Viikonloppumme sujui taas mukavasti koiraurheilun merkeissä tällä kertaa Merikarvialla, jossa rotumme mestaruuskokeeseen osallistui ennätysmäärä, eli kolme, Tallivahtia: Cremefarben PAJÄ3 luokkaan, Eminent PAHA1 luokkaan ja Englein PAJÄ1 luokkaan. Yhteensä hoffeja oli tänä vuonna koitoksessa 26. Vietimme samalla syksyistä kennelleiriämme Mericampingin hienolla leirintäalueella aivan upeassa mökissä ja hauskaa oli. PK-mestiksen tunnelmaan pääsivät näin kätevästi kisakoirakoiden lisäksi tutustumaan tulevaisuuden pk-lupaukset: Forscherin, Freiberufler, Genie ja Gewinnerin. Kokeen järjesti tuore ja hyvin aktiivinen koirayhdistys Merikarvian Koirapoppoo ry, joka on perustettu vasta 8 kk sitten, mutta jäsenmäärä on jo komeasti n. 80!

Tallivahdit emäntineen saapuivat Mericampingiin jo perjantai-iltana ja silloin istuskelimme yhdessä mökissä, loihdimme mukavaa kisatunnelmaa ja harjoittelimme mm. henkilöryhmässä pyörimistä olohuoneen matolla ;-) Koe alkoi lauantaina klo 8.45 koirien tarkastuksella keskustassa sijaitsevan koulun hiekkakentällä, joka oli myös kisakeskus ja tottisareena. Sateesta huolimatta tunnelmamme oli iloinen ja innokas jo aamusta alkaen.

Haku 1 ja 3, etsintä 2 sekä jälki 1 ja 2 luokkien koirat lähtivät ensin maastoon ja jälki 3, viesti 1 ja 3 luokkien koirat jäivät kentälle suorittamaan tottelevaisuusosuutta. Olimme Sissin kanssa heti kahden viestikoirakon jälkeen ensimmäisinä koitoksessa Tallivahdeista ja myös PAJÄ3 luokasta ekaparissa suorittamassa. Tottisparimme oli tämän vuoden PK SM-pronssikoirakko ja monena vuonna paras pk-hoffikko Peto ja Niina. He pääsivät aloittamaan suorituksella ja me aloitimme paikalla ololla. Kurkin sieltä piilosta heidän suoritustaan ja yritin mallioppia parhaani mukaan, sillä komeata tottista oli todella hieno katsoa. Peto ja Niina olivat myös vuoden 2010 rotumme pk-jälkimestareita, kun me Sissin kanssa saimme tämän tittelin siis viime vuonna. Näin meillä oli jo mukava kilpailufiilis alusta asti ja jännitystä piisasi ihan jo siksikin, mutta kyllä muutenkin!

Juuri ennen heidän nouto-osuudensa alkamista Sissin luokse aina noin 3 m päähän ryntäsi läheisestä rivitalosta pieni ärhäkkä koira haukkumaan ja uhmaamaan kohtaloaan. Sen emäntä kiljui jossain kaukana kurkkusuorana ja satapäinen mestisyleisö meni sekaisin. Pari ripeää järjestäjää kuitenkin tuli melko nopeasti paikalle ja saivat koiran häädettyä kotiinsa. Cool-Sissi ei hätkähtänytkään paikaltaan, vaan oli kylmähermoisena vain katsonut räyhäävää pikkuturrea ja sitten kääntänyt katseensa asiallisesti minun suuntaani. Jälkeenpäin monet tulivat minulle ihastelemaan Sissin hienoa itsehillintää ja paikalla olomme oli tällaisessa maksimihäiriössäkin erinomaisen arvoista! Tottistelummekin meni tämän vuoden tottiksista parhaiten ilman varsinaisia liikevirheitä. Pää- ja tottistuomari Vesa Häkkinen oli kuitenkin mestaruusotteluun sopivalla tavalla melko tiukka ja pari suoritustamme meni jälleen puutteellisen puolelle pienten virheiden vuoksi. Seuraamisesta ja liikkeestä istumisesta saimme koeuramme parhaat erittäin hyvät pisteet ja siitä on mukava jatkaa tätä lajia ensi vuonna! Loppupisteemme olivat mukavasti 78, eikä kylmä sadesääkään meidän työskentelyämme häirinnyt! Esineruudussa Sissi työskenteli parhaiten mitä ikinä ja tutki koko alueen tarkkaan ja oli jopa ohjattavissa käsimerkein! Mutta se ei auttanut, vaan kaikki esineet jäivät metsään. Näin kävi monelle muulle varmemmallekin esineruutukoiralle ja sekös meitä kaikkia harmitti suuresti. Tulosta varten meidän olisi pitänyt saada hyvät pisteet janalta ja nostaa kaikki 6 keppiä metsästä, mutta näin ei valitettavasti aivan käynyt. Janalla teimme hienosti ennätyspisteemme 39/40, mutta keppejä löytyi vain 2+1, eli jäljeltä saimme pisteitä 109/170, emmekä saaneet hyväksyttyä tulosta. Ensi kerralla sitten paremmin!

