Nyt ovat pikku-G:t jo seitsemän viikon ikäisiä ja ovat jo kolmen viikon ajan ulkoilleet kovin vaihtelevien kelien mukaisesti. Hyvällä kelillä pääsevät pentuaitaukseen jo useammaksi tunniksi kerrallaan monta kertaa päivässä. Tosin sateita ja kylmää (n. 10 C) on sen verran ollut, että täytyy seurata etteivät kylmety. Alussa 4 viikon ikäisinä ne ulkoilivat vain vähän matkaa kynnykseltä kivetykselle. 5-viikkoisina juoksivat jo 30 m päähän nurmikolle tarpeilleen ja osasivat muutenkin seurata jo pitkin pihaa. Kun Mango-emo kotiutui pentujen ollessa kuusi viikkoa, pentujen hallittavuus parani: nyt ne saa mm. hyvin jo kutsusta sisään. Ulosmeno onkin tapahtunut alusta asti ihan rynnäköllä. Viiden viikon ikään mennessä kaikille oli jo mahdollinen kotikin näköpiirissä, eli sikäli kasvattajankin olo oli taas huolettomampi. Saksasta saapuivat loput rekisteröintiin vaadittavat isäkoiran paperit, joita en ollut hoksannut tavatessamme pyytää. Sirutukset ja eläinlääkärin tarkastus olivat 6 ja puolen viikon iässä. Tallivahdin käsikirjat ovat kansioihin kopioituina ja Palveluskoiraliitosta luvattiin lähettää lajiesittelyitä ja jäljelle jääneitä lehtiä uusille omistajille jaettavaksi. Rekisteripaperitkin ehtivät toivottavasti saapua vielä ennen luovutuksia.

Mangon kotiuduttua omat koirani ovat alkaneet seurustella innokkaasti pentujen kanssa. Etenkin Repe 10 kk leikkii aivan haltioituneena pikkuserkkujensa kanssa. Sissi toimittaa emon virkaa ja ojentaa pentusia tarvittaessa. Abba-isotäti katselee mielellään vaan kauempaa. Aika hauskasti vaikuttaa siltä, että pienet merkkaritytöt ovat muita selvästi enemmän kiinnostuneita Abbasta, joka on myöskin merkkari. Liekö niillä jo jonkinlainen käsitys omasta ulkonäöstään? Mango on toki vieraillut pentujensa luona poismuuton jälkeenkin lähes päivittäin ja imettikin vielä yli 7 viikon ikäisiäkin. Mangon mukana vierailulla on käynyt bestiksensä Ranya-russelinarttu. Pentuset ovat siis jo aloittaneet sosiaalistumisharjoitukset myös vieraiden aikuisten koirien kanssa. Nyt loppuajan meikäläinen vaan nautiskelee nuppusten seurasta ja lataa pentuenergiaa vielä tämän viimeisen yhteisen viikon ajan – IHANAA!

Kuvasarjassa taas pieni tarina 4 viikon ja 6 päivän ikäisten pikkupentujen elämästä.

Mahtivahdin hallinnan hankaluudet

Hovawarthan on pihavahti ja palveluskoira. Se yhdistelmä näkyy paitsi ihanan uljaana presensinä myös erilaisina mahtivahdin ominaisuuksina, mikä usein tuottaa haasteita koulutukseen. Hoffi itsenäisenä ajattelijana ja toimijana osaa hyvin hyödyntää kaikenlaiset vapausasteet ja dominanssia omaavana ottaa sujuvasti ohjat tassuihinsa kun ohjaajan pasmat menevät sekaisin. Tyypillisesti siinä samalla ohjaajan otteellisuus ja tilanteen hallinta heikkenevät sitten entisestään... Näinhän toki voi käydä muidenkin koirien kanssa, mutta hoffin kanssa näin käy varmemmin.

Tämä hallinnan hankaluus –ajatus tuli taas mieleeni, kun ystäväni soitti minulle ja juttelimme niitä näitä koiraharrastamisesta. Hän hurahti nuoren noutajanarttunsa kanssa viime kesänä erikoisjälkeen ja oli myös jälkikurssillani. He edistyivät hienosti ja koira on hyvin lahjakas. Talvella hän oli innokkaana koiraharrastajana sitten mennyt mukaan myös pelastuskoiratoimintaan. Hän kertoi kuitenkin jo lopettaneensa sen, koska siinä koiran hallinta oli olematonta. Kun koira oli oppinut ryntäilemään nakkien toivossa maalimieheltä toiselle, sen ohjattavuus ja yhteistyö emännän kanssa loppuivat tykkänään. Tämä hallinnan vaikeus siirtyi sitten muihinkin elämän tilanteisiin ja mm. jäljellä koiran työskentelyyn keskittyminen heikkeni.

