10.05.2009 Tallivahdin Cremefarben koularoitui JK2 ja sai samalla FI MVA -arvon! IHANAA!

Olipas kerrassaan loistava päivä tänään myös Rengossa! Aamulla jo koepaikalla kolmen hoffikoirakon kanssa virittäydyimme tunnelmaan. Paikalla oli myös muita vannoutuneita hoffiharrastajia ja meillä kaikilla sujui koko päivä mahtavasti toisiamme tsempaten! KIITOS TEILLE KAIKILLE! Tunnelma huokui toki muutenki parasta mahdollista kennelhenkeä ja järjestelyt toimivat saumattomasti. Kiitos kaunis järjestäjille! Seuraavaksi lyhyehkö kisaraportti. Päivä oli melkoisen kaaottinen meikäläisittäin ja siksi raporttiakaan en kovin jäsentyneeksi saa, mutta hieman vain esimerkiksi, että koskaan ei kannata luovuttaa... Aloitimme kaikki jäljillä ja saimme Sissin kanssa jäljen numero 7. Harrastan siis pääasiassa vallan peltojälkeä (FH:ta), mutta siellä saa hyvät valmiudet myös metsään. No kuinkas sitten kävikään? Jana meni loistavasti 38/40, en tiedä mistä pari pistettä meni, mutta Sissi pysähtyi janalle jäljen kohdalle ja ilmavainulla määritti jäljen suunnan ja ehdin tietenkin sitä siinä sitten jäljelle kehottamaan. Ehkä se veroitti nuo pisteet. Ensimmäinen keppi oli yllättävän lähellä n. 100m ja rauhalliseen, varmaan työskentelyyn tottunut Sissi ilmaisi sen helposti. Jälki kääntyi oikealle ja sitten noin 200 m päässä oli toinen keppi. So far so good. Sitten mentiin ison ojan yli ja lähestyessämme toista ojaa sieltä lähti lentoon sorsa. No, olin jo aamulla ääneen mietiskellyt mitä sitten tapahtuu, jos kohtaamme hämäläistä riistaa. Sissillä on varsin vahva riistavietti ja niinhän se sitten ampaisi sorsan perään. Meitsi jarrutteli perässä ja koirahan sitten pysähtyi - suoraan sorsan pesälle! Siinä oli suunnilleen 5 munaakin. Jäljen tekijä kertoi sitten myös nähneensä ne munat, mutta hänen kävelyreittinsä oli jo valittu. Meille se koitui liki kohtaloksi. Sissi pyrki sorsaemon perään ja kun sain sen siitä luopumaan vei se minut pesälle. Siinä sitten pyörittiin ehkä 10 minuuttia ja pakotin sen kiertelemään pesää vähän kauempaa, mutta se vei minut uskollisesti ehkä viisi kertaa eri suunnista aina pesälle... Lopulta vein sen siitä kauemmas ja käytiin sitten pari kertaa ihastelemassa vielä omaa janaakin kunnes aikaa oli enää vain 10 minuuttia. Tässä välissä se oli näyttänyt minulle jo jonkun ketun kolonkin. Juoksin sen kanssa syvemmälle metsää ja yllytin etsimään jälkeä. No se löysi jäljen, mutta tajusin, että ajamme sitä väärään suuntaan, kun koira painaa ravia pää pystyssä. Onneksi menin vain perässä sillä sieltä löytyi kolmas keppi! Sitten oli enää niin vähän aikaa jäljellä, että päätin ottaa ison riskin ja päästin koiran irti juosten samalla kohti autoani. Hoin siinä, että "etsi jälki" ja HAA - se löysi jäljen. Ajoi sitä noin 50 m ja siellä se viimeinen ja arvokkain keppimme oli! Kipin kapin autolle ja täyttä rallia hiekkatietä 2 km keppien luovutukseen, aikaa jäi 2 minuuttia... HUH! Hiki oli kova. Tämän päivän jäljeltä lasken itselleni ainakin ne kaksi viimeistä keppiä, sillä pessimistisempi