Urosten etsimistä ja kouluttamista

Tämän talven pentuhaaveet hävisivät kuin tuhka tuuleen Hertan jäädessä Saksan riiureissultamme tyhjäksi. Se oli jopa dramaattisen surullista, mutta optimisteina aloimme heti luoda uutta suunnitelmaa. Epäonnistumisen tiedostaminen on tietenkin oleellista ja sitä olemme myös puineet. Astutuksethan onnistuivat normaalisti ja 13.-14. juoksupäivinä, mutta jostain syystä pentuja ei sitten tullutkaan. Syitähän voi olla monia, kuten tärppipäivät olivatkin jo menneet ohitse, mutta kuuliaisena ja koulutettuna tyttönä se antoi kuitenkin uroksen astua itsensä, koska me sitä niin kovin halusimme. Tänä talvena maassamme myös koirilla oli iso flunssaepidemia, ns. kennelyskä, ja Hertallakin se oli tammikuun alkupuolella syksyllä otetusta kennelyskärokotuksesta huolimatta. Eläimet ovat näissäkin asioissa herkempiä kuin me ihmiset ja sanon aina, että nämä ovat niitä luonnonvoimia, joista ei koskaan tiedä. Useat Hertan ja Enzon pentuja odottaneet päättivät jäädä vielä niitä odottamaan.

Päätimme, että menemme Enzon luo uudelleen vasta vuoden 2019 keväällä.  Menemme Etelä-Saksaan seksilomalle vielä aiemmin kuin viimeksi, jotta aika on vielä paremmin puolellamme. Nyt olimme perillä 11. juoksupäivän iltana. Tänä kesänä vasta neljä vuotta täyttävä Hertta panostaa nyt kisauraansa emäntänsä Outin kanssa ja tavoitteena olisi vaikkapa FI MVA, IP1, JK1 ja huipputavoitteena tietenkin ensimmäinen kiinnitys KVA titteliin, eli erikoisjäljen 1-tulos. Team blondilla riittää siis hauskaa tekemistä ihan vaan kahdestaankin, ilman tulevaa pikkuherttaa tai siis Elsaa.

Käyttöjalostettujen sopivien urosten löytäminen on todellakin vaikeaa

Hertan uros Enzo löytyi toki helposti ja on kaikin tavoin edelleen mieluinen valinta. Mutta Hertan serkkutytölle Raksulle on uroksen löytäminen ollut varsin haasteellista, kun jouduimme luopumaan ensimmäisestä toiveestamme sen vuoksi, että uroksella oli käynyt jo useita saksalaisia narttuja, mutta se ei ole jostain syystä niitä astunut. Tutkin Saksan RZV:n ulkomaisista jalostustiedusteluista vastaavan henkilön kanssa pitkälti toistakymmentä minua koiran sukupuun ja tulosten perusteella kiinnostavaa urosta kunnes löytyi seuraava sopiva. Eikä minun tarvinnut edes luopua koulutettavuusnäyttöihin liittyvistä tavoitteistani: Raksun uusi sulhanen on myös kahdessa lajissa voittajaluokan palveluskoira! Suomessahan ei tällaisia jalostusuroksia enää löydy lainkaan. No muita kuin Raksun isä, eli oma Repeni. Julkaisen uroksen nimen heti kotisivuilla, kun astutuslupa on virallinen. Uros täyttää tänä vuonna 6 vuotta ja sillä on jo yhdet pennut olemassa, eli myös sukupuolivietti on kohdillaan! Raksun juoksu on kesällä, joten sitten taas toivorikkaana matkustan kohti Saksaa.

Serkusten sulhassuunnitelmien aikana olen nyt ehtinyt koluta varsin tarkkaan läpi tavoitteellisesti käyttöjalostetut saksalaiset suvut. Aika monia niistä olen jo 17 vuoden aikana ehtinyt jalostukseen käyttääkin ja Tallivahtien suvut edustavat jo yhtä lailla käyttöjalostusta kuin nämä saksalaiset. Kaikkiaan jalostushaasteet ovat tämän talven aikana avautuneet minulle pikkuisen inhorealistisemmin, mutta karaistuminen tuli varmasti jälleen tarpeeseen.

Muutamalle seuraavalle tulevalle Tallivahdin emälle vuosille 2019-2020 olen jo alkanut etsiä sopivaa urosta Ruotsista, jossa edes jossain määrin vielä harrastetaan palveluskoiralajeja ja halutaan tavoitteellisesti jalostaa käyttöhoffeja. Entisten itäblokin maiden uroksia en edelleenkään uskalla edes harkita. Niissä palveluskoirakulttuuri on vieläkin mitä sattuu ja koirien terveys- ja tulostietoihin ei voi riittävästi luottaa. Toisekseen jalostaminen vaikuttaa niissä olevan korostuneesti ulkomuotoon keskittyvää ja se on kyllä käyttöominaisuuksia ajatellen tuhon tie.

Omien urosteni koulutus jatkuu ja treeni-into vain kasvaa koekauden lähestyessä

Hoffipojat ovat siis olleet mielessäni paitsi teoriassa myös käytännössä koko talven. Repen kanssa harjoittelen erikoisjäljen esineilmaisuun tarkkuutta ja poikansa Miron kanssa sitten harjoittelemme ihan kaikkea. Nyt pojilla on jo kilpailu siitä, kumpi pääsee hommiin kanssani ja sehän on vain hyvä ja tuottaa miellyttämis- ja yhteistyöhalua. Miro täyttää nyt 10 kk ja on selvästi jo murrosiässä. Käyn sen kanssa kaksi kertaa viikossa hallitreeneissä, joissa on useita muitakin palveluskoiria ja saamme mukavasti sekä treeniapua että häiriötä. Miro on todella mukava treenattava! Sen koulutettavuus, eli keskittymis- ja oppimiskyky sekä kyky tavoitteelliseen toimintaan ovat omaa luokkaansa jo nyt näin nuorena koirana ja lisäksi sitä on helppoa motivoida sekä ruoalla että leikillä.  Samanlaista palautetta saan jatkuvasti myös sen sisaruksista ja muistakin 3-4 sukupolven Tallivahdeista, joita treenataan. Koko ajan varmuuteni lisääntyy siitä, että käyttöominaisuuksia ja koulutettavuutta voi todellakin jalostaa ja olen siinä jo onnistunut!

Oikein hyvää kevään alkua ja treeni-intoa kaikille!