2018 FHRM hopeamitalisti C.I.B FI KVA POHJ MVA FI & SE & NO MVA HeJW-11 JK3 FH2 TK1 BH Tallivahdin Freiberufler

Koepäivän jutussa kerroin jo Surunkylän jännittävästä koiraurheilupäivästämme. Totesin siinä myös, että Repenikin oli pikkuisen turhan vallaton vaari. Vaari arvonimen se sai vain 10 päivää ennen koetta, kun sen tytär, naapurin Raksu, sai 9 ihanaa pentua meillä kotonamme. No Repe ei paljon pennuista perusta, sietää toki niitä oikein hyvin ja tykkääkin kun ne ovat lähes luovutusikäisiä, mutta vahtihommissa sen on pitänyt sen jälkeen ahkeroida entistä enemmän, kun laumamme arvo kasvoi. Meikäläisen elämään ja ajankäyttöön pentuset aina toki vaikuttavat enemmän, mikä heijastuu koko laumaamme niin, että isot koiramme pääsevät tavallistakin enemmän toteuttamaan itseään ja villiintyvät.

Kokeessa Repe lähti hyvin harkitsevasti ja normaalia rauhallisemmin paalulta ja jäljen alkuosassa se oli selvästi vähän käsijarru päällä. Se kuitenkin jäljesti lähes normaalilla tarkkuudella ja ilmaisi myös hyvin varmasti ja nopeasti kaikki esineet. Mutta esineistä tuli jälleen meidän suurin heikkoutemme: se ajautui kaikkien esineiden päälle niin pahasti, että pitkään kaiveltuani en yhtä edes löytänyt kun vasta Repen noustua ylös. Siitä esineestä tuli sitten 0 pistettä ja muista 6/7 vain tyydyttävät pisteet, jolloin suunnilleen taas se 10 pistettä jäi puuttumaan esineistä. Nyt kun en ole kahteen vuoteen treenannut Repen kanssa tottelevaisuutta, koska emme enää ole kokeilleet PAJÄ:ssä, niin kaikenlaiset tällaiset kuuliaisuusvirheet ovat valitettavasti lisääntyneet. Mutta vielä täytyy yrittää kehittää jotain uutta haastetta yhteistyöhömme, ettei vaari vallan villiinny, vaikkapa opettaa se ilmaisemaan seisomalla, niin minun on helpompaa löytää esineet. Nyt siis FH2-tulos ja FHRM-hopea voitettiin pisteillä 77/100.

Täytyy kuitenkin todeta, että kaikki hyvä päättyy aikanaan ja ensi vuosi on näillä näkymin Repen viimeinen ja sen kahdeksas käyttökoevuosi, sillä kesällä Repe täyttää jo 9 vuotta. Yhteisen uramme päättämiseen on monta hyvää syytä, joista yksi on se, että aloitin jo vähän äkkilähdöllä Repen pojan Miron kanssa koeuran. Pakkohan se oli, kun toinen kotiseurani TKK järjesti rotumme kansallisen mestaruuskokeen Raision Haunisissa vain 9 km päässä kotoani. Eihän sitä voinut tietenkään missata. Kun Ällikkämieheni kanssa olimme jo BH:n tehneet, hypyt olivat hyvässä vaiheessa ja paikallaolo varmaa, niin ei muuta kuin kokeeseen. Rohkea rokan syö ja niin Miro sai hyvän JK1 koularin vasta juuri 15 kk täyttäneenä, mikä on meikäläisellekin nuorin koira, jonka kanssa olen edes kokeillut saatikka tulokseen päässeet. Alaikäraja 1-luokkaan osallistumisessa on kansallisissa lajeissa nimittäin 14 kk.  

Tämä FH2-koulutustunnus oli Repen 19. käyttökoetulos ja 16. voittajaluokan tulos ja kyllä siihen 20 asti ainakin tarttee yhteisiä koeseikkailuita jatkaa. Meikäläiselle se oli 39. jälkikoetulos neljän hoffini, Abban, Sissin, Repen ja Miron kanssa. Käyttökoeharrastamisessa voi olla monenlaisia hyviä tavoitteita, mutta tulos kokeesta on aina yhtä arvokas asia. Hovawart on ollut palveluskoira jo ensimmäisestä rotukantakirjasta vuodesta 1922 alkaen ja ainoa tapa säilyttää rodun käyttöominaisuudet on vaalia käyttökoeharrastamista. Ilman käyttöominaisuuksia hovawart ei ole hovawart. Eiköhän panosteta jatkossa vielä enemmän ihanaan rotuumme ja hurahdetaan joukolla palveluskoiraharrastamiseen!

Treeni-intoa kaikille ja hyvää joulun odotusta!

terveisin Minna Tapojärvi ja Repe-vaari