KASVATTAJAHAN ON AVAINHENKILÖ koirajalostuksessa ja sen myötä tietenkin myös käyttökokeiden arvostamisessa. Käyttökokeet ovat käyttörotujen tärkeimpiä jalostukseen liittyviä kokeita. Palveluskoiraksi jalostetun rodun käyttökoe on palveluskoirakoe. Laitoin Palveluskoirien kansalliset lajit nousuun -Facebook ryhmään tämän tekstin seuraavien kysymysten kera. Toivoin lisäksi mahdollisimman monen innostuvan vastaamaan kysymyksiini ja innokkaita vastaajia alkoi jo muutaman minuutin päästä löytyä. :-)

1. Millä tavalla arvostat kansallisten pk-lajien tuloksia jalostusvalinnoissasi?

2. Miten näet kansallisten pk-tulosten arvon koirien koulutettavuuden ja tavoitteellisen läpivientikyvyn jalostamisessa?

3. Miten läpinäkyvästi ja millä tavoin nämä arvosi välittyvät pentujen ostajille?

4. Kuinka paljon pk-tulosten arvostaminen on yleisesti esillä rodussasi?

5. Miten itse voisit edistää pk-tulosten arvostamista ja sen myötä pk-harrastamista?

Vastasin ryhmässä kysymyksiini itsekin seuraavasti. Olen siis hovawart-kasvattaja ja kennelini Tallivahdin täytti tänä vuonna 20-vuotta. Olen kasvattanut 17 pentuetta ja niissä on 146 rekisteröityä pentua. Pentueissa on 16 eri emää ja 17 eri isää, eli hajautetun riskin strategia on ollut yksi terveysstrategiani alusta asti. Kantanartullani oli kaksi pentuetta.

Pentueissani on siis 33 vanhempaa, niistä 9 on ulkomaisia uroksia. Kansallisia pk-tuloksia on 13 vanhemmalla (39 %) ja kansainvälisten lajien (IGP ja IFH) tuloksia 20 vanhemmalla (61 %). 8 vanhemmalla (24 %) on sekä kansallisia että kv-lajien tuloksia. Ulkomaisista uroksista 7 saksalaista koiraa on suojelun ylimmän luokan käyttökoiria ja niistä neljällä myös erikoisjälkituloksia. Itävaltalainen uros on erikoisjäljellä menestynyt ja ruotsalainen uros on jälkivalio, eli MEJÄ-valio (se ei siis ole pk-tulos ja mukana näissä laskelmissani, mutta hyvä jälkikoira yhtäkaikki). Kaikkiaan 76 % pentueideni vanhemmista on pk-tulos joko kansallisesta, kv-lajista tai molemmista. Olen nyt viiden sukupolven aikana kasvattanut tavoitteellisesti käyttökoiraosuutta koirieni sukutaulussa niin, että normaalista suomalaisen hoffin noin 20% käyttökoiraosuuden sijaan koirissani on nyt käyttötuloksia 70-85 % sukutaulukoirilla viidessä polvessa. Koulutettavuus ja tavoitteellinen läpivientikyky sekä suojelujalostettujen isien myötä myös avoimuus, niin yhteistyöhalu kuin sosiaalinen rohkeuskin, ovat koirakannassani selvästi kasvaneet sukupolvi sukupolvelta. Ja tämän ovat huomanneet muutkin kuin meikäläinen.

Arvostan pk-tuloksia käytännössä niin, että palkitsen koulutusliivillä kaikki BH-kokeen suorittaneet koirakot ja jälkipaalulla ja stipendillä ensimmäisen pk-tuloksensa tehneet koirakot. Käyttövaliosta saa pennun tai saman suuruisen stipendin. FI MVA ja C.I.B arvoista, jotka hovawartilla vaativat pk-tuloksen, saa arvokkaamman stipendin kuin C.I.E -arvosta tai muiden maiden tai lajien valioitumisesta. Pk-tuloksiin rinnastan myös viralliset, SKL:n ja SPKL:n, hyväksymät pelastuskoetulokset.

