23.07.2020

Koronapennut ja kyttvaliokellot

Tämä vuosi on ollut aivan ihmeellinen ja todellakin ikimuistoinen. Juuri ennen maailmanmenon mullistanutta koronavirusta ehtivät syntyä ja Tallivahdin P-pennut, joiden emän HeJW-16 BH Tallivahdin Journalistin käväisin astuttamassa jouluna Etelä-Saksassa. Juuri ennen koronaan liittyviä matkustusrajoituksia ehdittiin vielä astuttaa BH Tallivahdin Löwin, eli Lukukoira Likka Länsi-Ruotsissa. P-pentujen luovutus osui pääsiäiseen, jolloin Uusimaa oli eristetty koronan vuoksi. Yksi Uudellemaalle myyty pentu pääsi kuitenkin emännän työmatkan kylkiäisenä muuttamaan uuteen kotiinsa, mutta kyllä sitäkin ehdittiin jo vähän jännittää. Q-pennut syntyivät Likan kahden omistajan, Milin ja Varpun, hoiviin Maskun keskustaan huhtikuun lopulla eli koronan ollessa ehkä pahimmillaan maassamme. Mutta jo toukokuun lopulla koronaan liittyviä rajoituksia alettiin aktiivisesti purkaa ja pentujen sosiaalistaminen ja uusien omistajien vierailut sujuivat jo suunnilleen normaalisti kesäkuussa.

Tämä vuosi jää kennelimme historiaan myös siksi, että 3-vuotias sijoitusnarttuni Vinna, Tallivahdin Meerschaum, vaihtoi kotia 9.5. ja kaikkien yllätykseksi synnytti yhdeksän pentua vain kolmen viikon päästä kodinvaihdosta, 30.-31.5. Pentujen isä oli Vinnan edellisen omistajan belgianpaimenkoira tervueren uros Roihu ja näin saman perheen koirat saivatkin varmasti todellisia rakkauden hedelmiä. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja kesäkuun ensimmäisinä päivinä meillä oli myös Tallivahdin kennelleiri, joka oli ensimmäistä kertaa nelipäivänen. Näin pitkä siitä syystä, että meidän piti saada leirillemme kouluttajiksi O-pentujemme saksalaisen isän omistajat, jotka ovat taitavia hovawart-harrastajia niin suojelussa kuin erikoisjäljellä. Korona kuitenkin esti heidän tulemisensa, mutta silti päätimme pitää kennelleirimme sovitun pituisena. Nyt pitkä aika jaksotti leirille osallistujat sopivasti koronarajoituksia ajatellen. Vinnan pennut syntyivät siis täysin yllättäin, enkä päässyt kesken leiriämme osallistumaan synnytykseenkään. Sen uudet omistajat hoitivat asian mallikkaasti ja Vinna oli muiden Tallivahdin emojen tavoin luontaisesti erinomainen itsenäinen synnyttäjä ja emä, joten kaikki sujui lopulta vallan hienosti. Pentujen kohtalosta tuli kuitenkin todella iso huolen aihe leirillämme, mutta sekin ratkesi hienosti, kun Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistys adoptoi ne kaikki ja Vinna-emä muutti eläinhoitolaan 6 viikoksi pentujaan hoitamaan.

