Paras ystäväni, sielunsiskoni, karvalapseni Sissi R.I.P. 5.7.2006- 24.5.2018 <3
Nyt eivät sanat meinaa mitenkään riittää kertomaan kuinka ihana koira Sissimme oli. Meillä oli paljon yhteisiä seikkailuja, joissa ylitimme molemmat itsemme. Sissi sai kutsumanimensä keisarinna Sissin mukaan ja sellainen se oli itsekin - oikea SuperSissi. <3
Sissi syntyi kesken helteisten heinäntekotalkoidemme lähes 12 vuotta sitten, kun sen emä Barbie, eli Tallivahdin Bäuerin, synnytti 11 ihanaa C-pentuamme. Sissi itse sai seitsemän F-pentuamme, jotka tulevat nyt heinäkuussa veteraani-ikään. Niistä kolmella on yhteensä neljä pentuetta, Sissillä on yhteensä 32 lastenlasta. Myös sen ensimmäiset 8 lapsenlapsenlasta on jo syntynyt viime vuoden alussa Venäjällä. Sissi-kulta oli meidän oma legendaarinen keisarinna jo eläessään.
Sissi luki ajatukseni, toteutti toiveeni ja oli kaikin puolin luotettava ystävä. Sissi eli nuoreksi tytöksi perheessämme tätipuolensa Abban ja isoäitinsä Nellan kanssa. Sissin poika Repe jäi sitten karvapojaksemme Abban ja Sissin koulutettavaksi. Nyt Repen poika, eli Sissin pojanpoika Miro, on saanut oppia sosiaalisia taitoja omalta isoäidiltään. Ja Sissillä oli aina varsin aktiivinen kasvattava ote, hellempi pikkupennuille ja tiukempi isommille.
Nyt aika lailla yllättäin jouduimme mieheni Johnnyn kanssa saattamaan sen sateenkaarisillalle. Sissille tuli vasemman etujalan ranteeseen alkukeväällä jo vähän vaivaa. Ensin se linkutti ja nuoli sitä ihan vaan joskus ja laitoin sen jo pian 12-vuotiaan koiran tavallisen nivelrikon piikkiin. Annoin sille tarvittaessa kipulääkettä. Reilu kuukausi sitten se loukkasi pahasti ranteensa lenkille lähtiessämme ihan itsekseen ja sileällä alustalla. En nähnyt tilannetta, muuta kuin vinkumisen ja ontumisen. Jalassa tuntui silloin pieni patti ja ajoittainen ontuminen muuttui enemmän vallitsevaksi. Toivoimme, että se olisi vaan venähdys ja paranisi itsekseen ja kipu kuitenkin helpottui lääkkeellä. Muutaman viikon päästä tästä ontuminen vaan jatkui ja jalka röntgenkuvattiin, jolloin ranteessa havaittiin kasvainmuodostumaa luussa. Ennuste oli huono ja eutanasia päätöstä suositeltiin pian. Parissa viikossa patti kasvoi ihan silmissä ja ymmärsimme, että aikaa ei ole enää paljon. Pari päivää sitten Sissi kompuroi portaissamme ja jalka tuli todella kipeäksi, niin että se hädin tuskin pystyi kävelemään. Silloin päätimme, että nyt on aika luopua rakkaastamme. Olemme surreet Sissistä luopumista jo jonkin aikaa ja nyt sitten ihan tosissamme viimeiset päivät. Olen koko ajan hyräillyt itsekseni Kari Rydmanin koskettavaa laulua, jonka lauloimme pienen tyttökuoron kanssa yhden opettajamme hautajaisissa 80-luvulla. Nyt sanat saavat kunnioittaa ihanan Sissimme muistoa:

Aurinko nousee
On kastetta maassa
Aika on herätä
Nousta ja lähteä
Kohdata ystävä kallehin

Kertosäe:
Niin kaunis on maa
Niin korkea taivas
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet
Niin varjoisat veet

Päivä on kirkas
Vain metsässä tuulee
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun
Mukana ystävä kallehin

Kertosäe

Aurinko laskee
Jo pitenee varjot
Aika on eron ja jäähyväisten
Poissa on ystävä kallehin.

R.I.P. niin rakas Sissimme, C.I.B FI & SE MVA JK3 FH2 BH Tallivahdin Cremefarben

Kuvissa ja videoissa näkyy Sissi tänään, elämänsä viimeisenä päivänä. <3 Halusin saada sen ihania ilmeitä, elinvoimaista ja onnea ja voimaa säteilevää olemusta paljon vielä talteen. Sissi oli niin ihana. <3 <3

Sissiä jäivät kaipaamaan Minna, Johnny, Repe-poikansa ja pojanpoika Miro