Caralla huomattiin toukokuussa DM oireet. Oireet muuttuivat aika selviksi taudin kuvan mukaisiksi. Elokuussa liikkuminen muuttui jo laahaavaaksi. Lenkille lähdettiin kuitenkin aina suurella innolla. Syyskuussa oireet pahenivat huomattavasti ja lenkit lyhenivät, koska kävely oli laahaavaa. Kun lehdet alkoivat tippua puista, Cara jaksoi kävellä vain pieniä lenkkejä ja alkoi kovasti läähättää jo mäkeä noustessa kotiin. Loppumatka meni päivittäin hyvä päivä, huono päivä. Tälllä viikolla rakkaamme muuttui vaisummaksi ja läähätti enemmän. Näin vahvaa koiraa en ole aimmin nähnyt vaikka koira itse ei aina ihan voimissaan olllutkaan. Lopullinen ratkaisu oli pitkän harkinnan tulos ja todella rankka pitkä päivä. Itkusta ei loppua meinaa tulla..kotona on ontto ja tyhjä olla. Ei kuulu rakkaamme haukku ääni tarhasta kun lehdet tippuivat aamulla puista, niin Cara niitä komensi.
Caran on hyvä olla nyt. Olet aina rakkaana muistona sydämissämme. Ikävä on suuri, Kiitos kun saimme omistaa sinut näin kauan.
Kiitos Minna.

KIITOS TARULLE CARAN HYVÄSTÄ KODISTA JA TÄSTÄ KAUNIISTA MUISTOKIRJOITUKSESTA KUVAN KERA.