Tervakosken maailman suurin hoffitapahtuma on onnellisesti takana ja Tallivahdeilla oli jälleen huippumenestys. Tämän vuoden kesän hellehuippukin sattui mukavasti viikonloppuun, mutta se ei tuloksentekoamme häirinnyt! 

 

Lauantaina rotumme päänäyttelyssä oli mukana 254 koiraa, jotka arvioitiin neljässä eri kehässä ja mukana oli 10 Tallivahtia. Sunnuntaina rotumme toko-mestaruuskokeessa oli myös suuri määrä osallistujia peräti 63 hoffikkoa ja kisaan osallistui 5 Tallivahtia. Viikonloppu oli luonnollisesti superjännittävä ja perjantai-iltana aloitimme jo tunnelmallisen leirielämän Tervakosken urheilukentän reunamailla.

 

Lauantaiaamuna arvostelut alkoivat klo 10.00 kaikissa neljässä näyttelykehässä. Tallivahtien esiintymiset olivat kuitenkin kaikki arviolta iltapäivän puolella ja silloin vasta leirissämme alkoi tunnelma tiivistyä. Tervakoskellahan koirat esitetään luokissa värijärjestyksessä ensin arvostellaan merkkiväriset, sitten kultaiset ja viimeiseksi mustat, mikä myös tuottaa omanlaistaan säpinää koirien esiintymisvuorojen seuraamiseen.

Ensimmäisenä Tallivahtina 24 juniorinartun joukossa esiintyi päivän ainoa merkkarimme Genie, eli Ritu. Junnunartut tuomaroi saksalainen rodun erikoistuomari Josef Jais ja hän piti kovasti Ritusta ja antoi sille laatuarvion erinomainen. Näin meidän päivämme alku oli vallan ERNOMAINEN!

Seuraavana arvostelussa oli juuri 2 v täyttänyt ja 53 avoimen luokan nartun joukossa esiintynyt HeJW-11 BH Tallivahdin Forscherin, eli Ofelia. Odotuksemme olivat korkealla, sillä Ofelia sijoittui edellisenä kesänä samassa päänäyttelyssämme junnunartuissa toiseksi ja kisasi paras narttukehässä hienosti vielä kuuden parhaan joukossa. Muutakin näyttelymenestystä Ofelialla on jo yllin kyllin. Kaikki aikuiset nartut avoimessa, käyttö- ja valioluokassa arvioi saksalainen Antje Jatzak. Hän pitikin kovasti Ofeliasta ja antoi hienon arvion, mutta lopuksi kuitenkin suureksi järkytykseksemme hylkäsi Ofelian, koska sillä on hännän päässä viimeinen nikama hieman vinossa. Hylkääminen koitui monen muunkin nartun kohtaloksi hänen kehässään ja saimme kuulla jälkeenpäin, että rotujärjestömme järjestäjät eivät olleet erikseen muistaneet kertoa uusille tuomareille, että Suomessa hännän pään epämuodostuma ei johda hylkäämiseen. Tiedetään, että häntien lyheneminen on koiran normaalia evoluutiota ja se näkyy yleensä viimeisten nikamien epämuodostumina. No näyttelyt, jopa erikoisnäyttelyt, ovat tuomaripeliä ja tässä kohtaa asialle ei enää harmillisesti voinut mitään.

 

Seuraavana avoimen luokan 59 uroksen joukossa kisasi 2-vuotias HeJW-11 BH Tallivahdin Freiberufler eli oma Repemme, jolla siskonsa Ofelian tavoin on jo hienoa näyttelymenestystä takana ja myös junnuna saavutettu erinomainen laatuarvio täällä päänäyttelyssämme. Odotukset olivat siis syystä taas korkealla. Luokan tuomaroi itävaltalainen Elena Skvarilova ja hän on kyllä ensimmäinen tuomari, jonka olen nähnyt pelkäävän koiria Terviksellä. Hän ei halunnut itse katsoa hampaita ja kysyi myös voiko koiraan koskea, mikä on hyvin erikoista jopa tavallisissa näyttelyissä. Tuomarinhan kuuluu antaa arvio myös koiran luonteesta ja kehäkäyttäytymisestä ja itse miellän siihen kuuluvan myös koiran käsittelyn arviointiin liittyvissä tutkimuksissa. Hän ei alun alkaenkaan selvästikään tykännyt Repestä ja katsoi närkästyneenä sen uljasta hännänkantoa. Kun huomasin tämän, painoin seisoessamme Repen hännän alas, mutta sillä oli niin mahtifiilis että häntä nousi alle puolen minuutin jälleen uljaaksi viiriksi. Hännän kanto koitui Repen kohtaloksi ja se sai ensimmäistä kertaa laatuarvion hyvä. Ofelian kohtalon jälkeen tämä vain lähinnä tuppasi meitä naurattamaan, mutta unelmani upeasta kultaryhmästä kasvattajaluokkaan oli enää vain neljän koiran varassa. Ja jännityksemme vaan tiivistyi…

