Olen lanseerannut sanonnan hoffin HAUskaa, jolla haluan kuvata laajemminkin elämääni koirieni kanssa. Se pääasiassa onkin varsin hauskaa ja täynnä paitsi puhdasta elämän iloa myös monenlaista tavoitteellista onnistumista. Koiraharrastaminen tuottaa monenlaisia hauskuuksia, joista osan saan kokea itse, osan myötäelän toisten kokemusten kautta ja osa hauskuuksista selviää vaikkapa erilaisten jalostuksellisten tilannekatsausten kautta.

Itse koetut HAUskuudet lähimenneisyydestäni

Tämä vuosi on ollut varsinainen koiranvuosi omassa ajanlaskussani. Olen edelleen treenannut kahta koiraa koetavoittein, mikä on ollut tilanteeni jo viimeiset 13 vuotta. Tänä vuonna olemme kultapoikieni kanssa kokeilleet palveluskoirakokeissa yhteensä viisi kertaa ja kolme niistä on johtanut tulokseen, mikä on omassa harrastamishistoriassani ihan kelvollinen tulosprosentti. Meikäläisen koekynnyshän on hyvin matala ja voisin hyvin käydä kokeissa vaikka joka viikonloppu, sillä nautin siitä niin paljon. Se on ilman muuta yksi syy siihen miksi hakeuduin palveluskoirakoetuomarikoulutukseenkin. Matkastani tuomariksi on nyt ehkä kolmannes suoritettuna: 6 koulutuspäivää ja reilut 10 harjoitusarvostelua kolmen eri tuomarin BH-kokeessa. Nyt lokakuussa meillä oli kaksi kahden päivän opiskeluviikonloppua, joissa keskityimme palveluskoirakokeiden tottelevaisuusosion arvostelemiseen. Perehdyimme koeohjeisiin ja harjoittelimme koirakoiden suoritusten arvostelua ensin kansainvälisen palveluskoirasivuston www.working-dog.com videoiden avulla ja sitten myös oikeiden koirakoiden kanssa koulutuskentällä. Tuntumani tuomarointiin vahvistui päivä päivältä ja arviointiskaalan käyttökokemustakin kertyi sopivasti kyläkokeista MM-tason suorituksiin asti. Meillähän oli myös harjoituskoirakkoina niin SM kuin eri rotujen MM-tason kisoissa kokeilleita koiraharrastajia kuin ensimmäiseen kokeeseensa tähtääviä. Sanoinkin heidän panostaan arvostaen, että kaikki harrastajat kasvattavat tuomarin, kuten koko kylä kasvattaa lapsen.

Seuraavana minun pitää tehdä tottelevaisuusosion harjoitusarvosteluita viidelle eri tuomarille, käydä ylituomarikurssit niin SKL:n peruskurssi kuin SPKL:n kurssi. Ne olisi hyvä suorittaa jo keväällä ja alkukaudesta alta pois ennen seuraava jälkikokeen lajikurssia, joka toivottavasti järjestetään ensi vuoden aikana. Sitten tulee siihen liittyvät harjoittelut ja lopuksi sitten tuomarikolleegio, jonka läpäiseminen johtaa tuomarioikeuksiin. Jo tässä vaiheessa koulutusta voin kyllä todeta matkan olleen antoisa. Ymmärrykseni palveluskoiran vietikkyyden, teknisen osaamisen ja ohjattavuuden merkityksestä hyvän suorituksen tekijöinä on vahvistunut. Kokeessa onnistumiseen tarvitaan sopivassa suhteessa niitä kaikkia. Harmonisessa ja varmassa suorituksessa ne vaikuttavat kaikki yhtä vahvasti. Palveluskoirakokeiden arvostelua on yritetty yhdenmukaistaa jo vuosikymmeniä ja viimeisimmät tottelevaisuusarvostelun muutokset tulivat voimaan tämän vuoden alussa. Suomessa noudatetaan kansainvälisiä FCI:n koeohjeita tottelevaisuudessa ja näin se on vakio paitsi kansainvälisissä myös kansallisissa lajeissamme. Yksi lempiheittoni onkin, että tottelevaisuusosio on pk-kokeiden helpoin osio, sillä se on ainoa vakioitu suoritusosuus, jonka voi siis opetella suoritusvarmaksi jo etukäteen. Kaikki muut osiot sisältävät useita ns. väliintulevia muuttujia, kuten erilaisia olosuhdetekijöitä. Hovawart on minulle sopiva rotu kyllä siinäkin mielessä, että se on paitsi sään myös muiden olosuhteiden suhteen varsin kestävä rotu. Sitä ei tarvitse erikseen totutella kaikenlaisten häiriöiden sietämiseen, kuten monia paimenkoiria täytyy, vaan hoffin kanssa voi hyvin mennä uuteen tilanteeseen ja ympäristöön ja luottaa, että se toimii sielläkin, kuten olemme sopineet ja harjoitelleet. Hoffi on laiskalle treenaajalle ja silti innokkaalle kokeilijalle juurikin sopiva rotu.

