V-pentujen ajanlasku alkoi, kun Tyyne aloitti juoksunsa viime viikolla, mahdollisesti keskiviikkona 10.4. Se käytetään progesterone-testauksessa perjantaina 19.4. ja astutus on sen jälkeen sopivana päivänä. Tavallisin astutus ajankohta on 14 vuorokautta juoksun alkamisesta. Astutuksesta n. 9 viikon päästä kesäkuun lopulla syntyvät pennut ja luovutusikäisiä ne ovat 7 viikon päästä, eli elokuun puolivälissä. Raskaus varmistetaan ultrassa noin tiineyden puolivälissä. Aikataulun tiedostaminen hyvissä ajoin on monille pentua odottavalle tärkeä asia, jotta voi järjestää pennun kotiutumisen ajankohtaa vapaapäiviä riittävästi ja turvata näin pennun sopeutumisen uuteen elämäänsä hyvin.

Tyyne 4 v on maamme toinen hovawart, joka on valioitunut MEJÄ:stä, eli virallisesti Tyyne on FI JVA FCI-BH Tallivahdin Quotenfrau. Tyynen puoliso tulee olemaan FCI-BH AD Tallivahdin Oberinspektor, eli Otso pian 5 v. Otso on ensimmäinen Tallivahti, joka on suorittanut kestävyyskokeen, eli Ausdauerprüfung = AD. Se on perinteinen palveluskoirien jalostuskoe, jossa koiran kanssa pyöräillään 20 km ja sen pitää ravata reippaasti hihnassa pyöräilijän vieressä. Suorituksen aikana on kaksi paussia, joissa koetuomari tarkastaa koiran hyvinvoinnin ja antaa luvan jatkaa, jos kaikki on hyvin. Kokeen lopuksi on vielä pieni tottelevaisuusosio, jossa koiran pitää olla edelleen niin hyvinvoiva että se on yhteistyökykyinen.

Molemmat Tyyne ja Otso ovat hyvin terveitä ja perusteellisesti tutkittuja: lonkat, kyynärät ja selkä sekä silmät ovat terveet, kummastakin on laaja MyDogDNA-testaus tehtynä, kumpikin on ollut luonnetestissä ja saanut erinomaisen arvion koiranäyttelyssä. Molemmat ovat suorittaneet hyväksytysti myös koirien kansainvälisen käyttäytymiskokeen, eli BH-kokeen. Tyynen ja Otson V-pennuista odotetaan avoimia, rohkeita ja varsin energisiä hoffeja, joiden koulutettavuus on erinomainen myös vaativiin tavoitteisiin.

Miksi käytän jalostukseen Tallivahti X Tallivahti -yhdistelmiä?

Olen käynyt paljon ulkomailla astuttamassa jalostusnarttujani ja käyttänyt myös muutamaa maahamme tuotua käyttöjalostettua urosta: 20 pentueessani on 10 pentueen isänä saksalainen RZV:n rotujärjestön uros, 1 puolalainen, 1 itävaltalainen ja 1 ruotsalainen uros, 4 suomalaista urosta ja 3 Tallivahdin urosta. Olen kasvatusharrastamiseni alusta lähtien halunnut eriyttää koirieni sukulinjoja niin, että jossain kohtaa voin yhdistää omia kasvattejani. Nykyään kasvattieni suvut ovat niin eriytyneet, että sukusiitosprosentti ja sukukatokerroin ovat samaa luokkaa Tallivahti X Tallivahti yhdistelmässä kuin mitä se olisi silloinkin, jos hakisin ulkomailta jalostusnartulleni sulhasen. Eli olen sikäli päässyt tavoitteeseeni ja saanut luotua erisukuisia sukulinjoja, joita voi luottavaisin mielin yhdistää keskenään. V-pentueessani 5 sukupolven tarkastelussa sukusiitosprosentti (IC) on 0 ja sukukatokerroin (ALC) 100 % ja W-pentueessani vastaavasti 0,2 % ja 98,39 % working-dogin laskurin mukaan, joka on tarkempi kuin mm. Kennelliiton Koiranetin laskuri, koska Kennelliitto ei kirjaa ulkomaisista koirista kuin muutaman sukupolven verran esivanhempia ja näin Koiranetin sukutaulutiedot ovat vajaita ja samalla sukusiitosprosentin ja -katokertoimen tiedot ovat epätarkkoja. Näiden jalostuskertoimien tietoinen tarkastelu on keskeistä rodun monimuotoisuuden vaalimisessa, joka puolestaan vahvistaa rodun terveyttä ja elinvoimaa.

