Tallivahdin lonkkatilastot mullistuivat kahden vuonna 2020 syntyneiden P ja Q- pentueidemme myötä. Niitä ennen 8 koiralla oli C-lonkat ja 3 D-lonkat, muilla kuvatuilla normaalit A tai B. Nyt P-pentuja on luustokuvattu 5/11 ja Q-pentuja 4/8 ja kummassakin pentueessa on jo kolmella C-lonkat. Yhteensä nyt 2-vuotiaista kuvatuista koirista peräti 6/9 on C-lonkkaisia ja niistä kaksi on C/C ja loput C/B-lonkkaisia. C lonkka tarkoittaa yleensä liiallista löysyyttä sidekudoksissa ja toki löysät ja mahdollisesti myös yliliikkuvat nivelet ovat alttiimpia myös nivelrikoille kuin sidekudoksiltaan tiiviit koirat. Etenkin kun puhutaan käyttökoirista, joiden tulee kestää varsin paljon aktiivista liikuntaa. Tämä on niin erikoista ja huolestuttavaa, että sen syitä täytyy todellakin tiedostaa. Nehän ovat viidennen polven kasvattejani kahdesta eri narttulinjastani ja niiden yhdistelmän sukusiitosprosentti olisi varsin alhainen: viidessä polvessa 0,39 %. Eli P ja Q-pennut ovat jo niin erisukuisia, että niitä voisi hyvin risteyttää keskenään. Siksi vahva oletukseni onkin, että löysyyden syy on todennäköisesti jotain muuta kuin geeniperimästä johtuvaa. Ja koska tämä ilmiö nyt osuu juurikin korona-aikaan kasvaneisiin pentueisiin on loogisinta lähteä miettimään sen vaikutuksia koirien elintapoihin.

Olosuhteiden vaikutus lonkkatuloksiin

Mahdollisia olosuhdetekijöitähän voi listata paljon ja helposti tulee mieleen etenkin kasvuajan ruokinta ja liikunta sekä eläinlääkärit, niin kuvannut kuin SKL:ssa kuvat arvioinut. Omalla kohdallani minun on keskeistä tiedostaa myös eri maiden erilaiset arviointiasteikot suomalainen C-lonkka voi hyvinkin olla saksalaisella skaalalla B.

Herkuilla lihavaksi

Kasvuajan ruokintaohjeistukseni on ollut kaikille pentueilleni vuodesta 2006 lähtien sama. Olen kehoittanut kaikkia syöttämään Royal Canin Maxi-roduille tarkoitettua pentu/junioriruokaa. Ja ohjeeni mukainen ruokintamäärä on Tallivahdin nartuille n. 32 kg mukaan ja uroksille n. 40 kg mukaan, jotka ovat kasvattieni tavallisimmat aikuispainot. Toki pentueen sisällä on aina joku näitä pienempi ja/tai suurempi koira, jolle on pitänyt syöttää joko vähemmän tai enemmän. Eivätkä kaikki kasvattieni omistajat ole halunneet jostain syystä ruokkia suositukseni mukaisesti, joten ruoassa on varmasti ollut vaihtelua. Olen kuitenkin tähdentänyt, että ruoan koostumuksen valkuaisen, rasvan yms. osalta olisi hyvä olla samaa tasoa, joka on erityisesti kasvuikäisille suunniteltu optimaalinen täysrehu.

Olemme järjestäneet pentutreffejä useamman kerran ja olen varsin sujuva sanomaan koiran lihavuuskuntoon liittyviä kommentteja. Ja tosiaan paksu turkki ja heiluva nahka selittyy enemmän lihavuudella kuin millään muulla, mitä saa aina välillä ihmisille perustella. Koirathan eivät pääsääntöisesti kuitenkaan liho sillä perusruuallaan, eli kasvuajan pentunappulalla. Ne lihovat kaikella muulla mitä sitten annetaan treeneissä ja muuten herkkuina, kuten teollisilla puruluilla, siankorvilla, jne. Mutta lihavuus kyllä varsin usein selittää löysiä lonkkia. Luuston kiihkein kasvuvaihe on 3-6 kk ja silloin koira ei saisi olla ylipainoinen ja eihän se terveellistä ole myöhemminkään. Seuraamme pentujen kehittymistä ja painoa myös jokaisen pentueen omassa viestiryhmässä (WhatsApp tai messenger). Joskus huomaa jonkun pennun olevan selvästi painavampi kuin pentuesisarukset ja jos pentua ei pääse näkemään ja kopeloimaan ja oikeasti vaan luustoltaan suuremmaksi toteamaan, herää tietenkin epäilys, että pentu on liian lihava. Etänä näihin puuttuminen on kuitenkin hankalampaa ja monet eläinlääkäritkin ovat niin tottuneita lihaviin seurakoiriin, että heillä ei ole hyvää tuntumaa sopivan tiiviisiin käyttökoiriin.

