Laadin seuraavan kisaraportin Suomen Hovawart ry:n keskusteluforumille ajatuksenani kannustaa muitakin erikoisjälkeä harrastamaan ja jo harrastavia innostaa kokeisiin. Suomessa hoffeilla ei ole vielä yhtään koulutustunnusta kansainvälisistä palveluskoiralajeista (FH, IPO) Saksassahan näiden lajien koulutustunnukset ovat rodun harrastajien keskuudessa ja etenkin jalostusuroksilla tavallisia ja toivottujakin. Sissin tulos 58 pistettä jäi 12 pisteen ja 60 metrin sekä viimeisen esineen päähän koulutustunnuksesta... vähän kyllä harmittaa, mutta saimme ernomaista koekokemusta, jonka kanssa on taas viisaampaa jatkaa harjoituksia!

Nyt siis hieman koekuulumisia tuulisesta ja aurinkoisesta Varsinais-Suomesta! 

Sissi aloitti tänään peltojälkiuransa Oripäässä. Koularia tietenkin menimme hakemaan, mutta tällä kertaa se jäi haaveeksi - 12 pisteen päähän. Nyt tuli sitten vähän maksettua ns. oppirahoja, mistä pieni kisaraportti seuraavassa.

4 EJ1 ja 6 EJ2 (EJ=FH=erikoisjälki=peltojälki) koirakon koe järjestettiin hulppeellaa reilun 100 hehtaarin yhtenäisellä peltoalueella SPL Ala-Satakunnan toimesta. Samoilla pelloilla oli viime vuoden sakemannien SM IPO-FH -koe. Puitteet olivat varsin mahtavat!

Tuomareita oli 2, joista Vesa Laaksonen arvosteli FH1-jäljet ja Harri Laajajärvi FH2-jäljet. Sissi sai jälleen jäljen 7, joka oli ykkösluokan ekajälki. Ykkösen ja kakkosen jälkiä ajettiin yhtäaikaa ja koe sujuikin näin hyvin ripeästi. Ajelimme tallaajan ja tuomarin perässä komean 300 päisen lihakarjapihaton halki omalle jäljellemme. Klo 1130 alkoi suoritus. Heinä oli noin 30-40 cm pitkää ja vanhana surffarina arvioisin tuulennopeudeksi melko navakan noin 12-13 m/s, eli komeasti pelto lainehti kaikkialla. Eipä siinä mitään, tuuli on meille tuttu juttuja ruohokin treenipelloillamme nyt saman mittaista. Sissi lähti normaalisti paalulta. Eka esine oli yllättävän pian ehkä noin 40 m päästä. Se ilmaisi sen, kuten on oppinut. Meillä ilmaisut ovat vielä vähän sinne päin, vinoja ja hitaita, mutta muuten varmoja. Eka esineestä se vähän innostui ja otti sen suuhunsakin, jolloin siitä ilmaisusta tuli puutteellinen. Eka suora oli vastatuulta. Pari ensimmäistä kulmaa oli hieman epätarkkoja. Jossain kohtaa Sissi selvästi pysähtyi syömään jotain - veikkaan että pelto oli lannoitettu lehmän lietelannalla... Se vilkaisi minuakin kutsuvasti, että sullekin riittäis. Heh - se on se meidän Sissi semmonen!

Sitten tuli mahdottoman pitkä takasuora ojan reunaa pitkin ja luulin jo että olemme menneet yli esineiden ja kulmien kunnes koira pysähtyi seisomaan ja katsoi minua, luulin sen löytäneen esineen ja pudotin liinankin kädestä ja ehdin ottaa pari askelta sitä kohti, mutta ei - sitten Sissi vain jatkoi matkaansa. Mitä lie taas haistoi. Se takasuora oli varmaan liki 150 m pitkä ja Sissi välillä käänsi päänsä kohti ojanreunaa ja yhden kerran jo luulin sen bonganeen linnun sieltä ja komensin varoiksi, että "jälki!" En ollut siis vielä palautunut siitä parin viikon takaisesta sorsa-jäljestämme... Loppu puolella myötätuulessa olevissa kulmissa ja suorilla Sissin suoritus tuli tasaisemmaksi ja se kulki syvemmällä nenällä ja saimme jonkun hyvänkin suora-kulma-arvostelun. Se ilmaisi kaikki matkan varrellamme olleet kolme esinettä. Kaikki sujui likipitäen normaalisti kunnes jälkemme aina vain lähestyi hiekkatietä. Sissi meni noin metrin verran tielle ja tuli sitten takaisin pellon reunaan varmistamaan. Ajattelin, että nyt jälkemme loppui, mutta ovatpa kumman lähelle tietä laittaneet viimeisen esineen. Mutta ei, jälki jatkui tien yli ja suoraan vasta siemennetylle multapellolle. Sissi meni vielä tien yli, mutta ei saanut sitten enää mullalta jäljestä kaikista kehoituksistamme huolimatta kiinni. Jälkeä jäi siis ajamatta n. 60 m multapeltoa ja siellä oli se viimeinen neljäs esineemme. Lopputuloksemme oli näin 58 pistettä, kun siihen toivottuun FH-koulutustunnukseen olisimme tarvinneet vielä 12 pistettä lisää.

