Olimme tänään siis Sissin, eli Tallivahdin Cremefarbenin kanssa, Vaasan Seudun Palveluskoiraharrastajien kokeessa Vähäkyrössä, jossa tuomaroi Juha Kurtti. Koe oli hienosti järjestetty ja koulareita tuli peräti neljälle koiralle! Koe oli tänä vuonna VSPH:n 10 koe ja kolmas FH-koe. Edellisissä kuuden koirakon peltojälkikokeissa koulareita oli tullut vain yksi/koe, joten tänään oli tunnelma kaikin puolin hieno!

Koe sattui sopivasti työsesonkini puoliväliin ja olin jo valmiiksi pohjoisemmassa Oulussa menneen loppuviikon, josta sitten eilen huristelin joitakin satoja kilsoja etelämmäs Vaasan kupeeseen. Eilen tosin jännitti, kun matka varrella oli tuon tuostakin pieni lumikerros, mutta ei sitten onneksi perillä ollut. Silloinhan koe olisi peruutettu. Vaasalaiset olivat kuulema mahtikäskyllään pitäneet lumet poissa... kyllä ne pohjaalaaset ovat väkeviä! Ja sitten oikeaan asiaan.

Koirakoita oli vain viisi, eli yhden peruuttaneen tilalle ei oltu harmillisesti saatu koiraa. Saimme arvonnassa viimeisen eli 5 jäljen. Koe alkoi komeasti järjestävän seuran ensimmäisellä FH-koularilla. Koira oli maamme ensimmäinen FH-koularoitunut harmaa suursnautseri tai mikä se väri nyt onkaan, joka ei ole musta. Ensimmäisen suorituksen aikana naapurin kyntöpellolla juoksi jänis ja hetken päästä myös muutamaan otteeseen myös ajokoira. Yleisöllä siis piisasi jännitettävää oikein olan takaa. Onneksi tuo takaa-ajo ei sitten tullut koepelloille asti, vaan jänö kääntyi n 20 m ennen... Tämä vanhempi jäljestävä snautseri ei onneksi huomannut tuota kilpajuoksua.

Koulareita tuli kaikkiaan neljä ja toinenkin harmaa ssu koularoitui ja voitti koko luokan 89 pisteellä. Saksanpaimenkoira oli toinen 83 p ja Sissi kolmas 80 p.

Meidän suorituksemme oli muuten normaali, mutta esineilmaisut aivan mitä sattuu: toista esinettä se ei lainkaan ilmaissut, haistoi vain ja jatkoi kylmästi matkaansa. Muutenkin olivat niin hitaita ja vinoja kuin vain voi kuvitella. Ja kuvitelkaa, että meitsi oli aamulla vielä parkkipaikan kupeessa tehnyt ilmaisutreenin, jossa tutut esineet ilmaistiin nim pal kuuliaisesti että. Viimeisen esineen hyväksyin sitten istumailmaisusta, kun en enää jaksanut odotella makuulle menoa...

Peltomme oli saman pitkän peltosaran pohjukassa, jossa olivat olleet kaikki aiemmat jäljet ennen meitä. Se oli ainoa jälki, joka rajoittui metsään kahdelta sivulta. Se ei ollut riistaviettiselle Sissiäiselle paras mahdollinen sijainti, mutta näin tällä kertaa. Eka suora meni metsän reunan suuntaisesti ja siellä oli varmasti mennyt riistaa, sillä Sissi tarkisti siinä muutaman selvän luomuharhajäljen. No, se kuitenkin palasi näppärästi itse aina takaisin sorvin ääreen. Eka esine oli ennen kulmaa ja sen se ilmaisi esineistä parhaiten. Ekakulmassa se teki pienen voltin n. 3 m halkaisijaltaan ennen  kuin jatkoi sujuvasti toiselle suoralle. Siellä se skippasi täysin toisen esineen ja vain haistoi sitä, mutta marssi vain eteenpäin. No jäljen ajaminen itsessään parani koko ajan. Siinä pohja tuli vähän vaikeammaksi sellaiseksi hieman vedessä kituneeksi ohuemmaksi heinäksi, joka sai Sissiliskon skarppaamaan selvästi. Muutoin pelto oli mielestäni selvästi lehmille kylvettyä apilapitoista ja paksua heinää. Sikäli hyvin toisenlaista kun meidän hevosten nurmipellot.

Toisella suoralla tuli ensimmäinen harha, johon Sissiäiskoira ei reagoinut lainkaan. Sitten tuli pian toinen kulma, joka meni hyvin. Kolmas suora meni hyvin ja siinä olleeseen toiseen harhajälkeen Sissi ei taaskaan reagoinut muuta kuin käänsi aavistuksen päätään. Kolmannessa kulmassa se meni kropan mitan jäljen yli, mutta korjasi sujuvasti suuntansa oikein. Neljännellä suoralla tuli kolmas esine, jonka se ilmaisi hitaasti, vinosti, mutta onneksi varmasti. Meitsiä oli jo alkanut pelottaa... Kolmantena kokeessamme ollut bokserinarttu ei ilmaissut yhtään esinettä, mutta ajoi muuten jäljen ja niin se jäi ainoana ilman koularia. Siinä olin siis saanut käsitystä tuomarimme linjanvedosta esineiden ja jäljestämisen suhteen. No tuon ilmaisun jälkeen täytyy sanoa, että ohjaaja tuntuvasti rentoutui ja suussa rupesi naksumaan...

Viides kulma meni hyvin samoin se suora ja sitten kuudes viimeinen kulma meni kanssa tarkasti. Siitä liinan mitan päässä oli neljäs ja viimeinen esine, johon Sissi siis istahti ja hyväksyin sen ilmaisuksi. Lopputulos 80 p. Tuomari tykkäsi, että Sissi työskenteli hyvin ja jaksoi samalla intensiteetillä loppuun asti. Pienien alun epätarkkuuksien ja kehnojen ilmaisujen vuoksi tulos jäi tuohon 80 pisteeseen. Kokonaisuudessaan jälki meni hieman syksyn treenejä heikommin, mutta se ei haittaa vaan olo on varsin MAHTAVA ja me tytöt ansaitsimme juhlaruuaksi hampurilaiset!

Sissi taisi olla tähän mennessä Suomen nuorin FH-hoffi (3v 4kk) ja se lunasti jo pikkupennusta sille asettamani odotukset komeasti!  :D Tästä on hieno jatkaa ensi vuonna voittajaluokkaan, kunhan Sissi ensin kesällä pyöräyttää pennut ja saadaan lisää lupaavia jälkihoffeja... 

SUURET KIITOKSE KAIKILLE MEITÄ PEUKUTTENEILLE JA ONNITTELUVIESTEJÄ LÄHETTÄNEILLE! Nyt saa talvi meikäläisen puolesta tulla! KIPPISTÄ VAAN KAIKILLE!

t. Minna ja iki-ihanat jälkiturret tänään muovikodissa Pieksämäellä