Olen yleensä muutaman vuoden välein löytänyt koiraharrastamisessani uusia mielekkäitä haasteita. Ensimmäisen hovawartin hankimme vuonna 1997, heti kun elämäntilanteessamme tuli siihen sopiva sauma. Olin tuolloin 31-vuotias, toiminut yrittäjänä neljä vuotta ja olimme rakentaneet omakotitalomme ja hevostallimme Maskuun. Uudisrakennustemme ympäristö oli vielä viimeistelyvaiheessa, mutta muutoin arki oli jo rutinoitunut sen verran, että koira oli ihan pakko saada. Hovawartin rotuna olin löytänyt jo muutama vuosi aiemmin ja odottanut sopivaa pentuakin pari vuotta kunnes sitten Nella, BH Sateenkaaren Thunderbird, muutti meille.

Alunperinkin olin kiinnostunut kasvatusharrastuksesta ja pennun myötä aloin perehtyä aktiivisemmin rotuun ja tavoitteelliseen koiraharrastamiseen. Elimme silloin yritykseni kiihkeää kasvuaikaa ja työni piti minut kiireisenä. Ensimmäinen Tallivahdin pentue syntyi kuitenkin heti, kun olin kasvattajakurssit käynyt ja kennelnimen saanut ja Nella oli sopivan ikäinen jalostukseen. Vuosi oli 2001 ja meikäläinen oli silloin 35-vuotias. Kaksi seuraavaa pentuettani syntyi ennen omia 40-vuotisjuhliani. Kun olin 40-49-vuotias syntyivät seuraavat 7 pentuetta, koirastani Repestä tuli 5-vuotiaana kennelini ensimmäinen Suomen Käyttövalio ja osallistuimme kaksi kertaa erikoisjäljen SM-kokeeseen. 50-vuotiaana vuonna 2016 sain näiden 10 ensimmäisen pentueeni perusteella Suomen Kennelliiton arvostetun kasvattajapalkinnon, Vuolasvirta-palkinnon. Samana vuonna sain järjestettyä epäviralliset RZV:n jalostustarkastukset kyläkoulullamme Maskussa. Sen jälkeen on syntynyt 12 Tallivahdin pentuetta lisää. Mirosta tuli Suomen Käyttövalio 4-vuotiaana ja samana vuonna 2021 teimme tuloksen rotumme FCI-IGP-FH-MM-kokeessa Saksassa. Komeita käyttönäyttöjä on tullut lisää useiden kasvattieni voimin mm. Kaiserista tuli Suomen Käyttövalio ja Quotenfrausta Suomen Jälkivalio. Tänä vuonna Tallivahdin kennel on kasvattanut 24 vuotta käyttöhoffeja ja hoffin HAUskaa harrastamista ja erilaisia käyttötuloksia on tehnyt komea määrä Tallivahteja: 47 BH-kokeen suorittanutta koiraa, 18 FH/IFH koiraa, 13 JK-koiraa, 1 IGP-FH, 3 HK, 2 IGP, 2 PEKO-T, 2 IPOR, 2 PEHA, 1 PEJÄ, 3 FI KVA, 1 FI JVA ja 1 VIRTA-koira. 

Vain kantanartullani Nellalla oli kaksi pentuetta, sillä sen jälkeen olen käyttänyt yhtä narttua vain kerran jalostukseen ja kasvatusharrastamiseni on perustunut sijoitus- ja leasing-narttuyhteistyöhön. Näin olen saanut geenipohjaani leveämmäksi sukupolvi sukupolvelta. Nyt mennään 6:ssa Tallivahtien sukupolvessa ja niitä tuleekin olemaan useampia, sillä hyviä sijoitusnarttujakin minulla on nyt seitsemän, joista suurin osa on jo jalostusikäisiä terveitä koiria. Eli jatkossa toivottavasti saan kaksi pentuetta vuodessa. Nyt syksylle on suunnitteilla X-pentue, jossa yhdistyy kaksi rotumme suojelun maailmanmestarin käyttölinjaa. Keväälle 2026 on suunnitteilla jälleen hieno Tallivahdin X Tallivahdin yhdistelmä, Y-pentue, jonka tietoja kirjasin hetki sitten kotisivujeni pentu-uutisiin.