Tuomarikurssi on jo tähän mennessä myös tarkentanut lisää ajatustani koiran luonteen ja koulutettavuuden jalostamisen kriteereistä. Aiemminhan näkökulmani muodostui pääasiassa koirien kouluttamisen kautta. Arviointityöskentely sparraa ajattelun vielä strategisemmalle tasolle. Eri tasoisen onnistumisen tunnistaminen ja erilaisten virheiden pistevähennysten ymmärtäminen jäsentyy pikkuhiljaa teoreettiseksi kokonaisuudeksi. Koen, että olen oppinut uudenlaisen tavan ajatella ja nähdä tätä minulle rakasta harrastusta. Tuomarioikeuksien saaminen on mahdollista todennäköisimmin vasta vuonna 2021, sillä sen verran monta mutkaa tällä matkalla vielä on ja ne eivät ole läheskään kaikki omissa käsissäni. Mutta toivottavasti pääsen tällä matkallani tavoitteeseen asti, sillä sen jälkeen voisin jopa moninkertaistaa koekäyntini nykyisestä. Yhden koiran kanssa olen käynyt monesti jopa viidessä kokeessa vuosittain. Kahden koiran kanssa sen voi lähes tuplata, mutta jos olisin lisäksi vielä tuomari, tulisi HAUskaa harrastustoimintaa ehkä vielä parin koiran verran lisää vuosittain.

Toisen kokemissa HAUskuuksissa myötäeläminen

Tämä on varmasti yksi HAUskimmista asioista, joita kasvattamisen harrastus minulle tuo. Nautin suunnattomasti kuulla juttuja kasvattieni kouluttamisesta ja seikkailuista. Ensimmäiset viidennen sukupolven Tallivahtien, eli O-pentujemme, omistajat ovat poikkeuksellisen aktiivisia harrastajia jo nyt, vaikka pikkuO:t ovat vasta 5 kk ikäisiä. Heissähän on useampi muissa pk-roduissa jo harrastusmeriittejä saavuttaneita konkareita, jotka ovat nyt täysin rinnoin hurahtaneet harrastamiseen hoffinsa kanssa. Mukana on myös koiraharrastusurallaan alkutaipaleella olevia, mutta hyvin innokkaasti kaikenlaiseen mukaan heittäytyviä henkilöitä. Peräti 7/9 pikkuO:ta on tulossa ensi viikonlopun syyskauden kennelleirillemme. Se taitaa olla pentuekohtainen osallistumisennätyksemme! O-tiimi on kyllä jo nyt vahvistanut Tallivahdin tiimiä. Tavallista toki on, että koulutuspainotteisille kennelleirillemme osallistuminen on aktiivisinta nuorten koirien omistajien osalta ja tälle leirille on tulossa yhteensä 19 Tallivahtia I, J, K, L, M, N ja O-pentueistamme ja 5-vuotias O-pentujen Hertta-emä, eli Tallivahdin Irrlicht, on leirimme vanhin koira.

