Tässä maailman suurimmassa rotumme tapahtumassa Tervakoskella oli tänä vuonna lauantaina rodun toko-mestaruuskoe (koiria n. 50) ja sunnuntaina päänäyttely, jossa koiria oli ennätysmäärä 291 esillä.

Lauantaina Tallivahteja tokoili 5. Kaikki alokasluokassa, koska meidän tokoiluamme voisi luonnehtia niin, että se on palveluskoiralajeihin hurahtaneiden emäntien kerran vuodessa Terviksellä tapahtuva seikkailu. Siksi olemme kaikki vielä alokasluokassakin ;-) Tallivahdeista oli ensimmäisenä tulessa toko-debyyttinsä tehnyt koirakko Mili ja Mango (Englein), jotka suorittivat aivan tasonsa mukaisen ja sikäli odotetunkin 2-tuloksen 153,5/200. Se oli hienosti ja sananmukaisesti hyppyä vaille 1-tulos. Sitten tuli meikäläisen ja Sissin (Cremefarben) vuoro. Sissihän on jo pk-jäljellä voittajaluokassa tottelevaisuudessa tasaisen varma suorittaja, joten odotin meiltä hyvää suoritusta. Se sitten tulikin 180/200 p ja 1-tulos. Edellisestä toko-kokeestamme olikin jo kolme vuotta. Sitä ennen olimme tokoilleet Sissin kanssa kaksi kertaa ja ainoastaan Terviksellä, jossa se 12 kk iässä sai nuorimman tuloksen tehneen hoffin palkinnon. Sississähän olisi varmasti ainesta parempaankin, mutta ohjaaja suoriutui tässä jo omien toko-taitojensa ylärajalla... Seuraavana Tallivahtien koirakkona oli Tiia ja Kylli (Bildschön), joka sai tuloksen 136/200. Kuuma keli saattoi verottaa koirakon suoritusta, sillä he eivät ihan yltäneet omalle tasolleen. Sitten vuorossa olivat Maarit ja Hulda (Eminent), joiden suoritus olisi ollut selvästi arvostetumpaa pk-tottiskentällä. Heille pisteitä 131/200. Viimeisenä Tallivahtina koitoksessa oli Jesse (Cowboy), jota ohjasi emäntänsä Maritan ystävä Sari. No, Jesse olisi halunnut mieluummin tokoilla mamman kanssa ja riensi iloisena tämän luokse useampaan otteeseen. Sari keskeytti suorituksen jo alkuvaiheessa ja tulokseksi tuli 22/200.

Alokasluokka oli päivän suurin luokka 22 osallistujan kera, joten lopullisten tulosten selviäminen kesti kauan. Leirimme oli niin kaukana järjestelijöiden teltoista, että emme olleet lainkaan seuranneet tuloslistoja. Niinpä tuli todellakin täysin puun takaa hieno uutinen: olimme Sissin kanssa voittaneet alokasluokan. Toiseksi tulleella koirakolla oli kanssamme samat pisteet, mutta meillä oli enemmän 10, joka ratkaisi asian kuulema meidän eduksemme. Se oli todella iloinen yllätys! Kaikki Tallivahdit olivat joskus vuosia sitten joukkukisassa palkinnoilla, mutta tämä oli ensimmäinen luokkavoitto! Lauantai-ilta meni sitten tätäkin juhliessa. Mehän olimme juhlatunnelmissa muutenkin, kun Abban ja Sissin valiotitteleiden kunniaksi mukaan oli hankittu niin kermakakut kuin kuohuviinitkin. Joku kyselikin, että olimmeko niin optimisteja, että tällaista menestystä osasimme odottaa. No ei ihan niiiiin optimisteja sentäs... Mutta hyvään juhlatunnelmaan pääsimme siis porukalla jo lauantaina!

Tähän väliin on mukava kertoa. että leirissämme oli mukavaa vipinää koko viikonlopun. Siellähän vieraili myös muita Tallivahteja perheineen ja pikkuG:lle oli pystytetty oikein pentuaitauskin. Siellä oli pentupainia aamusta asti molempina päivinä yhteensä kuuden pennun voimin. Mukana Terviksen hulinassa olivat näin jo 16 viikon ikäisistä natiaisista lähtien Onni (Gauner), Poke (Gestein), Ani (Gaublerin), Ritu (Genie), Melba (Gewinnerin) ja Kitta (Göttingen). Niitäkin toivottavasti nähdään tulevaisuudessa myös virallisemmissa koitoksissa Terviksellä!

Sunnuntaiaamu koitti vilkkaan yön jälkeen ja kasvattajaa alkoi jo kovasti jännittää maailman suurin ja myös kovatasoisimpana pidetty hovawart-näyttely. Meillä oli koiria mukana ennätysvähän, vain viisi Tallivahtia osallistui koitokseen. Ulkomuotohan ei ole jalostustavoitteissani pääroolissa, mutta rotunsa tyypillisiä edustajia pyrin toki kasvattamaan. Paras mittari siinä on mielestäni tämä rotumme erikoisnäyttely, jossa arvostelemassa ovat rodun erikoistuomarit. Mutta viidellä koiralla on tiukka paikka saada esille kasvattajaryhmä, sillä tänä vuonna kaikkien kasvattajaryhmän neljän koiran tulee olla palkittu laatuarvostelulla erinomainen, ERI. Tästä seurasi meille huimaa jännitystä aivan päivän loppuun asti.