Haluan edelleen sijoittaa pentueistani jonkun koiran tavoitteelliselle käyttökoeharrastajalle ja siinä mielessä etsin hyviä yhteistyökumppaneita jatkossakin. Lisäksi haluan syksyllä sijoittaa Mironi ruotsalaisen tyttären Chefka's Rise Up, Askan, pennun. Upea musta niin Ruotsin kansallisella jäljellä kuin haussakin käyttönäyttöjä jo 2-vuotiskaudellaan antanut Aska astutetaan saksalaisella käyttöjalostetulla uroksella. Askan tietoja ja Ruotsin luonnetestin videoita löytyy hyvin working-dogista. Ensi vuonna 2026 toivon voivani myös tuoda yhden saksalaisen RZV:n käyttöjalostetun narttupennun Suomeen sijoitusnartukseni ja näinkin jo potentiaalisen pennun emän viime viikolla jalostustarkastuksissa Saksassa.

RZV:n jalostustarkastus päivitti tietotaitoani rodusta

Järjestin jo mainitusti yhdeksän vuotta sitten Saksan suurimman rotujärjestön Der Rassezuchtverein für Hovawart-Hunde e.V., eli lyhyemmin RZV:n jalostustarkastukset kasvateilleni Maskussa. Tuomari oli saksalainen rodun ekspertti Kirsten Wesche, jonka kanssa olin tottunut tekemään yhteistyötä vuosien ajan urosvalinnoissani. Testit olivat epäviralliset, mutta muuten todelliset junioreiden (NZB), nuorten koirien (JB) ja aikuisten (ZTP) jalostustarkastukset. 23 koiran jalostustarkastusten tuloksia analysoin kahdessa 2017 vuoden blogikirjoituksessani tarkemmin. Esittelin viiden eri pentueen 1-2-vuotiaiden koirien tuloksia keskiarvo- ja vaihteluvälitietojen avulla. Koirat tulivat Tallivahdin H, I, J ja K-pentueista, jotka edustivat silloista kahta narttulinjaani sekä Hoffen-Haus P-pentueesta, jonka isä oli oma Repeni. Kaikkien koirien lähisuvussa oli RZV:n jalostuskoiria vähintään isovanhempina. Halusin oppia ymmärtämään vielä syvällisemmin rotumme jalostamisen keskeisiä kriteerejä. Nyt oli tullut aika päivittää jälleen rotumme jalostamiseen ja jalostustesteihin liittyvää tietotaitoni ja siksi halusin päästä kokemaan tämänhetkiset jalostustestit oman koirani, Urin, kanssa. Niinpä teimme pikaisen reissun Saksaan Walkenriediin, jossa Uri suoritti RZV:n ZTP-testin lauantaina 28.6.2025

Urin ja meikäläisen seikkailu RZV:n ZTP:ssä

Jalostustarkastus alkaa aina ulkomuodon tarkastuksella. Uri 2 v 2 kk pääsi näin elämänsä ensimmäistä kertaa mitattavaksi ja sehän on aika lailla isoisänsä Repen raameissa ja mm. säkäkorkeus on 69 cm. Mittaustuloksia ei näkynyt arvostelupöytäkirjassa, jonka sain sähköpostilla heti tilaisuuden jälkeen. Ne varmaan löytyvät rotumme tietokannassa, johon saisin kyllä hankittua käyttöoikeudet. En ole vielä sellaista tarvinnut, vaan sukutaulut ja niiden koirien tulokset ovat meikäläisen jalostussuunnitelmiin tähän mennessä riittäneet. Tietohan lisää tuskaa ja siinä täytyy pystyä keskittymään oleellisiin seikkoihin. Kokoa en ole vielä alkanut muutenkaan jalostamaan, siinä minulle riittää koiran painon tieto: nartut ovat noin 30-32 kg keskimäärin ja urokset noin 40 kg. Ulkomuodon arvioinnissa koira voi hylkääntyä monestakin syystä: esimerkiksi jos koiraa ei saada tutkittua eli se on arka tai aggressiivinen, hampaita puuttuu liikaa, korvat ovat vinksallaan tai häntä liian lyhyt tai kippura. Testissä arvioivia tuomareita oli kaksi, ulkomuodon arvioinnin tilanteessa olleet lippispäiset naiset, Sabine Jacobs ja Kerstin Lubjuhn, jotka näkyvät Facebookista tai working-dogista löytyvistä videoistani.

Ulkomuodon arvioinnin jälkeen alkoi koiran luonteen testaus, jossa alussa suoritettiin viisi erillistä testiosiota kentällä. Sen jälkeen käytiin maastossa noin kilometrin kävelylenkki ja siellä reitin varrella oli viisi erilaista yllätysrastia. Maastolenkin jälkeen palattiin kentälle, jossa oli vielä loppuhuipentumana valkoisten haamujen kohtaamisen testi ja sen jälkeen vielä leikkimistä ohjaajan kanssa. Näiden päätteeksi tuomarit olivat heti valmiita raportoimaan ja testi käytiin seikkaperäisesti lävitse arvioiden kera. Jalostustestin luonteen arvioinnin osuutta ei kuulemma voi läpäistä, jos koira ei leiki, jos koira osoittaa selvästi pelkoja tai aggressiivisuutta.

