Todella rankka viikonloppu takana... Meillä meni nenäpunkkien myötä kauden päätavoitteet ihan pieleen ja täytyy kyllä sanoa, että en olisi tällaista nenäpunkkihaittaa uskonut, jos joku olisi vaan kertonut. Tämä oli sellainen riesa, joka oli vaan pakko kokea. Ikävää vain että se ajoittui nyt näin pahimpaan mahdolliseen kohtaan. Jos koira ei pysty jäljestämään, niin se ei todellakaan pysty. Repe oli nytkin yhtä innoissaan lähdöissä kun aina, mutta liinan mitan edettyään se vaan pysähtyi ja totesi, ettei pysty. Sehän osaa edetä suoraan kuono maassa muutamankin liinan mitan, vaikka mitään jälkeä ei olisikaan, koska metsäjäljen janatyöskentely on juuri sitä ja sen se oppi helposti. Mutta kun olisi pitänyt alkaa haistaa askeleita, siihen se ei pystynyt ja hämmästys ja pettymys oli suuri meillä molemmilla. Nyt tuntuu muuten, että punkkien häätölääke alkaa tepsiä, kun koirat leikkivät keskenään ihan villeinä aamutallilla köydenvetoa yms ja edelleen haukku pihalla raikaa. Jospa loppuviikosta olisi nenä jo niin tyhjä punkeista ja räästä, että jälkikin kulkisi... Onneksi punkeista ei vissiin jää pysyvää työkyvyttömyyshaittaa ja onneksi Repe todella rakastaa jäljestämistä, eli sen jälkimotivaatiosta en todellakaan kanna huolta tämänkään episodin jälkeen.

Jälkiviisautta: olen pitänyt ulkoloisestolääkityksen (myös nenäpunkeille purevan) aina kesä-elokuun voimassa, mutta syksyisin olen jättänyt sen sitten uusimatta. Noin elokuun 20. päivän tienoilla kuuria olisi pitänyt jatkaa, mutta enpä ymmärtänyt tehdä sitä. Pikkuhiljaa alkoi oireita tulla seuraavasti: syyskuun alussa 5.9. Sissi keskeytti FH-kokeessa jäljen jo eka kulman jälkeen ja Repe oli suurissa vaikeuksissa jo kokeen toisessa kulmassa ja tasoaan huonompi koko jäljen. Syyskuun puolivälin jälkeen molemmilla oli silmät punaiset ja aamulla selvästi rähmehtivät useamman päivän ajan (punkkien ärsytysoire). Öisin ne molemmat olivat jonkin verran levottomia ja puhaltelivat ja tuhisivat, mutta luulin oireita vaan flunssaksi,kun naapurin pennulla oli myös ripulia ja vanha koira oksenteli. Syyskuun lopulla FH-rotumestiksissä Sissillä oli taas alussa hankaluutta,mutta rutiini voitti. Kuitenkin mutta suuresti ihmettelin ääneenkin jäljentekijälle, että Sissi ajoi kaaren esineen yli,vaikka oli hyvin jäljen päällä. Sissi on esineillä yleensä erinomaisen varma. Repe oli silloin kyllä jo ihan työkyvytön ja kun se pisti jäljen alussa pään alas, alkoi lima/punkit valua nieluun ja pään onteloissa ja se alkoi syödä ruohoa. Olin ruohon syömistä ihmetellyt jo aiemmin lenkkien yhteydessä, koska ne eivät muuten vaikuttaneet lainkaan pahoinvoivilta ja eivät yleensä syö ruohoa muuten. Repe pysähtyi kokeessa laiduntamaan ja ajatui siitä sitten ulos jäljeltä. Silloin ajoin sen kanssa kyllä jäljen loppuun ja siihen se kykeni vielä melko normaalisti, vaikka vielä yhden kerran joutui syömään ruohoa ja putsaamaan nieluaan. Kokeen jälkeen ihmettelin ääneen asiaa useammalle kaverilleni ja yksi sitten keksikin, että jospa syy olisi nenäpunkki. Sain ajan eläinlääkärille ja lääkitsin koirat tiistaina 30.9. Tiedossa oli, että lääkitys pahentaa räkäoireita, kun punkit kuolevat ja elimistö alkaa niitä poistaa kropasta ja näin käydessä diagnoosi samalla vahvistuu. Ja näin todella kävi. Yöllä heräsin siihen, että Repe pyyhkii kuonoaan makuuhuoneemme yhteen mattoon ja tuhina oli kova. SM-kokeessa se ei sitten saanut jäljestä mitään hajua ja suorituksemme keskeytyivät alkuunsa. PIRULLISEN OPETTAVAINEN TARINA. Jatkossa ylläpidän kyllä estolääkityksen koko kasvukauden ajan touko-lokakuun, jolloin myös loiskannat rehottavat.