 12 koiraa ja kaksi hieman säpsähti, mutta ei varsinaisesti pelästynyt.

Haalariosio on suunnilleen samanlainen kuin suomalaisessa luonnetestissä. Tässä koirakko käveli Maskussa tieltä metsäpolulle, jossa yhtä äkkiä haalari ponnahti edessä ylös ”seisomaan”. Seitsemän koiraa tarkisti haalarin varsin nopeasti itse ja pakoreaktio oli pieni. Seitsemän koiraa säikähti sen verran, että niitä jouduttiin eri asteisesti houkuttelemaan haalarin tarkistukseen. Kaikki lopulta tarkistivat haalarin.

Äänipelote oli sama kuin junnuilla, eli seuraavaksi metsäpolun varrella pudotettiin pitkä ketju pellin päälle niin, että se rämähti kunnolla. 11 koiraa tarkisti itse tilanteen riittävän nopeasti ja kolmea jouduttiin siihen houkuttelemaan.

Sosiaalista rohkeutta kummallisten ihmisten kohtaamiseen tutkittiin sienestäjällä ja haamuilla

Sienestäjäosio oli JB:ssä sellainen, että sienestäjä lähestyi koiraa ja ohjaajaa sekä tuomaria noin 40 metrin päästä hieman metsittyneellä pienellä hiekkakuopalla hitaasti syöksähdellen ja lopulta pysähtyi noin 20 m päähän. Sitten koira päästettiin vapaaksi ja ohjaaja meni sen kanssa tutkimaan sienestäjää. Sienestäjällä oli päällään tumma, pitkä sadeviitta, jossa oli huppu päässä sekä aurinkolasit. Ohjaaja riisui hupun ja aurinkolasit sienestäjältä. Neljä koiraa suhtautui pelottomasti ja varmasti sienestäjään ja tarkisti tämän itse (luokka 3 korrekt, asteikolla 1-7). Kaksi koiraa haukkui varoitukseksi, kun sienestäjä syöksyili aukiolla ja tarkasti sienestäjän oma-aloitteisesti (luokka 2 korrekt). Yksi oli selvästi vaikuttunut, mutta tarkasti sienestäjän oma-aloitteisesti vielä riittävän sujuvasti (luokka 4 korrekt) ja toinen tarkasti vasta houkuttelun jälkeen (luokka 4 z= hyväksytty). Kaksi koiraa oli vielä selvästi varuillaan tarkistusvaiheessakin ja toinen niistä ei halunnut tarkistaa sienestäjää lainkaan. JB testissä oli tämän osion jälkeen jäljellä enää vain loppuleikki.

ZTP:n sienestäjäosiossa sienestäjä syöksähti alueelle saapuvan koirakon eteen alle 10 m päästä ja lähti siitä syöksähtelemään kauemmas loitontuen. Siinä arvioitiin erikseen koiran reaktiot sienestäjän paetessa, silloin koira oli hihnassa ja sitten vapaaksi päästyään kontaktin otto sienestäjään tämän pysähtyessä. Yksi koira reagoi nopeasti haukkumalla ja varoittamalla loittonevasta sienestäjästä (luokka 1 ++, asteikolla 1-7, jossa on ++, +, 0 ja 1 kategoriat kaikissa luokissa). Yksi oli kiinnostunut ja valpas, mutta ei haukkunut (luokka 3 +). Kaksi koiraa teki pienen pakoreaktion, sitten haukkui sienestäjää (luokka 5 +). Kaikki koirat tutkivat sienestäjän melko sujuvasti ja saivat arviot 1+, 3+, 4+, 5+ asteikolla 1-7.

