Monesti rodun jakaantumista jalostustavoitteissa eri jalostuskriteereitä painottaviin käyttö- ja näyttelylinjoihin pidetään negatiivisena asiana, jota ei edes kannata rotujärjestössä tunnustaa todeksi. Asian voi kuitenkin nähdä myös toisinpäin. Monet alun perin johonkin käyttötarkoitukseen jalostetut rodut ovat viimeisten vuosikymmenten aikana muuttuneet pääasiassa näyttelykoiriksi ja niiden käyttöominaisuudet voivat olla enää vain satunnaisilla yksilöillä käyttötarkoitukseen riittäviä. Useissa roduissa on kuitenkin säilynyt monesti harvalukuinen, mutta hyvin sitoutunut joukko rodun harrastajia, jotka ovat vihkiytyneet ennen muuta rodun käyttöominaisuuksien jalostamiseen. Jalostuksen eteneminen kummassakin tavoitteessa, niin näyttelyissä kuin käyttökokeissa, vaatii usein kriteerien keskittämistä tavoitteen mukaisesti. Silloin luonnollisesti käyttölinjaiset koirat voivat näyttelyissä saada armosta ns. metsämiehensertin, eli H:n, hyvän ulkomuotoarvion, joka riittää käyttövalion titteliin. Samoin näyttelylinjaiset koirat voivat useamman koeyrityksen jälkeen lopulta saada joltain tuomarilta hyväksytyn koetuloksen rodunomaisessa kokeessa, joka käyttökoirilla usein vaaditaan vaikkapa Suomen muotovalion ja kansainvälisen muotovalion eli C.I.B.-arvon saamiseen. Oma rotuni hovawart on tästä käypä esimerkki. Näyttelytavoittein kasvattaminen on rodussamme tavallisinta ja vain harvat kasvattajat panostavat ulkomuodon sijaan ensisijaisesti käyttöominaisuuksiin. Ja tämä vaikuttaa olevan tavallista ihan jokaisessa maassa, jossa hovawarteja kasvatetaan.

Se että eri linjojen vahvuudet lakaistaan maton alle ja jopa kielletään rotujärjestössä, voi johtaa pennunostajia harhaan. He kuvittelevat ostavansa käyttökoiran, jonka kanssa on mukava harrastaa ja etenee sujuvasti rodunomaisissa käyttökokeissa tuloksiin. Kun näin ei sitten käykään, moni käyttöharrastamiseen hurahtanut voi vaihtaa rotua sen sijaan että etsisi saman rodun sisältä käyttöjalostetun pennun. Mielestäni olisikin rehellistä myös rotujärjestöjen tasolla tuoda avoimesti esille käyttötavoittein ja näyttelytavoittein jalostetut pentueet. Näinhän esim. maailman suurimmassa rotumme rotujärjestössä RZV:ssä tehdään, käyttöjalostetut pentueet merkitään pentulistalla ”Leistungszucht” merkinnällä.

Rotujen käyttöominaisuuksiin panostavat kasvattajat ovat usein vähemmistö rodussa ja he joutuvat uimaan valtavirtaa vastaan. He kuitenkin tekevät arvokasta työtä rodun eteen säilyttämällä rodun alkuperäisiä käyttöominaisuuksia, vaikka saisivat siitä harvoin julkista tunnustusta. Hovawartia on alun perin jalostettu suojelukokeen avulla ja se on edelleen saksalaisissa käyttölinjoissa tärkeä jalostuksen rodunomainen koe. Jotta nämä rodun alkuperäiset vahvuudet saadaan säilymään geenipohjan kutistumatta liikaa, käyttöominaisuuksiin panostavia kasvattajia saisi olla vielä selvästi enemmän. Monet pennunostajat ihastuvat ensin hovawartin upeaan ulkomuotoon ja se luonnollisesti vahvistaa entisestään voimakasta ulkomuotoon keskittyvää kasvattamista. Näyttelyharrastaminen on niin suuri maailmanluokan bisnes, että sen imu on voimakas. Sen myötä eri roduissa on tutkitusti lisääntynyt koirien luonteissa pehmeys/tunneherkkyys ja passiivisuus. Suomessakin jotkut näyttelykoirien kasvattajat jo voivat kotisivuillaan kertoa hovawartin olevan pehmeä luonteeltaan. Käyttöominaisuuksien jalostamisen näkökulmasta pehmeys/herkkyys on heikkous. Herkkä koira paineistuu usein jopa ohjaajan jännittyneestä mielialasta niin että sen toimintakyky voi mennä, kun suoritusvaatimukset kasvavat koetilanteissa.  