Kennelleirimme on jo useana vuonna painottunut kansainvälisiin palveluskoiralajeihin erikoisjälkeen, IFH, ja suojeluun, IGP. Ne ovat olleet jo vuosia palveluskoiraharrastamisen kasvulajeja maassamme yleisemminkin. Erikoisjäljellä Tallivahdit ovat jo kuuluja hyvistä jälkiominaisuuksistaan. Hovawarteja on jalostettu suojelukokeen avulla jo 100 vuotta. Olen tavoitteellisesti hakenut jokaiseen kasvattamaani koirasukupolveen suoritustehoa saksalaisista suojelujalostetuista suvuista. Ensi vuodeksi olemme suunnitelleet läpimurtoa myös suojeluharrastamisessa ja toivottavasti saman tien useamman Tallivahdin voimin. Se olisi todella upea päänavaus meille kaikille ja mahdollisuus vahvistaa myös kansainvälistä yhteistyötämme entisestään. Harrastuspiireissäni on useita eri rotujen MM-kisoissa seikkailevia IFH ja IGP-koiraharrastajia ja ne seikkailut kyllä houkuttaisivat meikäläistäkin, vaikka ihan vain kasvattajana huoltojoukoissa. Toki Miron kanssa kv-tasolla kisaaminenkin kyllä houkuttaa. Alkukesään on jo tähän etiäisenä suunnitteilla kennelleiri, jonka kouluttajat ovat saksalaisia aktiivisia rotumme pk-harrastajia.

Koiraharrastamisen HAUskuuksia tilastojen valossa

Neljännen polven nuoria Tallivahteja I, J, K, L ja M-pentueissa on nyt luustokuvattu yhteensä 16/36 ja kaikilla on ollut terveet lonkat A tai B. Hoffithan ovat luustoltaan tunnetusti erittäin terveitä muutenkin ja kaikki kyynäristään kuvatut Tallivahdit ovat olleet terveitä ED-0. Vuosina 2014-2019 on kyynärkuvattu yhteensä 360 hoffia, joista Kennelliiton Koiranetissä vain yhdellä ei ollut 0-tulosta kyynärissä. Se on hyvin harvinaista isojen käyttörotujenkin joukossa, saatikka muiden isojen kuin myös pienempienkin rotujen keskuudessa. Saksassa ei hoffeja edes yleensä kuvata kyynäristä, sillä niin terveitä ne ovat. Meillä kyynärkuvat otetaan yleensä lonkkakuvien kylkiäisinä. Kyynärvaivat ovat ehkä suurin käyttökoiran uran estävä perinnöllinen vika. Nykyään olen kannustanut kasvattieni omistajia kuvaamaan myös koiriensa selät virallisesti ja varsin moni nuoren harrastuskoiran omistaja on näin ilokseni tehnytkin. Yleensä hoffien selkäkuvien kohdalla eläinlääkärit viimeistään jo huokailevat sitä, että kunpa kaikilla roduilla olisi yhtä terveet selät.

Monet Tallivahdin omistajista ovatkin vaihtaneet jostain muusta pk-rodusta hoffiin yhtenä perusteenaan saada itselleen terveempi harrastuskaveri. Hoffit ovat edelleen varsin perusterve rotu. Luuston osalta uhkakuvat kyllä tulevat valitettavasti lisääntymään, sillä rotujärjestömme on jostain syystä päättänyt heikentää PEVISAn lonkkatulosvaatimusta B:n alarajasta C:hen. Tallivahtien kohdalla muutosta ei tule tapahtumaan, sillä käytän jatkossakin mielelläni ulkomaisia käyttöjalostettuja uroksia ja kansainvälisissä jalostuskriteereissä alaraja tulee säilymään B:ssä. Eikä kenenkään kasvattajan välttämättä tarvitse käyttää yhtään C-lonkkaista koiraa jalostukseen, koska valinnanvaraa A- ja B-lonkkaisissa rodussamme hyvin piisaa.

