Viime viikon lopulla järjestettiin Hollannissa Maailman Voittaja –näyttely, eli World Dog Show, WDS. Toisen rodun kehän reunalla oli joku innokas sen rodun harrastaja laittanut videokameransa live-tilaan kuvaamaan kehän tapahtumia. Kameran vieressä istui kaksi suomalaista tunnettua näyttelyharrastajaa ja hoffikasvattajaa, jotka puhelivat kahdestaan pääasiassa omasta rodustaan, eivätkä juuri piitanneet arvostelussa olevasta rodusta. He saivat kuitenkin aikaan varsinaisen somekohun, sillä he vasiten, eli hyvin tarkoitushakuisesti, haukkuivat muita rotumme kasvattajia niin Suomesta kuin ulkomailta ja mainitsivat myös useita tunnettuja jalostuskoiria. Joku videoijan suomalainen kaveri oli sitten kuullut livelähetyksen keskustelun ja jakoi streamin aktiiviselle ja isolle facebook-forumille Koiranäyttelyt, jota seuraa yli 18 tuhatta ihmistä. Alun perin livestreamia oli katsellut tai kuunnellut sen kuvaajan facebook-seinällä vain parikymmentä hänen tuttuaan, mutta suomalaiseen näyttelyharrastajien foorumiin päädyttyään sunnuntaiaamuna kuuntelijoiden määrä räjähti nopeasti ja vain 1,5 päivän päästä sitä oltiin käynyt ihmettelemässä jo yli 3880 kertaa. Koiranäyttelyt-keskusteluryhmässä sitä sitten myös kommentoitiin vilkkaasti ja naureskeltiin, kuinka haukkujat jäivät näin kiinni ns. rysän päältä. Miksi käsittelen asiaa täällä? No siksi, että olin yksi kasvattaja, joka nimeltä mainittiin ja myös SuperRepeni haukuttiin. Ja myös siksi, että tällaisissa asioissa en vaan voi kääntää päätäni ja tarjota toista poskeani. Video on nyt bittiavaruudessa ikuisesti.

Sain viestin videosta ystävältäni, joka oli puolestaan saanut sen Koiranäyttelyt -forumilla vierailleelta ystävältään, koska siinä puhuttiin hovawarteista. En kuulu tuolle foorumille, kun samoja uutisia näkee roduittain muualtakin. Somekohua herätti varmasti paitsi sinällään aina herkullinen rysän päältä kiinnijääminen myös se, että toinen haukkujista on parhaillaan ulkomuototuomarikoulutuksessa. Sitäkin nauhalla sivuttiin, joten se tuli siksikin jännäksi lisäkäänteeksi, sillä tuomareidenhan pitäisi olla käytökseltään esimerkillisiä. Toivotaan, että asiaan myös tuomarikouluttajien taholta puututaan.   

No mitä tästä julkisesta haukkumisesta oikein ajattelen. Toisaalta on jopa imartelevaa, että he varta vasten muistivat meikäläistä jopa tuhansien kilometrien päässä ollessaan. Toivon myös, että tällainen somekohu voisi aikaansaada jotain myönteistä muutosta, vaikkapa näyttelykulttuuriin. Siellä meinaan imu toisten haukkumiseen kehän reunalla on usein todella suuri. Yleensä se kyllä kohdistuu näyttelyssä oleviin kasvattajiin ja koiriin. Mutta kun haukkuminen on keskustelun päätavoite, eikä sopivia kohteita ole näkyvissä, niin haetaan ne kyllä vaikka tuhansien kilometrienkin päästä. Tässä casessa voi hyvin myös ihmetellä miten kokeneet näyttelyharrastajat eivät huomioineet mahdollisuutta päätyä videolle, sehän on yhä suositumpaa juurikin Maailman Voittaja –näyttelyn kaltaisissa tapahtumissa. Psykologina tulee väkisinkin mieleeni, että kyseessä taisi olla ihan klassinen freudilainen lipsahdus.

Mutta ikäväähän tämä oikeasti on minullekin, etenkin siksi että luulin toisen näistä kasvattajista olevan kaverini. Luulo ei tässä asiassa ollut selvästikään tiedon väärti. Tämän somekohun seurauksena olenkin poistanut hänet ja joitakin muita ihmisiä facebook -kavereistani. Heidän motiivinsa seurata elämääni vaikuttaa nyt tämän somevalaistumisen pohjalta liian negatiiviselta.   

