Olimme kolmen psykologin voimin tekemässä soveltuvuustutkimuksia Tampereella ja saimme luonnetestistä yhdeksi illaksi mukavaa iltaohjelmaa. Kokeneen koiraharrastajakollegani Päivin kanssa sitten analysoimme Capria ja luonnetestin kulku, josta seuraava pieni tarina koiran käyttäytymisen tulkinnasta. Olen muutoinkin hyvin pitkälti samalla linjalla kuin minkä Suomen Palveluskoiraliiton puheenjohtaja Tapio Toivola Palveluskoirat-lehden 4/09 pääkirjoituksessaan toi esille. Luonnetestien merkitys on pikemminkin tyydyttää innokkaiden harrastajien kuin kasvattajien tarpeita ja, sillä niiden jalostuksellista hyötyä on hyvin vaikea osoittaa. Sitähän tarkastelimme pari vuotta sitten hoffien luonnetestituloksia tutkivassa tilastollisessa analyysissamme siskoni Sannan kanssa, joka julkaistiin Hovawartti-lehdessä. Se tulee myös jossain vaiheessa kotisivuilleni.

Tallivahdin Capriolen ”Caprin” luonnetestiseikkailu

Capri oli luonnetestissä 28.4.09 Tampereella ja tuomareina olivat Leikola ja Puputti. Hyväksytty luonnetesti vaaditaan hovawarttien ulkomaisissa astutuksissa ja siksi Caprikin päätyi testattavaksi. Tämä koirien luonnetesti on näin käyttäytymistieteilijän ja soveltuvuustutkijan näkökulmasta varsin leikkimielinen ja tuomarisidonnainen etenkin tulosten tulkintojen osalta, mutta sillähän ei alun perin ole pyrittykään koirajalostusta hyödyttämään ja perinnöllisten ja pysyvien ominaisuuksien kartoittamiseen.  Caprin kohdalla testin tuloksia on helppo lukea ja ymmärtää, kun miettii että Capri on aito maalaistyttö, joka käyskentelee vapaana päivät pitkät sikatilan pihapiirissä veteraaniuroshoffin kanssa.  Se elelee siis varsin omaehtoista ja vakioitunutta elämää ja käy vain harvoin vieraissa ympäristöissä, mikä selittää monia seuraavassa esitettyjä tuloksia.

Testin ensimmäisessä osassa tutkitaan taistelutahtoa leikittämällä koiraa. Taisteluleikkejä tai muitakaan leikkejä ei Caprin kanssa ole harrastettu ja se näkyi tässä kohtaa selvästi. Se kyllä juoksenteli kaikkien houkuttimien perässä ja leikki kropallaan ja tassuillaan niillä, mutta ei yllyttynyt puremaan kiinni ja niinpä tämä osio jäi puutteelliseksi, eli taistelutahdoksi tulkittiin sen perusteella -1. Pentutestissä Capri taisteli hyvin ja pureminen sekä saalisvietti olivat melko voimakkaitakin, eli se olisi todennäköisesti hyvin treenattavissa siihen, jos tarvetta olisi. Monet kieltävät kotikoiraansa käyttämästä hampaitaan ja ottamasta suuhun esineitä ja vaatteita, joka myös helposti näkyy niin, että koira ei sitten tällaisessa testissäkään innostu puremaan niitä.  

Testin alkuosassa näkyi hyvin Caprin maalaisuus ja tottumattomuus erilaisiin tilanteisiin: se ihmetteli kaikkea, kuten sonni uutta navettaa. Koskapa se on myös rodulleen tyypillisesti itsepäinen ja myös hyvin omaehtoiseen elämään tottunut, ei se luottanut myöskään Annemarin ratkaisuihin, eikä tukeutunut häneen. Tämä näkyi hyvin kelkalla ja muissakin erilaisissa pelottelutilanteissa, joissa tutkitaan eniten toimintakykyä ja pehmeyttä. Niissä Capri oli hyvin epäileväinen jo alusta lähtien ja vahvasti sitä mieltä, että täällä tapahtuu kummia asioita ”ei meillä kotona Punkalaitumella kyllä tämmöistä ole nähtykään” ja olisi mieluiten ollut osallistumatta moiseen ja katsellut vaan sivusta.  Pimeä huone tutki myös toimintakykyä ja sehän nyt oli maalaistytölle helppo nakki, koskapa pimeissä ladoissa on tottunut kulkemaan. Siellä se toimi hyvin, ripeästi ja aktiivisesti ja kiipesikin kuulema jonkun esteen päälle kurkkaamaan väliseinän ylitse, jonka toisella puolella Annemari piileskeli. Toimintakyky meni kuitenkin kokonaisuudessaan miinuksen puolelle eli -1. Se kuitenkin palautui kaikista peloitteluista niin, että pehmeys oli +1, hieman pehmeä.

Koiran hermorakennetta tutkittiin läpi koko testin ja siinä ei Caprilla ole koskaan ollut ongelmia ja se sai siitä +1. Lopussa psyykkinen paine usein on kovempi, jos koira kuormittuu, mutta Capri vaikutti parantavan otettaan mitä pitemmälle mentiin. Hermorakenteella tarkoitetaan koiran kykyä ylläpitää omaa psyyketasapainoaan ja nopea tilanteista palautuminen kuvastaa hyviä hermoja. Vahva hermoista koiraa (ja myös ihmistä) ei saa oikein yllytettyäkään mihinkään ilman, että se itse sitä tahtoo, sillä se säilyttää oman mielentilansa kaikissa haasteissa ja on hyvin ennustettava käyttäytymiseltään. Kyky ylläpitää omaa psyyketasapainoa on usein perinnöllistä ja yhteydessä tunneherkkyyteen/ pehmeyteen siten, että herkkä/ pehmeä koira usein menettää oman tunnetasapainonsa helpommin. Silloin voimakkaat tunteet tekevät koirasta subjektiivisen ja vaikeasti käyttäytymiseltään ennustettava, joka näkyy usein esim. nartuilla juoksujen mukaan rytmittyvänä voimakkaana käyttäytymisen vaihteluna. Herkkyys on perinnöllistä ja luonnonvaraisilla eläimillä elinehto. Elämä kuitenkin myös kovettaa, eli ympäristön haasteista selviytyminen, sairaudet yms. voivat näkyä koirassa kovettumisena ja lisätä samalla myös sen psyykkistä kestävyyttä. Ihmisilläkin tunteiden kuuntelun ja empatiakyvyn heikkeneminen on tyypillinen stressioire ja itseään kovettamalla jaksaa paremmin.