Sukutaulu kertoo millä kriteereillä koirasi on jalostettu. Yhä useammat pennunostajat osaavat tutkia Kennelliiton Koiranetistä koirien sukutaulutietoja kriittisemmin. Jos sukutaulukoirilla vaikkapa 4-5 sukupolven tarkastelussa on vain 30% tai alle käyttötuloksia, mutta ne kaikki ovat harrastaneet näyttelyitä, on koirasi todennäköisesti näyttelymenestyksen mukaan jalostettu näyttelylinjainen koira. Jos rodunomaisia koetuloksia on sukutaulun koirista noin puolella, on koirasi ns. sekalinjainen. Suurin osa suomalaisista hoffeista on näyttelylinjaisia. Ulkomaisista koirista näppärimmin tietoa saa working-dog.com sivustolta, johon yleensä kaikki palveluskoiraharrastajat ovat liittyneet ja koiransa tietoja sinne päivittäneet. Sieltä saa siksi hyvin myös selville koiransa ulkomaisten sukulaisten käyttötuloksia, joita Kennelliitto ei kirjaa Koiranettiin.

Rodun jalostaminen suomalaisen luonnetestin avulla palveluskoiraksi ei onnistu. Toki testissä pyritään arvioimaan palveluskoirilla tärkeitä luonteenominaisuuksia, mutta useampi palveluskoiran hyvin tärkeä ominaisuus jää tuolla noin 10 minuutin pituisella testauksella täysin arvioimatta. Näitä ovat mm. koulutettavuus, keskittymis- ja oppimiskyvyn, älykkyyden näkökulmasta. Sen merkitys korostuu etenkin koiran yhteistyökyvyssä ja palveluskoiralle monimutkaisten tavoitteiden oppimisessa ja tavoitteellisen toimintakyvyn säilymisessä. Usein sanotaankin, että luonnetestissä korkeat pisteet saaneet koirat voivat olla haasteellisia koulutettavia. Kuvittele, että sinulla olisi huippupisteet saanut koira, joka on peloton, ulospäinsuuntautuva, hermoiltaan ja kovuudeltaan järkähtämätön sekä vilkas, MUTTA tyhmä. Se ei kenties opi laumanne sääntöjä eikä opi suoritusten tavoitteita ja niissä yhteistyössä tarvittavaa kontrollia, vaan tekee mitä sattuu ja tuollaisen koiran kanssa koiranohjaaja jää helposti kakkoseksi. Siksi monet palveluskoirakasvattajat eivät suosi luonnetestejä lainkaan vaan keskittyvät palveluskoirakoetuloksiin jalostuskriteereissään. No nykyään kyllä monet harrastamiseen suuntautuvat pennunostajat osaavat kyllä jo ostaa pentunsa sellaisista kenneleistä, joissa tavoitellaan juuri siinä harrastuksessa menestyvien koirien kasvattamista.

LOPUKSI

Toivon, että koirien kasvattamiseen tulisi lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä myös kasvattamisen kriteereiden osalta. Siitä hyötyisi eniten koira, johon kohdistuisi osuvampia odotuksia harrastuksissa ja vähemmän pettymyksen ja toivottomuuden tunteita. Silloin harrastaminen koiran kanssa olisi vieläkin hauskempaa!