11.03.2022

Pelastaisivatko roturisteytykset palveluskoirat?

Viime ajat ovat paljastaneet ihmislajin aggressiivisuuden konkreettisesti ja järkyttäneet koko maailmaa. Jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan saimme kokea mielivaltaisen eskaloitumisen rotujärjestössämme. Ensin mainittua olen miettinyt nyt muutaman viikon todella paljon. Siihen en voi psykologina muuta todeta kuin että, kun narsistiseen omnipotenssiin, jota Venäjällä on paitsi johtajien myös kulttuurin tasolla ollut jo vuosisatoja, yhdistetään vanhuuden paranoia, ei tilanne ole ennustettavissa eikä oikeastaan vaikutettavissakaan ulkopuolelta lainkaan. Olen hyvin surullinen Euroopan, niin ukrainalaisten kuin venäläistenkin puolesta.

Rotujärjestömme kriisi on ollut seuraava. Kun saimme hallitukseen muutaman innokkaan ja kokeneen rodun pk-harrastamiseen suuntautuneen henkilön, aiheutti se valtavan hädän rotujärjestössä. Se eskaloitui jopa somessa riitaa kylvävään hyökkäykseen, jolla koko syyskokous haluttiin lainvastaisesti mitätöidä. Muutamien aggressiivisten ihmisten lietsoma paine kasvoi niin suureksi, että uusista hallitusjäsenistä kaksi saatiin nopeasti savustettua ulos, mutta samalla myös kaksi aiempaa hallitusjäsentä päätti lähteä hallituksesta. Näin rotujärjestön hallituksessa oli lopulta liian vähän jäseniä, jotta se olisi toimintakykyinen. Häikäilemättömintä oli näiden riidankylväjien käynnistämä somesota, jossa kunnianloukkaussyytteetkin ovat voineet olla lähellä. Somesota käytiin rotujärjestön epävirallisessa Facebook-ryhmässä, jossa on noin 1500 jäsentä. Sen imagovaikutus rotuumme on varmasti negatiivinen ja valitettavana lopputulemana on se, että harvainvalta saa jatkossakin jatkua, samoin mielivaltainen toiminta, sillä kukapa tuon vanhan sisäpiirin ulkopuolelta enää haluaisi ajatellakaan rotujärjestömme hallitukseen menemistä.

Näiden uusien jäsenten myötä meillä ehti jo hetkeksi herätä toivo siitä, että rotujärjestömme toimintaa oikeasti haluttaisiin kehittää eri tavoin. Mehän olimme tietenkin salaa keränneet porukkaa viime syyskokoukseen äänestämään näitä kehitysmyönteisiä henkilöitä hallitukseen, kun arvasimme jo alun perinkin, että avoimesti ja julkisesti toimiessa he eivät olisi mitenkään saaneet riittävästi ääniä. Kaikki toivo rotumme kehittymisestä mm. käyttöominaisuuksien osalta kyllä hävisi jälleen kerran. Suomessahan hovawart on haluttu jalostaa pelkäksi näyttely- ja kotikoiraksi ja rotuun alun perin jalostettuja palveluskoirien käyttöominaisuuksia haluaa ylläpitää enää vain muutama kasvattaja. Palveluskoiraominaisuuksien, kuten muidenkin käyttöominaisuuksien, jalostaminen vie monta koirasukupolvea ja vaatii kasvattajalta myös yleensä omakohtaista panostamista käyttökokeisiin, jotta todella ymmärtää jalostettavat ominaisuudet ja jotta jalostusnartuillekin tulee käyttönäyttöjä riittävästi.

Otsikon teemaan takaisin

Olen systemaattisesti hakenut Saksasta ja vähän muistakin maista käyttöjalostettuja uroksia ja saanut onnekseni pk-harrastamiseen suuntautuneita omistajia myös jalostusnartuilleni. Tämä on tuottanut melko nopeasti jopa kolmessa sukupolvessa sen, että Tallivahdeilla on laajasti tarkasteltuna erinomaiset käyttöominaisuudet. Olen jo useamman vuoden ajan saanut tästä monesta suusta hyvää palautetta. Viimeisin hiljattain, kun yksi pian 7 kk täyttävä R-pentu oli ollut treeneissä, joissa kokenut kouluttaja oli kysynyt sen omistajalta, että onko tämä käyttöjalostettu hoffi, kun on niin avoin ja reipas. Ja omistaja tietenkin oli ollut tyytyväinen hyvään palautteeseen ja kehunut, että kyllä vain pentunsa on käyttöjalostettu. Olen kuitenkin huomannut, että käyttöjalostamiseen keskittyneitä kasvattajia on koko maailmassakin rodussamme niin vähän, että pian alkaa olla uhkana jo sukusiitoksen kasvaminen. Kun itse ajattelen hovawartia, tulee minulle ensisijaisesti mieleen, kuinka mukava harrastuskaveri se on ja kuinka helppoa sen kouluttaminen on. Jopa näin laiska treenaaja kuin meikäläinen voi saada koiransa sujuvasti käyttövalioksi asti. Ne ominaisuudet, joista olen rodussani eniten ylpeä, liittyvät juurikin hyvän palveluskoiran käyttöominaisuuksiin. Näyttelylinjaisten hoffien omistajien käsitys rodustamme on yleensä jopa päinvastainen kuin minulla, mikä käy selvästi ilmi vaikkapa heidän kirjoituksistaan tuolla samaisella some-foorumilla.