Tärkein jalostustavoitteeni on toki edelleen hyvien käyttöominaisuuksien jalostaminen ja siinä, kuten muidenkin monen geenin yhdistelmään perustuvien ominaisuuksien jalostamisessa, koiran suku kertoo sen perimästä paremmin kuin koira itse. Siksi tärkeää on tarkastella sukutaulua usean sukupolven ajalta, esimerkiksi viiden sukupolven, jotta ymmärtää mitä ominaisuuksia koiraan on yritetty jalostaa. Palveluskoirien tärkein käyttöominaisuuksien mittari on palveluskoirakokeet ja niiden harrastamisen suosio on valitettavasti laskenut maassamme suunnilleen kaikissa roduissa niin, että käyttöominaisuuksien jalostaminen on vaikeutunut selvästi. En ole vuosiin löytänyt muita suomalaisia kiinnostavia käyttöjalostettuja uroksia kuin omat kasvattini. Tallivahdin kennelin koirien ominaisuuksissa korostuvat käyttöominaisuudet niin vahvasti, että sukutauluissa on ollut vähintään 70 % koirista palveluskoirakoetuloksia jo kolmannesta Tallivahdin sukupolvesta lähtien. Olen halunnut vakioida hyvää koulutettavuutta ja tavoitteellista läpivientikykyä vaativiin suorituksiin. En halua tinkiä näistä saavutetuista vahvuuksista. Etua on myös siitä, että tiedän kasvattieni heikkouksia ja vahvuuksia vielä tarkemmin kuin mitä voisin saada ulkomaisista koirista tietooni. Eli monestakin syystä minun ei tarvitse aina lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voin hyödyntää tätä hyvin tuntemaa koirapotentiaaliani.

Suojelu- ja tottelevaisuustreenit jatkuvat ja jälkitreenit alkoivat

Kirjoittelin jo facebook-seinälleni Urin ja meikäläisen suojelutreenien edistymisestä, jotta saisin vahvistettua tiedostamistani. Suojelu on kiehtonut minua jo yli 20 vuotta. Sen avulla rotuumme jalostettuja vahvuuksia lähdin alun perin hakemaan Saksasta jo toiseen pentueeseeni v. 2003: sen jälkeen olen usein hakenut suoritustehoa sauerlandista ja muualtakin. Urin kanssa tavoitteeni on saada suojelusta ylimmän luokan hyväksytty koetulos ja FCI- IGP3-koulutustunnus, jotta pääsen sen saavutettuani hakeutumaan kansainvälisten pk-lajien IGP ja IFH tuomarikoulutukseen. Haluaisin olla molempien jälkilajien tuomari siinä kohtaa, kun aloitan toivottavasti mahdollisimman pitkän eläkeurani. 😊

Urin saalisvietti on voimakas ja sitä ei enää ole juurikaan treenattu, vartiointi alkaa olla myös voimakasta ja haukkuminen on intensiivistä ja se kestää pitkään. Se myös pysyy hyvin seisomassa ja paikoillaan liina löysänä, eli vartioinnin paikka alkaa hahmottua, piilotyöskentely on vahvistanut edelleen vartioinnin intensiteettiä. Olen yrittänyt itse muistaa aina löysätä liinan, kun vartiointi alkaa, jotta Uri oppii rauhoittumaan paikalleen, enkä liinasta vetämällä yllytä sitä poukkoilemaan mihinkään suuntaan.