FH2 Tallivahdin Englein kokeili siis emäntänsä Milin kanssa nyt vuorostaan metsäjälkeä, mutta Mango oli jo sen verran villinä aamusta asti, että kaikki kepit jäivät metsään. Sadesäähän haittaa eniten juuri metsälajeissa maastosuorituksia, sillä sade painaa hajut varvikon pintaan ja jälki voi haista jopa moottoritien levyisellä alueella, jolloin keppien ohitus tapahtuu hyvin helposti. Mangon villeys vain kasvoi päivän mittaan ja näkyi erityisesti tottelevaisuuden noutoliikkeissä, joissa se lähti vallattomana juoksemaan hyppynoudossa kentän toiseen päähän kapula suussa tarkistamaan jotain siellä olevia muovisia törppöjä. Se varmaan luuli emännän vieneen sinne ihanan herkullisen loppupalkan... Yleisölle se tuotti lämminhenkistä tunnelmaa sadekeliin, mutta emännän tunnelmat saattoivat mennä jo tulisten hiilien puolelle. Ei muuta kuin paljon lisää hallintatreenejä Milille ja Mangolle ja ensi vuonna sitten uudestaan tähän moniottelukoitokseen!

Päivän Tallivahtien tähti oli siis Eminent "Hulda" ja emäntänsä Maarit, jotka saivat hienosti maastosta hausta lähes täydet 162/170 pistettä ja kaikki maalimiehet tuli ilmastua. Hulda on rullakoira, koska Maarit oli aiemman hakuhoffinsa kanssa oppinut itse parhaiten juuri rullan kouluttamisen ja se näkyi nyt hienona tuloksena.  Esineruudusta eivät hekään löytäneet yhtään esinettä, mutta hakutulos oli jo niin hyvä, että mahdollisuudet koulariin olivat kaikesta huolimatta enää vain tottiksen päässä. Jännitystä piisasi loppuun asti, sillä Hulda ja Maarit suorittivat päivän vihon viimeisinä tottiksensa. Ja sehän oli komeaa katsottavaa! Seuraaminen ja liikkeestä istuminen olivat peräti erinomaiset ja useampi muukin liike erittäin hyvää! Pari selvää puutteellista mm. hyppynouto, josta paluuhyppy jäi tekemättä, kuitenkin pudottivat yhteispisteitä niin, että tulos oli lopulta 73 pistettä. Palveluskoirakoetulos oli kuitenkin nyt totta ja kummankin ensimmäinen ja sikäli varmasti myös ikimuistoinen. Yhteispisteet olivat näin 235 ja sillä HK1! Heistä tuli alokasluokan voittajia ja päivän toinen tuloksen tehnyt hakukoirakko kuudesta kokeilleesta! Haun voittajaluokassahan tuloksen teki ja hakumestaruude voitti Tunturikuuran Merlin "Rosca", jonka emä on JK1 Tallivahdin Augenweide! Sukulaiset voivat siis hyvin iloita myös Roscan ja Jarin upeasta onnistumisesta ja ONNEA HEILLE SEKÄ Tunturikuuran kenneliin MIRJALLE!  MUTTA ENNEN MUUTA MAHTAVASTI ONNEA HULDA JA MAARIT! KERRASSAAN KOMEA KISAURAN ALOITUS! Tämä lupaa erittäin hyvää myös tuleviin koitoksiinne!

Tunnelmallisen päivän ilta jatkui jopa vielä tunnelmallisempana mökissämme, jossa Saana ja Satu loihtivat ihanan tortilla illallisen ja ansaitsivat näin meidän muiden mielestä komeasti kokkikoularit ;-) Skoolasimme kuohuviinillä moneen otteeseen Huldalle ja Maaritille ja kelasimme yhdessä päivän kohokohtia ja surimme myös hieman epäonnistumisia. Tämmöinen porukkajälkipuinti oli todella mukavaa ja hyödyllistäkin. Rotumestaruuskoe on tunnelmaltaan mielestäni aina koe ylitse muiden ja nyt siitä pääsivät nauttimaan myös muut Tallivahtien aktiiviharrastajat. TOIVOTTAVASTI JATKOSSAKIN SAAMME PIENEN JA ILOISEN KISATIIMIN KOKOON ROTUMESTIKSIIMME!

Sunnuntaina oli vuorossa peltojälkitreenit yhdessä ja saimme hienot pellot käyttöömme Koirapoppoon pj:n & paikallisen hoffikasvattajan välityksellä - SUURKIITOS MARILLE AVUSTASI! Teimme toinen toisillemme kokeenomaisia jälkiä harhoineen päivineen ja monta treenattavaa asiaa taas löytyi. KIITOS KAIKILLE TÄSTÄKIN IHANASTA PÄIVÄSTÄ, KOKO PIENEN KENNEL-LEIRIMME ERITTÄIN MUKAVASTA TUNNELMASTA JA TREENI-INTOA ALKANEESEEN SYKSYYN! KUULUMISIIN JA NÄKYMISIIN!