Itseäni jännitti aluksi myös miten Suomen Kennelliitto suhtautuu asiaan, koska olen kasvattajasitoumuksen tehnyt kasvattaja, jonka myötä olen mm. sitoutunut puhdasrotuisten koirien kasvattamiseen. No minullahan ei ollut minkäänlaista roolia näissä vahinkopennuissa ja kerroin rehellisesti koko tarinan Kennelliiton kasvattajatoimikunnalle. Sieltä tulikin päätös, että mitään sanktioita ei asiasta minulle koidu ja sikälikin kaikki sujui onnellisesti. Nyt nämä Vinnan ja Roihun rakkauslapsetkin ovat jo luovutettu omiin koteihinsa. Kävin niitä katsomassa 6-viikkoisina samalla kuin haimme Vinnan takaisin uuteen kotiinsa. Ne olivat hyvin avoimia, rohkeita ja mukavan oloisia pentuja. Samaa oli todennut myös pennut testannut poliisikoirakouluttaja, joka olisi kuulemma muutaman niistä voinut ottaa myös itselleen. Annoin näille Vinnan ensimmäisille pennuille mukaan muistitikut, joissa on Tallivahdin pentukäsikirja kaikenlaisine vinkkeineen ja useita koiran kouluttamiseen liittyviä hyviä artikkeleita. Toivon, että saan seurata näidenkin pentujen elämää myöhemmin. Yksi niistä meni perheeseen, jossa on aiemmin ollut Tallivahti. Pennuista viisi on pikimustaa ja neljä tummankullanruskeita, joilla on musta maski. On mahdollista, että niille kaikille tulee luppakorvat. Turkki oli paksumpi kuin hoffin pennuilla, mutta muuten habituksessa ja olemuksessa oli todella paljon hovawartin ominaisuuksia. Veikkaan, että osa noista mustista voisi mennä täydestä aikuisena myös hovawartien näyttelykehässä, ainakin osalla tuomareista. Koko ajan puhutaan yhä enemmän roturisteytysten puolesta ja mikäli sellainen tulee lähitulevaisuudessa mahdolliseksi rodussamme, voisin hyvin käyttää jotain näistä pennuista jalostukseen. Nehän ovat kahden terveen ja hyväluonteisen koiran pentuja. Se se vasta olisi todella mielenkiintoista.

Pentukysyntä on ollut nyt koronan aikaan ihan käsittämättömän suurta. Jos yleensäkin Tallivahtien kysyntä on ylittänyt selvästi tarjonnan, niin nyt se on ylittynyt moninkertaisesti. Ja jopa näiden sekarotuisten pentujen kysyntä oli todella suurta ja yllätti varmasti myös eläinsuojeluyhdistyksen toimijat. Nyt elämä on kaikkialla onneksi jo palautumassa normaaliksi ja tuntuu siltä, että olemme selvinneet maassamme jo koronastakin melko ehjin nahoin.

Käyttövaliokello käy jo kahdeksannelle Tallivahdille

Käyttökoirien kasvattajien tärkein onnistumisen kriteeri on mahdollisten käyttövalioiden kasvattaminen. Hovawart on palveluskoirarotu, jonka käyttöominaisuuksia mitataan palveluskoirakokeissa. Jos koira saa kolme erittäin hyvää voittajaluokan, eli ylimmän luokan, palveluskoirakoetulosta vähintään kahtena eri koekautena vähintään kahdelta eri tuomarilta, ja on lisäksi saanut vähintään hyvän näyttelyarvion, siitä tulee Suomen käyttövalio, FI KVA. Erittäin hyvä tulos on vähintään 90 % lajin maksimipisteistä. Kun koira tekee ensimmäisen erittäin hyvän voittajaluokan tuloksensa, sanotaan että sen valiokello alkaa käydä. Se tuleeko koirasta lopulta käyttövalio, riippuu ennen muuta sen omistajan panostamisesta ja monille käy niin, että tavoitteellinen harrastaminen jostain syystä kuitenkin sitten hiipuu: omistajan elämäntilanne muuttuu, koira ehtii vanheta liikaa, jne. Syitä on hyvin monia. Kasvattajan näkökulmasta tärkein on sikäli aina se ensimmäinen erittäin hyvä tulos. Se antaa odottaa niitä lisää jatkossakin, mikäli läpivientikyky säilyy ennallaan. Tällä kaudella käyttövaliokello alkoi käydä jo kahdelle uudelle Tallivahdille ja vielä samassa kokeessa. FI & SE MVA IFH2 FH2 JK1 BH Tallivahdin Irrlicht, eli Hertta 6 v, ja IFH2 JK1 BH Tallivahdin Mirakelmann, Miro 3 v, saivat molemmat ensimmäisen erittäin hyvän erikoisjälkituloksensa samassa kokeessa reilu viikko sitten ja vieläpä samoilla pistellä 91/100!! Se on jo niin harvinaista herkkua, että kasvattajan jalat ovat irti maasta varmasti koko loppukauden!