Ulkomuodon arvioinnin jälkeen seuraavana oli ensin hetken leikkiä ohjaajan kanssa. Olin ottanut ohjeiden mukaisen oman pienen treeniliivini takataskuuni mahtuvan purutyynyn mukaani, mutta jostain syystä se ei kelvannutkaan, vaan sain järjestäjältä käyttööni pienen patukan. No kyllähän Uri tietty senkin kanssa leikki. Sen jälkeen oli yhteisleikki maalimiehen ja ohjaajan kanssa. Uri oli päässyt ennen koetta treenaamaan jo viiden eri maalimiehen kanssa eri tilaisuuksissa ja se on sen mielestä aina HAUskaa. Ja näin se tuumasi tälläkin kerralla. Leikkimistä oli useassa kohdassa myös testin lopussa ja maalimiehen lisäksi koiran ohjaajan sekä vastaavan toimitsijan toimesta.

Maalimiehen osuuden jälkeen tuli noutoliike, jossa heitin patukan noin 20 m päähän ja lähetin Urin hakemaan sitä. Samaan aikaan samalle etäisyydelle noin 10 m sivuun vastaava toimitsija heitti 5 litran kanisterin, jossa oli kiviä sisällä. Kanisteri ei Uria säikäyttänyt, vaan se toi iloisesti patukan meikäläiselle ihan normaalina noutoliikkeenä.

Sen jälkeen oli patukan etsiminen pihakatoksesta, tai ns. juhlateltasta, jonka etusivu oli auki ja siinä roikkui muovisuikaleita ja teltta oli täynnä muovipulloja. Olimme noin 20 m päässä teltasta, kun vastaava toimitsija hetsasi patukalla vähän Uria teltan läheltä ja heitti sitten patukan telttaan. Lähetin Urin sitä noutamaan ja se pysähtyi hetkeksi teltan aukkoon ja ehdin jo ajatella, että ei se vierasta patukkaa sieltä edes lähde hakemaan, mutta kyllä se sen sitten haki ja toi minulle asti.

Seuraavana kentällä tehtiin ihmisryhmätestit. Ensin jätin Urin toiselle tuomareista ja kävelin kentän toiselle puolelle vastaan tulevan noin 12 linjassa kulkevan ihmisen keskeltä. Sen jälkeen tuomarin merkistä kutsuin Uria ja sen piti juosta suoraan kohti liikkuvan ihmisrintaman lävitse ja näinhän Uri myös teki ja laukkasi iloisesti luokseni, kuten normaalistikin luoksetuloliikkeessä tekee. Siitä siirryimme suoraan yhdessä ihmisryhmän keskelle, joka tiivistyi meidän ympärillemme pieneksi ympyräksi. Ryhmässä Uri heilutteli saamastaan huomiosta tyytyväisenä häntäänsä ja kiersi haistelemassa ihmisiä. Uri on aina ollut hyvin avoin ja luottavainen ihmisiin ja tykännyt pienestä asti myös lapsista varsin paljon.

Ihmisryhmien jälkeen lähdimme maastoradalle. Urille kiinnitettiin pitkä liina ja vastaava toimitsija huolehti sen taluttamisesta ja meikäläinen vain kulki siinä mukana.

Maastossa olevalla viidellä yllätysrastilla Uri ei hätkähtänyt oikein mistään ja meni aina tarkistamaan itse kaikki pelotteet, kuten videolla olevassa haalaritestissä, joka oli ensimmäinen rasti. Se oli samanlainen kuin suomalaisessa luonnetestissäkin, eli kun koira on kohdalla, vedetään maassa lojuva haalari yhtäkkiä ylös. Seuraava pelote oli noin 100 m päässä edellisestä ja se oli räminälaite, jossa ketju pudotettiin piilossa olevan metallilevyn päälle, kun koira oli vieressä. Kolmas pelote oli äänipelotteesta noin 50 m kävelyn päässä ja se oli sienestäjä, josta kerron tuolla testin lopussa olleessa hattivatti/haamukohdassa. Neljäs pelote oli paluumatkalla kentälle ja se oli kelkka, muuten samanlainen osuus kuin Suomen luonnetestissä, mutta kelkassa oli iso ihmisen näköinen pahvifiguuri. Viides pelote oli ammunta, joka suoritettiin, kun kävelimme tietä pitkin takaisin kentälle. Ampuja oli piilossa tien reunan pusikon takana ja ampui pari kertaa, kun koira oli kohdalla. 