ohjaaja olisi varmasti luovuttanut sorsan pesällä pyörimiseen. Pisteet jäljeltä siis 100+38=138. Mutta tärkeintä oli se, että mahdollisuutemme koulariin olivat edelleenkin olemassa. Esineruudussa Sissi oli aluksi kuriton ja merkkasikin sinne ruutuun. Siihen oli kyllä joku toinen ensin pissannut, sillä tuo haisteli sitä sillä tavalla aluksi. Sitten se alkoi pienen painostuksen jälkeen laukata ja esineet nousivat lopuksi mukavasti. Pisteet 25/30. Tottikseen menin luottavaisesti, sillä normaalisuorituksemme piti hyvin riittää koulariin, vaikka tottis onkin normaalisti oma heikoin lenkkini. Odottelimme tuomaria Hannele Pörstiä ja hänen kahta kokelastuomariaan puolisen tuntia kentällä. Kun he lopulta saapuivat, kävelivät he suoraan autoista kentällä ja sanoivat, että aloitamme avoimen luokan koirakoilla. 2 voittajaluokan koiraa olivat keskeyttäneet jäljen jälkeen. No se tuli meikäläiselle vähän hätäisesti, enkä ehtinyt valmistella koiraakaan lainkaan. Otin Sissin autosta ja marssin kentälle ja me saimme kunnian aloittaa päivän tottisnäytöt. Seuraaminen meni hyvin, paitsi Sissi pysähtyi taas henkilöryhmään. En ole töiltäni ehtinyt yhteenkään ryhmätreeniin ja henkilöryhmä oli syksyn harjoittelun varassa ja näin se sitten kostautui. Jäävät liikkeet menivät odotetusti: istumisessa Sissi jäi seisomaan, maahan meno oli ihan hyvä ja seisomaan jääminen jopa erinomainen. Sitten tulivat meidän vahvimmat osiot - tai niin vahvasti uskoin! Sileän nouto meni normaalisti pienen murinan kera. Hyppynouto meni menosuuntaan loistavasti, mutta sitten tuo nuppuseni kiersi esteen takaisin tullessa. Sitähän Sissi ei ole tehnyt, mutta osaa se näemä senkin. Sitten tuli A-este. Niitä oli siinä komeasti kaksi vierekkäin noin 5 m välein. Sehän oli ilmeisesti Sissistä varsin mukavaa! Se meni hienosti yli oikean esteen ja nappasi kapulan ja tuli vieresen esteen kautta takaisin. Sille ei sitten voinut enää muuta kuin nauraa. Eteen käsky meni varsin mallikkaasti laukaten pitkälle, vauhtia olisi tietysti voinut tuomarin mielestä olla vielä enemmän. Vauhti ja viettitaso varmasti kyllä nousevat, kun suoritusvarmuuskin kasvaa. Sissihän on vasta vajaa 3 v. Lopputulos oli 75 p ja saate sanoja mm. "joitakin iloluonteisia kuvioitakin näimme tällä koirakolla". Loppupisteillä ei nyt kyllä voi ylpeillä 228/300 eli 3-tulos ja luokkamme toinen sija, mutta silti tunnelma oli korkealla - ihan voittajan fiilis! Tottisparimmekin ja toinen avoimen koira, paikallinen rotweileruros, muotovalioitui samassa kokeessa, mikä oli mahtava homma! Tunnelma tiivistyi vielä loppua kohti, kun kaksi muutakin hoffia koularoitui JK1:llä, ONNEA! Nyt sitten vaan kuono kohti peltoa ja uusia kokeita! Tottikseen alamme jälleen virittäytyä vasta heinäkuun lopulla ja syksyllä entistä kokeneempana voittajaluokkaan. Mahtavaa illan jatkoa kaikille - se on KIPPIS! Paljon kiitoksia kaikille meitä kannustaneilla ja erikoiskiitos hienosta treeniseurasta Milille ja Mangolle! Voihan Wilson mikä päivä - eiku VOIHAN SORSA! t. Minna ja SUPER-SISSI

Takaisin