Meidän perheessämme on kuuden vuoden jälkeen pentuaikaa – Uri on nyt 6,5 kk vanha. On kyllä ollut taas ikimuistoista pentuaikaa: Uri on upea pieni hoffipoika, joka on kehittynyt lupaavasti ja meikäläisen harrastustoiveet ovat saaneet joka treenissämme vahvistusta. Tänä vuonna on syntynyt 18 uutta Tallivahtia: T ja U -pennut. Niillä kaikilla menee hyvin ja olen saanut nähdä niistä suurinta osaa pentutreffeillämme ja kennelleirillämme, mikä on aivan upeaa! Koiran pentua parempaa onnellistajaa ei olekaan!

Huippuvalmentajia ja mahtavaa seuraa

Tallivahtien jo useamman vuoden kestäneet talven hallitreenit saivat tänä vuonna jatkoa myös omalla kenttävuorolla kesäkaudella. Lokakuun alusta siirryimme jälleen treenaamaan hallissa ja pian olemme treenanneet yhdessä joka viikko kokonaisen vuoden! Viikkotreeneissämme vuorottelevat huippuvalmentajat: suojelussa maankuulu Esa Tapio ja tottelevaisuudessa Pauliina Kaivonen. Viikkotreenien osallistujamäärä vaihtelee yleensä noin 7-10 koiran välillä ja usein mukaan mahtuu myös satunnaisia osallistujia.

Lisäksi olemme kokoontuneet yhdessä vielä kahtena viikonloppuna vuodessa kennelleirille, jonka treenien painopiste vaihtelee osallistujien toiveiden mukaan. Suosituimpia lajeja ovat olleet jo useamman vuoden peltojälki, suojelu, pk-tottelevaisuus ja henkilöhaku sekä palveluskoira- että pelastuskoirakoetavoittein. Leiriemme osallistujamäärä on yleensä noin 20 koiraa. Tänä vuonna meillä oli ensimmäistä kertaa nyt syksyn leirillämme kaksi koira-alan ammattilaista kouluttamassa: Haamuja Tuulessa Reija Nieminen ja Canine Contact Jari Kantoluoto. Mikäli osallistujien into riittää, hommaan meille jatkossakin mielelläni useampia valmentajia rikastuttamaan osaamistamme!

Rotukoiria jalostetaan harrastuksiin

Rotukoiriahan jalostetaan tosiaan pääasiassa harrastustavoittein suurinta osaa pelkästään näyttelyihin, mutta monissa roduissa myös erilaiset käyttöominaisuudet ovat jalostamisen keskiössä. Näyttelyjalostamisen ongelma on yleisesti tiedostettu: kauneusihanteet eivät tue terveyden jalostamista, vaan yleensä juurikin päinvastoin. Ulkomuodon jalostaminen on usein nimetty suurimmaksi syyksi monien rotujen suuriin terveysongelmiin, sillä ylilyöntejä tapahtuu helposti kaikenlaisissa koiran ominaisuuksissa. Käyttöominaisuuksien jalostaminen on selvästi haasteellisempaa kuin ulkomuodon, mikä luonnollisesti näkyy sitenkin että aika harvat jaksavat panostaa tosissaan käyttöominaisuuksien jalostamiseen. Käyttöominaisuudet usein näkyvät myöhemmin ja palveluskoirien ominaisuudet usein vielä muita käyttökoiria myöhemmin: palveluskoirien koevaatimuksissa korostuu koiran yhteistyökyky ja koulutettavuus muita käyttökokeita enemmän ja siksi koirien suoritusnäyttöjen tekemisen keski-ikä on varsin korkea. Oikotietä onneen ei kuitenkaan ole, sillä mikään luonnetesti ei vielä pysty mitenkään tuottamaan yhtä osuvaa tietoa koiran koulutettavuudesta ja läpivientikyvystä kuin palveluskoirakokeet.

Yksi iso haaste rotukoirajalostuksessa on terveyden jalostaminen. Nyt jo pitäisi olla itsestään selvää kaikille aktiiviharrastajille, että näyttelyharrastaminen ei ole terveyden jalostamisessa oikea tie. Sen sijaan palveluskoirakokeista tiedetään, että se todellakin lisää terveyden jalostamista: vaivainen koira ei kykene suorittamaan vaativia koesuorituksia ja sen harrastusura jää lyhyeksi.

Rotumme JTO tullaan päivittämään ensi vuoden jälkeen

Meidän rodussamme ei ole valitettavasti mitään kasvattajien yhteistä tavoitteellista toimintaa: kasvattajapäiviäkin on vain neljän vuoden välein, eli silloin kun rotumme JTO pitää päivittää. Hatarasti verkostoitunut kasvattajakunta ei pysty vaikuttamaan yhdessä mihinkään ja näin harvoin järjestetyt kasvattajapäivät ovat lähinnä lume-tilaisuuksia. Se on hyvin ikävää. Rotumme ei onneksi ole mikään muotirotu, jonka kysyntä olisi vienyt kasvattamista mennessään. Toki seurakoiramaisuus on koko ajan yleistynyt rodussamme ja sikäli siitä on haluttu tehdä helpommin myytävä ja kaikenlaisille ihmisille sopiva rotu. Sehän johtaa pikkuhiljaa vain rodun suosion vähenemiseen: seurakoiraksihan yleensä sopii mikä vaan sekarotuinenkin koira ja rodun itseisarvo häviää.