No miten korona nyt tähän liittyy? Ihmisten kohdalla on jo vakiintunut käsite koronakilot. Eli etätyössä kotona jääkaappi on liian lähellä. Monille yksinäisyyttä poteville ruoka on voinut olla lohduke, lohtusyöminen on toinen tuttu käsite. Heti kun jääkaappi aukeaa paikalla on tietenkin myös paras ystävä, joka on voinut saada myös ylimääräisiä herkkuja. Useinhan myös koira muistuttaa muutenkin omistajaansa, sillä nehän jakavat samat elinolosuhteet. Tämä tuli vain nyt mieleeni, kun meikäläinen ainakin tuntee koronakilot ihan omakohtaisesti.

Juoksuttamalla tiiviiksi

Liikunnan vaikutus on todennäköisesti vielä suoremmin yhteydessä löysyyteen kuin ruuan. Pentu tarvitsee paljon liikuntaa kasvaakseen tasapainoiseksi fysiikaltaan, mutta se ei tarkoita pitkiä kävelylenkkejä, vaan lajityypillisempää liikuntaa: juoksua ja toisten pentujen kanssa painia. Liikuntaa, joka rasittaa ja vahvistaa monipuolisesti lihaksia ja jänteitä. Mikäli taloudessa asuu useampia koiria, voi sieltä löytyä omasta takaa sopivaa leikkiseuraa pennulle. Jos muut koirat ovat jo vanhoja, eivätkä jaksa enää leikkiä, voi leikkiseuraa joutua etsimään muualta. Olen suositellut aina pyöräilyä hyvänä koiran liikutusmuotona, se tuottaa sopivasti rasitusta ilman vammautumisriskiä. Nuoret vilkkaat koirat voivat yksistäänkin juosta metsässä vapaana itsensä väsyksiin, mutta kohtuullisen vilkkaat hovawartit eivät saa tarpeeksi liikuntaa vapaana metsässä liikkuessaan. Myös koirien kiinnipitoaika pitää ottaa tosissaan ja silloin on myös metsäneläimille turvallisempaa juoksuttaa koira pyöräillen. En puhu juoksulenkkeilystä lainkaan, koska varsin harva tuntemani ihminen sitä harrastaa, mutta lähes kaikki kyllä pyöräilevät. Juoksuta koirasi tiiviiksi asiasta sain muinoin tuta myös Kennelliiton johtavalta eläinlääkäriltä Limanilta, kun soitin hänelle yhden C-lonkkaisen kasvattini kuvaustuloksista. Hän oli erinomainen kertomaan kuvista tarkemmin ja niin, että koira kokonaisuutena tuli myös huomioiduksi. Hän ei valitettavasti enää ole siinä hommassa ja vastaavaa palvelua en ole sen jälkeen enää SKL:stä saanut. Liman haki koiran kuvat ja totesi, että C-lonkat kyllä ovat mutta sen verran rajalla B:hen, että kannattaisi yrittää juoksuttaa koira tiiviiksi ja ottaa sitten uudet kuvat. Koiran omistaja ei kuitenkaan tähän ollut valmis.

Nykyäänhän C-lonkkaisella hoffilla voi myös maassamme tehdä pentuja, sillä Suomi on ainoa rotuamme harrastava maa, jossa lonkka-arvion raja-arvo on laskettu C:hen. Nyt taitaa olla rotumme toinen C-lonkkainen vanhempi parhaillaan pentulistalla. Itse en ole valmis käyttämään C-lonkkaista koiraa jalostukseen niin kauan kuin valinnanvaraa rodussamme on paljon myös A ja B-lonkkaisissa. Käyttökoiran yksi tärkeä ominaisuus hyvän koulutettavuuden ja tavoitteellisen läpivientikyvyn lisäksi on kestävä fysiikka. Koska jalostuksessa painopisteeni on hyvissä käyttöominaisuuksissa, kasvattieni luonne on myös tullut vilkkaammaksi kuin rodun ihanne, kohtuullisen vilkas. Vilkkaus on tosin ainoa ikäsidonnainen ominaisuus ja se vähenee suurimmalla osalla meistä mitä vanhemmiksi tulemme. Vilkkailla koirilla tarve rasittaa itseään fyysisesti on suurempi ja monesti erilaisen häiriökäyttäytymisen syykin voi olla se, että koira ei saa tarpeeksi rankkaa liikuntaa. Terve sielu terveessä ruumissa.