Olin kuitenkin koiraani tyytyväinen, mutta itse aiheutin aika monen pisteen menetyksiä, kun annoin varmuudeksi liian monia komentoja. Esineilmaisuja en ole harjoitellut ilman palkkausta ja nyt sitten Sissi odotteli naudanmahapullaansa sen verran pitkään, että meitsi hätääntyi esineillä antamaan tupla ja kerran jopa tripla käskyn lähteä uudelleen jälkeä ajamaan. Se laskee kuulema arvostelua jo yhden asteikkoluokan verran. Koira kulki kuitenkin suhteellisen tasaisesti, harhajäljistä se ei välittänyt mitään, se pysyi hyvin jäljellä, kulmat se työsti itsenäisesti ja kolme viimeistä kulmaa varsin varmasti. Vauhti oli sopiva meikäläiselle, vaikka sitä ei arvostellakaan, kuhan etenee samaa vauhtia ja ehtii loppuun ennen määräaikaa. Sain muiltakin kehuja nuoren ja kokemattoman koiran kuitenkin varsin hyvästä pistesaaliista ja mitä enemmän sitä itsekin ajattelen sen tyytyväisempi olen. Tästä on hyvä jatkaa ja ollaan ainakin jotain osattu tehdä oikein!

Kaikilla FH1-koirakoilla oli sama kohtalo, eli yksikään ei saanut koulutustunnusta. Paras meistä sai 65 p, 7-vuotias ssn, jolla on IPO3sta 1-tulos jo plakkarissa. Senkin matka päättyi tiehen, jota se ei edes pyrkinyt ylittämään. Toiseksi paras oli 10-v spu, jolla on ainakin koularit JK3 ja HK3 ja näin ollen paljon koekokemusta. Se harhautui vanhalle merkintäkeppien tekijän jäljelle noin 15 m ennen tietä ja siihen päättyi sen koe. 50 pistettä sai beauceron-narttu, joka oli nyt kolmannessa FH-kokeessaan. Sen jälki katosi viimeiseen kulmaan. Vajaa 3-vuotiaaksi tyttöseksi Sissiäinen tekin näin kelpo työn. En ollut osannut varautua näin isoihin maaston vaihteluihin tai tällaisiin 2-auton levyisiin kunnon teihin vielä FH1-kokeessa ja niinpä niitä emme olleet lainkaan harjoitelleet. Niihin olisimme paneutuneet vasta 2-luokkaa silmällä pitäen tässä kesän aikana. Treeniporukassamme ei ole kellään koularia, joten sikälikin olemme eläneet ihan PELLOSSA! No nytpä sitten tiedän ja viestinviejänä toimina ja pian myös Sissi ja kumppani nämäkin koettelemukset osaavat, kun pääsemme treenaamaan.

FH2-luokassa sitten olikin sama alusta 30-40 cm pitkä heinä koko jäljen kaikilla, eikä edes ojan ylitystä! Siellä peräti 5 koiraa kuudesta sai koularin. Viime vuoden sakemannien IPO-FH mestarikoirakko (joka esiteltiin myös viime vuoden Palveluskoirat-lehdessä) sai komeat 99 pistettä! Valitettavasti koirakko ajoi jälkensä samaan aikaan kuin me ajoimme omamme. Hoffileiriltä parin vuoden takaakin tuttu peltojälkivalmentajamme Virpi sai hienosti 4-v sakemanninartullaan 85 p ollen toiseksi paras koirakko.

Kyllä meitä 1-luokan naisia jäi vähän kaivelemaan tuo koepohjan valtava muutos - pitkästä ruohosta tien kautta mullalle. Varsinkin kun nämä tällaiset maalaiskoirat opetetaan niin ettei jo viljellylle pellolle saa mennä... eikä meidän Sissi ollut ainoa tällaiseen kieltoon oppinut.

Mutta ehkäpä tämä epäonnistuminen oli tarkoitettu juuri tähän kohtaan, jotta nöyryys treenata säilyy, eikä pääse liian helpolla. Jos olisi taas tullut kerrasta koulari ja vielä tässä vaativassa kuninkuuslajissa, niin meitsin jalat eivät olisi koskeneet maahan koko kesänä!  Nyt odotan Laitilan SHW:n koulutusleiriä vielä suuremmalla innolla!

Täytyy kyllä vielä loppukaneetiksi sanoa, että nälkä kasvaa syödessä ja kilpailuvietti vain vahvistuu. Kokeissa on aivan suunnattoman mukavaa! KIITOS JÄRJESTÄJILLE JA IHANILLE KISAKUMPPANEILLE ja tietty myös Milille ja muille Var-Hoffilaisille - eletään taas kun pellossa!

terveisin jälkipuija Minna ja jälkikoira Sissi