Rotujärjestöjen tulee päivittää jalostuksen tavoiteohjelmat viiden vuoden välein ja tulevana viikonloppuna ehkä vahvistetaan hovawartien uusi JTO vuosille 2019-2023 rotujärjestön vuosikokouksessa. Muistan hyvin kun sitä edellistä, eli nykyistä, lueskelin ja muistan erityisesti, kuinka tarkkaan luin käyttöominaisuuksien jalostamisen kohdat, eli palveluskoirakokeisiin liittyvät tavoitteet ja panostamisen suunnitelmat. No, niissä ei ollut viimeksikään mitään uutta, lähinnä vaan esitettiin sen kummemmin jäsentelemättömiä toiveita niiden suosion kasvuun liittyen. Epämääräiset toiveet eivät yleensäkään johda mihinkään, kuten eivät tässäkään tapauksessa. Nyt on käynyt juurikin päinvastoin: viiden viimeisen vuoden aikana palveluskoirakoekäynnit ovat rodussamme vähentyneet lähes puolella (45 %), ollen viime vuonna vain 74 koekäyntiä. Se on todellakin ennätyshuono ja rodun käyttöominaisuuksia ajatellen katastrofaalinen!

Tallivahdit ovat käyttötulosten osalta maassamme rodussamme hyvin myönteinen poikkeus, josta olen ylpeä: Tallivahtien omistajat ovat säilyttäneet intonsa ja ymmärryksensä rodun arvoon ja harrastavat palveluskoirakokeita ja viime vuonnakin joka neljäs kokeissa käynyt hoffi oli Tallivahti! Ja olemme olleet yhtä aktiivisia jo vuosia! Tiedän, että olemme yhdessä saaneet hoffien käyttöarvon näkyväksi ja käyttöjalostaminen kannattaa. Tiedän sen paitsi tuloksistamme ja harrastusinnostamme, jotka ruokkivat toinen toisiaan, myös ulkopuolisten asiantuntijoiksi legitimoitujen palveluskoiraharrastajien myönteisten palautteiden kautta. Pentujani ovat suositelleet useat nimekkäät pk-harrastajat, ja tuon tuostakin saan kuulla, kuinka kasvattini saavat treeneissään ihailevia kommentteja osaavilta kouluttajilta, jos ottaisin hovawartin, ottaisin juuri tällaisen! Pitkäjänteinen panostamiseni käyttöominaisuuksiin alkaa siis tuottaa ihanasti myös tällaisia tuloksia.

Nykyisen päättyvän JTO:n aikana on käyttöominaisuuksiin panostaminen siis romahtanut ja pelko siitä kasvanut, että seuraavan JTO:n myötä myös rotumme maine terveenä rotuna uhkaa romahtaa

Tämän pelon nosti esille rotujärjestön hallituksen muutosesitys Pevisaan eli rodussa viideksi vuodeksi vahvistettuun terveysohjelmaan perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamiseksi. Esityksessä ehdotetaan lonkkarajan laskemisesta Pevisan alkumetreiltä jo vallinneesta B:stä heikommaksi ja löysiä lonkkia sallivaan suuntaan C:hen. Sehän ei ole koskaan ollut alaraja hovawart-jalostuksessa maassamme, eikä myöskään kansainvälisessä rotumme jalostuksessa, vaan alaraja on ollut koko Pevisan olemassaolon B ja myös kv-jalostuksen alaraja. Se on ollut eri rotujen vertailussa jo alun alkaen harvinaisen tiukka, mutta niinpä rotumme lonkkien tilanne on myös tämän kokoiselle isolle koiralle harvinaisen hyvä! Lonkkien terveystila on niin hyvä, että mitään populaatiogeneettistä syytä raja-arvon laskemiselle ei todellakaan ole ja päätös tehtäisiin ainoastaan muutaman ”muuten hyvänä pidetyn” koiran saamiseksi jalostukseen tai jotain kummaa geneettistä kapeikkoa ennakoiden. Tavoite voi olla myös tahallisen sensaatiohakuinen, jolloin siitä saisi hyvän jutun vaikkapa Koiramme-lehteen. Pevisan muuttaminen näistä tai mistä vain syystä on täysin liioiteltua ja turha riski, sillä jo vuosia on voinut anoa rotujärjestöltä ja Kennelliitolta poikkeuslupaa poiketa Pevisan rajoitteista. Tätä ei kuitenkaan ole rotumme kasvattajat tähän mennessäkään halunneet hyödyntää.

Itse voisin anoa käyttöjalostetulle ja erinomaisia käyttönäyttöjä tehneelle C-lonkkaiselle koiralle jalostuksen poikkeuslupaa. Sillä useita erittäin hyviä käyttönäyttöjä tehnyt koira on todennäköisimmin ollut C-lonkistaan huolimatta oireeton ja sikäli kovaan treeniin kykenevä palveluskoira. Sen sijaan en edes harkitsisi käyttää näyttelytuloksilla jalostettua C-lonkkaista näyttelykoiraa, sillä sen fyysinen kuormittaminen on ollut todennäköisesti jo sukupolvesta toiseen selvästi käyttökoiraa vähäisempää. Eikä näyttelymenestys vaadi koiralta keskittymiskykyä ja itsenäistä tavoitteellista läpivientikykyä, kuten palveluskoirakokeet. PK-kokeista ei kipeä koira yleensä pysty suoriutumaan.