Monissa palveluskoirayhdistyksissä on vietikkäiden palveluskoirien hallinnan hankaluus yleisesti tiedostettua. Se näkyy vaikkapa niin, että joissakin kilpailuihin panostavissa yhdistyksissä hakutreeneihin pääsee vasta BH-kokeen suorittamisen jälkeen. Eli vasta kun hallinta ja yhteistyö ohjaajan kanssa on riittävän hyvää, lähdetään juoksentelemaan metsään vapaana.

Muutama vuosi sitten Palveluskoirat -lehdessä esiteltiin silloinen vuoden palveluskoira malinoisuros Mecberger Chortoryiski ”Helge” ja ohjaajansa Mia Skogster. Juttu oli oikein opettavainen ja valaiseva. Mia kertoi Helgestä mm. että sillä on paljon dominanssia, minkä vuoksi sen kanssa aloitettiin suojelussa vapaat liikkeet vasta kun tottelevaisuus ja hallinta oli varmaa. Näin koira oli ohjattavissa koko ajan, eikä se saanut liikaa vapausasteita ja vahvistusta omaan vaikutusvaltaansa. Koirakkohan on maailmanmestari lajissaan ja Skogster ilmeisesti täysiverinen koira-alan ammattilainen, joka asuu nykyään Etelä-Saksassa.

Kasvattajalle nämä hallinnan hankaluus –kysymykset ovat tavallisia ja siksikin olen niihin joutunut etsimään ja miettimään erilaisia ratkaisuja. Yksi hyväksi ja ennaltaehkäiseväksi osoittautunut ratkaisu on ollut tuo kotisivuillani oleva omistajaprofilointi, jonka mukaan kehotan tätä rotua suunnittelevia itseään tutkiskelemaan. Nämä kriteerit täyttävillä pennunostajilla hallinnan hankaluudet ovat olleet varsin vähäisiä. Silti jossain koiran kehitysvaiheessa aina jotain ongelmaa kuitenkin tulee esille ja kysymyksiksi asti kasvattajalle. Hoffeista on jo joitakin hyviä ja kuvaavia artikkelijakin mm. viimeisessä Palveluskoirat- lehdessä (4/2011) oli hyvää rotuesittelyä runsaasti harrastajien näkökulmasta. Koulutustarinoistakin saa usein itselleen hyvää osviittaa hallinnan harjoitteluun.

Aikani näitä kaikenlaisia asioita jäsenneltyäni olen päätynyt esim. siihen, että suosittelen kaikille pentujeni ostajille pentukurssille menemistä heti rokotusten jälkeen. Ennen aikuistumista, mahdollista murrosikää ja sukupuoli-identiteetin vahvistumista olisi hyvä saada perushallinta ja yhteistyö hyvälle pohjalle. Palveluskoiraharrastamisesta kiinnostuneita ohjaan liittymään paikalliseen aktiiviseen palveluskoirayhdistykseen ja aloittamaan harrastaminen jäljestä. Sitten kun jäljellä on edistynyt liki koevalmiiksi voi toisena lajina aloitella vaikkapa hakua. Jälkityöskentelyssä yhteistyö ja kontakti ohjaajaan vahvistuvat kuin itsestään ja sen jälkeen myös esim. vapaana tapahtuvaan suorittamiseen perustuvassa haussa hallinta ja edistyminen on helpompaa. Luonnollisesti koiran luonne tulee soveltua myös hakuun. Jälkeen se hoffeilla usein sopii varsin hyvin ja niillä on luonnostaan erittäin hyvä hajuaisti. Mikäli harrastelee vain omaksi ilokseen, ilman koetavoitteita tai hallinnan kehittymisen tarpeita, on tietenkin ihan sama minkä lajin valitsee. Toivottavasti laji on kuitenkin omalle koiralle sopiva, ohjaajahan älykkäämpänä voi sitten paremmin joustaa ja sopeutua eri lajien vaatimuksiin. Onnistunutta hallintaa ja mukavaa yhteistyötä kaikille lukijoille - kuulumisiin!