Teen parhaillaan Palveluskoirat-lehteen kansalliset lajit nousuun -teemaan liittyvää juttusarjaa haastattelemalla palveluskoirien kasvattajia kansallisten lajien hyödyllisyydestä käyttöominaisuuksien jalostamisessa. Olen huomannut, että ajatukseni ja jalostustavoitteeni ovat selvästi enemmän samankaltaisia muiden palveluskoirarotujen kasvattajien kanssa kuin oman rotuni kasvattajien kanssa. Meitä yhdistää rakkaus paitsi omaan rotuumme myös ennen muuta rodun käyttöominaisuuksiin ja me kaikki nautimme eniten juuri palveluskoiraharrastamisesta. Kun samaan aikaan nyt talvella luovuin kokonaan toivosta, että rotujärjestömme joskus oikeasti panostaisi käyttöominaisuuksien jalostamiseen, aloin miettimään foorumia, jossa se olisi päätavoite.

Olen kuullut Suomen Paimenkoirayhdistyksestä jo aiemminkin ja vähän ihmetellyt, miten maassamme voi olla tällainen Kennelliiton kanssa kilpaa koiria rekisteröivä yhdistys. Monet australiankelpien ja bordercollieiden kasvattajat ovat jäseniä kuitenkin molemmissa, niin SPKY:ssä kuin SKL:ssäkin. Nyt tutkin vähän tarkemmin ja huomasin, että Kennelliitto jopa hyväksyy SPKY:n koetulokset vaikka niin että SPKY:n alokasluokan suorittanut voi suorittaa suoraan seuraavaksi SKL:n avoimen luokan kokeen. Kokeiden säännöt ja tuomarit ovat ilmeisesti myös samoja, niin tarkkaan en jaksanut niitä tutkia. Koiranetin jalostustietokantaan näitä SPKY:n tuloksia ei vielä kuitenkaan kirjata. Tämä loi kuitenkin toivoa siitä, että käyttöominaisuuksien jalostaminen on Kennelliitossakin vielä tärkeä arvo.

Aloin sitten miettiä seuraavaa: jos palveluskoirakasvattajat perustaisivat Suomen Palveluskoiraliiton alaisuuteen yhteisen rotujärjestön, jossa tavoitteena olisi kasvattaa erinomaisia palveluskoiria työ- ja harrastuskäyttöön? Siihen voisivat liittyä kaikkien palveluskoirarotujen kasvattajat, joiden ensisijainen tavoite on pk-ominaisuuksien jalostaminen. Silloin voisi jossain kohtaa olla mielekästä tehdä myös roturisteytyksiä, joiden avulla pyritään parantamaan yleensä terveyttä. Roturisteytyksiä voisi tehdä paitsi parantamaan terveyttä myös parantamaan palveluskoiraominaisuuksia. Se varmistaisi kaikkien pk-rotujen käyttöarvon tulevaisuudessakin.

Itselläni olisi todennäköisesti pienempi kynnys nykyään tosiaan kokeilla tällaista palveluskoirien roturisteytystä kuin vaikkapa käyttää näyttelylinjaista hovawartia jalostukseen. Ensimmäinen säilyttäisi ja ehkä jopa parantaisi juurikin sitä koiran arvoa, joka minulle on tärkeintä, eli palveluskoiraominaisuuksia, kuten koulutettavuutta. Jälkimmäinen vain heikentäisi näitä, vaikka ulkomuoto säilyisikin samana, mutta moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä. Palveluskoirien käyttöominaisuuksiin panostaminenhan parantaa paitsi koulutettavuutta, myös koiran terveyttä, mikä niiden alkuperäinen tarkoitus käyttökokeena juuri onkin.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nyt käytännön harrastaminen valtaa meikäläisen elämän muutamaksi kuukaudeksi: S-pentujen laskettu aika on ensiviikolla, treenihommat jatkuvat, kun koekausi lähestyy ja ensimmäinen pk-tuomarointikertakin on jo sovittu, joten sekin odotettu ura alkaa!

Hyvää kevään alkua kaikille ja nähdään pk-harrastamisen merkeissä!

Takaisin