 

Meidän seuraavat arvosteluun tulevat koiramme olivat junnuluokan mustat siskokset Geliebten ”Hilta”, Gewinnerin ”Melba” ja Göttinnen ”Kitta”. Josef Jais tykkäsi niistäkin kovasti ja sekä Hilta että Melba saivat erinomaiset laatuarviot ja Kitta erittäin hyvän. Näin meillä oli jo varmistunut kasvattajaryhmän esille saaminen, mikä on luonnollisesti yksi Terviksen päätavoitteista meille kasvattajille.
 
Juniorinartuthan on perinteisesti avointen luokkien jälkeen suurin luokka ja kilpailu luokkasijoituksista oli jälleen kova. Meidän erinomaisista tytöistä vielä kaksi Genie ja Gewinnerin olivat mukana viiden kauneimman koiran joukossa, joita tuomari Jais juoksutti monta kierrosta ennen kuin ratkaisi lopulliset sijoittujat. Terviksen kehäthän ovat valtavia ja siellä tulee aina varautua juoksemaan paljon. Sujuva ja kestävä liikunta on hyvin oleellista palveluskoiralle ja usein kilpailuluokkien pudotuspeli ratkaistaan juoksemalla. Jais pudotti loupulta Genien pois ja sijoitti sitten Gewinnerin luokan neljänneksi. Näin Gewinneristä eli Melbasta tuli uusi Tallivahtien päänäyttelytähti! Mahtavaa Melba ja Mili-emäntänsä!

 

Sitten koitti Tallivahdeittain päivän pääluokka käyttönartut, jossa 8 nartun joukossa kilpailivat C.I.B. FI & SE MVA JK3 FH2 Tallivahdin Cremefarben ”Sissi” (F-pentujemme emä), FH1 BH Tallivahdin Emanze ”Laku”(tulevien H-pentujemme emä) ja FH2 BH Tallivahdin Englein ”Mango” (G-pentujemme emä). Luokan tuomaroi siis Antje Jatzak ja meikäläinen pelkäsi Sissin saavan sen elämän ensimmäisen hylätyn arvion. Sillä Sissin hännän pää on jäykkä ja sen tytär Forscherin oli juuri saanut samalta tuomarilta hännän vuoksi hylätyn tuloksen. Onneksi Sissi sai kuitenkin erittäin hyvän laatuarvion ja unelmani kultaisesta kasvattajaryhmästä voimistui!

 

Seuraavana Jatzak arvioi Emanzen, joka on Tallivahdeittain päänäyttelykiintotähti, joka voitti jo nuorten narttujen luokan 2009  ja sijoittui viime vuonna komeasti PN3. Laku ja emäntänsä Sarri eivät pettäneet odotuksiamme ja heidän esiintymisensä tuotti erinomaisen laatuarvion. Heti Lakun perään arvosteluun tuli Englein, eli Mango, joka niinikään sai erinomaisen laatuarvion. Sitten koitti vielä junnunarttukehääkin jännittävämpi finaali, jossa kaksi Tallivahtia kisasi luokkasijoituksista. Jatzak sijoitti Lakun kolmanneksi ja Mango ja emäntänsä Mili jäivät juoksemaan vielä luokkavoitosta. Niin komeasti he juoksivat, että voittivat ja Mangosta tuli näin Tallivahtien uusin päänäyttelyn luokkavoittaja! Mahtavasti onnea hienoille 4-vuotiaille siskoksille Laku ja Mango! Meidän leirimme meni jo tässä kohtaa onnesta niin sekaisin, että nautimme jo etukäteen ennen finaaleita kuohuviiniä ja kermakakkua! Vielä oli kuitenkin yksi kultatyttö esiintymättä, eli edellisten kaunotarten emä kuvankaunis Kylli, eli BH Tallivahdin Bildschön.