ZTP:ssä seuraavana oli haamuosio, jossa kolme valkoisiksi haamuiksi pukeutunutta henkilöä oli aluksi viuhkan muotoisessa asetelmassa noin 25 metrin päässä koirasta ja lähestyi sieltä yksitellen pienen satunnaisen matkan kerrallaan tuomarin samanaikaisten viittomien ohjeiden mukaan. Ne pysähtyivät lopulta vajaan 10 m päähän koirasta, jota ohjaaja piti pitkässä noin 4 m hihnassa. Tässäkin arvioitiin haamujen lähestymisvaiheen käyttäytyminen ja tutustuminen erikseen. Kaikki koirat selvisivät lähestymisvaiheesta hyvin, kolme haukkui melko varuillaan ja yksi katseli uteliaana ja ystävällisenä häntää heiluttaen. Kaksi haukkuneista tutki kaikki haamut ohjaajan kanssa oma-aloitteisesti ja yksi oli sen verran vaikuttunut, että tutkiminen vaati enemmän houkuttelua. Ystävällisesti ja itsevarmasti lähestymisvaiheessa haamuja odotellut koira, säilyi loppuun asti ystävällisenä ja varmana ja tutki halukkaasti itse haamut. 

Palautumista erilaisista pelotteluista tutkittiin ZTP:ssä vielä ihmisryhmällä ja molemmissa leikkimisellä

ZTP:ssä oli viimeisenä osiona vielä ihmisryhmä, johon koira meni yhdessä ohjaajansa kanssa. Kaikki koirat suhtautuivat siihen mutkattomasti ja ottivat ihmisiin kontaktia (paras luokka 3 korrekt, asteikolla 1-6).

Loppuleikissä testin viimeisessä osiossa leikittiin jälleen ohjaajan kanssa ja 9 koiraa oli vielä silloinkin leikkihalukkaita ja 5 ei leikkinyt. Kaksi aiemmin hyvin leikkinyttä urosta jätti loppuleikin väliin ja yksi aiemmin huonosti leikkinyt narttu leikki lopussa hyvin voimakkaasti ja halukkaasti.

Lopuksi arvioitiin vielä JB ja ZTP koirien temperamentti, josta 11 sai vilkkaan (lebhaft) arvion ja 3 rauhallisen (ruhig).

Pohdintaa jalostustestien hyödyllisyydestä

Ensinnäkin, meillä oli todella hauskaa yhdessä ja kaikki osallistujat kokivat päivän antoisaksi, vaikka koira ei testistä optimaalisesti selvinnytkään. Moni koiraharrastaja ja testikoiran omistaja seurasi testien kulkua kumpanakin päivänä ja koki oppineensa paljon koiran käyttäymisestä ylipäätään ja koki myös hyvin valaisevana, kun näki sen sisarusten käyttäytymistä myös. Tuomarimme Kirsten Wesche sai myös mukavasti pohdittavaa, kun koiriemme käyttäytymisessä vaikutti olevan systemaattista eroa saksalaisiin koiriin nähden. Ja koska monien pentueiden suvut ovat vahvasti hänen edustamaansa RZV:n jalostuskoiria sisältäviä (jopa yli 70 %), selittäviä tekijöitä joutuu miettimään enemmän koiran elinympäristöstä ja koirakulttuurista kuin koirien perimästä. Siinä olisi vaikkapa mielenkiintoinen gradun, eli lopputyön, aihe jollekin käyttäytymistieteiden opiskelijalle.