Koen olevani pk-tulosten arvostamisessa hyvin läpinäkyvä paitsi jalostusvalinnoissa myös harrastamisessa. Järjestän vuosittain ainakin kaksi viikonlopun kennelleiriä, joissa pääteema on pk-kokeisiin kouluttaminen. Talvikausina olemme treenanneet yhdessä tottelevaisuutta ja järjestäneet myös teematapahtumia esim. suojelun maalimiehen leikitystä tai hakuvalmennusviikonlopun. Pentujen ostajat kannustan etsimään lähistöltä aktiivisen pk-yhdistyksen, jossa järjestetään innokkaasti pk-kokeita ja menemään sinne mukaan. Seura tekee kaltaisekseen ja treenaaminen suuntautuu silloin jo pienestä asti niin, että koekynnys on realistisella tasolla.

Hovawarteilla jälkityöskentely on suuri vahvuus, jossa hyvä koira kompensoi aloittelevaa ohjaajaa. Jälki sopii hyvin myös itsenäisille harrastajille. Tottelevaisuussuoritus vaatii taas ohjaajalta selvästi enemmän taitoa, siksi se on teemana usein leireillämme. Haku vaatii paitsi sitoutumista ryhmätyöskentelyyn myös enemmän ohjaajan taitoa kuin jälki, mikä vaikeuttaa sen harrastamista. Koirista se on usein kyllä mukavaa ja haukkuvana hakukoirana käyttöhoffin kanssa etenee varsin sujuvasti.

Hovawartiahan on jalostettu ensi vuonna 100 vuotta ja juurikin suojelukokeen avulla alusta asti. Tässä suhteessa maamme on valitettavasti vielä selvästi jäljessä rotumme kansainvälistä jalostusta. Tänä vuonna Suomen hoffeilla tulee olemaan lähes 100 pk-koekäyntiä, joista puolet on kansallisissa lajeissa ja puolet kv-lajeissa, pääasiassa erikoisjäljellä.

Pk-koekäyntien määrä rodussamme oli vielä kohtalaisella tasolla rekisteröityjen pentujen määrään verrattuna kymmenisen vuotta sitten, kun molempia oli lähes yhtä paljon ja koekäyntien suhde rekisteröityihin pentuihin oli Koiranetistä saatavana 10 vuoden seurantajaksolla parhaimmillaan 0,96 v. 2011. Vuonna 2014 tämä suhdeluku kuitenkin jostain syystä romahti, ollen silloin vain 0,6. Rotumme huonoin pk-vuosi oli 2019, jolloin koekäyntejä oli vain 69 ja pentuja rekisteröitiin 182, eli niiden suhde oli 0,38. Tänä vuonna suhdeluku tullee olemaan noin 0,53, eli vähän parempi. Pk-koekäyntejä on tullut tänä vuonna tähän mennessä 43 hoffikolle, kun heikoimpana vuonna 2019 pk-kokeisiin osallistui vain 29 hovawartia. Kasvattamisen näkökulmasta koiramäärä saisi olla vielä selvästi suurempi, jotta valinnanvaraa olisi jalostusvalinnoissa enemmän. Tämä on yksi syy, miksi meikäläinenkin on usein vahvistanut koirakantani pk-ominaisuuksia saksalaisten käyttöjalostettujen urosten avulla.

Mietin jatkuvasti miten saisin innokkaat pentujeni omistajat harrastamaan juurikin pk-lajeja ja kokeita. Toistaiseksi edellisten keinojeni lisäksi olen keksinyt vain esimerkin voiman. Eli pyrin omalla esimerkilläni näyttämään kuinka tavallinen keski-ikäinen tätiharrastaja voi tehdä kaikenlaista ja nauttia koeseikkailuista ilon kautta ilman täydellisyysvaatimuksia.

Nyt tuli pirun pitkästi kirjoitettua, mikä on meikäläiselle joidenkin mielestä valitettavan tavallista. Mutta näen asian niin tärkeänä, että enempi on parempi....