 

Bildschön "Kylli" oli menestynyt jo nuorena narttuna Terviksellä, jolloin se sijoittui nuorten luokan toiseksi ja oli hienosti vielä paras narttukehän loppukisassa mukana. Odotuksemme olivat siis varsin toivorikkaita vielä päivän viimeisen veteraaninarttujen luokan aikana! Luokan tuomaroi saksalainen suurimman rotujärjestön RZV:n jalostusekspertti Ines Mirbach ja hän sijoitti kuvankauniin Kyllin 18 nartun joukossa toiseksi! ONNEA KYLLI JA TIIA! Näin meillä oli myös jälleen koossa hieno kultatyttöjen ryhmä! Samalla odotuksemme päivän finaaleihin vaan kasvoivat…

 

Paras narttu kehässä Tallivahteja edustivat siis SA:n arvoiset Bildschön ja tyttärensä Emanze ja Englein ja me muut kannustimme! 254 koiran joukosta tuli hieno määrä narttuja tähän finaaliin ja tunnelma oli kiihkeä. Narttujen pääluokkien tuomari Antje Jatzak valitsi hikisen juoksutuksen jälkeen Tallivahdeista jatkoon Engleinin, joka sijoittui lopulta upeasti neljänneksi! Kyllä Mango ja Mili saivatkin juosta, mutta se todella kannatti ja molempien kunto kesti kovassa helteessä – MAHTAVASTI ONNEA!

 

Sitten oli vielä jäljellä ehkä Terviksen jännittävin huipentuma nimittäin kasvattajaluokkien kisa. Kaikkiaan 22 kasvattajaa oli ilmoittautunut kisaan ja tänä vuonnahan taas kasvattajaryhmän sai edellisvuotta helpommin kasaan, koskapa myös erittäin hyvän laatuarvion saaneet koirat saivat jälleen vuoden sääntömuutosepisodin jälkeen tulla ryhmään. Viime vuosi oli siis poikkeus, kun kasvattajaryhmään pääsivät ainoastaan erinomaisen laatuarvion saaneet koirat ja silloinhan Tallivahdin kennel voitti, vaikka koko näyttelyssä oli vain 5 kasvattiamme. BIS1 ryhmässämme esiintyivät silloin kultaiset koirat Cremefarben, Emanze, Forscherin ja Freiberufler, jotka olivat kolmesta eri pentueesta ja kolmesta eri emästä ja isästä lähtöisin.

 

Tämän vuoden kultaryhmämme koostui neljästä nartusta Bildschön, Cremefarben, Emanze ja Englein, jotka niinikään tulevat kolmesta eri pentueesta ja ovat kolmen eri emän ja isän jälkeläisiä. Sama ryhmämme oli BIS2 vuonna 2009, joten odotuksemme olivat jälleen korkealla! Tunnelma oli aivan mahtava, kun myös parhaan kasvattajaryhmän tuomari Antje Jatzak poimi meidät jatkoon neljän parhaan ryhmän joukkoon! Tervakosken mahtava hoffiyleisö kannusti kaikkia niin kuin aina ja me tytöt pistimme parastamme ja sijoituimme upeasti jälleen BIS2 kasvattajaryhmäksi! Se oli Tallivahdin kennelin 11-vuotisen historian kolmas päänäyttelyn kasvattajaryhmäsijoitus! OIKEIN PALJON KIITOKSIA UPEILLE TALLIVAHTIEN KOIRAKOILLE KYLLI&TIIA, MANGO&MILI, LAKU&SARRI JA RAKAS SISSINI!