Capri on avoin ja sosiaalisesti rohkea sekä ihmisten että kaikkien koirien kanssa. Se lähestyi testin kaikissa tilanteissa kaikkia ihmisiä ja jopa hyökänneitä tuomareita mutkattomasti ja heti. Se menee vapaaehtoisesti kontaktiin, mutta ei mielistele tai liehakoi, eli siitä tulos luoksepäästävyydessä +2a. Jos tarkastellaan luonteenominaisuuksia, tuossa luonnetestin muuttujassa yhdistyy oikeastaan kaksi luonteenominaisuutta seurallisuus/ aito kiinnostus muista sekä sosiaalinen rohkeus. Molempia pidetään melko pysyvinä ja perinnöllisinä ominaisuuksina. Capri on aavistuksen varautunut, eli ei niin seurallinen, että kaikki seura ilahduttaisi, vaan valikoi kenestä oikeasti pitää. Se on tyypillistä hoffeille ja vahtiville palveluskoirille yleensäkin.  Sellainen koira on asiallinen kohtaamisissa, eikä liehakoi vieraita, mikä on palveluskoirajalostuksessa usein tavoiteltava ominaisuus. Ihanteellinen jalostuskoira on mielestäni myös rohkea, jolloin sitä on helppo ja mutkaton lähestyä ja se itsekin menee reippaasti ja suoraan kontaktiin. Perinnöllisenä ominaisuutena pidetään yleisesti myös vilkkautta, jota luonnetestituomaritkin koirista usein osaavat melko luotettavasti arvioida. Capri sai arvion +2 kohtuullisen vilkas, mikä pitää varsin hyvin paikkansa. Se ei turhaan hötkyile, vaan osaa hyvin rauhoittua.

Lopun seinäkokeessa, jossa koira kiinnitetään lyhyeen hihnaan ja omistaja poistuu paikalta, Capri totesi välittömästi, että ”voihan hittolainen mä jouduin jotenkin tähän seinään kiinni” ja pyristeli hetken itseään raivokkaasti irti. Tässä vaiheessa sen kimppuun hyökkäävä tuomari oli vielä piilossa. Sitten Capri hoksasi yleisön ja istahti ikään kuin tuumaamaan seuraavaa siirtoaan. Hyökkäävä tuomari tuli sitten piilostaan ja aloitti hyökkäyksen. Capri katseli häntä hetken seisten ja heilutteli häntäänsä sovinnon merkiksi. Sitten se taas kääntyi kohti yleisöä ja heilutteli sillekin häntäänsä ikään kuin toivoen, että joku nyt huomaisi, että hän on juuttunut tänne kiinni. Siinä se sitten seisoi samoilla sijoillaan häntäänsä heilutellen kunnes tuomari oli ihan lähellä ja heitti risun pois, otti hupun päästään ja tuli taputtelemaan koiraa. Capri vaikutti tyytyväiseltä ja ikään kuin sanoi, että ”pian tämä kiva tuomari varmaan mut irti tästä narunpätkästä päästää…” Elikä eihän se puolustanut itseään mitenkään, vaan ihmetteli lähinnä kiinnijoutumistaan, kun on vapaana tottunut oleskelemaan. Mummonsa Nella oli myös vastaavassa seinäkokeessa hipihiljaa ja ilman mitään hyökkäyshaluja. Puolustushalu jäi Caprilla kokonaisuudessaan pieneksi +1 ja myös mitään hyökkäyshalua ja kiihottumista se ei testissä esittänyt, joten terävyyskin jäi pieneksi +1.

Ampuminen on testin viimeinen osio ja Caprihan on hyvin laukaisuvarma koira. Kotona sikatilalla, kun joskus aina joudutaan possu ampumalla hätäteurastamaan, Capri on tottunut isompiinkin pyssyn ääniin kuin mitä luonnetestin 9 mm pyssy on. Itse asiassa Capri kuulemma aina juoksee toivorikkaana sikalan oven taakse, kun ampuminen kuuluu. Samaan aikaan perheen vanha uroshoffi puolestaan juoksee turvaan päärakennuksen taakse.  Loppuarviota kuunneltaessa Capri seisoskeli rauhallisesti ihmisryhmän keskellä ja kun siinä joku söi samalla pitsaa tai sen kaltaista herkkua, yritti Capri vetoavasti tuijottaen minuuttikaupalla saada siitä itselleen osan. Ruokakin siis olisi hyvin maistunut, eikä stressitaso ollut silläkään perusteella kohollaan. Kun se ei mitään saanut, meni se makuulle odottelemaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tällainen oli siis Caprin luonnetestiseikkailu, jossa yhteispisteet olivat miinusten myötä vaatimattomat 80. Kaikki jalostuskriteerit, joita tästä testistä tarkastellaan, kyllä täyttyivät, joten loppukesän Saksan matkamme sai näin lopullisen siunauksen. Luonnetesti on videoitu ja sitä voi sitten myöhemminkin tarkastella.