Tallivahdin Chamois, Muusa 5.7.2006-25.8.2016.

Muusan emännän Julian muistokirjoitus:

Muusasta voisi kertoa, että ei olisi alkuun uskonut, kuinka nuoresta,epävarmasta ja arvaamattomastakin koirasta kuoriutuisi lupsakka ja kaikkien kaveri. Mummojen ja lasten rapsuteltava.

Perheemme tyttöön suhtautui alkuun vahän liiankin suojelevasti, että sai olla valppaana, kun tuli kavereita kylään. Muusan mielestä vain hän sai riehua oman painikaverin lähellä. Vanhempana ja viisaampana taas sitten kulki Ellan turvana, kun hän saatteli kavereita iltasella kotiin. Hienosti kulki hihnassa, ei perustanut muista kulkijoista tai koirista.

Metsälenkit ja makkarajäljet oli Mussun mielesta ihan parasta. Sekä noiden taustallakin näkyvien lappalaisten ruodussa pitäminen. Arvonsa tunteva pihavahti ja omalla pihalla pysyikin...mitä nyt vanhoilla päivillä oli livahtanut naapuriin katteleen pihankaivuupuuhia.

Muistoja tulvii mieleen... Muusa oli tosi helppo käsitellä kaikkinaisissa hoitotoimenpiteissä, se ei koskaan pistänyt hanttiin, vaan uskoi ja luotti lujasti. Muusa steriloitiin kohtutulehduksen takia ja eläilääkärillä hoitaja oli mennyt silittelemään ja rauhoittelemaan heräävää koiraa, kehui, kuinka kiltti se on. Ei kuuleman uskaltaisi joka koiraa mennä. Kerran taas oli luu juuttunut nieluun, mutta onneksi älysi tulla hakemaan apua, ennenkuin lyhistyi. Silloin oli hengenlähtö lähellä, mutta onneksi sain luun päästä kiinni ja vedettyä sen ulos. Siinä sitten täristiin molemmat pitkä tovi. Mutta ei ollut Muusan aika vielä...

Vaan se aika koitti myöhemmin. Ikävä, salakavala sairaus vei Rakkaan hoffimme hitaasti, mutta varmasti. Alkuun vain vasemman takajalan ajoittainen raahaminen päätyi hoippumisten ja voimattomuuden jälkeen takaosan halvaantumiseen. Siltikin lopullinen päätös tuntui ylivoimaiselta.

Sillä se on kova paikka, päästää irti ikihyviksi, vaikka toisaalta tällaisessa tapauksessa myös helpotus. Tuona torstaina taivas ratkesi rankkasateena, itki sadoin pisaroin. Tuskin tarvii sanoa, että me myös.

Ikävän kans tässä edelleen elellään, mutta onneksi on ihania muistoja, jotka nyt tulvivat hiljalleen, vaikka romaaniksi asti.

KIITOS PALJON KOKO MUUSAN PERHEELLE, ETTÄ ANNOITTE MUUSALLE HYVÄN KODIN JA OIKEIN PALJON VOIMIA SURUTYÖHÖNNE. KIITOS MUISTOKIRJOITUKSESTA JA KUVASTA JULIA. <3