 

Mutta kisathan jatkuivat! Mango sai ensimmäisenä Tallivahtina myös jälkeläisryhmän näytille, kun näyttelysäännöt nykyään sallivat, että yhdestä pentueesta koostuvan jälkeläisryhmänkin saa esittää. Sehän sopii Tallivahtien yhden pentueen jalostusstrategiaan loistavasti! Jälkeläisryhmäkisahan järjestetään ainoastaan päänäyttelyssä. Mango ja G-tytöt emäntineen esiintyivät vielä hienosti iltamyöhällä 16 jälkeläisryhmän joukossa, mutta vielä ei sijoitusta tullut, vaikka tuomari Elena Skvarilova arvioikin jalostusta tapahtuneet, eli tyttäret olivat hänen mielestään hieman Mango-emää parempia. Toivottavasti tämä lupaa hyvää menestystä jatkossakin! OIKEIN PALJON KIITOKSIA KOKO TALLIVAHTIEN LEIRIPORUKALLE UPEASTA EDUSTUKSESTA JA TUNNELMASTA KOKO PITKÄN HELTEISEN NÄYTTELYPÄIVÄN! Meillä leirissä yöpyvillä tokoilijoille päivästä tuli vielä selvästi pitempi ja saimme kokea myös yhden kesän hurjimmista ukkosista!

 

Sunnuntaina oli siis vuorossa rotumme toko-mestaruuskoe, johon oli ilmoittaunut komeasti 63 hoffia! Tallivahteja piti olla alun perin 7 mukana, mutta Cowboy ja Emanze jättivät kisan väliin. Tallivahtien palveluskoiralajeihin hurahtaneista emännistä ei kukaan harrasta tokoa, eli tottelevaisuuskokeita, vaan tämä on meille sellainen kerran kesässä tokoa Terviksellä –seikkailu! Siksi olemme yleensä ikuisesti alokkaitakin…

 

Tämän kesän Terviksen toko-seikkailun aloitti Freiberufler eli Repe ja minä. Repen tokoura alkoikin ihan mallikkaasti 162/200 pisteellä ja ALO1-tuloksella. Helle n. +26 C ja edellisten päivien ja öiden mahtipontinen esiintyminen veivät parhaan vireen Repeltä (ja emännältä ;-)), mutta kuuliaisena poikana Repe teki kaiken, kuten olemme treenanneet  ja siitä tuli hyvä tulos.

 

Seuraavana tokokoirakkona kisasi Englein, eli Mango ja emäntänsä Mili, joiden meno oli lähes yhtä näyttävää kuin edellisen päivän näyttelyssä, mutta yksi valitettava virhesuoritus ja 0-tulos vähensi pisteitä niin, että lopputulos oli 152,5p/200 eli ALO2. Seuraavana vuorossa oli Eminent, eli Hulda ja Maarit, jotka tekivät lähes virheettömän suorituksen ja saivat upeat 169/200 pistettä ja ALO1-tuloksen.

 

Seuraavaksi tokokehään menivät Forscherin, eli Ofelia ja Saana. Tämä nuorin ja kokemattomin koirakkomme saa vielä tovin treenailla yhteistyötään, sillä päivän koitoksessa tuli kaikenlaista säätämistä niin paljon, että tulos jäi 29 pisteeseen. Viimeisenä toko-koirakkona oli Cremefarben, eli Sissi ja minä. Koska halusin tokoilla molemmilla koirillani, piti minun mennä Sissin kanssa avoimeen luokkaan, vaikka olin joskus vannonut olevani tokossa ikuinen alokas. Mehän voitimme Sissin kanssa viime vuonna alokasluokan ja siinä uskossa sitten ajattelin, että osaamme jo vähän tokoillakin. Emännän olisi kuitenkin pitänyt vähän tarkemmin lukea avoimen luokan sääntöjä ja tiedostaa sieltä virhepisteiden laskentakäytännöt paremmin. Nyt heikko taktikointini tuotti kaksi 0-tulosta liikkeissä, joiden kertoimet olivat niin suuria että menetimme samalla 50 pistettä. Muut liikkeet menivätkin sitten kohtalaisen hyvin ja saimme AVO3-tuloksen pisteillä 129, mihin sietää olla ihan tyytyväinen.

 

Kokonaisuudessaan Tallivahdit emäntineen tokoilivat tänä kesänä erittäin hyvin, vaikka kennelimme ei toko-kennel- kisassa pärjääkään. Siellä sijoittumiseen vaadittaisiin useita vähintään avoimen luokan koirakoita ja nyt meillä on vasta yksi sellainen. Katsotaanpa jatkossa, jos niitä vielä joskus tulisi lisää! KIITOS KAIKILLE TOKO-EDUSTAJILLEMME JA –KANNUSTAJILLEMME HIENOSTA JA MUKAVASTA PÄIVÄSTÄ! Tästä on hyvä taas ensi kesänä koittaa parantaa!