Rodun jalostamisessa terveyden osalta olisi tärkeintä vähentää niitä sairauksia, jotka laskevat rodun elinikää. Yleisin tällainen sairaus kaikissa roduissa on syöpä. Luen edelleen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmää KoiraNet kuin piru raamattua ja siellä Terveystilastojen kuolinsyytilastoista löytyy tärkeintä tietoa rodun terveyden jalostamiseksi.  Hovawartien kohdalla syöpä on selvästi suurin kuolemaan johtava sairaus ja se on yleistynyt niin paljon, että nyt syöpään kuolee koiria jo niin nuorena, että se laskee selvästi rotumme elinikää. Siinä mielessä hovawart on jo ns. syöpärotu. Syövän torjunta on mielestäni rotumme terveysjalostuksen ehdottomasti tärkein tavoite. Tiedän että ainakin berninpaimenkoirilla on syöpää yritetty poisjalostaa koirakannasta mm. jalostusindeksien avulla, mutta en ole vielä löytänyt mitään tutkimustuloksia sen onnistumisesta. Jos syöpäalttiuden vähentäminen on mahdollista, pitäisi se ottaa myös meidän rodussamme mahdollisimman pian käyttöön. Alttius sairastua syöpään tiedetään perinnölliseksi, eli vastaavasti kuin alttius sairastua vaikkapa lonkkavikaan. Jälkimmäistä on saatu jalostettua indeksien avulla pienemmäksi, niin ehkäpä syöpääkin voisi vähentää. Rodussamme löytää varsin helposti jo syöpäsukuja, mutta tietoisuus niistä ei vielä näy mitenkään jalostuksessa. Syövässä on se haaste, että se on liian yleinen niin ihmisillä kuin eläimilläkin ja siksi se vain hyväksytään. Tänään on roosanauhapäivä ja ajatuksemme ovat syövässä. Syöpä koskettaa meitä kaikkia ja jokainen varmasti tuntee syöpään kuolleen ihmisen tai eläimen. Mutta tärkeää on, että emme alistu syövälle vaan pyrimme parantamaan sen. Pitkäikäisten eläinten kohdalla se tarkoittaa myös syövän poisjalostamista. Toivon, että syöpä otetaan tosissaan myös rotumme tulevassa JTO:ssa, tässä nyt voimassa olevassa JTO:ssa sitä ei vielä ole tavoitteeksi edes nähty.

Huippuviikonloppu koiraharrastamisen parissa

Pieni seuramme Varsinaiset Hoffit järjesti eilen 90. erikoisjälkikokeensa ja olin siinä innokkaana tampona, eli jäljentekijänä, mukana. Koe sujui hienoissa puitteissa Sauvossa ja kaikki neljä koirakkoa teki tuloksen, mikä on tässä jäljen kuninkuuslajissa harvinaista herkkua. Kaksi mukana ollut Tallivahdikkoa saivat molemmat hyvät FCI-IFH2 tulokset, mikä on kasvattajalle aina juhlan paikka! Tänään pääsin Mironi kanssa kokeilemaan seuramme 91. FCI-IFH kokeeseen ja Miro teki varmalla suorituksella hyvän tuloksen.

Koko viikonlopun jännittävin koitos meikäläiselle on kuitenkin nyt ollut Miron ja ruotsalaisen Jazzan Chefka´s 16 kk ikäisten R-pentujen MH-kuvaukset Ruotsissa. Nyt ne ovat kaikki MH:n suorittaneet ja koko sunnuntaipäivän tutkin niiden testivideoita. Yksi tulevaisuuden jalostusnarttu suoriutui testissä mallikelpoisesti ja se on jo häikäissyt toko-kokeissa koulutettavuudellaan. Tänään se suoritti apell klass:in eli alimman luokan palveluskoirien hakukokeen voittamalla luokan ja pisteitä oli upeasti 90% maksimipisteistä. Se on kova saavutus, kun huomioi että koira on emäntänsä ensimmäinen harrastuskoira - koirakon yhteistyö on todella hienoa seurattavaa! Olen jo laittanut sen pennusta tilauksen menemään, kun se joidenkin vuosien päästä astutetaan. Lonkat ja tietty kyynärpäätkin sillä on priimat, kuten muutamalla muullakin jo kuvissa olleilla.

ISO KIITOS kaikille kanssaharrastajilleni jälleen upeasta harrastusviikonlopusta ja vielä on toivottavasti kokeita jäljellä ennen talvea!