Saksalainen suurin rotujärjestö Rassezuchtverein für Hovawarthunde, RZV, panostaa jalostuksessaan urheilukoiriin ja siksi heidän testauksessaan painopiste on vahvasti leikissä ja koiran yhteistyökyvyssä eri henkilöiden kanssa, eri tavoin ja useaan otteeseen testattuna. Kirsten kuvasi jalostustarkastajien monipuolista ja pitkää haku- ja koulutusurakkaa ja siinä oli mm. seuraavia välitavoitteita. Koulutukseen pääseminen edellyttää ulkomuodon osalta suunnilleen vastaavat kriteerit kuin Suomen Kennelliiton näyttelytuomarikoulutukseen hakijoilta vaaditaan. Käyttäytymisen arviointiin tuomarin tulee olla saavuttanut itse kouluttamallaan koiralla IPO1-tuloksen. Lisäksi koulutus on vuosia kestävä sisältäen erilaisia vaiheita, koulutuspäiviä, kirjoitelmien ja raporttien laatimista. Kahden ensimmäisen vuoden aikana tulee osallistua eri tuomareiden johdolla 200 koiran arviointiin ja lisäksi 20 koiran NZB arviointiin. JB ja ZTP tuomarointeihin vaaditaan lisäksi kahden vuoden sisällä 6 tarkastukseen osallistumista eri tuomareiden johdolla ja 30 JB ja 30 ZTP koiran arviointia sekä kirjallista raportointia kaikista jalostustarkastuksen vaiheista ja myös järjestelyjen onnistumisen analysointia. Kahden JB ja ZTP testauksen järjestämisen kokemus tulee olla ja lisäksi osallistumisia viikonloppuseminaareihin, kuten maalimiesten koulutusleirille, joista kaikista pitää kirjoittaa aina raportit. RZV:n jalostustarkastusten tuomarit ovat siis varsin monipuolisen koulutus- ja harrastustaustan omaavia ja tottuneita myös raportoimaan ja analysoimaan arvioinnissaan monipuolisesti. Noiden testipäiviemme jälkeen olemme Kirstenin kanssa jatkaneet tulosten pohdiskelua sähköpostitse.

Yksi erikoinen käyttäytymismalli, jota Kirsten kertoi aiemmin nähneensä entisten itäblokin maiden koirissa ja nyt sitten täällä Suomessa oli sellainen, missä suojelun maalimies juoksee patukan kanssa poispäin leikkitilanteen jälkeen ja koira vapautetaan juoksemaan hänen peräänsä. Saksassa koirat juoksevat maalimiehen kiinni ja tarttuvat patukkaan. Suurin osa meidän suomalaisista koirista juoksi myös kyllä innokkaasti maalimiehen perään, mutta vain muutama saalisti patukkaa. Suurin osa rynnisti perään enemmän asenteella, että ”juokse ukko ja pysykin poissa!”. Meillä taitaa vahtikoirakulttuuri olla selvästi tavallisempaa kuin Saksassa.

Leikkiminen on kaikkiaan sellainen asia, johon tulisi tavoitteellisesti panostaa, jos tällaisia jalostustestejä haluaisi käyttää. Tuo yksi leikkipäivä kevään kennelleirillämme oli jo joillekin koiran omistajille sen verran valaiseva, että olivat oppineet jo siinä kuinka koiran kanssa leikitään. Joskus koiran leikkihalun kasvattaminen vaatii vähän enemmän hoksaavaisuutta omistajalta. Yhdessä useamman koiran perheessä junnu-uroksen leikkihalua oli saatu suuntautumaan muiden koirien sijaan omistajaan, kun tämä oli parin viikon ajan estänyt koiran leikit muiden koirien kanssa. Sitten kelpasi jo yhteisleikki omistajankin kanssa huomattavasti paremmin, mikä näkyi hyvin testipäivänä ja myös leikissä maalimiehen kanssa. Leikkiminen on taitolaji ja yhteistyötä, jota molemmat niin koira kuin omistaja voivat harjoitella.

