24.04.2022

Tavoitteena nopea kehitys ja hidas kasvu - hyvää koiranpäivää kaikille!

Jälleen pentukuplassa ihmettelen kuinka nopeasti hoffin pennut kehittyvät! Yritän aina saada sisäsiisteyskasvatuksenkin hyvään vaiheeseen jo ennen luovutusta 7 viikon iässä ja yleensä se onkin silloin jo varsin pitkällä. Toki koiratkin luonnostaan haluavat pitää oman pesänsä puhtaana, mutta se onnistuu vain, jos kasvattaja antaa pennuille mahdollisuuden ulkoilla muutaman tunnin välein ja huolehtii myös pentujen huoneen siisteydestä monta kertaa päivässä. Jos pennut joutuvat olemaan omien ulosteidensa ja pissojensa seassa, oppivat ne siihen, että siisteyteen ei voi itse vaikuttaa ja se todennäköisesti näkyy myös aikuisiällä käyttäytymisessä. Mutta yksilöiden välillä on toki muitakin kuin olosuhteiden luomia eroja. Isossa 9 pennun pentueessa on yleensä aina joku, joka on joko niin hätäinen, ettei ehdi odottaa ulospääsyä ja tekee tarpeensa juuri ennen ulkoilua sisälle. Toki muitakin selityksiä tälle varmasti löytyy.

Kasvuvauhdista yleensä todetaan, että sen parempi mitä maltillisempi se olisi. Tämä liittyy luuston kasvuhäiriöiden ennusteeseen: nopea kasvu lisää kasvuhäiriöiden riskiä. Tallivahdin pennut ovat luovutusiässä 7 viikkoisina keskimäärin 5 kg painoisia, joku voi olla vielä lähempänä 4 kg ja joku sitten lähempänä 6 kg. Kun aloitin kasvattamisen ja koirakantani oli enemmän näyttelylinjaista ja edusti tavallista suomalaista hoffipopulaatiota. Silloin pennut olivat luovutusikäisinä selvästi painavampia noin 6 kg ja urokset jopa 7 kg hujakoilla. Nyt kun käyttökoiraosuus on koirakannassani vähintään sen 70 % (= sukutaulun koirista vähintään 70 % on palveluskoirakoetuloksia) on pentujen kasvu selvästi hitaampaa ja luovutuspaino 15-20 % pienempi. Meillä pentulassa ollessaan pennut saavat varsin paljon ruokaa, koska yleensä emot imettävät niitä pitkään ja varmuuden vuoksi annan suunnilleen niin paljon ruokaa kuin ne jaksavat syödä.

Käyttöhoffithan kehittyvät nopeasti, eli sekä aisteiltaan että kaikenlaiselta toimintakyvyltään ne ovat hyvin nopeasti kehittyviä, ainakin kun vertaa kasvattajan käsikirjana käyttämääni kirjan eri rotuja vertaileviin tilastoihin. Palveluskoiran onkin hyvä kehittyä nopeasti, jotta sen käyttöikä tulisi mahdollisimman pitkäksi vaikkapa virkatöitä ajatellen. Kun ajattelu, keskittymiskyky ja tavoitteellinen läpivientikyky on jo pentuaikana vahvaa, ehtii koiran kanssa saada yhteistyötaitoja koulutettaessa monta asiaa jo varsin varmaksi vakioitua, ennen kuin koira on täysikokoinen voimakas ja energinen palveluskoira. Se luonnollisesti helpottaa sitten elämää myöhemmin. Suosittelenkin pentujen ostajille, että panostavat koiransa kouluttamiseen paljon jo ihan pienestä pitäen, ihanteellista olisi, jos kaikki perusyhteistyötaidot olisi harjoiteltu pitkälle jo ennen koiran murrosikää ja hormonimyrskyjen alkamista.

Perusoletuksiani onkin, että Tallivahdit ovat luonteeltaan hyvin yhteistyöhaluisia, avoimia, seurallisia ja rohkeita ja että niiden koulutettavuus, halu ja kyky oppia ja tehdä, ovat vahvuuksina jo geenipohjassa. Silloin se tarkoittaa, että pentu sopeutuu varsin helposti erilaisiin tilanteisiin, eikä kaikenlaiseen totutteluun tarvitse erikseen panostaa. Mitä enemmän palveluskoiraominaisuudet ovat jo perimästä tulevia, sitä sujuvampaa tavoitteissa eteneminen on ja toimintakyky säilyy myös eri toimintaympäristöissä hyvin. Erilaiset nenänkäyttöä vaativat etsintätehtävät ovat myös Tallivahtien vahvuuksia ja näkyvät hyvin jo pentuiässä pk- ja peko-treeneissä.

Olen käyttänyt 18 pentueessani 17 eri emää ja 18 eri isäkoiraa. Alussa jo heti eriytin kaksi narttulinjaa ja eriytyminen on jatkunut nyt jo viisi sukupolvea. Tällä hetkellä koirakannassani voi sanoa olevan jo monta eri sukulinjaa ja voin jo hyvin suunnitella useampia mahdollisia Tallivahti-Tallivahti yhdistelmiä niin että sukusiitosprosentti jää alle 2 %. Yhteistä näille kaikille eri sukulinjoilleni on samat jalostustavoitteeni: haluan jalostaa hyviä palveluskoiria, jotka ovat terveitä ja mukavia harrastuskavereita sekä riittävästi ulkomuodoltaankin rotutyypillisiä, jotta näyttelyitäkin voi harrastaa, jos siihen innostuu.

Ensimmäisen 10 kasvattajavuoteni aikana pentueita syntyi 6 ja nyt viimeisten 10 vuoden aikana pentueiden määrä on siis tuplaantunut. Kun pentueita on tullut useammin, on oma kehitykseni kasvattajana selvästi kiihtynyt. Jatkossa tähtään 1-2 pentueeseen vuosittain. Olen panostanut pääasiassa sijoitusnarttuihin, mutta muutaman kerran myös sopinut jalostuslainasta. Omat kotonamme asuneet nartut ovat saaneet yhteensä 3 pentuetta, kantanarttu Nellani oli emä A ja B-pennuille ja Sissini oli emä F-pennuille. Minulle sijoituskäytäntö on sopinut hyvin ja olen pääsääntöisesti löytänyt hyvät kodit tuleville jalostusnartuilleni. 10/17 Tallivahdin emällä on palveluskoirakoetulos ja lähes kaikilla 16/18 isäkoiralla on niin ikään käyttötulos, eli 26/35 eli 74 % Tallivahdin koiravanhemmalla on käyttökoetulos, mikä näkyy koirieni sukutauluissa viiden polven tarkasteluissa selvästi.

Laatuun pitää koko ajan panostaa

Se että onnistuu ensimmäisessä pentueessaan omien tavoitteidensa mukaisesti, on vielä helppoa. Mutta vasta se kertoo kasvattajan taidoista jotain, kun onnistumista tulee tasaisen laadukkaasti sukupolvesta toiseen. Kasvatusharrastuksessa onnistuminen on hyvien monenlaisen osaamisen summa ja geeniloton sattumakin sekoittaa välillä pakkaa. Mutta harrastan tätä varmasti niin kauan kuin voin ja nautin hoffin hauskoista seikkailuista!

Oikein hyvää koiranpäivää kaikille!

Takaisin