Maasto-osuuden jälkeen testin viimeisenä osuutena oli kolme valkoista haamua. Se on samankaltainen testiosuus kuin MH-kokeessa, eli haamut lähestyvät koirakkoa tuomarin merkistä hipsuttaen aina vaan lähemmäs, kunnes ovat noin 10 m päässä. Tässäkin kohtaa vastaava toimitsija piti vielä Uria kiinni pitkässä liinassa ja meikäläinen vain seisoi vieressä tilannetta tarkkaillen. Haamut eivät myöskään hetkauttaneet Uria, meikäläistä taisi jännittää nämä hattivatit enemmän.... Näitä hattivatteja ja sienestäjää odotin eniten, koska Uri ei ollut koskaan nähnyt edes joulupukkia tai muutakaan naamioitunutta ihmistä, joten en tiennyt mitä se niistä meinaa. Sienestäjä oli tuolla maastossa, jossa se hyppäsi yhtäkkiä eteen piilosta ja sitten säntäili poispäin välillä kyykistyen. Häneenkin Urin reaktio oli samanlainen, se meni vain heti itse katsomaan sienestäjää ja sitten asia oli sille selvä. Se ei haukkunut siinäkään kohtaan, eli minkäänlaista uhkaa tai epäilystä ei näkynyt, hyvä perusluottamus sillä on kyllä ihmisiin.  

Loppuarvostelussa sain kuulla yksityiskohtaisesti arvioinnista ja Uri sai kaikkiaan hyvät pisteet ja hyväksytyn jalostustarkastuksen. Urihan on aiemmin jo kaikenlaisia jalostuskoiralle arvokkaita näyttöjä jo antanut: se on laajoissa terveystutkimuksissa todettu täysin terveeksi (HD-A, ED-0, LTV0, VA0, ECVOn silmälausunto terve, laajassa MyDog-geenitesteissä ei mitään sairausriskejä mm. DM N/N.) Uri on saanut useamman kerran näyttelyssä erinomaisen laatuarvion ja se suoritti syksyllä 1,5-vuotiaana kansainvälisen käyttäytymiskokeen FCI-BH ja saavutti toukokuussa ensimmäisen koulutustunnuksensa palveluskoirakokeesta FCI-IFH-1. Virallinen jalostustarkastus rodun kotimaan suurimman rotujärjestön testeissä on vielä piste I:n päälle Urin jalostusarvoa ajatellen ainakin meikäläisen mielestä.

Rodun kotimaan tärkeimmän rotujärjestön jalostustarkastus oli erinomainen oppimisympäristö

Sain nyt samalla nähdä tämänhetkiset rotumme jalostustarkastukset ja saada päivitystä rotumme jalostamisen keskeisiin kriteereihin. Olin suunnitellut asiaa jo suunnilleen vuoden verran ja alkuvuodesta aloitin kartoittamaan testaamisen mahdollisuutta. Olen tilannut RZV:n Der Hovawart -lehteä vuodesta 2006 lähtien, mutta selvisi, että en kuitenkaan ollut siellä virallisesti vielä jäsen. Onneksi pääsin liittymään myös rotujärjestön jäseneksi ja sen myötä sain osallistumisoikeuden jalostustestiin.

Saksalaiset ovat aina hyvin avoimia ja mukavia, joten tunnelma oli mukava ja ruoka hyvää. Keli oli helteinen noin 30 C ja se oli meille suomalaisille haasteellisinta, koska meillä on ollut koko kesäkuun vain noin 15 C lämpötila, eikä tottumusta kuumuuteen ollut meillä ihmisillä eikä karvapojillakaan. Ajomatkamme oli noin 1500 km yhteen suuntaan ja se sisälsi 2 lauttamatkaa. Se oli Urin ensimmäinen pitkä ulkomaanmatka. Mukavana yllätyksenä ja kirsikkana kakun päällä oli se, että tuttujakin oli useampia paikalla mm. K-pentujemme isän kasvattajat ja omistajat. JBn eli nuorten koirien jalostustarkastuksen suoritti 5 koiraa ja 7 suoritti ZTPn. Nyt oli paikalla hieno otos saksalaisia käyttökoiria ja peräti kaikki läpäisevät testit, tavallisesti hylkäämisprosentti on n. 30 %. HIENO JA IKIMUISTOINEN PÄIVÄ KERRASSAAN! Vielen Danke fur ALLE!!!