Saattaahan se olla, että sunnuntaiaamuna tulin heidän mieleensä siksi, että kennelilläni ja etenkin Repelläni oli hieno menestys Elonäyttelyssä. Pitiköhän se mitätöidä mielestä haukkumalla? Yksi seuraus tästä on tietenkin myös se, että tämän tulevan näyttelytuomarin arvosteluihin en tule koskaan koiriani viemään. Kyllä minun on nyt mahdotonta luottaa hänen objektiivisuuteensa. Toivottavasti hän ei tule saamaan rotujärjestössämme valtaa vaikkapa jalostustoimikunnassa. Nyt hän oli valitettavasti yhtenä arvioitsijana mukana Repen ja Kapun jalostustarkastuksissa. Kapun isän saksalainen kennel piti ehkä juuri siksi haukkua. Se on myös aktiivisin ja suurin käyttöhoffeja jalostava kennel koko maailmassa ja siksi jo ko. henkilölle varmasti punainen vaate.

LOPUKSI sitten lyhyesti syitä miksi kasvattaminen on edelleen mielestäni mielekästä

Nautin siitä, että näen selvästi etenkin käyttöominaisuuksien jalostumisen kasvateissani. Sillä innolla jälleen matkustimme Saksaan mieheni kanssa Repeni tyttöä naapurin Raksua astuttamaan upealla saksalaisella IP3 FH2 IPO-FH käyttönäytöillä varustetulla Dakotalla. Toivottavasti N-pentumme saavat paljon molempien sukujensa käyttövahvuuksia! Ulkomuodon jalostamisessa minulle riittää se, että kasvattini ovat rodunomaisia ja innokkaammat näyttelyharrastajat voivat saada niistä jopa muotovalioita. Rodunomaisessa ulkomuodossakin menen rakenne edellä ja siinä on valitettavasti usein eri tavoitteet käyttö- ja näyttelyjalostuksessa. Näyttelyjalostuksessa etuosan ryhdikkyyden tavoittelu tekee helposti koirista etuosan kulmauksistaan liian avoimia, jolloin hypyissä tärkeät iskunvaimentimina toimivat nivelten kulmaukset ovat liian pienet. Toinen ikävä ylijalostumisen seuraus näyttelykasvattamisen osalta on takaosan liian suuret kulmaukset. Näin edestä suora ja takaa ylikulmautunut koira onkin sitten rakenteeltaan epätasapainossa ja sellaisen rakenteen kestävyys ei riitä esim. usein hyvin pitkäikäisiin palveluskoirien koeuriin virkakoirista puhumattakaan. Elonäyttelyn kokenut puolalainen tuomari puheli minulle kasvattajaryhmäämme palkitessaan, että hän on arvostellut hovawarteja eri maissa ja pitää niitä upeina koirina, mutta valitettavasti kaikkilla ne ovat takaa ahtaita. Siinä en hoksannut vieraalla kielellä vastata muuta kuin, että "oh yes that is very typical". Jälkiviisaana tuli mieleeni, että minun olisi pitänyt sanoa, että hovawart on ensisijaisesti palvelus- ja vahtikoira, jolla voi myös harrastaa näyttelyitä. Kaikista huvittavinta omassa rodussani on mielestäni hännän asennon jalostaminen ja häntätuomarin osuessa kohdalle nauran aina, että jalostan koiraa, en häntää. Ja itsevarmuus ja voimakkuus näkyvät hoffeillakin hyvin hännänkannossa, mitä uljaammin häntä on ylhäällä, sen vahvempi olo on koiralla!

Ällikkämies Miro aloitti jopa isäänsä paremmin näyttelyuransa ja voitti Elonäyttelyssä heti ensimmäisen sertifikaattinsa. Olemme aloittamassa teinipojan kanssa parin viikon päästä myös yhteistä käyttökoirauraamme palveluskoirajäljellä rotumme pk-mestaruuskokeessa. Eräs pitkänlinjan pk-harrastuskaverini kysyi minulta, että onko Miro jo valmis pk-kokeisiin? Vastasin, että eipä tietenkään vasta 15 kk täyttävä koirapoika voi mitenkään valmis olla. Meikäläinenkään ei taida olla valmis koskaan. Ja valmiimpiahan meidän tartteekin olla vasta ylimmässä luokassa, jossa tulospisteillä on jotain todellista merkitystäkin. Mutta hyvin onnistuessamme, voimme nytkin Ällikän kanssa saada hyväksytyn tuloksen. Osallistumme enemmänkin kannatuksen vuoksi ja siksi että meillä on nyt myös kotikenttäetu, kun oma seuramme Turun Käyttökoirakerho vastaa järjestelyistä. Riskillä siis mennään, mutta elämässähän ei ole varmaa muuta kuin se, että joskus se päättyy.