Tuorein Hovawartti-lehti on kuulemma jo tänään tupsahtanut ainakin Uudellamaalla postilaatikoihin. Sain jo kuulla siinä olleen jalostustoimikunnan vastaavan henkilön kirjoittaman jutun herättäneen ihmetystä ja myös huolta. En malttanut odottaa lehteä, kun olen huomenna taas lähdössä parin päivän työmatkallekin, ja pyysin jutun kuvatiedostoina itselleni saman tien jo luettavaksi. Ja olihan se surullista luettavaa ja varmasti tulee vielä entisestään vähentämään rotumme harrastajien intoa pk-harrastamiseen. Jutussa oli useita löysiä heittoja ja yksittäistapauksista tehtyjä yleistyksiä, joiden tarkoitus oli selvästikin vain pelotella ja lietsoa uhkakuvia sekä herättää vastustusta etenkin suojeluharrastamiseen. Kokeneet koiraharrastajat tunnistavat yleensä nuo lietsomiset ja epärealistiset maalailut lukemastaan, mutta kokemattomia ne voivat kyllä oikeastikin säikäyttää. Se varmasti tulee heijastumaan myös muiden pk-lajien harrastamiseen jälleen niin, että niiden suosio rodussamme laskee. Veikkaan, että tällaiset ulostulot rotumme vaikuttajilta tulevat entisestään jakamaan myös harrastajakuntaa harrastusten mukaisiin kuppikuntiin.

Suojeluhan on myös meidän rodussamme selvästi kasvava pk-harrastus ja sen pariin hakeutuu pääasiassa jo muissa lajeissa kokeilleita harrastajia. On varsin harvinaista, että se on pk-harrastajan ensimmäinen laji, jossa tämä kokeilee. Sen sijaan on tavallista, että kun siihen kerran hurahtaa, se sitten vie mennessään. Ja näin pk-koirien kasvattajana ja suojeluharrastamista ja -kokeita seuranneena tiedostan, että se on pk-lajeista jalostusta tukevana käyttökokeena varmasti arvokkain. Niin ja kaikissa palveluskoirakokeissahan suoritetaan maassamme tosiaan FCI:n kansainvälisten sääntöjen mukainen tottelevaisuusosio ja se arvostellaan myös joka lajissa samalla tavalla. Täällä rannikolla ja Ruuhka-Suomessa alkaa myös metsäalueet olla niin ruuhkaisia ja pienikokoisia, että etenkin kansallisten lajiemme maasto-osuuksiin, kuten palveluskoirajälkeen ja viestiin, on jo vaikea löytää riittävän suuria ja koekäyttöön sopivia metsäalueita. Meillä on sen sijaan paljon hyviä treenihalleja, joilla saadaan koiraharrastamisesta ympärivuotista ja näin suojelukokeen osia B, tottelevaisuus, ja C, suojelu voidaan harrastaa meilläkin jo yhtä paljon kuin lämpimämmissä maissa. Ja sekä maastojen vähyys että halliharjoittelumahdollisuuksien paraneminen ovat varmasti osaltaan myös lisänneet pk-harrastajien harrastusinnon suuntautumista suojeluun. Ainoa kehityksen jarru on vielä osaavien maalimiesten vähyys, joka on johtanut tietenkin myös siihen, että maalimiehet saavat valita itselleen sopivimmat koirakot yhteistyöhön. Toivottavasti harrastamisen kasvu pikkuhiljaa lisäisi myös maalimiesten määrää.

Omassa koiraharrastamisessani olen onneksi jo niin pitkällä, että arvostuksen kohteeni ovat kristallisoituneet, eikä minun oikeastaan tarvitse edes tehdä jalostuskriteereissäni enää mitään kompromisseja. Erinomaista jalostusmateriaalia riittää lähitulevaisuuden jalostuskoirissa, neljännen sukupolven kasvateissani, runsaasti ja viides sukupolvi on jo alkanut lupaavasti lunastaa odotuksiani jo pennusta pitäen. Ilman aktiivisia ja mukavia harrastuskavereita sekä kasvattien omistajia ei kuitenkaan mikään tavoite onnistuisi – KIITOS teille kaikille ja jatketaan yhdessä innokkaasti valitsemallamme tiellä!