Ensimmäisenä Tallivahtina koitoksessa oli käyttöluokassa oma Sissimme, eli FI & SE MVA (tuleva C.I.B.) JK2 FH1 Tallivahdin Cremefarben.  Sehän tuli heinäkuussa Ruotsin muotovalioksi ja sai myös toisen CACIBinsa ja sikäli odotuksemme olivat korkealla. Käyttöluokassa tuomaroi itävaltalainen Elisabeth Kapsch, joka tykkäsi paljon Sissistä. Tulos oli ERI2 SA. Sissin edelle meni vain kaikkien aikojen parhaiten Tervakoskella menestynyt narttu, josta tuli myös ROP ja IHF-valio. Alkumme oli siis vahva.

Toisena esiintyi meidän Repe 12 kk, eli Sissin poika Freiberufler, joka aloitti näyttelyuransa Terviksellä erinomaisesti, JUN ERI. Näin meikäläisen esittämisjännitys jo vähän helpotti. Juniorit tuomaroi Kirsten Wesche Saksasta, jolla oli päivän suurin tuomarointiurakka, kun junnu-uroksia oli esillä 33 ja narttuja peräti 42.

Kolmantena vuorossa oli Maarit ja Hulda (Eminent), joka oli JUN ERI2 kaksi vuotta sitten ja menestystä vähän odotettiin. Avoimen luokan nartut arvostellut Beatrix Feix Saksasta tykkäsi Huldasta erittäin paljon, EH, mutta ei ihan niin paljon kuin toivoimme. Feix arvosteli myös paras narttu kehässä ja kasvattajaryhmät, minkä vuoksi hänen näkemyksellään oli suuri painoarvo ja sehän vain lisäsi tässä vaiheessa meikäläisten jännitystä...

Neljäntenä Tallivahtina esiintyi Laku (Emanze) emäntänsä Sarrin kanssa. Laku oli niinikään jo menestynyt aiemminkin hienosti Terviksellä voittaen kaksi vuotta sitten nuorten luokan ja saaden silloin myös VARASERTIN. Ja nyt Sarri oli ehtinyt pyöräilläkin hyvin sen kanssa ja koira oli hienossa kunnossa. Eli menestystä taas odotettiin ja sitähän tuli! Laku on nyt kaikista menestynein Tallivahti tähän mennessä. 62 avoimen luokan nartun joukosta se sijoittui kolmanneksi ja paras narttu kehässä ohitti vielä luokan kakkosen ja sijoittui yli 150 nartun joukossa kolmanneksi kauneimmaksi ja voitti jälleen VARASERTINkin. Emanzen komea tulosrivi oli AVO ERI3 PN3 VARASERT!!! Onnea Sarri ja Laku! Paras narttukehähän oli vasta pitkän päivän päätteeksi, joten jännitystä meillä piisasi. Lakustahan suunnitellaan Tallivahdin H-pentujen emää, kunhan ensin koirakko saa tuloksen palveluskoirakokeessa. Toivottavasti sekin jalostusnäyttö saadaan jo tänä syksynä. Lakuhan on tosin vasta 3 v ja 5 kk, että sikäli kiirettä mihinkään ei ole.

Tunnelmat olivat siis jo vallan mahtavat ennen päivän viimeistä Tallivahtia, junnunarttu Ofeliaa (Forscherin). Senhän piti saada erinomainen arvostelu, jotta saisimme taas haaveilemani kultaryhmän kasvattajaluokkaan. Edellisen kerran meillä oli kultatyttöjen ryhmä hienolla BIS2 menestyksellä vuonna 2009 (Bildschön, Cremefarben,Emanze, Englein). Odotuksia ja jännitettävää oli siis monenlaista!

Eikä pikku Ofelia emäntänsä Saanan kanssa odotuksiamme pettänyt! Ofelia sai erinomaisen laatuarvion ja sijoittui komeasti luokan toiseksi, eli JUN ERI2 SA. Näin sekin pääsi jo 12 kk iässä paras narttu kehään ja itse asiassa selviytyi siellä peräti 6 parhaan nartun joukkoon!!! Tässä meillä on taas yksi uusi Tallivahti, josta tuli erikoisnäyttelyn menestyjä. Käyttökoiraahan siitäkin on pääasiassa jalostettu ja niistäkin ominaisuuksista toivottavasti saamme jo muutaman vuoden päästä näyttöjä :-) Ulkomuoto on ainakin jo jalostusarvoa osoittava.

Näin saimme siis sen haaveilemani kultaryhmän kasvattajaluokkaan! Toisen polven Tallivahdit Cremefarben, Emanze, ja kolmannen polven Tallivahdit sisarukset Forscherin ja Freiberufler tekivät unelmastani totta ja voittivat. Peräti 27 kasvattajaa oli ilmoittautunut kasvattajaryhmään, mutta ainoastaan yhdeksän pääsi esittämään neljän erinomaisen arvion saaneen kasvatin ryhmänsä. Tallivahdin oli siis BIS1 tai toisin sanoen ROP-kasvattaja. Ystäväni Mirjan sanoin tämä oli varmasti 10-vuotisen kasvattajaurani  kruunu! Kiitos kaikille ihanille Tallivahdeille perheineen, nyt meillä on monta juhlan aihetta kennelpäivillämme 13.8.! Sitten on taas kermakakkujen ja kuohuviinien aika!!!