Koirien pelkoreaktiot olivat pääasiassa hieman vaihtelevia tilanteesta riippuen. Kaikista arimmatkin tai epäluuloisimmat otoksen koirat olivat joissakin tilanteissa kuitenkin optimaalisen rohkeita. Se selittyy yleensä niin, että kun koiran rohkeus on keskimäärin tavallista, siinä ilmenee aina tilannesidonnaista vaihtelua. Tällaista koiraa pystyy yleensä opettamaan ylittämään itsensä niissäkin tilanteissa, joissa se ensin arastelee. Jos koira on läpeensä arka/ epäileväinen pelottavissa uusissa tilanteissa, sen kouluttaminen rohkeammaksi ei ole kovin realistinen tavoite ja onnistuu yleensä vain hyvin taitavilta omistajilta. Keskirohkea koira ei välttämättä periytä arkuutta, vaan perinnöllisyystekijöitä miettiessä on juurikin hyvä tarkastella sen pentuesisaruksia ja vanhempia. Pääasiassa rohkeasti, sujuvasti ja itsenäisesti eri tilanteissa ongelmat ratkaisseet koirat voivat olla jossain yksittäisessä tilanteessa vähän vaikuttuneempia ja epäilevämpiä, mutta silti ne ovat keskimääräistä rohkeampia ja toimintakykynsä hyvin säilyttäviä koiria. Toki niidenkin mahdollinen rohkeuden periyttäminen varmistuu vasta lähisuvun avulla.

Kaikki tutkitut koirat ratkaisivat pääasiassa kaikki henkilöryhmätilanteet varsin helposti ja varmasti. Hyvä sosiaalinen rohkeus ja tilannetaju ovat niiden yhteinen vahvuus. Suurin osa oli lisäksi ulkomuodon tutkimistilanteessa avoimia, ystävällisiä ja varmoja tutkittavia. Nämä ovat luonnollisesti kasvattajalle mukavia huomata ja ne tekevät elämän koiran kanssa helposti sujuvaksi.

Mukavaa oli myös huomata, että koirat, joita oli pennuista pitäen suunniteltu jalostuskoiriksi, onnistuivat jalostustarkastuksissa pääsääntöisesti varsin hyvin ja käyttäytyivät ennustettavasti. Yhden jalostukseen suunnitellun koiran käyttäytyminen oli sen verran erikoista, että sen jalostuskäyttöä alettiin empiä. Muutama vanhempi kotikoira oli pentutestien jälkeen muuttunut niin paljon, että vaikutti jo eri koiralta. Vanhemmissa pentueissa oli jonkin verran käyttäytymiseroja, mutta kaikkien sisäinen hajonta oli monissa kohdissa sen verran suuri, että niiden analysointi vaatii tarkempaa paneutumista mm. ensin saksan kieleen ja sen myötä tulkinnan vivahde-eroihin.

Huomattavasti helpompaa on tarkastella koko tutkimusotosta, eli vähän isompaa joukkoa tutkittuja, kuin pentueiden 4-6 koiran otoksia.  Tarkastelu on jonkin verran vaikeampaa myös vanhempien koirien osalta, eli JB ja ZTP testien 2-vuotiaiden koirien osalta kuin NZB:n 1-vuotiaiden koirien osalta. Sitä selittäviä tekijöitä voi olla useita: 1-vuotiaat ovat vielä primitiivisempiä, enemmän omina itsenään testitilanteissa olevia, kun taas 2-vuotiaat ovat jo vahvemmin omistajansa ”muokkaamia”, eli niissä koulutusvaikutus näkyy selvemmin tuloksissa. Toinen mahdollinen selitys on se, että 1-vuotiaille tuo leikkimiseen panostava kennelleirimme osui vielä parhaaseen oppimisvaiheeseen, ne olivat silloin vasta 10 kk ikäisiä ja yhteistyö omistajien kanssa kehittyi jo siitä ratkaisevasti. 2-vuotiaille se ei välttämättä tuonut enää juurikaan muutosta jo vakiintuneisiin yhteistyökuvioihin omistajan ja koiran välillä. Jotkut omistajat olivat kuitenkin selvästi oppineet paremmin heittäytymään leikkiin yhdessä koiransa kanssa ja nyt koira leikki selvästi vapautuneemmin myös maalimiehen kanssa.

Kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen myös rotujärjestöllemme, että sain mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni järjestää saksalaiset RZV:n jalostustestit kasvateilleni. Siitä tulee olemaan suurta hyötyä myös silloin kun etsin nartuilleni samoilla testeillä testattuja uroksia Saksasta. Se myös vahvisti erilaisten koiranpitokulttuurien, kasvatustavoitteiden ja tutkimuskäytäntöjen ymmärrystäni. Toivon, että tällainen on yhteistyö on mahdollista myös jatkossa ja haaveilen jo järjestäväni samat jalostustestaukset ensi vuonna 2018. Silloin Tallivahteja on jälleen kaksi 1-vuotiasta pentuetta ja nämä kaikki nyt testatut koirat edelleen jalostustarkastukseen hyvin sopivassa 3-4 –vuoden iässä. Tiedän, että silloin osaisimme jo valmistaa koiramme testeihin riittävän hyvin.

LOPUKSI

Tämä juttuni 2 osa julkaistiin myös Suomen Hovawart ry:n jäsenlehdessä, joka ilmestyi nyt juhannuksen alla. Se on varmasti viimeisin juttuni tuohon lehteen pitkään aikaan. Toki olin ihan omaksi iloksi alunperin tuloksia analysoinut ja juttua kirjoittanut, mutta toivoin siitä olevan iloa ja kenties ajatuksia herättävää hyötyä myös muille rotumme harrastajille. Mutta rotujärjestömme aktiiveille se on todennäköisesti ollut vain harmittavaa luettavaa, mistä seuraavassa vähän lisää.

Noin viikkoa ennen juhannusta tuli tieto Kennelliitosta, että rotujärjestömme ei ollut tälläkään hakukerralla puoltanut minua pitkään haaveilemaani ulkomuototuomarikoulutukseen. Syynkin sain lopulta rotujärjestöltä tiedoksi: olen ollut heidän mielestään liian kriittisesti ajatteleva sekä näyttelyitä kohtaan että niiden vaikutuksesta myös maamme hoffijalostamista kohtaan. Eli mielipiteitäni ja näkemyksiäni ei rotujärjestössämme lainkaan arvosteta, vaan pikemminkin juuri täysin päinvastoin.

Tulen seuraavassa blogissani kertomaan tähän taustoja, sillä erilaisten näkemysten historia alkaa yli 12 vuoden takaa. Silloin perustimme Varsinaiset Hoffit ry:n, jota rotujärjestö päätoimijoidensa johdolla vastusti suuresti. Sen kanssa kävi kuitenkin hyvin: pieni seuramme on yksi aktiivisimmista FH-seuroista maassamme yli 40 kokeen kokemuksella. Olemme tehneet paljon hyvää PR-työtä hoffien maineen eteen.
 
Samoihin aikoihin yritimme saada muotovalionarvon sääntöön muutosta, jossa FI MVA arvon saisi FH1-koulutustunnuksella. Siitäkin nousi suuri vastustus ja kalapaliikki rotujärjestömme perinteisellä keskusteluforumilla, eikä asia tietenkään edennyt. Joidenkin vuosien päästä kuitenkin Suomen Palveluskoiraliitto päätti että FH1 on avoimen luokan koulutustunnus, mistä lähtien sillä muotovalioituminen on rodussamme onnistunut. Tämänkin asia ratkesi lopulta parhain päin. Toisin on kuitenkin tämän ulkomuototuomariurani kanssa, sillä sen rotujärjestö sai nyt lopullisesti torpattua. Siinä haussahan on nimittäin ikärasistinen pykälä, että yli 50-vuotiaat eivät saa enää hakea ja täytin juuri 50 tänä kevään ko. haun jälkeen. Kirjoitan näistä siis seuraavalla kerralla vielä lisää, mutta tässä vähän etiäisiä. Nythän minulla ei ole enää mitään menetettävää, kun aiemmin oli juurikin tuo ulkomuototuomarihaku.