Kipeä koira ei halua hypätä tottelevaisuusosiossa 1 metrin estettä hyppynoudossa. Suojelussa kipeän koiran toimintakyky loppuu viimeistään C-osassa, jossa jo keski-ikäinen aloitteleva suojelukoira on todella jo koetuksella oman fysiikkansa kanssa. Omassa lempilajissani FH:ssa kipeä koira ei pysty keskittymään vaaditusti, sillä siinä työskennellään ns. matalassa vireessä, jossa adrenaliinia on vähän ja sikäli kipukynnys on muita lajeja matalampi. Vaikka kipeä koira saisikin sen yhden onnistuneen koetuloksen vaikkapa muotovalion arvoa varten, jää se todennäköisesti sen ainoaksi, sillä koira on huomannut koesuorituksen liian vaativaksi itselleen ja sen läpivientikyky ei enää jatkossa säily. Varminta on siis jalostukseen valikoida C-lonkkaisista käyttökoiristakin koira, jolla on useita koetuloksia.

On turha syyttää pk-harrastamisen romahtamista rodussamme yleisellä harrastustrendillä

Vertailin jälleen varsinaisia palveluskoirarotuja toisiinsa viiden vuoden koekäyntien osalta. Hoffeilla se oli siis romahtanut 133 käynnistä 74, eli 45 %. Toiseksi surkein koekäyntien määrän muutos oli dobermanneilla laskua 27 %, suursnautsereilla laskua on ollut 22 %, boksereilla 20 %, rottweilereilla 11 %. Saksanpaimenkoirilla ja belgian paimenkoirilla muutokset olivat vähäisempiä ja laskua on ollut 8,5 % ja 4,6 %. Hovawartien koekäyntien romahdusta selittääkin yleistä trendiä enemmän palveluskoirakokeiden huono arvostus rodun sisällä.

Koirakoiden tulossaavutuksia pyritään valitettavan usein keskusteluissa kummallisilla heitoilla mitätöimään. Vallalla on myös yleistynyt harha-ajatus siitä, että hoffeilla ei ole olemassa tai jostain syystä edes tarvita käyttöjalostusta ja kasvattajat väittävät kirkkain silmin jalostavansa koiria niin käyttöön kuin näyttöön, vaikka koirien suvuissa vain harvalla on edes alimman luokan käyttötuloksia. Edelliset nousevat esille helposti lähes aina kaikissa forum-keskusteluissa ja myös vain alle 10 % kasvattajista panostaa itse pk-kokeisiin. Rotumme harrastajakunnassa ovat vahvistuneet selitysmallit, joiden valossa hovawart on vaikea kouluttaa ja kokeisiin mennään jos ylipäätään mennään yleensä vasta kun koira on niin vanha, että se ei enää kykene vaativiin palveluskoiraharrastuksiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikään. Vain tyhmä koira kehittyy eli oppii hitaasti, älykäs koira kehittyy ja oppii nopeasti. Oppimiskyvyn vahvistaminen on myös yksi käyttöjalostamisen tavoite palveluskoirilla. Rodun sisällä vallalla oleva hokema, että hoffi kehittyy hitaasti, kuvaa valitettavasti sitä, että rotumme palveluskoiraominaisuudet ovat heikentyneet. No onneksi palveluskoiraharrastaminen on vielä arvostettua muualla ja matkustaminen on mielestäni varsin mukavaa ja kynnys lähteä matkalle matala. Saksassa käyttöjalostetuilla hoffeilla aloitetaan koeura FH:ssa ja IPO:ssa 2-vuotiaana, 3-vuotiaana edetään sitten jo ylimpään luokkaan ja 4-vuotiaalla mestaruuskokeisiin.

Pitkänlinjan pk-harrastajana, niin itse kokeisiin osallistujana kuin niitä järjestävänä, tunnen paljon pk-rotujen kasvattajia, tiedän minkälaisista koirien näytöistä aktiiviharrastajat ovat kiinnostuneita ja mitä he vaativat uuden pentunsa ja harrastuskaverinsa suvun taustoilta. Käyttöjalostamisen kannalta oleellista tietoa on suhteellisen helppo saada myös tutkimalla kuuluisien pk-kasvattajien jalostusstrategioita ja heidän jalostusyhdistelmistään. Ja nykyäänhän tietoa saa vaivattomasti myös esimerkiksi palveluskoiraharrastamisen kotimaasta Saksasta vaikkapa tutkimalla eri rotujen kuuluisia sukuja working-dog.com saitilta.

Palveluskoiraharrastaminen tarkoittaa panostamista koko harrastuskulttuuriin niin kokeiden järjestämiseen, oman koiran treenaamiseen kuin kokeisiin osallistumiseenkin. Mikään näistä palasista ei yksistään riitä, vaan kaikki tukevat toisiaan ja harrastamisen iloa ja ymmärrystä. Oma pieni seuramme Varsinaiset Hoffit ry järjesti 7.4. ensimmäisen PK-toimitsijakurssimme, josta valmistui 12 uutta vastaavan koetoimitsijan tehtävään koulutettua harrastajaa 7 eri palveluskoirayhdistykselle. Omia jäseniämme valmistuneiden joukossa oli kolme. Laskin, että Tallivahtien omistajissa on yhteensä 10 kortillista pk-toimitsijaa. Heillä kaikilla ei ole vielä koiransa kanssa koetuloksia, mutta he pääsevät hienosti harrastukseen sisälle ja koetunnelmassa lähituntumaan, mikä on ihan parasta kokemusta omaan koeuraan valmistautuessa. Palveluskoiraharrastamiseen voi osaamista kehittää myös vallan järjestäjän roolissa, ei kaikista ihmisistä tarvitse tulla innokkaita kokeilijoita.

Pianhan se uusi koekausi taas alkaa, joten oikein hyvää kevään alkua ja nähdään kokeissa!