IGP1 C-osan liikkeitä on kaikkia nyt harjoiteltu jonkin verran: Uri oppii luontaisesti ja helposti eri osiot. Viimeinen uusi liikesarja tuli treeniin viimeisessä hallitreenissämme maaliskuun lopussa, se on avustajan pakoyrityksen estäminen ja senkin Uri oivalsi heti. Eli nyt onnistuu jo kohtalaisesti piilolla vartiointi ja muuallakin vartiointi löysällä liinalla. Pitkän liikkeen, eli liikkuvan avustajan hyökkäys koiraa kohti, harjoittelua on tehty pari kuukautta ja sekin sujuu. Hyökkäyksen torjuminen vartiointivaiheessa on vielä varsinaisesti treenaamatta, kun juuri aloitettiin vasta pakotreenit.

Patukkakuormitettavuutta on harjoiteltu jo maitohampaista lähtien ja Uri kestää sitä hyvin ja se vastaa hienosti voimaa lisäämällä maalimiehen eri tavoin tekemiin paineistusyrityksiin.

Hallinta: sen kouluttaminen on meikäläisen vahvuus, eikä Uri tee koirissani siinä poikkeusta. Ruokapalkka toimii Urilla edelleen erinomaisesti, vaikka nyt treenin intensiteetti on jo kohtuullisen vahvaa, irrotuksen se toteuttaa yleensä automaattisesti hihan itselleen saatuaan, mikä on mielestäni hyvä. Maalimiehellä olevasta hihasta ei ole vielä irrotuksia harjoiteltu, mutta itsekseni olen tätä ihan pienestä asti harjoitellut. Seuraaminen ja siirtymiset yms. ovat vielä vaiheessa, Uri ei ole vielä BH-kokeeseenkaan niissä valmis, mutta luvan pyytäminen kontaktilla eri tilanteissa alkaa jo olla varsin automaattista, eli sikäli tämäkin on edistynyt.

Tähän asti treeneissä on edistytty ongelmitta ja oloni on luottavainen jatkonkin suhteen. Ensimmäiset ulkokenttätreenit lisäsivät häiriötä, mutta nostivat samalla viettitasoa – Uri tuntui miehistyneen selvästi parissa viikossa. On tämä kyllä koukuttava laji ja nyt tuntuu, että olen itsekin koiranohjaajana kehittynyt. Meillähän on jo vuosikausia ollut maalimies kennelleireillämme jne. mutta onhan se oppiminen ihan toista, kun treenit ovat viikoittain. Esa Tapio oli kennelleirillämme ensimmäistä kertaa vuonna 2008 ja hän on kyllä niin taitava ja mukava, että treeneihin menen aina myönteisin odotuksin - KIITOS!

Tottelevaisuustreenit ovat palveluskoiraharrastamisen ydintä, sillä kaikissa lajeissa myös maastossa koiran pitää olla hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tallivahdikoiden yhteiset tottelevaisuustreenit jatkuvat tiistai-iltaisin suojelutreenien kanssa vuorotellen. Peltojälkitreenitkin ovat jo alkaneet ja tänään pellolla hommissa oli komeasti 6 Tallivahdikkoa. Muutaman viikon päästä heti vapun jälkeen on kevään kennelleirimme Inkoossa Västankvarnin tilalla. Meillä on jälleen kaksi huippukouluttajaa – peltojäljellä Tarja Riikonen ja kansallisissa lajeissa haku, jälki ja tottelevaisuus Pauliina Kaivonen. Noin 20 Tallivahdikkoa tulee treenaamaan hyvässä seurassa perjantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Ihan mahtavaa nähdä taas kaikkia koiria omistajineen ja olen varma, että meille tulee jälleen aivan upea kennelleiri!!!

Treeni-intoa ja hyvää kevättä kaikille!