Iloisia terveisiä superhelteisestä Jämsästä!

Tänään oli Jämsän keskikesän FH-viikonlopun voittajaluokan päivä ja ukkosmyrskylle ja oikealle koiranilmalle peukutettiin, mutta toisin kävi: armoton helle ja aurinko porotti välillä lähes pilvettomältä taivaalta. Senhän sitten kokeneemmat FH-harrastajat jo arvaavat kuinka silloin voipi käydä. Koe alkoi keliä ajatellen VASTA klo 10 aikaan ja aamun kaksi ensimmäistä jälkeä tuottivat päivän ainoat tulokset.

Päivän luokkavoittaja oli komeasti ekana startannut ja silloin jo 24 C:n helteessä hienosti suoriutunut mainio Mango, eli FH2 BH Tallivahdin Englein, joka sai pisteitä 79. Kulmat olivat lähes kaikki erinomaisia (muutama EH) ja suorat tyydyttävästä-erittäin hyvään. Paahtava keli vaikutti niin, että Mango haukkoi myös happea läähätellen välillä pää enemmän ylhäällä kävellen, mistä tietenkin työskentelyn intensiivisyys heti kärsi ja suorien pisteet siksi alenivat. Se käveli kyllä täysin jäljen päällä. Lopussa se oli jo niin puhki, että ei viitsinyt kumartaa kahdelle viimeiselle esineelle ja ne jäivät peltoon. Aivan mahtava suoritus tuossa kelissä ja näin saimme taas yhden FH2-hoffin lisää!

MAHTAVASTI ONNEA MANGOLLE JA MILILLE JA TERVETULOA VOITTAJALUOKAN PALVELUSKOIRAHARRASTAJIKSI!

Mangolla ja toisena startanneella malilla oli normaali nurmipohja n. 20-30 cm korkea ja kelihän oli tänään siellä Keski-Suomen helteessä koko ajan valitettavan tuuleton. Keskipäivää kohti sekä keli kuumeni entisestään ja sen myötä myös jälkipohjat kuivuivat ja jo siksi vaikeutuivat ja päivän neljä muuta koirakkoa eivät sitten enää tuloksia tehneet.

Meillä oli Sissin kanssa jälki nro 5 ja starttiaikamme oli klo 1330. Silloin autoni mittari näytti ulkolämpötilaksi 32 C ja aurinko porotti. Peltomme oli keväällä kylvetty nurmi ilman suojaviljaa ja se näytti kutakuinkin rairuohon ja multapellon risteytykseltä. Edellinen koirakko oli samalla pellolla ja sillä oli vaikeuksia jo lähteä paalulta. Aurinkohan oli tällaisen alustan jo täysin porottanut kuivaksikin. Sissi lähti hienosti ja ajoi tuomarin Pekka Väisäsenkin mukaan "erittäin hyvin lähes erinomaisesti" ensimmäisen suoran, joka laski notkelmaan, missä ei sitten tuullut sitäkään vähää. Sissi tuli siellä ekakulmaan ja katsoi jäljen kääntymissuuntaan ja kääntyi minuun päin läähättäen ja siihen kulman päälle se sitten jäi seisomaan. Ja kun joitakin minuutteja siinä sitten toisiamme tuijottelimme menetin hermoni ja sanoin "jälki", mihin Väisänen sanoi, että se oli sitten siinä, sillä kulmassa ei saa antaa mitään käskyjä tai apuja koiralle. Harmin paikka ja lopputulos 8p. Eka esine oli siinä muutaman kymmenen metrin päässä kulmasta ja käskin ihan vaan periaatteen vuoksi sen vielä ajaa sille asti ja lopetin leikin siihen. Oli siinä vähän kyllä jo sellainen olo, että tuossa kelissä on pian eläinrääkkäyssyytekin lähellä.

Sen verran vielä olen noviisi tässä lajissa, että vasta näin jälkiviisaana hoksaan mitä minun olisi tilanteessa pitänyt tehdä. Minun olisi tietenkin pitänyt tulkita Sissin pysähtyminen niin, että Sissi vaan merkkaa esinettä seisomalla ja hyväksyä ilmaisuna se seisominen, vaikka arvasinkin sen seisovan kulmassa, kun se selvästi katsoikin jäljen kääntymissuuntaan. Näin olisin saanut lähettää sen "valeilmauksen" jälkeen siitä kulmasta jälleen suoralle ja ohoh, olisin tietenkin lähettänyt sen vähän eri suuntaan. Joitakin pisteitä olisi tästä kommeluksesta voinut mennä, mutta olisimme saaneet ainakin yrittää jatkaa matkaa, jos se sittenkään olisi jaksanut jatkaa. Mutta tosiasiassa näin sen ilmeestä, että ei vaan nyt turre kykene.