Olimme jälleen Oripäässä FH-kokeessa ja tällä kertaa kokeilimme ensimmäistä kertaa voittaja- eli 2-luokkaa, johon pääsimme varasijalta. Keli  ja puitteet olivat aivan ihanteelliset: lähes tuuleton, n. 20 C ja 30 cm korkuista paksua ruohoa oleva lehmän heinäpelto, jossa kulku olisi sujunut hyvin ilman koiraakin. Sissi oli jo lähdössä aivan flaati ja pysähtyi noin 7m päästä paalulta, eikä halunnut jatkaa lainkaan. Sain lähettää sen uudelleen, jonka jälkeen se kulki kolme suoraa ja kulmaa sekä kaarteen ja ilmaisi matkalla eteen tulleet kolme esinettä. Ei se oikeastaan jäljestänyt juurikaan, vaan käveli vainmahtavaa heinäuraa pitkin täysin jäljen päällä. Välillä se pysähtyi kaksi kertaa, käänsi päänsä ja katsoi minua ikään kuin kysyväkseen jotain. Kun en sanonut mitään, se jatkoi. Kaarteen jälkeisen kulman jälkeen sen meni makaamaan noin 7m päässä kulmasta. Lähdin jo sinne esinettä poimimaan, kun tuomari Vesa Laaksonen sanoi, että käske koiran jatkaa jäljestystä. Käskin, mutta Sissi vain makasi, läähätti ja katseli minua. Se ei enää halunnut jatkaa. Lopputuloksemme oli 26 pistettä.

Sissi on kerran aiemmin lopettanut jäljen kesken viime kesänä Kalajoen kokeessa, jossa se ensin pissasi jäljellä (vaikka oli justiinsa ennen suoritusta pissannut) ja sitten hetken päästä jäi makaamaan. Olimme edenneet eka suoraa vain noin 80 m.  Ajelin kokeesta suoraan matkan varrella olleeseen eläinlääkärin päivystykseen ja sillähän oli bakteeripohjainen virtsatientulehdus (se on kova uimaan ja oli viikolla päässyt öljyiseen likavesilammikkoon). Nyt pissaaminen on ollut normaalia, joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä sillä oli joku raskauden alkuvaiheeseen liittyvä oire, koska astutuksista oli 9 ja 10 päivää. Sehän ei ole koskaan jättänyt jälkeä kesken treeneissäkään, eikä sillä ole ollut mitään valeraskausvaivojakaan tähän mennessä, joten siinä mielessä menin luottavaisena kokeeseen. Nyt täytyy olla tosi kyseessä ja oire täytyy siis liittyä raskauteen, kun se muuten vaikuttaa täysin terveeltäkin. Olimme keskiviikkona treenaamassa jälkeä, jonka Mili oli tehnyt. Hellettä oli 25 ja jälki kokeenomainen, mutta lyhyempi eli noin 1400 askelta. Sissi työskenteli vielä silloin aivan normaalisti ja olin siihen hyvin tyytyväinen ja näin odotukseni lauantaille nousivat korkealle. Nyt sitten koira ei ollutkaan oma itsensä ja itse asiassa näin jälkiviisaana voin todeta, että se on ollut loppuviikon väsynyt ja jopa halunnut ulkoa sisälle helteestä pois lepäämään. Vaivan syy on meillä onneksi aivan loistava: voin jo lyödä vetoa, että meille tulee pikkupentusia tänä kesänä!!! :-D No, toki parin viikon päästä ultrassa asia sitten varmistuu... Peukut pystyyn!