Lonkkien arviointi on silmämääräistä käsityötä

Lonkkakuvien arviointihan on erilaista kuin muiden luustokuvien. Selkärankaa katsoessa näkee nikamien muodon poikkeavuudet ja luupiikit ja voi laskea niiden ja nikamien lukumäärät. Lonkkakuvien arviointi on selvästi enemmän subjektiivista mittausta. Arvioiva eläinlääkäri arvioi kuvia silmämääräisesti käsipelin mittaamalla tiettyjä kohtia digitaalisista kuvista. Nämä mittaukset tuottavat sitten mm. erilaisia suhdelukuja ja kulma-asteita ja kaikki kulmamittauksia harjoittaneet tietävät, että pienikin mittausvirhe tuottaa selvän eron kulmaan astelukuun.

Arviointityössä on tyypillistä, että aloitteleva arvioitsija on tilastollisesti merkitsevästi tiukempi arvioimaan kuin kokeneempi arvioitsija. Ja tämä totuus pätee ihan kaikessa ihmisen tekemässä arviointityössä on arviointikriteerit suunniteltu kuinka tarkkaan tahansa. Olen huomannut, että nyt on Kennelliitossa ollut useita uusia arvioitsijoita, mikä selittänee osan näistäkin C-lonkista.

Lonkkakuvausprosessia on yritetty nyt vakioida aiempaa objektiivisemmaksi. Aiemminhan kuvaava eläinlääkäri väänsi ja veti käsillään koiran takajalat sopivaan asentoon kuvausta varten. Nyt jalat asetellaan ja teipataan pysymään aloillaan, eikä niihin kohdistu siksi samalla tavalla vetoa ja vääntöä kuin aiemmin. Toivottavasti tästä kuvaustavan muutoksesta tehdään joskus tieteellistä tutkimusta. Tälläkin voi olla nyt jotain vaikutusta näihin tämän vuoden lonkkatuloksiimme.

Muista luustokuvista

Q-pentueemme emällä Löwinillä on yksi ylimääräinen täydellisen muotoinen selkänikama, eli LTV4. Nyt sen neljästä kuvatusta pennusta kahdella on sama vika, eli ylimääräinen selkänikama. Nisäkkäistä noin 10 % on eri määrä nikamia kuin lajissa keskimäärin, eli se on jokseenkin tavallinen asia. Oletus on, että ylimääräiset nikamat eivät haittaa koiraa, toisin kuin epämuodostuneet nikamat voivat. Ne voivat tuottaa vaikkapa toispuoleisia lihasvaivoja ja vinoutta. Rodussamme ei seurata muita virallisia luustokuvia kuin lonkkia ja lisäksi kansainvälisessä jalostuksessa tarvitsee olla silmäpeilaus suoritettuna. Tavallista siksi onkin, että ulkomaisilla jalostuskoirillakaan ei ole muita terveystuloksia.

Käyttökoirajalostuksen etu on, että koira treenataan fyysisesti vaativiin tuloksiin, kuten FCI IGP:hen. Mikäli koiralla on kipuja, se ei kykene suoriutumaan käyttökokeesta ainakaan useampaan kertaan ja silloin se toivottavasti poistuu jalostuksesta. Kansallisissa pk-lajeissamme hyppyeste ja A-este mittaavat paitsi koiran rohkeutta myös fyysistä suorituskykyä. Niissä koira joutuu ponnistamaan kunnolla ja alastulossa myös isku maahan on kohtalainen. Jos koiralla on fyysistä vaivaa, muodostuvat nämä pk-esteet usein sille kynnyskysymyksiksi, myös psyykkisesti mahdottomiksi, ja ilman niiden suoritusta ei voi koetulosta yleensä saada. Harmillisesti esteiden korkeutta on suunniteltu kansallisissa lajeissa laskettavan ja jos tähän mennään, niin toivon, että korkeus suhteutetaan koiran korkeuteen, esim. hyppysesti aina + 40 cm korkeampi kuin koira. A-esteen osalta on vaikea nähdä sopivaa helpotustapaa, mutta ehkä 1-luokassa se voisi olla vähän loivempi kuin muissa luokissa.

Koekausi on alkanut Tallivahdeilla hienosti

Tallivahtien koekausi on alkanut todella hienosti ja kaikenlaisia tuloksiakin on jo tullut: JK3, RH-F V, PEKO-T, RTK2, VEPE SOVE, BH ja MEJÄn voittajaluokkakin on korkattu. Kolme koiraa on lisäksi suorittanut luonnetestin mukavilla pisteillä. Meikäläisen ja Miron koekausi alkaa myös pikkuhiljaa, toivottavasti jo heinäkuussa pääsisimme kokeeseen. Eipä nyt muuta kuin treeni-intoa kaikille ja kuulumisiin taas, kun on ajatuksen tynkiä.