Tähän mennessä käyttövaliokellot ovat käyneet jo viidessä eri Tallivahdin pentueessa, kolmen eri sukupolven koirille ja yhteensä kahdeksalle koiralle: Englein, Forscherin, Freiberufler, Gauner, Genie, Gewinnerin, Irrlicht ja Mirakelmann. Freiberufler, eli oma Repeni, on toistaiseksi ainoa FI KVA-koiramme ja Repe sai ensimmäisen EH:n erikoisjäljeltä 3-vuotiskaudelta ja käyttövalioitui 5-vuotiaana. Genie, eli Ritu 9 v,  oli lähellä saada nyt Varsinaiset Hoffit ry:n ensimmäisessä tämän kauden kokeessa toisen erittäin hyvän tuloksensa, mutta se kaatui kaaren esineen jäämiseen ja loppupisteet olivat 87/100. Ritu on hyvässä kunnossa edelleen, joten sen kanssa toivo vielä elää ainakin tämän kauden ja mahdollisesti vielä ensi vuonnakin. Hertalla ja Mirolla on vielä vuosia aikaa saada lisää erittäin hyviä tuloksia.

Koronan jälkeen alkanut palveluskoirien koekausi on Tallivahdeilla alkanut erittäin hienosti: 6 koirasta peräti 3 on tehnyt 1-tuloksen ja lisäksi vielä Ritun hieno hyvä tulos. Kauden ensimmäisen koetuloksen JK1 palveluskoirajäljellä teki Tallivahdin Meerjungfrau, Mendy 3 v, ja isäntänsä Hjallis, ja se oli molempien ensimmäinen pk-tulos ja he saivat Inkoossa järjestetyn kuuden koiran kokeen parhaat pisteet, 284/300. Hjallis ja Mendy saivat tottelevaisuudesta erittäin hyvät 91/100 pistettä ja jälki+esineruutu tuottivat 193/200 pistettä. Tämän koirakon hienon suorituksen arvoa nostaa se, että Mendy on vasta 3-vuotias ja Hjalliksen ensimmäinen koira, jota hän on tavoitteellisesti kouluttanut. Nuo molemmat ovat mielestäni myös merkittäviä näyttöjä siitä, että koiran ominaisuudet ovat luontaisesti vahvat siinä mihin sitä on pyritty jalostamaankin. Eli nuoren koiran käyttökoetulos kokemattoman ohjaajan kanssa kertoo vielä enemmän koiran luontaisista ominaisuuksista kuin vanhemman koiran tulokset osaavan ohjaajan kanssa.

Tallivahdin koronan jälkeinen näyttelykausikin alkoi historiallisen hienosti: Remus Nauvolainen 5 v, BALTV-19 BH Tallivahdin Jauchzer, ja emäntänsä Janina voittivat Pärnun kaksipäiväisissä kv-näyttelyissä kaksi CACIBia ROP ja VSP-sijoituksilla. Ne olivat Remuksen kolmas ja neljäs CACIB ja näin siitä tulee Tallivahdin viides inttivalio ja toinen kv-näyttelyvalio, eli C.I.E. Remushan on parivuotiaana saanut myös Turun Elonäyttelyssä RYP3-sijoituksen sekä viime kesänä Tervakoskella rotumme päänäyttelyssä noin 50 uroksen joukossa avoimessa luokassa sijoituksen 4. Eli komeaksi se on jo eri foorumeilla huomattu, mutta nyt sitten tuli hieno tittelikin lisää. Tallivahtien koekausi tulee jatkumaankin aktiivisesti, sillä odotuksia on nyt jo tulosten tehneiden koirien lisäksi myös useiden muiden koirakoiden onnistumisista. Vuoden koekauden kruunu tulee olemaan marraskuun alussa: Hertta ja Outi pääsevät varmuudella edustamaan Suomea rotumme erikoisjäljen maailmanmestaruuskokeeseen Saksaan, mikäli tietenkin koronan toinen aalto ei toteudu. Lähden sinne heidän avukseen ja kannustusjoukoksi mukaan. Heidän MM-koepaikan innoittamina järjestetään peräti kaksi upeaa varainkeruutapahtumaa – SE kuuluisa palveluskoiraharrastajien yhteishenki kukoistaa edelleen!

Treeni-intoa ja onnistumisia kokeissa kaikille!

toivoo Minna ja Tallivahdit

Takaisin